Teillä on enemmän kuin Salomo | World Challenge

Teillä on enemmän kuin Salomo

David WilkersonJuly 12, 2004

Jeesuksen sanan mukaan eräs todistaja tulee esiintymään tuomiopäivänä tätä sukupolvea vastaan. Saban kuningatar nousee todistajan paikalle ja hänellä on tuomion sanat: "Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo" (Matt.12:42).

Tämä kuningatar tulee puhumaan tälle meidän sukupolvellemme, meille, jotka elämme näinä viimeisistä viimeisimpinä päivinä. Ja hänen tuomionsa tulee olemaan tällainen: hän tulee kuvaamaan kaiken sen kivun ja vaikeudet, joita hän joutui kärsimään saadessaan viisautta Salomolta. Tämä nainen elinaikanaan kaipasi sellaista totuutta, joka tekisi hänet vapaaksi. Ja tuomiopäivänä hän tulee todistamaan: "Minä matkustin maan ääristä etsimään Salomolta viisautta. Teillä on ollut kylliksi evankeliumin totuutta. Teidän keskuudessanne on ollut paljon enemmän kuin Salomo. Mutta te olette sulkeneet silmänne ja korvanne häneltä."

Kuka sitten on tämä Saban kuningatar? Miksi hän oli niin tärkeä, että hän tulee esiintymään tuomiolla? Raamatuntutkijat sanovat, että hän oli eräs arabien hallitsijoista, jonka valtakunta sijaitsi nykyisen Jemenin tienoilla. Se oli kulttuuri, jossa vuosisatojen aikoina harrastettiin arvoituksia. Arabien ajattelutapa oli esittää kysymyksiä antamatta vastauksia.

Tuota huomattavassa asemassa olevaa naista askarruttivat monet elämän suuret kysymykset - Jumala, tulevaisuus, kuolema - eikä hänellä ollut niihin vastausta. Hän halusi saada lisää viisautta auttamaan omaa elämäänsä, hallitsemaan ja auttamaan toisia. Mutta ei mikään ylellinen rikkaus, kuuluisuus tai neuvonantajat kyenneet vastaamaan hänen sielunsa huutoihin. Hänen sielunsa syvin kaipaus oli täyttymättä.

Sitten hän kuuli kuningas Salomosta. Hänellä oli suunnattoman suuren viisauden maine ympäri koko silloisen tunnetun maailman. Raamattu sanoo, että kun kuningatar "kuuli hänen maineestaan" (1Kun.10:1), kenties kauppiailta tai merimiehiltä, jotka matkustivat Jerusalemiin. Heidän kertomustensa mukaan Israelin kuningas ymmärsi ihmisluontoa enemmän kuin kukaan toinen. Hän kykeni vastaamaan kaikkiin kysymyksiin ja ratkaisemaan minkä ongelman tahansa, oli se sitten kuinka monimutkainen.

Kuningatar varmaankin ihmetteli: "Kuka on tämä mies, jolla on niin suuri viisaus, ja joka kykenee vastaamaan elämän vaikeimpiin kysymyksiin?" Kuningattaren omat jumalat eivät puhuneet, eivät kuulleet eivätkä keskustelleet. Niin hän päätti: "Minun on päästävä Salomon luo hinnalla millä hyvänsä. Minun on saatava vastaukset näihin polttaviin kysymyksiin. Jos hän pystyy ratkaisemaan elämän arvoitukset, niin hän on se, joka tuo vastaukset kaipauksiini."

Hän määräsi karavaanin viemään hänet Jerusalemiin, jonne oli matkaa noin 2500 kilometriä. Matka tuli sinne kestämään noin 75 päivää - edestakaisin 150 päivää - melkein puoli vuotta. Ja tie sinne meni tulikuuman erämaan halki. Siellä saattoi olla rosvoja matkalla ja kuivaa hedelmätöntä maata, ei mitään mukavuuksia. Siellä oli hyytävän kylmät yöt. Mutta ei mikään estänyt kuningatarta pääsemästä Salomon puheille.

Hänellä oli mukanaan sotilaita, hallitusmiehiä, palvelijoita, kokkeja ja tulkkeja. Kameleilla oli kuormanaan ruokaa, vettä, lahjoja, jalokiviä ja mausteita. Kokonaisuudessaan karavaani oli kuin suuri juna (1.Kun.10:2). Kuvittele mielessäsi tuota suurta seuruetta saapumassa Jerusalemiin kuukaisien pölyisen, tuulisen, kuuman, vaikean erämaataipaleen jälkeen. Nyt kun he lähestyivät pääkaupunkia, Salomon palvelijat riensivät vastaanottamaan kuningatarta sanoen: "Mikä matka teillä on ollutkaan. Tulkaa virkistymään. Kuninkaallamme on kylpylä valmiina teitä varten."

Myöhemmin kuningatar ohjattiin Salomon hoviin. Kuningatar ei viivytellyt tuodessaan esille mieltään painaneet kysymykset. "...tuli hän koettelemaan häntä arvoituksilla.... Ja kun hän tuli Salomon luo, puhui hän tälle kaikki, mitä hänellä oli mielessä" (1.Kun.10:1-2). Kuningatar avautui täysin hänelle.

Eikä hänen tarvinnut pettyä. Raamattu sanoo: "Mutta Salomo selitti hänelle kaikki hänen kysymyksensä; kuninkaalle ei mikään jäänyt ongelmaksi, jota hän ei olisi hänelle selittänyt" (1.Kun.10:3). Salomo vastasi hänelle kaikkiin kysymyksiin valtavilla, valaisevilla totuuksilla. Hän ei jättänyt yhtään kysymystä vastaamatta. Voin kuvitella kuningattaren kasvojen kirkastuvan jokaisen vastauksen jälkeen todeten: "Niinhän se onkin." Kuvittele sitä rauhaa, joka täytti hänen sielunsa, kun koko elämä aikaiset kysymykset jäivät pois mielestä toinen toisensa jälkeen.

Senjälkeen hänelle näytettiin koko Salomon valtakunta. Hän sai nähdä omin silmin sen järjestyksen, kauneuden ja hyvinvoinnin, jonka Salomon viisaus oli saanut aikaan koko kansakunnan hyväksi. Hän ihasteli: "...linnan, jonka hän oli rakentanut, ruuat hänen pöydällänsä, kuinka hänen palvelijansa asuivat ja hänen palvelusväkensä palveli ja kuinka he olivat puetut, ja näki hänen juomanlaskijansa ja hänen polttouhrinsa, jotka hän uhrasi Herran temppelissä, meni hän miltei hengettömäksi" (1.Kun.10:4-5). Kaikki oli niin suurenmoista, että hän aivan hengästyi. Kun hän oli nähnyt sen kaiken, hän sanoi Salomolle: "Totta oli se puhe, jonka minä kotimaahani sinusta ja sinun viisaudestasi kuulin. Minä en uskonut, mitä sanottiin, ennenkuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä; ja katso, ei puoltakaan oltu minulle kerrottu. Sinulla on paljon enemmän viisautta ja rikkautta, kuin minä olin kuullut huhuttavan. Onnellisia ovat sinun miehesi, onnellisia sinun palvelijasi, jotka aina saavat olla sinun edessäsi ja kuulla sinun viisauttasi. Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi... että on asettanut sinut Israelin valtaistuimelle.... tekemään sitä, mikä oikeus ja vanhurskaus on" (1.Kun.10:6-9).

Kiertueensa jälkeen kuningatar antoi Salomolle kaikki ne lahjat, jotka hän oli tuonut karavaanissaan. Vastalahjana Salomo avasi koko varastohuoneensa hänelle ja hän ihmetellen ihaili Salomon rikkautta. "Kuningas Salomo taas antoi Saban kuningattarelle kaiken, mitä tämä halusi ja pyysi, ja sen lisäksi hän antoi muutakin kuninkaallisella anteliaisuudella" (10:13).

Kristuksen ajan uskonnolliset johtajat tunsivät hyvin kuningattaren kertomuksen. He olivat opettaneet sitä synagogissaan, ja he tiesivät kuinka hartaasti kuningatar halusi tavata Salomon. Nyt Kristus käytti tätä kertomusta varoituksena heille: "Tämä sama Etelän kuningatar on tuleva tuomitsemaan teidät Isän edessä. Hän tuli maailman etäisimmästä kolkasta kuulemaan Salomon viisautta. Ja katso, Eräs suurempi kuin Salomo seisoo edessänne nyt."

Todellakin, kuningatar tulee kysymään fariseuksilta: "Kuinka te voitte olla niin sokeita? Te tulitte vaikeine kysymyksinenne kuninkaan luokse, vieläpä kompakysymyksin saadaksenne hänet erehtymään. Mutta hän on kaikkitietävä Jumala lihaksi tulleena, juuri se sama, joka antoi Salomolle viisauden. Hän oli teidän keskellänne ja kannusti teitä avaamaan sydämenne hänelle. Hän kuoli teidän puolestanne. Mutta te suljitte silmänne häneltä ja tukitte korvanne hänen totuudelleen. Te olitte mieluummin pimeydessä, koska teidän tekonne olivat pahat."

Olen ajatellut, että tuleeko tämä kuningatar syyttämään meidän sukupolveamme samasta synnistä? Sanooko hän: "Minä näin ja kuulin viisautta mieheltä, joka eli minun aikanani ja hänen sanansa muuttivat minun elämäni. Minulla oli vain tuo yksi tilaisuus hänen kanssaan ja hän vastasi kaikkiin sydämeni kysymyksiin. Hän tiesi kaikki elämääni koskevat kysymykset ja hänen totuutensa vapautti minut kaikista ristiriidoista. Mutta sitten tuli aika, jolloin oli poistuttava hänen luotaan. Toisin oli teidän laitanne. Hän eli teidän keskellänne ja teillä oli tilaisuus saada hänen viisauttaan kaiken aikaa. Ja kaiken lisäksi Kuningas Jeesus on suurempi kuin Salomo. Ja hänellä on sana teidän elämänne jokaiseen tilanteeseen. Hän haluaa, että se sana vapauttaa ja antaa teille rauhan ja ilon. Hän kutsuu sinua jatkuvasti juhlimaan pöytäänsä. Ei sinun tarvitse matkustaa 1500 mailia. Hän tuli sinun luoksesi, eikä hän pyytänyt sinulta lahjoja tai jalokiviä. Hän vain haluaa sinun tuovan hänelle kaikki taakkasi. Hän haluaa kuulla sinun murheesi, huolehtiakseen sinusta ja vastatakseen kysymyksiisi. Hän haluaa sinun suitsuttavan rukousta ja ylistystä. Kun minä olin Salomon luona, minä näin kuinka onnellisia hänen palvelijansa olivat. He tulivat päivittäin kuninkaan pöytään ja iloiten ottivat vastaan hänen viisauttaan. He kuuntelivat innolla ja kunnioituksella hänen jokaista sanaansa. Ja kun he menivät palvomaan temppeliin, heillä oli pyhä pelko. Se oli aivan henkeäsalpaava, ihana kokemus. Olin kuullut paljon valtavia asioita Salomosta, mutta en ollut osannut odottaa mitään sellaista, mitä sain kokea hänen läsnäolossaan. Teidän sukupolvenne on aivan eri juttu. Te olette niin kevytmielisiä suhteessanne Kuninkaaseenne. Teillä on kaikki hänen valtava viisautensa, vanhurskautensa ja pyhyytensä aina käsillä, mutta te ette paljon piittaa hänestä päivittäin. Kuinka te voitte tyytyä elämään sellaista alistettua ja pelokasta elämää? Teillä on keskuudessanne kaikkien kysymysten vastaukset. Hän on paljon suurempi kuin Salomo!"

Salli minun kysyä sinulta: milloin sinulla oli viimeksi kunnioitusta herättävä kokemus Jeesuksen kanssa? Milloin sinä olit hänen rauhansa lumoissa niin, että se sai sinut hengästymään? Milloin sanoit viimeksi: "Ei mikään, mitä olin oppinut aikaisemmin Kristuksesta, ollut valmistanut minua siihen kokemukseen hänen kanssaan. Hän on poistanut minun epäilykseni ja antanut minulle äärettömän suuren ilon."

Meidän kaikkien on vastattava erääseen tärkeään kysymykseen tänään: "Jos suurempi kuin Salomo on keskuudessamme, jättäisikö hän minut hämmennyksen tilaan? Jos hänen viisautensa on aina saatavissa, etsinkö minä sitä yhtä innokkaasti kuin kuningatar etsi Salomon viisautta?"

Uskon, että kuningatar kysyy meiltä: "Jos Salomo oli halukas kuulemaan kaikki minun kysymykseni, olisiko teidän kuninkaanne vähemmän halukas kuulemaan teidän kysymyksiänne? Jos Salomo oli niin kärsivällinen vastaamaan huoliini, eikö teidän Herranne sitä suuremmalla syyllä kantaisi taakkojanne? Kuinka Jeesus voisi olla vähemmän halukas puhumaan teille, antamaan teille viisautta ja ohjausta?"

On totta, että Jumala vielä puhuu kansalleen. Ja hän puhuu yhtä selvästi kuin hän puhui Vanhassa Testamentissa, tai kun hän puhui apostoleille ja alkuseurakunnalle. Mutta meidän on otettava huomioon yksi seikka: Jumala puhuu vain niille, joilla on kuulevat korvat. Salli minun valaista asiaa.

Markus 4 puhuu meille, että Kristus opetti kansanjoukolle monia asioita vertauksilla (4:2). Tässä Raamatun kohdassa Jeesus kertoo vertauksen kylväjästä, miehestä, joka kylvää siementä pellolla. Mutta kun hän lopetti kertomuksen, kansanjoukko oli hämillään. He arvelivat: "Kuka on tämä hänen kuvaamansa kylväjä? Mikä on se siemen? Kaikki tuo puhe linnuista, vihollisesta, huonosta maasta, hyvästä maasta - mitä se merkitsee?"

Jeesus ei selittänyt heille. Raamattu sanoo: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon" (Mark.4:9). Vain opetuslapset ja joku muu halusi tietää. Niin he tulivat Jeesuksen luo jälkeenpäin ja kysyivät vertauksen merkitystä: "Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia" (4:10). Sitten Jeesus vastasi heidän kysymyksiinsä (katso 4:14-20).

Käsitätkö. mitä tässä kohdassa tapahtui? Jeesus oli antanut yleisölle valaisevan totuuden sanan suoraan Jumalalta, mutta se jäi heille arvoitukseksi. Ehkä kyselet: Miksi Jeesus ei selittänyt heille vertausta tarkemmin?" Meille selviää vähän paremmin myöhemmin samassa luvussa: " ....ja ilman vertausta hän ei puhunut heille" (4:34). Minä uskon, että Jeesus tarkoitti: "Jos te haluatte ymmärtää minun sanani, teidän on pyydettävä minua selittämään teille. Teidän on tultava kuin Saban kuningatar nälkäisenä totuudelle, joka vapauttaa teidät. Minä annan teille kaiken tarvitsemanne totuuden. Mutta teidän on tultava minun tyköni kuulevin korvin."

Kuvittele mitä tapahtui suurimmalle osalle tästä joukosta, kun he menivät koteihinsa. Naapurit piirittivät heidät uteliaina saadakseen tietää, mitä Jeesus sanoi. "Millainen sanoma hänellä oli? Kertokaa, mitä te opitte?" Ne, jotka olivat kuulleet Jeesuksen puhuvan, ehkä voivat kertoa ne vertaukset. Mutta heidän sanansa olisivat olleet kuolleita, ilman elämää, ilman elämää muuttavaa voimaa.

Minä uskon, että samaa tapahtuu Kristuksen seurakunnassa tänään. Sana, joka tulee esille monista saarnatuoleista on kuollutta kirjainta ilman Pyhän Hengen innoitusta tai voimaa vapauttamaan synneistä. Sitten kun ihmiset menevät kotiin, he vain toistavat, mitä ovat kuulleet ilman Hengen antamaa elämää. Mikä vastakohta nälkäisille opetuslapsille ja niille, jotka pysyivät Jeesuksen suraajina. Nuo ihmiset edustavat jokaista, joka janoaa Jumalan sanaa ja joka seuraa Jeesusta maksoi mitä maksoi. He edustavat Saban kuningattaren seuruetta, palvelijoita, jotka haluavat Kristukselta elämää muuttavan ilmestyksen.

Kuinka Jeesus reagoi heidän janoonsa? Hän sanoo: "Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa" (Mark.4:11). Kreikankielinen sana mysteeri (engl. mystery) tässä tarkoittaa salaisuutta. Siis Kristus paljastaa salaisuutensa vain niille, jotka janoavat elämää muuttavaa totuutta. Hän sanoo: "Jos te haluatte vastauksia vaikeisiin kysymyksiinne, janotkaa minua. Viettäkää aikaa kanssani. Minä avaan sanani teille ja näytän teille totuuden, jota toiset eivät voi nähdä."

Siis keitä ovat ne, jotka ovat ulkopuolella (4:11). Jeesus viittaa tällä niihin joukkoihin, jotka eivät ole halukkaita odottamaan häntä. He eivät halua luopua mukavuuksistaan tehdäkseen sitä, mikä on tarpeellista oppia kuulemaan hänen äänensä. He voivat käydä kirkossa säännöllisesti ja etsiä Herraa saadakseen kaikki inhimilliset tarpeensa. Mutta heitä ei kiinnosta hänen äänensä tunteminen maallisten tarpeiden täyttämisen ohella. Hänen vapauttava totuutensa on heille tuntematon käsite.

Saatanan hyökkäys tämän päivän seurakuntaa vastaan on enemmän kuin vain kaikenlaisen saastan levittäminen maan päälle. Se on enemmän kuin materialismi, riippuvuudet ja viettelykset. Me olemme uskon taistelussa. Mitä enemmän sinä etsit sydämessäsi Jeesusta, sitä suuremmaksi saatanan hyökkäykset sinun uskoasi kohtaan käyvät.

Viime kuukausina olen kuunnellut monien hurskaiden uskovien ripittäytymisiä, joissa he puhuvat hirvittävistä henkisistä hyökkäyksistä. Heitä vaivaa jatkuvat epäilykset Jumalan uskollisuudesta. Heitä vaivaa se, että liikuttaako Jumalaa ensinkään heidän paikallaan polkeva hengellinen työnsä, avioliittovaikaudet, lasten luopioksi tuleminen. Monet juuri ja juuri säilyvät uskossa ja ajattelevat: "En tiedä jaksanko enää mennä eteenpäin."

Sitten luin kirjeen eräältä 81-vuotiaalta naiselta. Hän kirjoitti: "Minun miehelläni on luusyöpä. Minun poikani kuolee aidsiin ja minä teen kuolemaa sokeritaudissa." Kun luin kaiken sen, mitä tuo perhe kärsii, puistelin päätäni ajatuksissani: "Kuinka hän voisikaan säilyttää ilonsa? Tuo on liian paljon yhden kärsittäväksi. Varmaankin Jumala auttaa häntä uskossa. Sitten kun luin viimeisen kappaleen hänen kirjeestään: "Kaikesta tästä huolimatta Jumala on uskollinen. Hän ei ole koskaan pettänyt lupaamaansa sanaa. Olemme antaneet poikamme Jumalan käsiin. Ja nyt me odotamme sitä päivää, jolloin me näemme Herramme kasvoista kasvoihin."

Uskoon kuuluu taistelut. Me näemme sen selvästi Markuksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa, kun Jeesus oli juuri ruokkinut 4000 ihmistä seitsemällä leivällä ja muutamalla kalalla. Sen jälkeen hän meni veneellä opetuslastensa kanssa järven toiselle puolelle: "Ja he olivat unohtaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä. Ja hän käski heitä sanoen: Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta. niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää. Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: Mitä te puhutte siitä, ettei teille ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista, kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte? He sanoivat hänelle: Kaksitoista. Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte? He vastasivat: Seitsemän. Niin hän sanoi heille: Ettekö vieläkään ymmärrä? " (Mark.8:14-21).

Jeesus muistutti heitä: "Ettekö te muista, kuka minä olen? Minä juuri siunasin muutaman leivän ja kalan kansanjoukolle. Kuinka te voitte unohtaa sellaisen ihmeen? Minä sanoin teille, että teidän keskuudessanne on suurempi kuin Salomo oli. Milloin te ymmärrätte, että Jumala on kanssanne kaiken aikaa, jokaisessa kriisissä? Teillä on silmät, mutta te ette näe."

Meidän Herraamme murehduttaa se, että me unohdamme elämässämme olleet aikaisemmat hänen antamansa voitot, kaikki ihmeet ja pelastuminen. Hän kutsui meitä ystävikseen (katso Joh.15:15), mutta vaikeuksissa ollessamme me unohdamme hänen uskollisen ystävyytensä. Siksi Jeesus varoitti heitä fariseusten hapatuksesta. Hän sanoi heille: "Jos te tulette minun tyköni vaikeine kysymyksinenne, älkää odottako minulta niihin vastausta, jos teillä on epäuskoinen sydän. Teidän on tultava minun tyköni luottavaisena uskossa, että minä olen se, joka on suurempi kuin Salomo."

Toisessa kohtaa Markuksen evankeliumissa opetuslapset olivat ylittämässä järveä: "Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi" (Mark.4:37). Aallot syöksyivät veneeseen ja pelokkaat opetuslapset äyskäröivät vettä pois veneestä. He olivat kokeneita kalastajia, ja he ymmärsivät, että heidän henkensä oli vaarassa. Niinpä he nopeasti herättivät Jeesuksen, joka oli ollut nukkumassa veneen peräkeulassa, ja huusivat: "Mestari, me uppoamme!"

Jos minä ajattelen oman lihani mukaan Jeesuksen herättämistä, niin minä haluaisin hänen kannustavan opetuslapsia: "Olen iloinen, että te herätitte minut. Tämä on vakava tilanne. Voi teitä veli-raukkoja, olen pahoillani, että jouduitte kärsimään myrskyä niin kauan. Antakaa anteeksi etten toiminut aikaisemmin. Toivottavasti ette ajatelleet, että olin välinpitämätön vaarastanne."

Ei, vaan Jeesuksen reaktio oli aivan päinvastainen. Hän nuhteli opetuslapsiaan: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?" (Mark.4:40). Kuvittele, mitä nuo miehet ajattelivat sillä hetkellä: "Kuvitteliko Jeesus meidän seisovan lanteisiin saakka vedessä ja olevan pelkäämättä? Tämä on pahin myrsky, missä me olemme koskaan olleet. Aallot lyövät sisälle laidan yli, ja vene on uppoamaisillaan. Ja meidänkö olisi pitänyt osoittaa uskoa aivan toivottomassa tilanteessa?"

Vastaus on kyllä, aivan varmasti! Jeesus koetteli heidän uskoaan. Hän halusi tietää: "Luottavatko nämä seuraajat minuun kuolemankin edessä? Kestävätkö he uskossaan minuun?" Lihallisesti Jeesus oli ehkä unessa. Mutta hän oli myös Jumala, ja Herra ei nuku koskaan: "Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku" (Ps.121:4).

Juuri nyt sinun veneesi saattaa olla täyttymässä vedellä, olosuhteesi voi olla toivoton. Myrsky ympärilläsi saattaa olla pelottavampi kuin koskaan ennen. Mutta hän on silti Jumala, ja sinulla on suurempi kuin Salomo kanssasi. Hän on jokaisen myrskyn Herra, hän vain koettelee sinua sen myrskyn kautta. Hän haluaa nähdä, mitä sinulla todella on sydämessäsi.

Voit ajatella: "Mutta entäs jos veneeni todella uppoaa? Mitä sitten? Ajattele Paavalin esimerkkiä Apostolien Teoissa. Hänen laivansa vajosi, eikä hän hukkunut. Hän vain piti kiinni Jumalan sanasta, jonka hän sai myrskyn keskellä: "Tämä laiva uppoaa, mutta minä pelastan kaikki hukkumasta." Kun myrsky tyyntyi, Jumala sai ylistyksen uskollisuudestaan ja tapahtui monta suurta ihmettä, ja siitä oli seurauksena herätys (katso Apt.28:1-10).

Minun on myönnettävä, kun luin Jeesuksen nuhtelevan opetuslapsiaan, että ajattelin: "Herra, tämä ei ole reilua. Minä saan kirjeitä ihmisiltä, joilla on järkyttäviä murheita elämässään. He menettävät kotinsa, työpaikkansa, rakkaansa. Et kai odota heidän olevan täynnä uskoa."

Sitten Pyhä Henki muistutti minua köyhyyden rasittamista paikoista, joissa olen käynyt. Olen nähnyt ihmisten elävän majoissa ja nukkuvan maalattioilla, mutta heillä on sellainen ilo, jota en ole nähnyt missään muualla. He iloitsevat päivittäin Jumalan uskollisuudesta ja kaikista koettelemuksista huolimatta heillä on ylitsevuotava usko.

Tämä suuri uskosta luopuminen on ennustettu Raamatussa. Paavali varoittaa: "Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä (Kristuksen tuleminen) ei tule ennenkuin luopumus ensin tapahtuu..." (2.Tess.2:3).

Vanhassa Testamentissa Herra antaa meille esimerkin siitä, mitä tapahtuu niille, jotka luopuvat uskosta Jumalan voimaan. Toisessa Aikakirjassa, neljännessätoista luvussa, kuningas Aasa on vastatusten etiopialaisen miljoonan miehen vahvuisen armeijan kanssa. Mutta kuninkaalla oli suuri usko: "Ja Aasa huusi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa voimallisen ja voimattoman välillä. Auta meitä Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaamme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme " (2.Aikak.14:11).

Mitä tapahtui sitten? "Niin Herra antoi Aasan ja Juudan voittaa etiopialaiset" (2.Aikak.14:11). Mikä valtava usko olikaan Aasalla! Ja vielä vuosia senjälkeen: "Eikä ollut sotaa Aasan kolmanteenkymmenenteen viidenteen hallitusvuoteen asti" (2.Aikak.15:19). Aasa vaelsi vuosia Herran edessä uskossa, ja se oli Jumalalle mieleen ja Juudalla oli Jumalan suosio. Koko maassa oli suuri rauhan aika, ja se oli todistuksena maailmalle. Pian kaipaavia ihmisiä vaelsi Juudaan, koska he tiesivät, että Aasa vaelsi Herrassa.

Sitten kolmantenakymmenentenä kuudentena hallitusvuotenaan Aasa joutui toiseen kriisiin. Israelin kuningas nousi Juudaa vastaan, valloitti Raaman katkaisten kauppayhteyden Jerusalemin kanssa. Tarkoituksena oli näännyttää Juuda alistumaan. Aasa oli täysin Israelin armoilla, mutta tällä kertaa hän ei luottanut Herraan kriisissään. Sensijaan, että olisi rukoillut Jumalalta ohjausta ja apua, hän kääntyi Syyrian kuninkaan puoleen. Aasa joutui sen vuoksi tyhjentämään koko valtion rahaston kullasta ja hopeasta.

Ja niin Juuda vapautui vihollisestaan, mutta ei Herran avulla. Se kunnia meni Syyrian armeijalle. Juudan todistus Jumalan voimasta oli mennyttä. Eräs vanhurskas profeetta tuli Aasan luo moittivalla sanalla: "Koska sinä turvauduit Aramin kuninkaaseen (engl. käännös - Syyrian) etkä turvannut Herraan, Jumalaasi... Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle. Tässä sinä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia" (2.Aikak.16:7,9).

Olen vakuuttunut siitä, että monia uskovia vaivaavat samat vaikeudet kuin Aasaakin. Heillä riehuu sota sieluissaan, koska he ovat vaihtaneet uskon itseriittoisuuteen. Mutta tosiasia on, että ei kukaan Jeesuksen seuraaja voi uskoa mihinkään muuhun ja olla ilman vaikeuksia.

Kristuksen varoitus on yksinkertainen: Suurempi kuin Salomo on keskuudessamme. Ja meidän on uskottava häneen, luotettava häneen kokonaan ja luovutettava itsemme täysin hänen huolenpitoonsa. Hän tulee voittamaan taistelumme ja tekee selvän vihollisistamme. Sitten meidän ei tarvitse enää sotia, koska hän lopettaa ne meidän kohdaltamme: "Hän lopettaa sodat..." (Ps.46:10).

Tämä suurempi kuin Salomo on voimallinen sinun kohdallasi, jos sinä luotat häneen.

Download PDF