Heinäsirkkojen päivä | World Challenge

Heinäsirkkojen päivä

David WilkersonDecember 10, 2001

Ilmestyskirjan luvussa 8, me luemme seitsemän enkelin puhaltavan pasuunoihin. Nämä mahtavat torvien puhallukset varoittavat kaikkea ihmiskuntaa pelottavista maan päälle tulevista onnettomuuksista.

Ensimmäiset neljä puhallusta varoittavat uskomattomasta saastutuksesta, joka myrkyttää puut, ruohon, joet ja meret, kuten myös ilman. Vedet tulevat katkeraksi ja taivaat pimenevät maan kolmasosan yllä.

Sitten, luvussa 9, tulee viides varoitus. Se kuvailee maailmanlaajuista heinäsirkkojen hyökkäystä: Savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta (Ilm. 9:3).

Kuka on tämän kauhistuttavan heinäsirkkojen parven takana? Se on itse saatana. Viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain (9:1). Saatana on se tähti, joka putoaa taivaasta. Ja hänen on sallittu avata helvetin portit ja vapauttaa demonisten heinäsirkkojen armeija. Niin pian, kuin paholainen avaa oven tähän pohjattomaan kuoppaan, ulos vuotaa valtavat aallot savua. Savu on niin paksua ja vallitsevaa, että se piilottaa auringon, tehden taivaan mustaksi ja painostavaksi.

Tietenkään nämä heinäsirkat eivät ole oikeita hyönteisiä. He ovat paholaisten riivaamia, saatanan hallitsemia ihmisiä: Niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot (9:7). Meille kerrotaan, että heillä on pitkät hiukset: Niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset (9:8). Ja heillä oli päähineet, tai turbaanit: Niillä oli päässään ikäänkuin seppeleet (9:7).

Nämä demoniset heinäsirkat iskevät äkkiä, kuin skorpionit. Ja he tuovat kauheaa kidutusta uhreilleen: Ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää (9:5). Kreikankielinen sana skorpioni tässä tarkoittaa myrkyttäjä, se, joka myrkyttää. Näitä heinäsirkkoja kuvaillaan myös sodan miehiksi: Niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun (9:9). Tämä on kuvaus demonisten kiduttajien armeijasta, mahtaillen kuin taistelunhaluiset hevoset. Heidän siipensä antavat ymmärtää, että he voivat pistää ilmasta. Ja niiden pistoksessa on tappava voima: Niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissänsä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta (9:10). Lyhyesti, jokaisella näistä paholaisen riivaamista ihmisistä on kyky pistää tai myrkyttää, maasta tai ilmasta.

Viimeisinä päivinä saatanan turbaanipäinen kiduttajien armeija päästetään irti maan päällä. Ja nämä paholaisen ajamat kiihkoilijat tuovat hävitystä ja pelkoa kaikelle ihmiskunnalle. Teologit 1600-luvulta lähtien, mukaan luettuna monia puritaaneja, uskoivat tämän heinäsirkkojen armeijan olevan muhamettilaisten. He näkivät heinäsirkkojen hyökkäyksen maailmanlaajuisena islamilaisena jihadina, pyhänä sotana.

Vuosia sitten eräs tunnettu kirjoittaja, nimeltään Dr. Wordsworth kuvaili tätä skenaariota eräässä kirjassa, jonka hän kirjoitti islamista ja Mohammedista. Hän näki sen paksun savun ilmestyskirjan luvussa 9 islamin oppina. Niin kuin paksu pilvi, islam sokaisi ihmisten silmät, sulkien pois totuuden ja pimentäen heidän mielensä. Sillä oli valta pimentää jopa kokonaisia kansakuntia. Wordsworth opetti, että tästä opillisesta savusta lähtisi heinäsirkkojen kaltainen armeija. Niin kuin muutkin hänen aikalaisensa, hän uskoi tämän olevan muslimiarmeija. Se valmistettaisiin pahantahtoisista, pitkähiuksisista, turbaanipäisistä sotilaista. Ja he raivoavat kansakunnassa kansakunnan jälkeen, pakottaen väkisin ihmisille islamin uskontoa.

Tämä todella tapahtui islamin syntyessä. Mohammed ilmestyi 500-luvulla, perustaen islamin uskon. Ja johdattaen suurta hevosmiesten armeijaa hän valloitti suuren alueen maata. Nämä muhamettilaiset sotivat roomalaiskatolisia vastaan, kreikkalaiskatolisia vastaan ja juutalaisia vastaan. He valtasivat kaiken Aasian, Eufrat-joelta Lähi-Idästä Konstantinopoliin, nykyiseen Istanbuliin, Turkkiin. He valloittivat Pyhän maan, kaiken Vähän-Aasian (sisältäen sen seitsemän seurakunnan alueen Aasiassa), Kreikan, kaikki itäiset Välimeren saaret ja pohjois-Afrikan. Sitten he ylittivät Gibraltarin salmen Espanjaan, jonne he perustivat muslimivaltakunnan. Lopulta he menivät Ranskaan, mutta muhamettilaiset kärsivät tuhoisan puolustuksen Toursissa. Tuossa pisteessä se mahtava islamin tulva, joka pyyhki Euroopan yli, pysäytettiin.

Tänä päivänä johtajat ja diplomaatit väittävät, islam on rauhan uskonto. Mutta kaikki islamin historiassa huutaa tätä vastaan. Suurin osa juuri nyt käytävistä sodista on muslimien ja jonkun muun ryhmän tai kansakunnan välillä. Totuus on, että islam on syntynyt väkivallassa ja se on ollut miekan uskonto siitä lähtien. Mullahit ja ajatollahit pakottavat väkisin islamin lakeja ruoskimalla kansaa ja katkaisemalla heidän sormiaan, ruumiinjäseniään tai päitään. Sellaiset raaat harjoitukset ovat yleisiä monissa muslimimaissa, mukaan luettuna Afganistan.

Lisäksi käytännöllisesti katsoen jokaisen muslimin rinnassa on luontainen viha juutalaisia kohtaan. On melkein mahdotonta löytää mistään sellainen islaminuskoinen, joka uskoo, että Israelilla on oikeus olemassaoloon.

Muslimit saattavat tuomita terrori-iskut Amerikkaa vastaan, mutta samaan hengenvetoon he huutavat, Hävittäkää Israel. he näkevät terrorismin Israelia vastaan oikeamielisenä jihadina, heidän uskonsa pyhittämänä pyhänä sotana. Siksi miljoonat muslimit ympäri maailmaa ovat avoimesti ylistäneet Osama Bin Ladenia sankarina.

Meille on myös kerrottu, että vain harvat muslimit ovat terroristeja. Mutta eikö terroristi ole joku, joka uskoo, että toisella kansalla ei ole oikeutta olla olemassa? Jos sellainen henkilö uskoo, että on hyväksyttävää terrorisoida toista kansaa, hän on sydämessään terroristi, vaikka hän ei milloinkaan kohottaisi sormeakaan pahaan. Ei hänen tarvitse törmätä lentokoneella toimistorakennukseen. Hän on valmiiksi terroristi, iloiten, kun juutalainen joutuu hyökkäyksen kohteeksi tai tapetuksi. Se siitä sitten, että islam olisi rauhan uskonto.

Älkää käsittäkö väärin tämä ei ole rasistinen viesti. Jumala rakastaa jokaista muslimia yhtä paljon, kuin Hän rakastaa jokaista juutalaista ja pakanaa. Mutta Herralla on vakava ongelma islamin opin kanssa. Ja Hän on kutsunut meitä rukoilemaan muslimien puolesta. Meidän on rukoiltava Jumalaa pelastamaan monia islamin johtajia, aivan kuten Hän pelasti tarsolaisen Sauluksen ja teki hänestä lähetyssaarnaajan maailmalle. Saatanallinen verho on sokeuttanut muslimit totuudelle. Mutta Jumala voi poistaa tuon verhon ja avata heidän silmänsä sillä rakkauden evankeliumille, joka on Kristus.

Niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä (Ilm. 9:5). Nämä heinäsirkat eivät voi tuhota kansakuntia. He saavat ainoastaan terrorisoida niitä. Ja tässä mainittu viisi kuukautta merkitsee rajoitettua, rajattua aikaa heille heidän demonisen työnsä tekemistä varten.

Minä uskon, että tämä varoitus kertoo meille kaksi asiaa:

1. Terroristit eivät kykene tuhoamaan Amerikkaa. 2. Meidän tarvitsee valmistautua jatkuviin onnettomuuksiin.

Amerikkaa on jo valmiiksi pistänyt skorpionin häntä, World Trade Centerin ja Pentagonin murhenäytelmien kautta. Ja nyt me tunnemme sen myrkyn paiseruttohyökkäysten kautta. Me tiedämme myös, että Irak on varastoinut kemiallisia aseita jo vuosia. Epäilemättä tappavia hankintoja kuljetellaan yhtä lailla muissakin muslimimaissa. Islaminuskoiset sotilaat ympäri maailmaa pelkästään odottavat sanaa aloittaakseen hyökkäyksensä.

Yksinkertaisesti sanottuna, saatanan heinäsirkat parveilevat, ja se uhka, jonka kohtaamme, on todellinen. Mutta meidän täytyy muistaa, että nämä paholaisen hallitsemat ihmiset ovat rajoitettuja siinä vahingossa, jota Jumala antaa heidän tehdä. Ne eivät voi tuhota Amerikkaa tai mitään muutakaan kansakuntaa.

Saatat ihmetellä, Miksi Jumala sallisi näiden heinäsirkkojen levittää kauhua edes rajoitetun ajan? Jeesus vastasi tähän kysymykseen, Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat (Ilm. 3:10). Jeesus viittaa tapahtumaan, joka tulee kaikelle ihmiskunnalle. Kreikassa sanonta koetuksen hetki merkitsee huolellisen tutkimisen, koettelemuksen, koetuksen aikaa. Ja sana koettelemaan tarkoittaa tässä asettaa koeteltavaksi, testata. Kristus kuvailee koettelemuksen hetkeä koko maailmalle.

Mitä tämä koetuksen hetki merkitsee ei-uskoville? Se on aika, jolloin Jumala kysyy jokaiselta, Kun heinäsirkat parveilevat, terrorisoivat kansakuntaasi, tunnustatko minut? Käännytkö minun puoleeni, että minä johdatan sinua? Hallitusten johtajat, myönnättekö tarvitsevanne minun apuani? Luotatteko siihen, että minä suojelen teitä? Vai käännyttekö ylpeydessä omaan mahtavuuteenne, luottaen omiin käsivarsiinne ja aseisiinne? Mietittekö milloinkaan sitä ajatusta, että ilman minua te ette voi menestyä, ette sodassa ettekä rauhassa?

Tietenkin, minä uskon, että meidän täytyy rukoilla hartaasti kansakuntamme sotilaiden puolesta. Silti, surullisesti, minä en näe mitään todisteita siitä, että Amerikka olisi kääntänyt sydämensä kohti Jumalaa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta meidän johtajamme palvelevat Herraa pelkästään huulillaan. Ja he asettavat luottamuksensa Häneen sijaansa kansakuntamme kenraaleihin, suunnittelijoihin, teknologiaan ja liittoutumiin.

Kuitenkin myös terroristeja koetellaan. Herra kysyy heiltä, samoin kuin kaikilta islamilaisilta, Tahdotko satuttaa Israelia? Älkää puhuko rauhasta, kun samalla vihaatte juutalaisia. Jos jatkatte verisiä terrorismin teitänne, minä paljastan islamin, kuinka väkivaltainen uskonto se on. Silloin teidät tuomitsevat toiset ihmiset täällä maan päällä, samoin kuin viimeisellä tuomiolla.

Ei muita ihmisiä koetella niin tosissaan, kuin Jumalan pyhiä. Niin, millainen koetuksemme tulee olemaan? Minkä kokeen seurakunta kohtaa? Kokeemme pitää sisällään luottamusta Jumalaan ja Hänen Sanaansa. Se tulee olemaan koe, valitsemmeko me kulkea Hänen edessään uskossa.

Hyvin pian me näemme saatanan heinäsirkkojen terrorisoivan jokaista ympärillämme. Tulee olemaan pelkoa joka puolella. Talous järkkyy ja kansakuntamme tilanne huononee. Monet työpaikat ja elinympäristöt loppuvat, urat suistuvat raiteiltaan. Ne pahat sanomat, joita kuullaan Amerikassa, tulevat kauhistuttamaan muuta maailmaa. Kun tuo aika tulee, nousee yksi ainoa kysymys Jeesuksen Kristuksen seurakunnan puolesta: Onko Herran kansa levossa?

Lyhyesti, luotammeko Hänen lupauksiinsa vartioida meitä? Olemmeko luottavaisia Hänessä, tietäen, että Hän on käärinyt käsivartensa ympärillemme? Olemmeko pelottomia riippumatta siitä, kuinka synkiksi asiat tulevat?

Jeesus kysyi tämän kysymyksen, Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö Hän uskoa maan päältä? (Luuk. 18:8). Surullisesti, monet kristityt luottavat Jumalaan ainoastaan eräässä pisteessä. Kun vastoinkäymiset ja pimeys ylittää tuon pisteen, heidän uskonsa alkaa äkkiä himmentyä.

Kysyn sinulta: kun kaikki näyttää olevan romahtamaisillaan, ja jokainen ympärilläsi on peloissaan, kykenetkö laulamaan, On rauha sielussani?

Jumalan huomion kohde näissä koetuksen ajoissa ei ole terrorismi tai islamilainen maailma. Hän tekee pilkkaa radikaalimuslimien uhkailuista. He eivät voi estää Hänen työtään. Mikään ei voi pysäyttää Hänen päämääräänsä saavuttaa maailma evankeliumillaan. Herran ainoa huolenaihe islamin kanssa juuri nyt on se, kuinka Hän käyttää sitä tuomion sauvana luopuneille kansakunnille tässä koetuksen hetkessä. Ei, vaan Jumalan huomion kohde juuri nyt on Hänen oma kansansa. Hän on huolissaan seurakuntaruumiistaan täällä maan päällä. Ja se kysymys, johon Hän on syventynyt, on tämä: onko Hänen kansastaan tulossa rauhallisempi ja levollisempi, vaikka heinäsirkat raivoavat? Kun loppu tulee, löytääkö Hän meidät uskossa kasvavina vai heikkoina?

Me tiedämme, että heinäsirkoilta on pidätetty kyky tuhota kansakuntia. Ja heiltä on rajoitettu se aikamäärä, joka heillä on maailman terrorisoimiseksi. Jumala on myös asettanut toisen vastustuksen tälle demoniselle armeijalle: Ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan (Ilm. 9:4).

Kun valmistelin tätä sanomaa, rukoilin Herralta toivon sanaa. Halusin Hänen pyhiensä tietävän, että Hän huolehtii meistä, kun koko maailma horjuu. Minä halusin rakentaa kansan uskoa Jumalan lupaukseen vartioida meitä vaikeina aikoina. Sitten huomasin, että olin valmiiksi kirjoittanut paljon tästä aiheesta. Itse asiassa minä laskin yksitoista sellaista viestiä (joista jokainen esiintyi kirjassani Jumalan suunnitelma suojella kansaansa tulevassa ahdistuksessa). Lopulta minut johdatettiin ilmestyskirjan lukuun 9, lukuun heinäsirkoista. Kun luin jaetta 4, Jumalan käskystä niille olla tuhoamatta mitään vihreää, eräs ajatus hyppäsi ulos sisältäni. Minä huomasin, että tässä oli avain, kuinka pysytään turvassa kaikessa kauhun ajassa: Pysy vihreänä.

Daavid kirjoitti, Minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti (Psalmi 52:8). Se viheriöitsevä, johon Daavid tässä viittaa, merkitsee hengellistä terveyttä. Se tarkoittaa kukoistaa, kasvaa, olla hedelmällinen. Daavid kertoo meille, Minun terveyteni tulee Jumalaan luottamisesta. Minä kukoistan, koska käännyn Hänen puoleensa. Minun luottamukseni Häneen tuottaa minussa hengellistä elämää.

Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa (Jer. 17:5-6). Herra varoittaa, Älä luota ihmiseen. Jos asetat uskosi ihmisvoimaan ennemmin kuin minuun, sinä olet kirottu. Tämä on totta jokaiselle kansakunnalle tai kansalle.

Syyskuun 11., 2001, kun muhamettilaiset pistivät myrkytetyt pistimensä World Trade torneihin, kansakunnallemme annettiin herätyskutsu. Amerikalla oli mahdollisuus nöyrtyä ja kutsua Herraa. Se oli tilaisuus tiedostaa tarpeemme Jumalan puoleen, myöntää, että me emme voi voittaa yhtäkään sotaa tai kehittyä mitenkään ilman Häntä. Olemme jo valmiiksi ilmaisseet tämän perustarpeen kolikoissamme: In God We Trust (me luotamme Jumalaan). Mutta syvällä sydämissämme me emme myönnä tarvettamme herran puoleen. Syyskuun 11. jälkeen Amerikka ei kääntynyt Jumalan puoleen. Sen sijaan ylpeys voitti. Asetimme nopeasti luottamuksemme teknologiaan, sotilaalliseen voimaan, tiedon keräämiseen ja iskujoukkoihin. Uskon, että näemme surullisen uusinnan siitä, mitä tapahtui Persianlahden sodassa. Sinä yönä, kun amerikkalaiset joukot hyökkäsivät Irakiin, vanhempi presidentti Bush vietti yön polvillaan. Jumala siunasi Amerikkaa voitolla tuossa yhteenotossa. Myöhemmin pidettiin paraati sotilasjohtajien kunnioitukseksi ja ylistykseksi. Mutta yhtäkään sanaa ei mainittu Herrasta.

Jumala auttakoon meitä, jos me asetamme luottamuksemme pommeihin ja kehittyneisiin aseisiin. Hänen Sanansa on varoittanut meitä, Kirottu olkoon se ihminen, joka luottaa ihmiseen. Mikä on tämä kirous? Jeremia sanoo, että meidät jätetään alastomiksi arolle (17:6). Toisin sanoen, me emme ole korkea, vihreä puu, niin kuin toiset metsässä. Sen sijaan me olemme kuin eristäytynyt, kitukasvuinen pensas erämaassa, nöyryytetty ja kiiltonsa menettänyt, jolla ei ole mitään, millä kerskailla.

Amerikan hyvät ajat, menestys ja siunaus otetaan pois. Kaikki se voima ja mahtavuus, joihin me luotimme aikaisemmin, vähennetään olemattomiin. Ja toiset kansakunnat hylkäävät meidät jättäen meidät yksin. Pienemmässä mittakaavassa me näemme tämän kirouksen työssään joidenkin kristittyjen elämässä. Kauan sitten he asettivat luottamuksensa taloudelliseen turvaan, materiaalisiin omaisuuksiin, maailmallisiin mielihyviin. Nyt heidän henkensä ovat täysin kuivuneet. He ovat tulleet eristäytyneiksi, hylätyiksi, eksyneiksi pelon ja sekaannuksen erämaahan.

Kuitenkin jos me asetamme luottamuksemme Herraan, tässä on se, mitä uskomme tuottaa: Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä (17:7-8).

Siunattu on jokainen palvelija, seurakunta ja kansa, joka asettaa luottamuksensa elävään Jumalaan. Ja siunattu on hän, joka ei anna minkään pahan sanoman poistaa hänen lepoaan Herrassa. Kun me luotamme täysin Isään, me laskemme juuremme Hänen terveytensä virtaan. Ja Hänen taivaallinen voimansa täyteläinen, vihreä, hengellinen terveys virtaa meissä ja meidän kauttamme.

Kun kaikki ympärillämme rappeutuu, me kukoistamme kuin vihreät puut, terveinä ja voimakkaina. Ja kun koettelemuksen hetki tulee, me emme heikkene tai kuihdu. Sen sijaan uskomme kasvaa. Me näemme kuvauksen tästä Hoosean luvussa 14. Efraim (Israel) katui luopumustaan, vähensi epäjumalanpalvelustaan ja kääntyi Herran puoleen uudistuneella luottamuksella. Jumala sanoi heistä, Minä kuulen häntä... minä, joka olen kuin viheriöitsevä kypressi: minusta on sinun hedelmäsi (Hoos. 14:8). Äkkiä, Efraim kukoisti jälleen. Heidän uskonsa, jota heidän katumuksensa kuvasti, tuotti hengellistä terveyttä. Ja pian he kantoivat hedelmää, koska Jumalan vihreys virtasi heissä.

Muistakaa, että heinäsirkkoja on kätketty olla koskettamatta mitään vihreää. Yksinkertaisesti sanottuna he eivät saa vahingoittaa ketään, joka kulkee uskossa. Jopa niiden hyökkäysten huipulla, ne, jotka asettavat luottamuksensa Jumalaan, seisovat korkeina, kuin lujat, vihreät puut. Heitä eivät vahingoita minkäänlaiset heinäsirkat, mukaan luettuna terroristit.

Paras puolustus jokaista helvetillistä hyökkäystä vastaan, jokaista skorpionin pistosta vastaan on hengellinen terveys. Ja tällainen terveys tulee ainoastaan, kun me käännymme Herran puoleen ja luotamme Hänen lupauksiinsa.

Minä kysynkin sinulta:

Luotatko täysin Jumalan anteeksiantamukseen? Luotatko Hänen verensä puhdistavan sinut jokaisesta pahuudesta? Vai kaiveletko edelleen vanhoja syntejä, jotka on kauan sitten annettu anteeksi?

Jos sinusta tuntuu siltä, että olet tuomittu, ja kamppailet jatkuvasti miellyttääksesi Jumalaa, silloin et ole vihreä tai terve. Jumalan ensimmäinen tahto on se, että hyväksyt Hänen anteeksiantamuksen lahjansa ja lepäät siinä.

Elämä on muuttunut voimakkaasti syyskuun yhdennentoista tapahtumien jälkeen. Ennen tuota keskiverto kristitty oli syventynyt työnteon tyydytykseen, hyvän neuvonnan löytämiseen, siihen, että hänellä oli ystäviä, jotka ymmärsivät häntä. Nyt asiat ovat erilaiset. Meiltä vaaditaan toista polkua. Ja selviytyäksemme meidän on täysin luotettava Jumalan liiton lupauksiin.

Meidän täytyy olla vakuuttuneita, Minä olen katunut ja tunnustanut syntini. Ja nyt ne ovat Kristuksen veren alla. Niin minä tiedän, että ne on annettu anteeksi.

Paholainen voi tehdä yhteiskunnalle mitä haluaa, mutta hän ei voi koskettaa minun sieluani. Minä en anna yhtäkään ajatusta syyllisyydelle tai pelolle. Minä luotan ainoastaan Jumalan Sanaan. Ja Hän sanoo, että minä olen puhdas ja kallisarvoinen Hänen katseessaan.

Olet hyväksynyt Jumalan anteeksiantamuksen. Mutta luotatko Hänen ehdottomaan rakkauteensa sinua kohtaan? Meidän Herramme ei leikkaa meitä pois joka kerta, kun epäonnistumme. Hän ei jatkuvasti katso olkapäämme yli vaatien meitä tekemään oikein. Hän yksinkertaisesti pyytää meitä, että me tulemme Hänen luokseen tunnustaen, Minä uskon sinun Sanaasi, Herra. Anna minulle anteeksi, pese minut, pitele minua käsivarsillasi. Jumalan tahto meitä kohtaan on se, että me elämme kaikki päivämme ilman pelkoa. Siksi meidän ei tule antaa saatanan syyttää meitä menneisyyden epäonnistumisella. Jos me olemme katuneet sitä, silloin meitä peittää Kristuksen kallisarvoinen, puhdistava veri.

Vähän aikaa sitten olin kävelemässä kotimme lähellä New Jerseyssä, rukoillen ja laulellen, Sielullani on hyvä olla. Minä kysyin Isältä, Herra, onko Sinulla sanaa minulle? Pyhä Henki kuiskasi minulle, Kyllä minulla on, David. Sinä luotat minun Poikani puhdistavaan vereen. Ja sinä hyväksyt minun anteeksiantamuksen lupaukseni. Tästä syystä kaikki taivaassa laulavat sinun kanssasi. He laulavat, Kyllä, on hyvä olla, on hyvä olla, Davidin sielulla. Rauha tulvi sydämeeni. Tuolla hetkellä minä tiesin, mitä tarkoitti olla vihreä hengellisellä terveydellä. Lauloin sisäisesti, Olen vihreä puu Jumalan huoneessa. Eikä mikään minua vastaan helvetissä muodostettu ase voi minua koskettaa.

Juuri nyt koko maailma on kääritty pelon verhoon. Ihmisiä halvaantuu joka puolella. Surullista, heille asiat ovat menossa huonompaan suuntaan. Saatanan heinäsirkat tuovat tuhon kaikille, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan (Ilm. 9:4).

Kirjoituksen mukaan ihmiset vastaavat lisääntyviin onnettomuuksiin kahdella tavalla:

1. Ne, jotka hylkäävät Jumalan, kieltäytyen katumasta, paatuvat niistä kauhuista, joita he näkevät. Ilmestyskirjan luku 9 kertoo meille, että 200 miljoonan miehen armeija tuhoaa kolmanneksen maailman väestöstä. Epäilemättä tämä viittaa ydinsotaan. Emme osaa kuvitella maailmanlaajuista hävitystä ja vitsauksia, joita seuraa. Silti meille kerrotaan, Jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta (Ilm. 9:21). Ne, jotka paaduttavat itsensä Jumalalle, tulevat turtuneiksi tulevista katastrofeista. Jos kansa tai kansakunta, joka on tuomion alla, ei kadu toistuvien herätyskutsujen jälkeen, he eivät tee sitä ikinä. He yksinkertaisesti jäykistävät niskansa.

2. Ne iloitsevat, jotka luottavat Jumalaan. Itse asiassa hävityksen huipulla nämä palvelijat huutavat ilosta. Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti (Psalmi 5:11). Miksi he huutaisivat ilosta? Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niinkuin kilvellä (5:12).

Tässä on Jumalan lupaus kaikille, jotka asettavat luottamuksensa Häneen:

Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi. Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista... Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla. Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä. He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä (Psalmi 20:1-2, 6-8).

Jotkut ihmiset ovat asettaneet luottamuksena Amerikan puolustusvoimiin. Mutta kaikki, jotka luottavat Herraan, löytävät todellisen levon. Me emme tarvitse pommisuojia, kaasunaamareita tai piilopaikkoja. Meillä on Jumala, joka on meidän rauhamme. Ja Hän kuulee meitä, kun me kutsumme.

Download PDF