Kristuksen täyden siunauksen saaminen | World Challenge

Kristuksen täyden siunauksen saaminen

David WilkersonFebruary 3, 2003

Ja minä tiedän, että tullessani teidän tykönne tulen Kristuksen täydellinen siunaus mukanani (Room. 15:29). Paavali kirjoitti nämä sanat Rooman kristityille. Hän sanoi heille: Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että kun tapaan teidät, tulee olemaan täysin mahdollinen mitta Kristuksen siunausta.

Nämä apostolin sanat vihjaavat sellaiseen, minkä jokaisen uskovan täytyy tietää: on Kristuksen siunauksen eri tasoja tai määriä. Jotkut uskovat saavuttavat tämän täyden siunauksen, mikä onkin päämäärä. Jokaisen meistä on tarkoitettu pääsevän Luojan täyteen siunaukseen sisälle. Silti monet kristityt kokevat vain pienen määrän Kristuksen siunauksesta.

Kirjeessään efesolaisille Paavali kehottaa kaikkia: Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan kunnes me kaiki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään. Ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. (Ef. 4:7, 13, 3:19).

Huomaa sana täyteys näissä jakeissa. Kreikkalainen sana, jota Paavali käyttää tässä, tarkoittaa suorittaa loppuun täyteen täyttämisen tehtävä. Tämän tehtävän Jumala on meille antanut: Kristuksen täyteyden tavoittelu elämässämme.

Paavali selittää tarkemmin, kirjoittaen: Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. (Ef. 4:4-6). Lyhyesti sanottuna: Isä Jumala, Poika, ja Pyhä Henki pysyy kaikissa lapsissaan. Jeesus lupasi: Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. (Joh. 14:23). Paavali tekee selväksi, että Luojan luo pääsevät kaikki samalla tavoin. Sen vuoksi meillä kaikilla on samanlainen mahdollisuus saada aina vain lisääntyvä Kristuksen siunaus. Todellakin elämämme täytyisikin jatkuvasti lisääntyä sillä mitä Paavali kutsuu Kristuksen siunaukseksi.

Ajattele valtavan Kristuksen siunauksen määrää Paavalin elämässä. Tämä mies sai ottaa vastaan ilmestyksiä Jeesukselta henkilökohtaisesti. Hän kirjoittaa, että Kristus paljasti itsensä hänessä. Tietysti Paavali tiesi, ettei ollut saavuttanut täydellisyyttä. Muttä hän tiesi myös ilman epäilyksen häivää, että hänen elämässään ei ollut mitään mikä olisi estänyt Kristuksen siunauksen virtaa.

Siksi Paavali voi sanoa: Ja minä tiedän, että tullessani teidän tykönne tulen Kristuksen täydellinen siunaus mukanani (Room. 15:29). Hänellä oli pyhä varmuus elämästään Kristuksen kanssa. Hän sanoi: Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä (Ap. t. 24:16).

Paavali sanoi itse asiassa: Minun elämäni on avoin kirja Luojan edessä. Minulla ei ole kätkettyä syntiä sydämessäni, eikä Hänellä ole mitään kiistelyn aihetta minun kanssani. Ja Hänen siunauksensa minulle on jatkuva ilmestysten virta. Joten kun minä saarnaan sinulle, te ette kuule ihmisten suunnittelemia sanoja. Minä en saarnaa kuollutta tekstiä täynnä fiksua teologiaa. Kuulemanne sanat ovat sanoja suoraan Jumalan sydämestä teille.

Katsohan: Jumalan siunauksen täyteydellä on hyvin vähän tekemistä materian kanssa. Totta kai kaikki hyvä, terveys ja maalliset varat, täytyy nähdä siunauksina Jumalan armollisesta kädestä. Mutta Paavali puhuu tässä kohdassa jostain paljon suuremmasta siunauksesta. Kreikkalainen sana, jota hän käyttää siunauksesta tarkoittaa Jumalan suositus, tai hänen sanomanaan: Hyvin tehty.

Lyhyesti sanottuna Kristuksen siunaus tarkoittaa sitä, että me elämme Luojalle mieluista elämää. Se on sisäinen Pyhän Hengen antama tietous siitä, että kun Jumala katsoo elämääsi, Hän sanoo: Minä olen mielissäni sinusta, tyttäreni, poikani. Välillämme on esteetön, läheinen yhteys.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja tiivistää Kristuksen siunauksen näin: Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta: hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. (Hepr. 13:20-21).

Rakastan olla ihmisten seurassa, jotka elävät tällaista Kristus-keskeistä elämää. Heidän ympärillään leijuu Jeesuksen seurassa syntynyt tuoksu. Kuten Paavalilla, näillä pyhillä on hengellinen tyytymättömyys tähän elämään, kaipaus olla Kristuksen seurassa, ja Hänen syvän tuntemuksensa nälkä. He puhuvat paljon Jeesuksesta, ja he pursuavat Hänen rakkauttaan ja pyhyyttään.

Tällaiset ihmiset nauttivat elämästä, mutta he välttävät kaikenlaista typerää keskustelua. He elävät täysin erillään tästä maailmasta. Ja Jumalan suosio on silminnähtävä heidän elämässään ja perheissään. He saattavat olla rahallisesti köyhiä, mutta heidän elämänsä ovat täysin Luojan siunaamia.

Älä ymmärrä minua väärin: nämä uskovat kärsivät siinä missä muutkin. He läpikäyvät kovia koetuksia ja koettelemuksia. Mutta kuten Paavali, vaikka he ovatkin maahan painettuja, he eivät ole murtuneita. Ja he eivät koskaan anna periksi. He ovat päättäneet viedä uskon tiensä ja palvelunsa loppuun Jumalalle mieleisellä tavalla.

Paavali kysyi galatalaisilta: Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia? Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu. Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan. (Gal. 5:7-9)

Paavali viittaa tässä lujaan päätökseen, dogmaattiseen uskoon tai teologiaan. Hän kysyy: Mikä elämässäsi estää teitä pääsemästä Kristuksen täyteen siunaukseen sisälle? Teillä meni kaikki mukavasti yhteen aikaan. Tiedän, että olette rukoilevaa kansaa, ja ahkerasti teette hyviä tekoja. Mutta jotain on vinossa. En näe teidän kasvavan enää. Sen sijasta olette luisuneet takaisin lihaanne luottamiseen. En aisti enää sitä suloista Kristuksen tuoksua mikä teissä oli ennen. Varmuutenne, selvyytenne, näkynne ovat mennyttä. Jokin estää teitä.

Mikä olisi voinut suostutella teidät tyytymään tähän tilaan? Mikä tahansa se onkin, kerron teille, ettei se ei ole Jumalasta. Itse asiassa aistin teissä hapatusta, jonkinlaista kompromissia. Jokin synkentää teitä, jokin josta pidätte kiinni. Ja se aiheuttaa Luojan sanasotaan teidän kanssanne. Kertokaa, mikä se on?

Tunnen monia kristittyjä, jotka olivat aikaisemmin elämässään mahtavasti Jumalan käytössä. Nämä ihmiset olivat antautuneita, rukoilevia, uskovia pyhiä. Mutta sitten jotain tapahtui heille. Jotenkin he olivat estyneitä kokemasta Kristuksen siunauksen täyteyttä.

Tämä ihmisjoukko sisältää myös monia pastoreita. Nämä miehet kokivat voittoja toisensa jälkeen uskon tiellä. Mutta jokin pujahti heidän elämäänsä, jokin kompromissi, ja ajan myötä he tottuivat siihen. Usein se estävä hapate oli jokin helmasynti.

Kaikilta näiltä ihmisiltä Paavali kysyy: Mitä tapahtui? Mikä estää Kristuksen siunauksen virtaa elämässäsi? Mikä hapate on livahtanut teihin?

Profeetta Elia oli mahtavasti Jumalan käytössä. Hän jakoi Jumalan murheen taakan Israelin puolesta. Hänen sydämensä murtui kansan syntiin lankeamisen takia. Ja hän teki suuria ihmeitä Jumalan nimessä. Silti, aivan kuten Mooses oli estynyt pääsemästä Luvattuun Maahan, Elia oli estynyt kokemasta Jumalan siunauksen täyteyttä.

Te tiedätte kertomuksen Elian voitosta Karmelin vuorella. Hurskas profeetta kutsui tulta taivaasta ja löi kuoliaiksi Baalin profeetat. Sitten hän rukoili sadetta, ja kaatosade alkoi lopettaen pitkän kuivuuden Israelissa. Kun ihmiset näkivät nämä asiat, he heti katuivat epäjumalien palvomistaan ja kääntyivät takaisin Jumalan puoleen.

Haluan jatkaa kertomusta siitä kohtaa, mistä ihmiset alkoivat matkansa pääkaupunkiin Jisreeliin jakaakseen uutiset. Uskomattomalla tavalla Elia saavutti yli 20 mailin päässä olevan kaupungin aikaisemmin, nopeammin kuin täyttä vauhtia ajavat ajovaunut. Raamattu sanoo: Ja Herran käsi tuli Elian päälle (1 Kun. 18:46), kun hän juoksi. Tämä kertoo minulle, että Elia oli taivaallisella tehtävällä. Herran käsi tarkoittaa hänen johdatustaan. Jumala lähetti Eliaan takaisin Jisreeliin tarkoituksella. Miksi tarkkaan ottaen profeettaa kiiruhdettiiin takaisin pääkaupunkiin?

Löydämme johtolangan Eliaan todistuksesta Karmel-vuorella: ...minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän (1 Kun. 18:36). Profeetta sanoi: Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän.

Mutta sitten ilkeä kuningatar Iisebel kuuli uutiset. Kun hän kuuli, että Elia oli lyönyt kuoliaiksi kaikki hänen väärät profeettansa, hän uhkasi tappaa Elian. Raamattu sanoo: Mutta kun Ahab kertoi Iisebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt ja kuinka hän oli tappanut miekalla kaikki profeetat, lähetti Iisebel sanansaattajan Elian luo ja käski sanoa: 'Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen minä huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty'. Kun tämä näki sen, nousi hän ja lähti matkaan pelastaakseen henkensä ja tuli Beersebaan, joka on Juudan aluetta (1 Kun. 19:1-3). Kun Elia kuuli Iisebelin uhkauksen, hän juoksi henkensä edestä.

Monet Raamatun tutkijat uskovat, ettei Elia pelännyt Iisebeliä. Heidän mukaansa Elian tehtävä oli täytetty Karmel-vuorella, ja nyt Jumala johdatti häntä yksinäisyyteen opettaakseen hänelle joitakin tärkeitä asioita. Toisin sanoen Luoja ei ikinä tarkoittanutkaan Elian tavata Iisebeliä Jisreelissä.

Minä olen eri mieltä. Mielestäni tämä tulkinta ampuu täysin ohitse tämän raamatunkohdan ytimen. Kun kuvittelen, kuinka rohkea Elia juoksee takaisin Jisreeliin, uskon hänen olleen matkalla viemään päätökseen vielä viimeisen Jumalan hänelle antaneen tehtävän: tappaa Iisebel.

Ajattelehan: Luoja ei aikonut sallia Iisebelin saada kokoon täysin uutta pahojen pappien armeijaa. Miksi Jumala käskisi Elian tappaa Iisebelin 400 profeettaa, mutta antaisi itse epäjumalanpalvonnan äidin pysyä elossa? Se olisi kuin karsisi synnin oksia, mutta antaisi sen juurten elää. Kun Jumala valmistelee ihmisiään siunauksen täyteyteen, Hän kutsuu meitä tekemään enemmän kuin vain katumaan. Hän myös kutsuu meitä repimään synnin juurineen, jotta voimme elää puhdasta ja pyhää elämää. Vain silloin me voimme kokea Jumalan täyteyden.

Minä uskon Raamatun näyttävän toteen että Iisebel täytyi hävittää. Johanneksen ilmestyksessä Jeesus neuvoo Tyatiran seurakuntaa: Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset. Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua. Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan. Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansta; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan. (Ilm. 2:19-23).

Kristus puhuu tässä ihmisille, jotka ovat armeliaita, täynnä uskoa, kärsivällisiä, kasvaen hyvissä teoissa. Silti nämä uskolliset pyhät eivät kokeneet Luojan täyttä siunausta. Miksi? Jeesus sanoo heille: On yksi asia, yksi este, mikä estää teitä kokemasta täyteyttäni. Se on, että te kieltäydytte käsittelemästä Iisebel-henkeä keskuudessanne. Te annatte sen pahan hengen vietellä itsenne. Kristus tekee asian hyvin selväksi: jotta me voimme kokea Hänen täyteytensä, meidän täytyy repiä juurineen kaikki epäjumalanpalvonta ja synti.

No, mikä on Iisebelin edustama synti? Iisebel on symbolinen nimi. Hepreaksi se tarkoittaa siveä? - jossa on kysymysmerkki tarkoituksella. Tämä tarkoittaa, että jo pelkkä ajatuskin siveydestä on yllättävä - tarkoittaen: ei todellakaan siveä, ei puhdas; se mikä on selvästikin epäpuhdasta. Lyhyesti: Iisebel on törkeä epäpuhtauden ja himon henki.

Jotkut tutkijat eivät usko Iisebelin olleen Ahabin vaimon nimi, vaan että kirjoittaja käytti tuota nimeä halventavana epiteettinä kuningattaren vihatun käytöksen takia. Tämä oli Raamatun kirjoittajien keskuudessa yleinen käytäntö. Esimerkiksi Johannes käyttää sanaa antikristus, ei vain kuvatakseen myöhemmin tulevaa ihmistä, vaan myös henkeä. Sama on totta myös sanan lohikäärme käytössä: sitä käytetään Saatanan kuvauksessa, mutta myös mistä tahansa olemuksesta mikä on hänen vallassaan, ihmiset mukaan lukien.

Yksinkertaisesti sanottuna Iisebel on viettelevä propaganda helvetin syvyydestä ja se on suunnattu suoraan Jumalan palvelijoita vastaan. Sen on tarkoitettu syöstä maahan ja tuhota kaikki Jumalan koskettamat ja voidellut. Raamatunkohta Karmel-vuorella vahvistaa tämän. Oletko koskaan ihmetellyt mistä ne Baalin profeetat tulivat? He eivät olleet ketään maahan tuotuja, maahan muuttaneita pappeja. He olivat israelilaisia, Jumalan valittuja. Iisebel oli vietellyt heidät ja johdatellut heidät haureuden harjoitukseen saatanallisten oppiensa kautta.

Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Eliaa olisi kutsuttu välikappaleeksi tuhomaan tämä pahuus Israelissa. Eliaa oli opetettu kuulemaan Jumalan ääntä. Hän rukoili sellaisella voimalla, että vaikka taivaan ovet olivat suljettu, ne avautuivat uudestaan. Kun hän löi jokea viitallaan, vedet jakautuivat. Ja hän herätti nuoren pojan kuolleista. Elia selvästi eli ja liikkui yliluonnolisessa. Hän oli kerran sanonut Ahabille arvovaltaisella äänellä: Elia on täällä! Mitä rohkeutta! Mitä pelottomuutta!

Silti, nyt tämä mahtava profeetta juoksi karkuun peloissaan.

Tätä samaa taistelua jatketaan Jumalan seurakunnan keskellä tälläkin hetkellä. Ajattele jotain uskollista kristittyä, jotakin, joka on kuin Elia. Hän on omistautunut Jumalan työlle, on ahkera, kärsivällinen, elää uskossa, palvelee toisia, lisäten hyviä tekojaan. Mutta hänen elämässään on este. Tällä palvelijalla on osa Kristusta: hän on pelastettu, vanhurskautettu, täyttäen aikansa Taivaan Isän asioilla. Mutta nyt Luoja tulee hänen luokseen sanoen: En suvaitse sinussa jotakin. Olet sallinut jotakin tuhoavaa elämääsi. Iisebelin henki on vietellyt sinut ja se estelee sinua uskonelämässäsi.

Että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä joka ... opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua. (Ilm. 2:20). Jeesus ei puhu tässä ruumiillisesta naisesta, joka seisoo seurakunnan edessä ja luennoiden, kuinka selviytyä rankaisutta huorinteosta. Ei, Hän tarkoittaa noita asioita, jotka sinä annat iskostua mieleesi: TV, Internet, lihan himo. Nämä ovat kaikki voimakkaita viettelijöitä.

Samoin kun Kristus puhuu syömään epäjumalille uhrattua, hän ei puhu ruuasta. Hän viittaa kristittyihin, jotka ruokkivat itseään paholaisen saastalla. Nämä uskovat saattavat kohottaa äänensä ylistykseen seurakunnassa, mutta kun he menevät kotiin, he antavat mielensä pahimmalle saastalle, mitä voi ajatella: seksille, väkivallalle, kaikenlaisille inhottaville asioille.

Jopa maailma tunnistaa näitten asioiden pahuuden. New York Times-sanomalehden haastattelussa eräältä nuorelta kuuluisalta näyttelijältä kysyttiin, harrastaako hän ikinä pornografiaa, kuten monet muut Hollywoodin tähdet. Nuori mies vastasi: Minulla ei ole varaa ruokkia mieltäni saastalla. Ne, jotka katselevat pornografiaa, eivät pysty hallitsemaan ajatuksiaan. Heidän mielensä jatkuvasti kiitävät pornon antamissa mielikuvissa. Minä en voi antaa itseni tehdä tuollaista. Ei kukaan ammattilaisnäyttelijä voi. Surullista mutta totta, että monet kristityt eivät voi väittää omistavansa tälläistä itsekuria.

Usein, kun Iisebel-henki tulee viettelemään meitä, se kuiskaa: Olet tehnyt kovasti töitä, ja nyt sinun täytyy rentoutua. On jo korkea aika, että annat itsesi huvitella. Tämä on armon aikaa, eikä Jumala ole kovakätinen omiaan kohtaan. Katsele vaan tuota rivoa TV ohjelmaa. Tai vuokraa tuo likainen elokuva. Jos antaudut liikaa, voithan aina vedota Jeesuksen vereen ja puhdistautua uudestaan.

Ei! Jeesus sanoo, että jos himoat sydämessäsi, olet jo tehnyt huorin. Hän kertoo meille selvin sanoin, silmät räiskyen: Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä (Ilm. 2:21). Hän tässä jakeessa tarkoittaa harhaan johdettuja Jumalan lapsia, Iisebel-hengen viekoittelemia.

Luoja sanoo: Minä olen laupias sinua kohtaan, ja olen ollut hyvin kärsivällinen. Olen antanut sinulle paljon aikaa katua ja hylätä syntisi. Olen lähettänyt profeettoja sinun luoksesi, saarnoja saarnatuolista, varoituksia ystäviltäsi. Henkeni on saattanut sinut synnintuntoon ja varoittanut sinua rakkaudessa. Mutta et silti ole kääntynyt.

Kaipaan syvästi sinun saavan täyteyteni. Olen antanut kaikki mahdollisuudet eteesi. Silti jatkat elämääsi kuten hengellisesti köyhä. En suvaitse sitä sinussa, eikä se mene pois ennen kuin otat tämän esteen käsittelyyn.

Jeesus kertoo mitkä nämä seuraukset ovat:

  • Minä syöksen hänet tautivuoteeseen (Ilm. 2:22). Kreikan käännös tästä on uupua, pakoilla. Se tarkoittaa jatkuvaa pelkoa, väsyneisyyttä, ainaista pakoon juoksemista.
  • Suuri ahdistus (Ilm. 2:22). Kreikaksi paineita, ongelmia, masentuneisuutta.
  • Hänen lapsensa minä tappamalla tapan (Ilm. 2:23). Elleivät ne, jotka tekevät liiton Iisebelin kanssa kadu tekojaan, heidän loppunsa on kirjaimellinen kuolema.

Miksi Luoja on niin kovakätinen niille, jotka tekevät huorin Iisebelin kanssa? Siksi, koska Hän haluaa kaikkien Häntä palvelevien ottavan tämän asian hyvin vakavasti: ... kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan. (Ilm. 2:23).

Nämä eivät ole jonkun Vanhan Testamentin profeetan sanoja. Se on varoitus Jeesukselta itseltään tässä armon ajassa. Hän sanoo meille: Jokaisen ihmisen seurakunnassani täytyy tietää, että Iisebel pitää lopettaa. Sinun täytyy antaa tälle hengelliselle esteelle kuolinisku, tai et ikinä saavuta suurempaa osaa täyteydestäni.

Mennäänpä takaisin Eliaan. Minusta hän on yksi mahtavimmista Jumalan miehistä koko Raamatussa. Silti hän antoi Iisebelin elää. Elia epäilemättä epäonnistui tässä tehtävässä.

Mikä olin Eliaan epäonnistumisen takana? Se oli uskon puute. Elia näki Iisebelin voimakkaampana kuin Jumalan. Ajattelepa: Karmel-vuoren voittonsa jälkeen maassa oli suuri herätys, synnintuntoa ihmisten keskellä, ja laajalle levinnyt katumus. Iisebelillä ei ollut enää voimaa. Jos hän olisi yrittänyt tappaa Eliaan silloin, kansa olisi ympäröinyt ja suojannut hänet. Mutta sen sijaan - kun uhka tuli, Elia menetti uskonsa.

Ymmärrätkö tämän saarnan idean? Jumalalla, joka pelasti sinut - joka on antanut sinulle voittoja synneistä, ja tehnyt ihmeitä sinulle - Hänellä on sama voima tappaa kaikki Iisebel-himot sinussa. Hän voi kuolettaa jokaisen syvälle juurtuneen synnin, ja vapauttaa sinut kaikesta vihollisen vallasta.

Monet synnin kanssa kamppailevat kristityt ajattelevat: Tämä tapani on niin vahva minussa, olen täysin lannistunut. Missä on voittoni? Silloin vihollinen kuiskaa heille: Ei Jumala sinua kuule. Sinä et kyllä pärjää. Vaikka kuinka rukoiletkin, epäonnistut silti. Mutta Luoja vastaa: Ei! Ei synnillä eikä Iisebel-hengellä ole ylivaltaa sinussa.

Elia teki mitä monet uskovat ajattelevat tehdä: hän juoksi pakoon. Daavid kirjoittaa kuinka hän haluaisi lentää pois kuten lintu. Jeremia toivoi hänellä olevan erämökin kaukana autiomaassa. Mutta silti useimmat kristityt, jotka juoksevat karkuun, eivät koskaan mene minnekään. Heille se mielentila, halu paeta koetusta.

Lopulta Daavid päätteli: En minä pelkäisi mitään pahaa. Mutta Elia valitsi juosta karkuun ja piiloutua. Hän luovutti taistelussa. Ja Iisebel eli.

Uskon Eliaan kertomuksen paljastavan yhden Jumalan suurimmista myötätuntoisista teoista pelkäävälle palvelijalleen. Elia päätyi viimein juniperipuun alle erämaassa niin masentuneena, että hän nukahti raskaaseen uneen. Mutta Jumala lähetti hänen luokseen enkelin herättämään hänet ja ruokkimaan häntä kakulla ja vedellä. Joten Elia söi ja joi, mutta hän oli silti vielä niin masentunut, että hän nukahti uudestaan.

Uudestaan enkeli herätti hänet ja antoi syömistä. Sitten Jumala puhui nämä ystävälliset sanat palvelijalleen: Nouse ja syö, sillä muutoin matka käy sinulle liian pitkäksi (1 Kun. 19:7). Hän sanoi: Ystäväni, sinä et pärjää yksin. Minä olen sinun kanssasi.

Näethän, että Jumalan rakkaus Eliaa kohtaan ei koskaan ollut kyseenalainen. Se ei haitannut, kuinka pahasti palvelijansa epäonnistui. Jopa pelossaan, masennuksessaan ja halussaan juosta karkuun, Isä silti rakasti Eliaa hyvin paljon. Sama on totta meidän kaikkien Luojaa rakastavien ja palvelevien kohdalla.

Jumalalla oli vielä toinenkin viesti Eliaalle. Se oli armollinen varoitus, ja se pätee meille vielä tänäkin päivänä. Hän kysyi: Mitä sinä täällä teet, Elia? (1 Kun. 19:13). Vaikka Luoja olikin antanut Elialle anteeksi, Hän ei aikonut lakaista ongelmaa maton alle. Hän rakasti Eliaa liian paljon.

Elian vastaus oli tekosyy, eikä Jumala ei hyväksynyt sitä. Uudelleen hän kysyi, Miksi olet täällä? Hän kysyi itse asiassa: Miksi sinä luovutit, Elia? Miksi erosit palveluksestasi? Mistä tämä väsymys tuli?

Lopussa vaikuttaa siltä, että Jumala hyväksyi Elian luovuttamisen. Luoja sanoi, jotenkin tällä tavalla: En pakota sinua jatkamaan, Elia. Mutta aion voidella Jeehun sinun tilallesi. Hän täyttää sinun tehtäväsi ja tappaa Iisebelin.

Tosiasiahan on, että jos me haluamme lopettaa, Luoja sallii sen. Eikä hän rakasta meitä yhtään vähemmän. Hän vain antaa meidän jatkaa elämäämme kokien vain rajoitetun määrän Kristuksen täyteyttä. Todellakin: kun Elian aika oli mennä kotiin Luojan luo, hänet kannettiin taivaaseen tulisilla vaunuilla. Hän oli suuresti kunnioitettu mies. Mutta, kuten Mooses, joka estettiin pääsemästä luvattuun maahan, Elia ei koskaan kokenut Jumalan siunauksen täyteyttä.

Sinä voit ehkä sanoa: Minulla ei ole ongelmaa himon kanssa. Minä en ole huorintekijä taikka avionrikkoja. Luojan kiitos, minua ei ole vietellyt Iisebel-henki. Iloitsen sinun kanssasi. Mutta jokaiselle uskovalle, joka haluaa kokea Kristuksen siunauksen täyteyden, Elia-hetki tulee varmasti. Sinä kohtaat elämäsi suurimman, kaikkein musertavimman vihollisen. Ja Iisebel-henki ivaa sinua: Tällä kertaa epäonnistut ainakin. Nyt on kaikki menetetty.

Kun se aika tulee, et voi edes ajatella lopettamista. Älä luovuta, äläkä unohda Jumalan antamia lupauksia sinulle. Kuoleta se Iisebel-henki. Luoja sanoo, ettei sillä ole sinuun mitään valtaa.

Tässä on vielä viimeinen kuvaus Jumalan armosta. Vaikka Elia epäonnistui, Luoja antoi hänelle viimeisen sanan. Raamattu sanoo, että Elia profetoi: Koirat syövät Iisebelin Jisreelin muurin luona. (1 Kun. 21:23). Juuri näin tapahtui. Iisebel tapettiin samassa paikassa mistä Elia oli juossut pakoon, ja koirat nuolivat Iisebelin veren. Jumala antoi Elialle viimeisen sanan.

Rakas ystävä, Luojamme on tehnyt meistä enemmänkin kuin vain valloittajia. Se on Hänen viimeinen sanansa aiheesta. Joten nouse ylös ja taistele. Ja anna Hänen ohjata sinut siunauksensa täyteyteen.

Download PDF