Hedelmän kantaminen | World Challenge

Hedelmän kantaminen

David WilkersonSeptember 14, 1987

Raamatussa on eräs osa, joka syyllistää minua syvästi. Siihen sisältyy sellaista suurta ja kauheaa vastuuta, jota yksikään Jeesuksen Kristuksen todellinen opetuslapsi ei voi jättää huomioimatta. Jeesus sanoi, Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän... Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat... (Joh. 15:1-2,6).

Olen lukenut ja lukenut näitä Kristuksen voimallisia sanoja, enkä voi paeta niiden syyllistävää voimaa. Minkä mahtavan vaatimuksen, osittain myös pelottavan ja enteellisen varoituksen Herra tässä asettaakaan. Pyhä Henki on painanut minuun näiden Jeesuksen sanojen ymmärtämisen tärkeyden, Minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, Hän karsii pois...

Jumala ei anna kristityille valinnan vapautta tässä hedelmän kantamisen asiassa. Hän vartioi viinipuutaan ja kaikkia siihen liitettyjä oksia suurella kateudella ja huolella. Hän odottaa kärsivällisesti oksien tuottavan hedelmää. Hän seisoo sen vierellä veitsi kädessään, rakastaen katsoen pienintäkin todistetta turmeluksesta, homeesta tai sairaudesta, joka saattaa estää kasvua. Jumala odottaa hedelmää jokaisesta oksasta. Ilman hedelmää on mahdotonta kunnioittaa ja kirkastaa Jumalaa tai olla Kristuksen todellinen opetuslapsi. Jeesus sanoi, Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni (Joh. 15:8).

Hedelmän kantaminen liittyy kaikkeen, mikä on Jumalan mielen mukaista tehtävämme täyttämiseen Kristuksessa rukoustemme ja anomistemme vastatuksi tulemiseen. Jeesus sanoi, Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi (jae 16).

Saattaa kuulostaa tylyltä tai rakkaudettomalta, mutta totuus on, että on kannettava hedelmää tai tullaan heitetyksi tuleen! Kanna hedelmää tai sinut leikataan pois viinipuusta! Kanna hedelmää tai sinut irroitetaan kuihtumaan ja kuolemaan!

Väärän turvallisuuden opettajat saattavat yrittää selittää näitä meille osoitettuja varoituksia, joita Jeesus tässä meille antaa, mutta minä kieltäydyn muuttamasta yhtäkään sanaa siitä, mitä Jeesus on selkeästi julistanut. Et pääse Herramme ennalta lausuttua varoitusta pakoon, Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois. Jotkut haluavat yrittää lieventää tätä ankaraa sanomaa ehdottamalla, No.. jos heidät leikataan viinipuusta pois, ne eivät olleet oikeasti liitettyjä siihen! He teeskentelivät olevansa Kristuksessa. Mutta Jeesus puhuu oksista minussa. Ne on liitetty viinipuuhun. Ne ovat juuri sen elämän virran osanaottajia, joka on tuossa viinipuussa.

Tuottamattomat, hedelmättömät oksat eivät kestä kauaa! Niiden ei anneta pysyä viinipuussa ilman hedelmän kantamista. Ne laikataan pois, ei paholaisen toimesta, vaan Taivaallisen Isän toimesta. Hän karsii pois... Hän puhdistaa... Jeesus näki hedelmättömän viikunapuun ja kirosi sen. Nähdessään tien vieressä viikunapuun Hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja Hän sanoi sille: Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako. Ja kohta viikunapuu kuivettui... (Matt. 21:19). Jeesus näki, mitä ihmissilmät eivät voineet nähdä sairauden kuoren alla siinä olevan ja leviävän kuoleman voiman. Ei hän kironnut tuon puun heikkenevää elämää, vaan sen kuoleman, joka teki siinä työtään.

Tämä oli tarkoitettu paljon enemmäksi kuin symboliseksi sanomaksi Israelille. Se on varoitus jokaiselle kristitylle jokaisesta seurakunnasta ja ajasta! Jeesus sanoi, että Hän teki vain sitä, mitä Hän näki Hänen Isänsä tekevän ja teki ainoastaan Hänen Isänsä tahdon. Hänen Isänsä näki, että tuo viikunapuu oli puhdistamattomissa ja käyttökelvoton, koska turmelus ja kuolema olivat tulleet hallitseviksi. Sen oksat kirottiin kuihtumaan kuolemaan päätymään tuleen. Tässäkin Herramme osoittaa, kuinka vakava asia hedelmän kantaminen on. Jeesus tuli etsimään hedelmää. Niin on myös nyt; Herramme tulee luoksemme joka päivä, ja kysymys kuuluu, Missä on Isän hedelmä? Missä ovat ne paljot hedelmät, joita sinun on kannettava Hänen kunniakseen?

Kun aloin ymmärtää, kuinka selvää tämä hedelmän kantamisen asia on, päättelin Pyhän Hengen kanssa: Jos hedelmän kantaminen vastaa todellista opetuslapseutta jos hedelmän kantaminen tuo kunniaa Jumalalle, ja monet hedelmät enemmän kunniaa Hänelle jos minun havaitaan olevan hedelmätön ja tuottamaton, ja viinitarhurin veitsi leikkaa minut, heittää oksan pois, jättää minut kuihtuneeksi ja hengellisesti kuolleeksi silloin minä tahdon tietää, mitä tämä hedelmä on! Tahdon tehdä elämässäni joka ainoan muutoksen, mikä on välttämätöntä sen kantamiseen! Tahdon jokaisen esteen pois! Tahdon antaa Pyhän Hengen puhdistaa kaikki merkit hengellisestä vauriosta, apatiasta ja turmeluksesta!

Laittaako pelko minut liikkeelle asettavatko nämä Jeesuksen sanat kauhua minuun? Vastaukseni on, että minut laittaa liikkeelle sekä Jumalan Sanan pelko, että Hänen musertava rakkautensa minua kohtaan.

Jos tunnen sydämeni, minä tahdon kantaa paljon hedelmää Taivaalliselle Isälleni, koska Häntä kirkastetaan sen kautta, ja minun sydämeni kaipaa vain Hänen tahtonsa tekemistä. Tahdon tietää, että hedelmä, jota Hän haluaa, on tullut minussa esiin; minä tahdon tuoda Hänelle iloa ja riemua. Tahdon todella kirkastaa Isää.

Mutta minulla on myös pyhän Jumalan pelko Isän, joka ei siedä tuomitsematonta tekopyhyyttä ja pilantekoa. Jotkut luulevat Jumalan pelon olevan pelkästään kunnioituksen ja ihmeiden lähde. Mutta se on paljon enemmän. Jesajalla oli näky Jumalan sanoin kuvaamattomasta pyhyydestä. Temppelin ovenpielet liikkuivat Hänen ylhäisestä äänestään. Serafit eivät voineet edes katsoa Hänen pelottavaa kirkkauttaan; ne peittivät silmänsä siivillään. Hänen ihmeellisessä läsnäolossaan oleminen musersi Jesajan. Hän huusi, Voi minua! Minä hukun... (Jes. 6:3-6). Lähtikö Jesaja tuosta kokemuksesta, mukanaan ainoastaan syvän kunnioituksen tunne? Ei! Paljon enemmän! Tuosta päivästä lähtien hänellä oli Hänen vanhurskaiden ja pyhien tuomioidensa pelko! Ihmisistä Jesaja sanoi, Älkää peljätkö, mitä se [tämä kansa] pelkää, älkääkä kauhistuko (Jes. 8:12). Jesaja sanoi, Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla Hänen sanansa edessä... (Jes. 66:5). Hän julisti myös nämä Herran sanat, Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä (Jes. 66:2).

Pensaan palaessa, kun Jumala ilmestyi Moosekselle, hän alkoi vapista eikä tohtinut katsoa sinne... (Apt. 7:32). Tässä käytetty heprean kielen sana tarkoittaa todella voimakasta vapinaa!

Jaakob näki unen, jossa tikapuut oli asetettu pystyyn, yltäen taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas. Hän näki Herran sen kaiken yläpuolella ja kuuli Hänen lausuvan suuria lupauksia. Kun hän heräsi, hänen ensimmäiset sanansa olivat, Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt. Jumalan pelko valtasi hänet, ja hän huusi, Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti (1Moos.28:10-17).

Daniel oli rukoileva mies. Hän tunsi Jumalan hyvin läheisesti, ja hänelle oli näytetty taivaan salaisuuksia. Hän oli mies, joka kääntyi Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa... (Dan. 9:3). Kuuntele Danielin kuvausta Jumalasta: Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala... (Dan. 9:4).

Daavid sanoi, Herra on kuningas, vaviskoot kansat... He ylistävät sinun suurta ja peljättävää nimeäsi. Hän on pyhä (Psalmi 99:1,3).

Olen painottanut Jumalan pelkoa ja Hänen Sanansa edessä vapisemista, koska tämä on juuri sitä, mitä seurakunnista puuttuu näinä viimeisinä päivinä. Jos me vapisemme Hänen Sanansa edessä jos me todella pelkäämme Hänen vanhurskaita tuomioitaan jos me uskomme Jeesuksen tarkoittaneen juuri sitä, mitä Hän sanoi me emme voi siirtää ajatuksistamme sivuun tätä hedelmän kantamisen asiaa! Liian usein tämä sukupolvi käsittää Jumalan jonkinlaisena säälivänä, hoitavana isoisä-hahmona, jonka ainoa tarkoitus on helliä ja siunata. He näkevät Hänet sellaisena, joka ei välitä synnistä, joka odottaa vain parasta, ja joka katsoo läpi sormien eräitä tiettyjä syntejä, ja antaa menneiden olla menneitä. Sellaista Jumalaa ei ole! Jumala rakastaa ja on armollinen lempeä ja helläsydäminen! Mutta Hän on myös pyhä. Hän tuomitsee pahuudet, ja kun Sana julistaa Hänen olevan viinitarhuri, jolla on veitsi puhdistamista ja leikkaamista varten, se on parasta uskoa!

Vastaus on filippiläiskirjeessä: ...täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. Tässä Paavali auttaa selittämään tuota Johanneksen evankeliumin kohtaa Jumala etsii vanhurskautta kansassaan! Pyhyys on se hedelmä, joka kirkastaa Isää! Kuinka erilainen meidän käsityksestämme hedelmällisyydestä! Meidät on johdatettu uskomaan, että hedelmä on menestys, tulokset, enemmän kääntyneitä, suuremmat seurakunnat, jatkuvasti laajeneva talous ja loputon menestys.

Itse asiassa hedelmän kantaminen liittyy siihen, mitä meistä on tulossa, ennemmin kuin vain siihen, mitä me teemme. Raamattu tekee erittäin selväksi, että monet, todella monet saavat suuria tuloksia aikaan menestyksekkäästi ajaen riivaajia ulos, parantaen sairaita ja tekemällä suuria tekoja Hänen nimessään. Mutta Jumala näkee sen tuloksettomana, hedelmättömyytenä, kun synti ja ylpeys hallitsevat sydämessä.

Minä kannan hedelmää, kun mikään ei ole estämässä Kristuksen elämän virtaa minuun! Sitä Jeesus tarkoitti, kun Hän sanoi, Te olette jo puhtaat sen Sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut (Joh. 15:3). Hän sanoo, Koska olette uskoneet minun Sanani, vapisseet siitä, antaneet sen paljastaa jokaisen kätketyn salaisuuden niin, että kaikki pimeys on tuotu valoon, ja olette antaneet Jumalan Sanan puhdistaa teidät kaikki esteet ovat poissa!

Siksi minä en halua televisiota kotiini. Ei siksi, että siitä eroon pääseminen olisi mainitsemisen arvoista, eikä sen poissaolo tee minusta pyhempää vaan siksi, koska se on este Kristus-viinipuusta virtaavalle elämälle. Se on homeinen, syövän siemen, joka voi tuoda hengellisen kuoleman ja tehdä minusta hedelmättömän. Se on myös syy, miksi kieltäydyn olemasta mukana juomisessa, teatterissa, diskoissa tai klubeissa tai tekemässä mitään, mikä on tämän maailman hengestä. Kaikki nämä ovat esteenä hengelliselle kasvulle! Ne tuovat kuolemaa ne ovat vaarallisia, koska ne voivat maksaa minulle kyvyn kantaa vanhurskauden hedelmää!

Joku sanoo tähän, Kaiken tämän pidättäytymisen ja erottautumisen kautta, etkö yritä tehdä itseäsi vanhurskaaksi? Eikö kaikki vanhurskaus ole Kristuksesta? Eivätkö kaikki meidän tekomme ole kuin saastaisia rättejä? Miksi täytyy olla niin fanaattinen luopumisesta? Miksi ei riitä, että yksinkertaisesti luottaa Jumalaan, asettaa uskonsa Krituksen vanhurskauteen ja on vapaa Hänessä? Se on totta Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa... Sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä (Joh. 15:4,5). Mutta on tähän liittyy paljon enemmän!

On valtavia joukkoja paimenia, jotka valehtelevat lampailleen siitä, mitä tarkoittaa Kristuksessa oleminen. Miljoonat menevät helvettiin uskoen olevansa Kristuksessa ja pysyvänsä uskossa. On hyvin vähän puhetta hedelmästä! Monet uskovat ovat vakuuttuneita, että kun he ovat kerran viinipuussa, ollaan aina viinipuussa. He uskovat, että sillä ei ole merkitystä, kuinka rasittunut ja tautinen oksa on, vaan Kristuksen elämä yhä virtaa heidän kauttaan, ja että he kantavat kallisarvoista hedelmää Jumalan kunniaksi.

Se on mahdotonta! Kuunnelkaa Häntä! Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn Hänen rakkaudessaan (15:10). Jeesus totteli uskollisesti jokaista Isänsä käskyä! Ja Hän kutsui tuota pysymiseksi! Hän yhdisti sen tottelevaisuuteen!

On hämmästyttävää, kuinka tämän päivän kristityt luulevat, että he voivat poimia ja valita, mitä Kristuksen käskyjä he tottelevat! Jos siitä ei pidetä, mitä on käsketty, siitä yksinkertaisesti ei välitetä tai selitetään: Minä en ajattele sitä noin en usko siihen tuolla tavalla. Jos Henki liikuttaa paimenta, ja hän tuo esiin Jumalan kutsun pyhyyteen, erottautumiseen ja itsensä kieltämiseen ja seurakuntalaiset eivät pidä siitä, he laittavat taskuunsa lompakkonsa, jäsenkorttinsa ja menevät ostamaan sellaista paimenta, joka painottaa positiivisia asioita. Siksi kauhea apatian vitsaus pyyhkii yli kristinuskon tänä päivänä. Olemme olleet niin huolissamme teoista niin lakihenkisyyden ärsyttämiä, että olemme antaneet tottelevaisuudelle huonon maineen. Seurakunta on saavuttanut uskosta luopumisen kohokohdan, kun tottelevaisuutta kutsutaan lakihenkisyydeksi.

Kuinka Hänessä olevan oksan on mahdollista olla pysymättä Hänessä? Jeesus sanoi, Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat... (jae 6). Voiko sitä sanoa selvemmin? Pysymiseen sisältyy lepo ja vastuu. On mahdollista olla Hänessä, kiinni viinipuussa, ja olla pysymättä olla niin, ettei ole osallinen elämän virrasta, jonka avulla hedelmää kannetaan. Pysymisen on oltava tekemisissä ehdottoman Kristuksen käskyjen tottelemisen kanssa, koska jokaisella oksalla on vapaa tahto siinä on elämän voima! Oksa ei ole passiivinen; sen on saatava elämää viinipuusta! Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä... (jae 7). Tämä tuo esiin sen, että Sana on Isän puhdistusveitsi. Kuinka yksikään oksa voi kantaa hedelmää, jos Herran Sanasta ei välitetä, sitä ei tunneta tai siihen ei kiinnitetä huomiota?

Me näemme kuivuuden hedelmien nousevan kaikkialla Herran viinitarhassa paholaisten musiikkia, aviorikoksia, haureutta, juomista, huumeita koska puhdistusprosessi on pysähtynyt niin monen kohdalla. Jumalan Sana on Hänen veitsensä kaksiteräinen miekka. Enemmistö tämän päivän kristityistä ei lue, ei tunne eikä suunnittele lukevansa Jumalan Sanaa! Heillä on tunteja ja tunteja aikaa istua ja juoda television saastavirrasta mutta ei aikaa eikä tahtoa tulla Sanan paljastamaksi ja tutkimaksi.

On mahdotonta kantaa vanhurskauden hedelmää, ellei Hänen Sanansa pysy sinussa! Välinpitämättömyys Sanaa kohtaan aiheuttaa hedelmättömyyttä se tuo Jumalan kansalle kauheaa kuihtumista.

Uskova, joka pysyy Hänessä, on sellainen, joka rakastaa ja pelkää Jumalaa ja Hänen vanhurskaita tuomioitaan, jolla on Hänen Sanansa nälkä ja joka vapisee Sanan syyttävästä voimasta. Hän on sellainen, joka iloitsee, kun Sana puhdistaa pois kaikki esteet, joka rukoilee, että Kristuksen elämä ja kaltaisuus olisivat aina Hänessä kasvavia, ja joka kypsyy enemmän ja enemmän tottelevaisuudessa ja rakkaudessa!

Jokainen oksa kantaa muita, pienempiä oksia, toiset versoja; ja versot kantavat laajenevien oksien siemeniä. Esimerkiksi, aviomiehet ja vaimot ovat yksi oksa, koska on kirjoitettu, he tulevat yhdeksi. Se, mitä minulle tapahtuu hengellisesti, vaikuttaa vaimooni, neljään lapseeni, heidän puolisoihinsa ja lastenlapsiini. Minä olen raskasta taakkaa kantava oksa, ja jos minussa ei ole esteitä, elämä voi virrata esteettömästi jokaiseen viikunaan, jokaiseen pieneen versoon. Elämä tuottaa elämää!

Jos en välitä Jumalan Sanasta ja tottele Herraa jokapäiväisessä elämässäni, minä kuivun. Minä alan kuihtua, minä poistun puhdistuspaikalta poisleikkaamispaikalle. Minun hengellinen vieraantumiseni Jumalasta voi levittää kuolemaa kaikkiin perhe-oksiin! Kuolema tuottaa kuolemaa! Hengellinen turmelus ja tauti, jotka ovat minussa, voivat levitä kuin syöpä, jokaiseen minun kanssani yhteydessä olevaan, hengellisen elämän kautta.

Surullisesti, juuri tätä tapahtuu kaikkialla ympärillämme päivittäin. Palvelija käy läpi keski-iän kriisiä ja kääntyy jonkun muun kuin vaimonsa puoleen tukea hakemaan. Hän tekee aviorikoksen ja pakenee toisen naisen kanssa. Hän tuhoaa sen kunnioituksen, joka hänen rakastavalla vaimollaan oli häntä kohtaan. Katkeruus tarttuu vaimoon ja hänestä tulee hengellisesti kylmä ja välinpitämätön Jumalalle. Kaksi teini-ikäistä, jotka uskoivat isän olevan maailman jumalallisin mies, kääntyvät nyt epätoivossaan jumalattomien ystävien puoleen. Hengellinen kuolema isässä on levittänyt pahaa voimaansa koko perheeseen. Seurakunta hylkii häntä ja hän luopuu hengellisestä vartiotoimestaan. Sanaa aletaan epäillä; he ovat epäluuloisia toisia palvelijoita kohtaan, eivätkä ota vastaan ojennusta Jumalalta! Ei ainoastaan tuota palvelijaa leikattu pois siitä Kristuksen elämän virran viinipuusta hän on muuttanut tuota elämän virtaa, joka kerran virtasi niin vapaasti, kaikille niille, jota olivat häneen yhteydessä. Nyt hän on kuoleman palvelija. Hän on hedelmätön, eikä hänen elämänsä enää tuo ylistystä ja kunniaa Isälle. Kaikkialla, minne hän kääntyy, on kuolema ja rappio. Hän saattaa katua ja tulla palautetuksi ennalleen, mutta hän ei voi parantaa kaikkia niitä toisia kallisarvoisia pieniä oksia, jotka hän tuhosi.

Äiti istuu televisio-epäjumalansa edessä, juoden tuntikausia riivaajien virrasta. Hänen lapsensa ja aviomiehensä eivät milloinkaan näe hänen lukevan Jumalan Sanaa. Hänen ei koskaan kuulla itkevän tai rukoilevan tai osoittavan kotona mitään todistusaineistoa siitä, että hän olisi Herran palvelijatar. Hän kuivuu; hän elää unelmissa. Hän menettää jatkuvasti hermonsa ja riitelee. Hän ikävöi salaa poispääsyä avioliitostaan, päästäkseen kaikkia velvollisuuksia pakoon. Hän on hengellisesti kuivumassa. Aviomiehen täytyy päästää hänestä irti ja luovuttaa hänet epäjumalanpalvontaan. Ei ole hedelmää vain tyhjää hedelmättömyyttä ei Kristuksen kaltaisuutta. Hän tuhoaa kotiaan, koska hän on kuoleman palvelija. Hänellä ei ole taivaallisen elämän virtaa. Hän on tukkinut jokaisen alueen elämässään niin, että hänen on mahdotonta olla hedelmällinen. Hänen lapsistaan tulee aivan hänen kaltaisiaan hengellisesti kuolleita! Hän saattaa vielä katua ja tulla palautetuksi ennalleen, mutta hän ei voi kutsua takaisin sitä kuoleman henkeä, jota hän levitti kotiinsa. Hän voi eräänä päivänä itkeä näitä kadotettuja sieluja; hän voi itkeä huonoa esimerkkiään menneisyydessä; mutta hän ei saa vahinkoa tekemättömäksi.

Jokaisen kristityn, joka todella rakastaa Herraa, täytyy pysähtyä ja antaa tämän sanan upota syvälle! Mitä enemmän pyhyyden hedelmää meissä näkyy mitä enemmän Kristuksen täydellisyys tulee meissä paljastetuksi mitä enemmän taivaallisiksi me tulemme mieleltämme sitä enemmän Kristuksen elämä koskettaa jokaista, jonka kanssa olemme tekemisissä.

Näin kerran kokonaisen metsän, jossa oli sairaita, ruskeita, matojen syömiä puita. Mutta siellä täällä, kaiken tuon kuoleman keskellä, minä näin vihreitä, terveitä puita. Mikä piti jotkut niistä vihreinä, kun kaikki ympärillä kuihtui? Se oli runsas elämän virta! Elämä voitti kuoleman. Elämän voima löi takaisin jokaisen madon, joka hyökkäsi lehtiin. Noissa vihreissä puissa ei ollut mitään, mikä oli kuolemasta; siinä ei ollut tilaa sairaudelle.

Minäkin tahdon olla tuollainen vihreä, täynnä Hänen elämäänsä kantaen hedelmää elämän kanava kaikelle, mikä on palvelutyöni vaikutuksen alaisena. Sana sanoo, että teidän hedelmänne pysyisi... Tämä tarkoittaa että voisit olla aina hedelmää kantava! Pysyt Kristuksen elämän virrassa ilman esteitä! Se tarkoittaa, että kaikki, jotka ovat kanssasi jatkavat Kristuksessa kasvamista.

Download PDF