Epäuskon rukous | World Challenge

Epäuskon rukous

David WilkersonDecember 23, 2002

Olet kuullut uskon rukouksesta. Uskon, että tähän rukoukseen on olemassa peilikuva. Se on rukous, joka perustuu lihaan. Kutsun sitä epäuskon rukoukseksi.

Luoja tietää, ettemme rukoile läheskään tarpeeksi. Me emme itke Hänen kasvojensa edessä kuten meidän tulisi. Surullista mutta totta: kun monet kristityt rukoilevat, heidän rukouksensa ovat epäuskon rukouksia. Sellainen rukous on täysin kelvoton Jumalalle. Itse asiassa Raamattu sanoo, että se on syntinen Jumalan silmissä.

Haluan esittää sinulle kysymyksen. Oletko ikinä kuullut Jumalan sanovan sinulle: "Lopeta rukoileminen. Nouse ylös polviltasi?" Onko Pyhä Henki ikinä määrännyt sinua: "Lopeta itkeminen ja kuivaa kyyneleesi. Miksi olet kasvoillasi edessäni?"

Et ehkä osaa kuvitella Jumalan ikinä sanovan mitään tuollaista. Mutta Jumala sanoi nämä sanat Moosekselle: "Herra sanoi Moosekselle: Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle." (2 Moos. 14:15) Heprealainen sanasta sanaan käännös on: "Miksi tämä itku ja parku? Miksi kaikki tämä kovaääninen anelu korvissani?"

Ihmettelin, että miksi Jumala sanoisi noin Moosekselle? Tässä oli hurskas, rukoileva mies elämänsä kriisissä. Faarao ajoi takaa israelilaisia, eikä tilanteesta ollut poispääsyä. Heidän molemmilla puolillaan oli vuoristoa, ja edessä oli meri jonka läpi ei voinut kulkea. Mooses rukoili tietäen kansansa kohtalon riippuvan hänen sanoistaan.

Mitä sinä olisit tehnyt, jos olisit ollut Mooseksen asemassa? Tähän hetkeen saakka hän oli uskollisesti noudattanut Jumalan johdatusta joka askeleella. Itse asiassa hän tiesi, että Israelin sen hetkinen kriisitilanne oli Jumalan säätämä. Silti Mooseksen korvissa soi satojen tuhansien ihmisten paniikkihuuto: "Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan?"

Useimmat kristityt luultavasti reagoisivat kuten Mooses. Hän meni eristetylle mäenrinteelle ja hakeutui yksinäisyyteen Luojansa kanssa. Siellä hän avasi sydämensä ja paljasti murheensa rukouksessa. Sanat "parku" ja "äänekäs anelu" kertovat meille Mooseksen huutaneen sydämensä pohjasta.

Oletko ikinä ollut hämmennyksen kriisissä kuten Mooses? Ajattele taaksepäin pulmallista tilannetta, josta ei ollut ulospääsyä. Etsiydyit yksin paikkaan, missä kukaan ei voinut kuulla sinua, ja annoit Jumalan kuulla kaiken tuskasi. Huusit, kiljuit, purit sydämesi läpikotaisin. Itkit kunnes kyyneleitä ei enää tullut.

Jumalamme on rakastava Isä. Hän liikuttuu korviavihlovasta parkumisestamme. Ja Hän vastaa jokaisen vilpittömän ihmisen rukouksiin. Hän jopa rohkaisee meitä huutamaan ääneen Hänen puoleensa. Raamattu kertoo kuinka Jeesus itse "väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden." (Hepr. 5:7).

Voin samastua tällaiseen kovaääniseen huutoon. Muistan tuskani, kun tyttäremme Bonnien syöpää hoidettiin kobolttihoidolla. Hänet täytyi eristää sairaalan huoneeseen kolmeksi päiväksi. Vain lääkärit lyijyliivit yllään päästettiin huoneeseen. Vaimoni Gwenin ja minun täytyi odottaa huoneen ulkopuolella. Saatoimme vain itkeä tyttäremme koettelemuksen vuoksi.

Eräässä vaiheessa lähdin sairaalasta ja ajoin hiljaiselle maaseudulle. Pysähdyin pellon laitaan, nousin ulos autostani ja huusin Jumalalle kolme tuntia. Huusin suoraa huutoa: "Ensin Gwenillä oli syöpä, sitten tyttärellämme Debbiellä. Nyt Bonniella. Milloin tämä kaikki loppuu, Jumala?"

Tiedän, että Jumala kuuli huutoni. Ja tiedän, että Hän oli liikuttunut kivustani. Tiedäthän: ymmärrän, että on ihan luvallista kiljua Jumalalle. Hän haluaa kuulla meidän tuskastamme ja jakaa taakkamme. Mutta sellainen rukous ei ole kelvollinen silloin kun se on sanottu epäuskossa. Annahan minun selittää asia.

Luulisi, että Jumala olisi mielissään kuullessaan Mooseksen tuskaiset rukoukset. Israelin johtaja huusi tuntikausia: "Mitä minä oikein voin tehdä, Jumala? Tämä tilanne on aivan toivoton. Mitä oikein odotat minulta tässä tilanteessa? Vastaa minulle, tarvitsen apuasi."

Kaikella on aikansa, myös koko yön kestävällä itkulla ja tuskailulla rukouksessa. Mutta kun Jumala kuuli Mooseksen huudon tässä tilanteessa, Hän sanoi: "Nyt riittää." Raamattu ei sano suoraan sitä mitä seurasi. Mutta siinä vaiheessa Jumala olisi saattanut sanoa: "Sinulla ei ole oikeutta tuskailla minun edessäni, Mooses. Huutosi on loukkaus uskollisuuttani vastaan. Olen jo antanut sinulle vakavan lupaukseni vapautuksestanne. Ja olen neuvonut tarkasti mitä tehdä. Lopeta itku nyt."

Todellakin Jumala oli jo paljastanut Moosekselle koko suunnitelmansa, aivan alusta lähtien. Itse asiassa Moosekselle kerrottiin koko kuvio autiomaassa, jossa hän kaitsi lampaita. Jumala sanoi hänelle: "Kun tulet takaisin Egyptiin, niin katso, ette teet faraon edessä kaikki ne ihmeet, jotka minä olen pannut sinun käteesi. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, niin ettei hän päästä kansaa." (2. Moos. 4:21). Jumala siis sanoi: "Olen näyttänyt sinulle, Mooses, mitä sinun tulee tehdä, joten mene ja tee."

Mooses teki kaikki ihmeet faraon edessä, tuoden kymmenen vitsausta Egyptin ylle. Kaikki oli toteutunut Jumalan lupauksen mukaisesti. Nyt kun Mooses tuskaili rukoillen Punaisella Merellä, Jumala muistutti kaikesta tapahtuneesta. Jumala sanoi: "Nyt ei ole tuskailun aika, Mooses. Nyt on aika toimia."

Raamattu kertoo, että Mooses oli nöyrä, hurskas mies, jolla oli kuuleva korva Jumalan äänelle. Silti selvästi Mooseksella oli myös epäuskon siemen sydämessään. Ajattelehan: kun Jumala kutsui Moosesta vapauttamaan Israel, Hän lupasi antaa Moosekselle äänen, jota ihmiset kuuntelisivat: "He kuulevat sinua." (2. Moos. 3:18). Mutta Mooses vastasi epäuskoisesti: "Katso, he eivät usko minua, eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Ei Herra ole sinulle ilmestynyt'" (2. Moos. 4:1).

Silloin Jumala lupasi Moosekselle lisäten: "Älä pelkää, minä olen kanssasi. Tuot mahtavan vapautuksen kansalleni." Mutta Mooses vastasi uudestaan epäuskoisesti: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kun sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli." (2. Moos. 4:10). Itse asiassa Mooses syytti Jumalaa siitä, että hän oli huono kommunikoimaan: "Minulla on hidas puhe ja kankea kieli." (2. Moos. 4:10) Lyhyesti sanottuna Mooses sanoi: "Lähetä joku toinen, Jumala. Minä en täytä tarvittavia vaatimuksia."

Ajattele kuinka hassua Mooseksen epäusko oli. Jumalan voimallisen sanan kautta tämä mies oli jo tehnyt valtavia ihmetekoja. Hän oli muuntanut sauvansa kiemurtelevaksi käärmeeksi. Ja kun hän otti käärmeen hännästä kiinni, se muuttui takaisin sauvaksi. Hän oli myös laittanut kätensä poveensa ja ottanut takaisin esiin spitaalisena. Ja kun hän laittoi kätensä takaisin poveen ja otti esiin, se oli terve ja puhdas.

Kysynkin: mikä voisi olla kaunopuheisempaa tai voimakkaampaa kuin tämä? Jos minä näkisin Mooseksen tekevän tuollaisia ihmeitä, minä en välittäisi, vaikka hän olisi kuinka ujo tai änkyttäisi. Olisin valmis kuuntelemaan häntä. Jo hänen pelkkä läsnäolonsa toisi minuun Herran pelon, jo ennen kuin kuulisin hänen puheensa. Miksi? Tietäisin hänellä olevan todistetun voiman Pyhän Hengen kautta. Uudessa Testamentissa Paavali todistaa hänellä olevan tämän saman voiman. Hän sanoi, että vaikka hänen oma puheensa oli heikkoa, hän puhui Pyhän Hengen voiman vaikutuksesta. Tämä on selvästi totta myös Mooseksen kohdalla.

Joten silloin: "Niin Herra vihastui Moosekseen" (2. Moos. 4:14). Tämän raamatunkohdan täydellinen merkitys on: "Jumala oli raivoissaan Moosekselle." Jumala ei hyväksyisi yhtään teennäistä nöyryyttä tältä mieheltä. Miksi ei? Hän tiesi sen keskeyttävän Mooseksen kutsumuksen. Hän ei sallisi Mooseksen sanoa: "Minä en pysty", tai: "Minä en ole tarpeeksi fiksu", tai:"Minulla ei riitä rahkeet".

Joten Jumala vastasi hänelle: "Ei, en minä aio valita ketään muuta, Mooses. Minä en etsi sellaista ihmistä, joka on kaunopuheinen, tai korkeasti koulutettu, tai jolla on kaikki hienosti järjestyksessä. Sinun on parasta myöntää asia - sinut on valittu. Minä olen sinut kutsunut, unohda tekosyyt. Minä olen aina tiennyt heikkouksistasi. Tiedän sinun epävarmuutesi, miten aliarvioit itseäsi ja miten vertaat itseäsi muihin. Luulet olevasi nolla. Mutta sinun on turha yrittää karata. Minä en anna sinun muuttaa suunnitelmiani, jotka tein varallesi jo ennen syntymääsi. En pyydä sinulta paljoa. Sinun täytyy vain uskoa lupaukseeni ja toimia sen mukaisesti. Luota, että Kaikkivaltias Jumala on sinun kanssasi. Keskittäydy minuun, äläkä heikkouksiisi."

Mooses kannusti israelilaisia: "Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne ja te olkaa hiljaa." (2. Moos. 14:13-14) Tämä saarna osoittaa, että Mooses tiesi mitä Jumala aikoi tehdä. Silti heti saarnan jälkeen Mooses vetäytyi syrjään epäuskon vallassa. Siinä vaiheessa hän meni yksin hiljaiseen paikkaan ja itki ääneen Jumalan puoleen. Hän ei pelännyt Jumalan hylkäävän Israelia. Ei, Mooses pelkäsi itse epäonnistuvansa kutsumuksessaan. Ehkä hän pelkäsi tekevänsä jonkin virheen, tai että hän ei olisi Jumalalle mieleen, tai että hänellä ei ollut tarpeeksi uskoa. Hän perääntyi pelon vallassa.

Muista: tästä samasta Mooseksesta myöhemmin kasvoi suuri rukouksen mestari. Hän koki ainoana historiassa ainutkertaista kasvoista kasvoihin läheisyyttä Jumalan kanssa. Hän keskusteli Jumalan kanssa neljäkymmentä päivää kerrallaan, saapuen takaisin kasvot yliluonnollisesti hehkuen. Mutta ennen kuin kaikki tämä tapahtui, Jumalan täytyi opettaa Moosesta milloin rukoilla ja milloin toimia. Hänen täytyi oppia milloin oli itkun aika, ja milloin oli aika yksinkertaisesti totella.

Punaisen Meren rannalla Mooseksen rukous oli silkan epäuskon aiheuttamaa. Miksi? Jumala oli jo antanut ohjeensa Moosekselle ojentaa sauvansa, ja Jumala halkaisisi vedet lupauksensa mukaisesti: "Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle. Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa pitkin." (2. Moos. 14:15-16).

Muistakaa, että Moosekselle ei annettu näitä sanoja vastaukseksi huutavaan rukoukseen. Jumala oli puhunut nämä sanat jo kauan sitten Moosekselle, silloin kun hän oli vielä lammaspaimen: "Kun tulet takaisin Egyptiin, niin katso, että teet faraon edessä kaikki ne ihmeet, jotka minä olen pannut sinun käteesi." (2. Moos. 4:21) Siksi Luoja sanoi hänelle nyt: "Lopeta itku. Ei ole mitään syytä itkeä koko yötä. Olen jo määrännyt sinua ottamaan hengellinen määräysvalta tässä kriisitilanteessa. Nyt nouse ylös ja tee se. Lupasin selvittää tilanteen, joten ota askel uskossa. Vain muutaman tunnin kuluttua tanssit jo ilosta."

Kun me kohtaamme oman elämämme kriisit, saatamme vakuuttaa itsemme ajattelemaan: "Rukous on nyt kaikkein tärkeintä mitä voin tehdä." Mutta aika tulee, kun Jumala kutsuu meitä toimimaan, tottelemaan Sanaa uskossa. Silloin Hän ei salli meidän vetäytyä erämaahan rukoilemaan. Se olisi tottelemattomuutta. Ja kaikki rukoukset olisi esitetty epäuskossa.

Joosuan luvussa 7 koko Israelin kansa itkee ja rukoilee. Ain kylä oli juuri voittanut heidät taistelussa ja ajoi heitä takaa. Joosua kutsui kansan koolle koko päivän kestävään rukouskokoukseen Jumalan armoistuimen eteen etsimään Hänen kasvojaan.

Jos olisit vieraillut Israelin kansan leirissä sinä päivänä, olisit ehkä luullut suuren herätyksen tulleen. Jokainen suri. Miehet olivat kasvoillaan, repien vaatteitaan ja heitellen tuhkaa ilmaan. Naiset peittivät kasvonsa käsillään, itkien lohduttomasti. Joosua ja vanhimmat olivat kumartuneet maahan, surun lamauttamina.

Mutta se ei ollut mikään katumuskokous. Eikä se ollut Jumalan läsnäolon tuomaa herätystä. Totuus on, että Jumala oli vihainen koko asiasta: "Silloin syttyi Herran viha israelilaisia kohtaan." (Joos. 7:1). Miksi? Se oli "syytetään Jumalaa" -kokous. Ihmiset kysyivät: "Luoja, miksi emme voittaneet taistelua? Sinä olisit voinut kukistaa vihollisemme, mutta et sitä tehnyt. Missä oli lupaamasi apu? Jätit meidät oman onnemme varaan ja sallit vihollisen tuhota meidät. Missä oli liittosi, kun olisimme sitä tarvinneet?"

Joosua oli täysin tyrmistynyt Ain voitosta. Israelilaiset olivat juuri voittaneet mahtavan Jerikon. Ja nyt heidät oli nujertanut tämä pieni, mitätön vihollinen. Hän ei ymmärtänyt miksi. Hän rukoili: "Luoja, miksi näin tapahtui? Sinun pyhä nimesi on nyt vaakalaudalla. Maineesi vapauttajana saa kolhun."

Joosuan rukous kuulostaa hengelliseltä. Hän vaikutti mustasukkaiselta siitä, miten Jumala oli edustettuna. Mutta tekstissä sanotaan: "Herra sanoi Joosualle: Nouse! Miksi makaat kasvoillasi?" (Joos. 7:10). Jumala keskeytti kokouksen heti alkuunsa. Hän julisti: "Israel on tehnyt syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt." (Joos. 7:11).

Epäsuora tarkoitus on: "Voit rukoilla yötä päivää. Mutta ennen kuin otat syntisi käsittelyyn, jatkat häviämistä vihollisillesi." Miten Israel oli tehnyt syntiä? Raamattu selittää: "Mutta israelilaiset menettelivät uskottomasti anastamalla itselleen tuhon omaksi vihittyä; sillä Aakan, Karmin poika, joka oli Sabdin poika, joka oli Serahin poika, Juudan sukukuntaa, otti itselleen tuhon omaksi vihittyä." (Joos. 7:1). Aakan oli toiminut vastoin selvää Jumalan sanaa. Ja nyt Luoja sanoi Israelille: "Nouse ylös polviltasi. En kuuntele rukouksianne ennen kuin poistatte kirotun asian keskuudestanne."

Epäuskon rukous ottaa huomioon ainoastaan Jumalan hyvyyden. Se ei piittaa Jumalan pyhien tuomioiden ankaruudesta. Paavali kirjoittaa: "Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta." (Room. 11:22). Apostoli tarkoituksella mainitsee Jumalan hyvyyden ja ankaruuden samassa lauseessa. Hän sanoo, että toista ei voi erottaa toisesta.

Vanhassa Testamentissa Jesaja sanoi saman näin: "Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule. Sillä teidän kätenne ovat tahratut verellä ja sormenne vääryydellä; teidän huulenne puhuvat valhetta; teidän kielenne latelee petosta." (Jes. 59:1-3)

Rakkaat ystävät: Jumala ei ole muuttunut Vanhan ja Uuden Testamentin välillä. Hän on rakkauden ja armon Jumala, kuten Jesaja huomauttaa. Mutta Hän silti myös vihaa syntiä, koska Hän on pyhä ja oikeudenmukainen. Siksi Hän sanoi Israelille: "En voi kuulla teitä syntinne tähden."

Psalmisti sanoo: "Ymmärsin sydämessäni olevan synnin, enkä halunnut vaalia sitä, joten menin Jumalan luo puhdistautuakseni. Sitten Hän kuuli rukoukseni. Mutta jos olisin pitänyt kiinni synnistäni, Jumala ei olisi kuullut huutoani."

Kysynkin nyt sinulta: voiko kristitty, joka on uskoton puolisolleen odottaa Jumalan vastaavan rukouksiinsa? Jos uskova tekee aviorikoksen, kuuleeko Jumala pyynnöt perheen, työn, johdatuksen puolesta?

Profeetta Malakia sanoo tähän "ei". Hän sanoi Israelille: "Ja toiseksi te olette tehneet tämän: olette saattaneet Herran alttarin peitetyksi kyynelillä ja itkulla ja huokauksilla, niin ettei hän enää käänny uhrilahjojen puoleen eikä mielisty ottamaan mitään teidän kädestänne. Mutta te sanotte: 'Minkätähden niin?' Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi." (Mal. 2:13-14). Malakia sanoi: "Kysyit kuinka Jumala voisi olla kyllästynyt rukouksiinne. Syy on selvä. Jatkat tietoisesti synnin tekemistä puolisoasi vastaan. Ja teillä on vielä röyhkeyttä uskoa ilahduttavanne Jumalaa."

Jos tämä pätee sinuun, Malakia varoittaa: "Et ota syntiäsi vakavasti. Ja mitä kauemmin vaalit sitä, sitä helpompi se on hyväksyä. Olet jo nyt vakuuttunut siitä että olet hengellisempi rakastajasi kanssa kuin puolisosi kanssa. Ei! Olet menettänyt Jumalan pelon. Väität pahaa hyväksi, ja muutat pimeyden valoksi. Luoja ei kuule rukouksestasi sanaakaan."

Pietari varoittaa samoin miehiä jotka kohtelevat vaimojaan kaltoin: "Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi." ( 1. Piet. 3:7).

Sana este tässä jakeessa tarkoittaa keskeytystä. Pietari sanoo pääpiirteittäin:"Et voi kohdella puolisoasi huonosti koko viikkoa ja sitten mennä kirkkoon odottaen Jumalan kuulevan rukouksesi. Sellainen käytös ei ole Jumalasta. Se on paholaisesta. Silti et usko, että Jumala tuomitsee sinut siitä. Sinun rukouksesi eivät yllä taivaaseen."

Kun Raamattu sanoo: "Voit olla varma siitä, että syntisi tulevat esiin", se viittaa muuhunkin kuin vain yleiseen paljastukseen. Se käsittää jokaisen elämänalueen, myös rukouselämän. Jumala sulkee korvansa sanoiltasi. Ja yhteys Jumalan kanssa katkeaa.

Jeesus todistaa tämän väitteen vääräksi. Hän sanoo, että Isä vaatii oikeudenmukaisuutta Uuden Liiton alla samoin kuin Vanhan: "Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (Matt. 6:14-15).

Ei sillä ole väliä kuinka pyhä kuvittelet olevasi. Voit uskoa olevasi Kristuksen oikeudenmukaisuuden kaltainen. Voit todistaa olevasi oikeutettu Hänen verensä kautta, pelastunut uskon kautta, pyhitetty Pyhän Hengen kautta. Voit rukoilla tuntikausia, tutkia Raamattua päivittäin, huolehtia köyhistä, saarnata tulisesti, jopa tehdä ihmetekoja. Mutta jos sinä et ole antanut anteeksi jonkun syntiä sinua vastaan, tuhlaat energiaasi. Jumala ei kuule ainuttakaan rukoustasi. Itse asiassa Hän ei suostu antamaan anteeksi sinulle pyytäessäsi.

Oletko jollekin vihainen? Onko perheessäsi joku, jonka kanssa olet laittanut välit poikki? Ajatteletko aina jotain ihmistä typeryksenä? Jeesus julistaa: "Jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion: ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion ; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi." (Matt. 5:22-24). Kristus sanoo: "Turhaan paastoat ja kyynelehdit. Rukoustasi ei kuulla. Mene ensin sopimaan asiat veljesi tai sisaresi kanssa. Sitten tule takaisin alttarille."

Eräs hurskas pastori tuli käymään luokseni vähän aikaa sitten, turhautuneena yrityksistään saada kaksi muuta pastoria sopimaan riitansa. Nuo kaksi miestä olivat vihoitelleet toisilleen vuosikausia. Toinen oli vetänyt toisen oikeuteen ja voittanut monimiljoonaisen oikeuden tuomion. Sen jälkeen he olivat hyvin katkeria toisilleen. Mutta viime aikoina molemmat miehet olivat valmiita sopimaan riitansa. "He ovat valmiita aloittamaan keskustelun," pastori kertoi. "Mutta on ilmaantunut ongelma. Oikeudessa hävinneen pastorin vaimo kieltäytyy antamasta anteeksi toiselle pastorille. Hän vannoo, ettei ikinä tule olemaan keskusteluväleissä hänen kanssaan."

Tämä nainen vastustaa Jumalan työtä. Ja tämän naisen aiheuttama tragedia on kaksinkertainen: hän ei ainoastaan estä sovintoa, vaan hän katkaisee oman yhteytensä Jumalaan. Jumala ei kuule hänen rukouksiaan, eikä hänen jumalasuhteensa parane ennen kuin hän katuu.

Uskon Jumalan olevan erityisen raivostunut ihmisille, joilla on rotuennakkoluuloja. Luoja auttakoon sellaista ihmistä, joka palvoo Jumalaa vierekkäin jonkun toisen rotuisen ihmisen kanssa ja samalla kantaa syviä rotuennakkoluuloja sydämessään. Ja voi uskovaa, joka osallistuu etnisiin vitseihin. Luojasta tulee sellaisen ihmisen vihollinen, ja hänen rukouksensa ovat suorastaan kammottavia Jumalan silmissä.

Emme ehkä voi palvella rotujen välisessä sovintotyössä, mutta Jumala kutsuu meitä tutkimaan omaa sydäntämme rotuennakkoluulojen suhteen. Ehkä sinä kasvaessasi et pitänyt tietyistä poliittisista hahmoista, joko valkoisista tai mustista. Ehkä kasvoit rotuennakkoluuloisessa kodissa, joko valkoisessa tai mustassa. Tai vielä huonommin: ehkä kävit rasismia opettavassa kirkossa. Et ehkä voi pyytää anteeksi koko ihmisryhmältä ketä kohtaan olet ennakkoluuloinen. Mutta jos tunnet erirotuisen toisen uskovan, voit mennä tämän uskovan luo ja sanoa: "Haluan Jumalan edessä pyytää sinulta anteeksi."

Olen puhunut epäuskon rukouksesta. Nyt annan esimerkin uskon rukouksesta. Danielin 9. luvun 13. jakeessa, Daniel kertoo Israelille miksi heidän rukouksiinsa ei ollut vastattu seitsemäänkymmeneen vuoteen: "Niinkuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme. Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa, meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi."

Israelin rukoukset olivat estyneet vuosikaudet synnin takia. Daniel sanoi: "Ymmärrän nyt miksi Jumala ei kuunnellut meitä. Siksi koska me emme käsitelleet syntiämme. Emme ottaneet syntiämme rukouksen asiaksi. Se maksoi meille Jumalan suosion ja siunauksen."

Daniel rukoili tämän uskon rukouksen: "Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: 'Oi, Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. Me olemme syntiä tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi.'" (Dan. 9:3-5).

Ennen kuin Daniel oli edes lopettanut rukouksensa, Jumala lähetti hänen luokseen enkeli Gabrielin: "Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta. Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana." (Dan. 9:20-21).

Danielia kosketti itse Jumala. Ja siinä silmänräpäyksessä, Israel oli jälleen liitossa Jumalan kanssa. Kysynkin: miksi tämän miehen rukoukseen tuli vastaus niin nopeasti? Siksi, koska se oli aito uskon rukous. Lyhyesti sanottuna Daniel uskoi Jumalan tuomitsevan synnin mutta myös osoittavan armoa.

Jumala on valmis vastaamaan jokaiseen rukoukseesi tänään. Hän haluaa siunata sinua enemmän kuin koskaan. Mutta sinun täytyy uskoa Hänen sanansa täysin, hyväksyen mitä Hän sanoo synnistä. Kysy Häneltä, jos sinulla on syntiä mikä voi estää rukouksiasi. Sitten kohtaa syntisi. Sovi riitasi veljesi ja sisaresi kanssa. Sitten tiedät Jumalan kuulevan rukouksesi. Ja Hän tulee luoksesi pian.

Download PDF