Kyky liikuttua | World Challenge

Kyky liikuttua

David WilkersonAugust 15, 2005

Ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa Jeesus puhuu seurakunnasta, joka on kuollut. Tämä rakastettu seurakunta eli aikanaan voimakkaasti, nautti hyvästä maineesta. Mutta nyt se oli mennyttä. Olen nähnyt tällaisia "lampunjalka-seurakuntia" matkoillani ympäri maailmaa: seurakuntia Euroopasta Etelä-Amerikkaan ja New York Cityyn, ne olivat kerran täynnä Pyhää Henkeä, menestyivät ja voittivat paljon sieluja, mutta niissä ei ole enää lainkaan elämää.

Herran sydän särkyy hänen seurakuntansa tilan vuoksi. Ja minä uskon että hän on antanut nämä kaksi Ilmestyskirjan lukua meille juuri näyttääkseen mikä aiheuttaa sellaista hengellistä kuolemaa, oli se sitten seurakunnissa, perheissä, tai yksilöiden tasolla. Hänen rakastavat sanansa tässä on tarkoitettu auttamaan jokaista uskovaa ja seurakuntaa välttämään viimeisinä päivinä tämän traagisen tilan.

Kuitenkin Ilmestyskirjan toinen ja kolmas luku ovat ikävä kyllä eräitä kristikunnan laiminlyödyimpiä Sanan kohtia. Niistä saarnataan harvoin, ja niistä puhutaan hyvin vähän Raamatun kommentaareissa. Tässä on Herran viimeinen suora sanoma kansalleen, kantaen hänen siunauksiensa lupausta kaikille, jotka lukevat ja kuulevat sen. Miksi nämä luvut on jätetty niin vähälle huomiolle? Olen vakuuttunut, että yksi syy on siinä että paholainen ehdottomasti vihaa tätä kohtaa. Sehän lopulta pitää sisällään Herran julistetun vasta-aineen hengettömyydelle, kuivuudelle ja apatialle hänen kirkossaan, ja voit olla varma ettei vihollinen halua sitä paljastettavan.

Tässä on tämän kohdan konteksti: Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa Kristus ilmestyy apostoli Johannekselle näyssä, käyskennellen seitsemän kynttilänjalan keskellä ja pitäen oikeassa kädessään seitsemää tähteä. Jeesus selittää näyn Johannekselle: "ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa (Aasiassa)" (Ilm. 1:20). Useimmat Raamatun kommentaarien kirjoittajat ovat yhtä mieltä siitä että "enkelit" kuvaavat näiden seurakuntien pastoreita. Kristus ohjeisti Johannesta lähettämään kirjeen kullekin näistä pastoreista.

Yhtä koulukuntaa kutsutaan dispensationalismiksi. Se opettaa että seitsemän seurakuntaa edustavat seitsemää peräkkäistä vaihetta kirkossa. Ensimmäinen vaihe alkoi Efesoksen seurakunnalla (Ilm. 2:1), ja viimeinen huipentuu Laodikean seurakuntaan (Ilm. 3:14). Tämä tulkinta esittää että olemme nykyään Laodikean vaiheessa.

Toisen tulkinnan koulukunta opettaa että nämä seitsemän seurakuntaa ovat olemassa samaan aikaan — tosiaan, ne kuvaavat niitä olosuhteita, jotka ovat olemassa kaikkina kirkon aikoina. Siispä nämä seitsemän kirjettä oli tarkoitettu kaikille pastoreille kaikkina aikoina, ensimmäisen vuosisadan kirkosta päivien loppuun saakka.

Jeesus tarkoitti nämä seitsemän kirjettä korjaamaan, tai rakastaviksi nuhteluiksi, hänen kansalleen. Pastoreiden tuli lukea kukin kirje seurakunnalleen, ja oli pastorin velvollisuus vastata seurakunnastaan. Hän oli laumansa vartija, ja jos Jumalan sana ei muuttanut ja liikuttanut häntä, hengellinen kuolema hiipisi seurakuntaan. Ajattele hetken sitä keitä nämä pastorit olivat: he olivat Johanneksen ja apostoli Paavalin hengellisiä poikia. Sitä ajattelisi että jo pelkästään tästä syystä heidän seurakuntansa olisivat täysin hereillä ja tulessa. Mutta nämä pastorit eivät poikenneet monista nykyisistäkään, heidän intonsa ja arviokykynsä horjuivat ajoittain.

Ajattele Jeesuksen sanoja näille seurakunnille. Hän sanoo Efesoksen pastorille: "Olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi ja langennut apatiaan. Kadu!" Pergamon pastorille: "Olet sallinut väärien oppien hiipiä sisään. Maailmallinen epäkristillinen henki vaikuttaa sinun keskuudessasi." Tyatiran pastorille: "Jumalaton Iisebelin henki on vallannut sinut. Et enää puutu syntiin seurakunnassasi." Laodikean pastorille: "Sinä ja väkesi olette muuttuneet välinpitämättömiksi koska olette menestyneet. Sinä olet nyt penseä, ilman palavuutta, nälkää tai kasvua. Kadu!" (katso Ilm. 2 ja 3). Nämä ovat kaikki hyvin voimakkaita sanoja. Kuitenkaan, älä ymmärrä väärin: Kristus ei sanellut näitä kirjeitä vihen viesteinä, vaan rakkauskirjeinä, joiden oli tarkoitus herättää hänen seurakuntansa. Hän yrittää ravistella kansaansa heidän joutilaisuudestaan, näyttääkseen heille sen vaarallisuuden, jota kohti he kulkevat.

Mutta Saatana on enimmäkseen onnistunut peittämään tämän voimakkaan sanoman Jumalan kansalta. Olen vakuuttunut että hänen saavutuksensa viime vuosina on ollut pettää kansanjoukkoja erilaisella evankeliumilla, sellaisella jossa ei ole uhraamista, nuhtelua tai lihan vaientamista. Tämä evankeliumi kuolettaa kaiken lihan tuomitsemisen ja sokaisee niiden silmät, joiden ei pidä herätä. Lyhyesti sanottuna, se varastaa monilta kyvyn tulla liikutetuksi. Jesaja kuvaa sen hengellisen tilan mihin tämä evankeliumi johdattaa:

"[He] eivät tahdo kuulla Herran lakia: [he] sanovat 'Älkää nähkö', ja ennustajille: 'Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä'" (Jesaja 30:9-11). Jesaja sanoo, "Kansa ei enää halua pyhyyden sanomaa. Heidän petoksensa on niin tuudittanut heidät, että he nyt halveksivat Jumalan lakia. He etsivät vain pehmitettyä ei-tuomitsevaa evankeliumia."

"Ja Sardeen seurakunnan enkelille [pastorille] kirjoita:... Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut" (Ilm. 3:1). Pastorina minun täytyy kysyä itseltäni, "Onko tämä syytös seurakuntaamme ja minun palvelustehtävääni vastaan?" Voin rehellisesti vastata, "Ehdottomasti ei." Times Square Churchilla on maine siitä, että se elää, ja se maine on ankkuroitu todellisuuteen. Kaikki pastorit henkilökunnassamme ovat todella vahvasti elossa Kristuksessa, ja he vaeltavat Hengessä.

Kuitenkin uskon että Jeesus kysyy meiltä tässä kohdassa ehdottoman tärkeän kysymyksen: "David, onko sinulla kyky, että tuollainen kirje minulta seurakunnallesi tänään liikuttaisi sinua?" Yksinkertaisesti, hengellinen kuolema voi tapahtua myös tulessa olevassa seurakunnassa. Se tapahtui Ilmestyskirjan toisen ja kolmannen luvun mainituille seurakunnille, eikä meidän tule rohjeta ajatella ettei se voisi tapahtua kelle tahansa meistä tänään.

Ajattele Sardeen seurakuntaa. Se lähti liikkeelle suuressa apostolisessa voimassa, ja Jumalan siunaus ja mielisuosio oli tuon seurakunnan yllä. Nämä kristityt tekivät niin paljon hyviä tekoja että heidän nimensäkin tuli tarkoittamaan hyväntekeväisyyttä ja anteliaisuutta. Kuitenkin nyt kolmannessa luvussa Kristus sanoo Sardeen pastorille: "Minä tiedän että lähdit liikkeelle mahtavalla maineella, koska minä annoin sinulle tuon hyvän nimen. Mutta sinä annoit sinulle antamani elämän taantua pois. Sano tämä seurakunnallesi: 'Sinä olet kuollut. Onko sinulle kyky kuulla tämä sana, hyväksyä se ja virota siitä?'"

Rakkaat, jos Jeesus kutsuu seurakuntaa kuolleeksi, se on kuollut. Pastori on passiivinen, ihmiset jatkavat toimintaa, ja Henki ei enää liiku. Tämä kuvaili Sardeen uskovia: saastuneita, välinpitämättömiä, kyvyttömiä liikuttumaan. Kuitenkin Kristus kertoo meille että siinä seurakunnassa oli myös pyhä, täysin hereillä oleva jäännös, ja hän sanoo että hänellä on yhä toivoa heille: "Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan" (Ilm. 3:4).

Kun Jeesus tässä puhuu "tahratuista vaatteista", hän kuvailee hengellistä kuolemaa. Silti, mikä sai aikaan saastumisen Sardeen uskovien sydämissä? Se tapahtui koska heidän sydämistään oli jokin saanut otteen, "muut mielenkiinnon kohteet". Aiemmin kaikkien elämän keskipisteenä olivat Jumalan toiveet: hyvät teot, lähetyksen ajatusmalli, hänen ruumiinsa uskollinen yhteen kokoontuminen. Yksinkertaisesti sanottuna, Kristuksen työ oli päällimmäisenä heidän mielessään. Mutta nyt kaikki juoksivat omien mielenkiinnon kohteidensa perässä.

Katsos, Sardes oli menestyvä kaupunki, tunnettu kullan valamisesta ja hienojen vaatteiden tekemisestä. Ilmeisesti Sardeen kristittyjä alkoi kiehtoa ympäröivän kulttuurin menestys, ja heidän ajatustensa painopiste muuttui. He alkoivat nopeasti ajautua pois Herran tahdosta kohti materialistista ajatusmallia.

Ulkonaisesti kukaan ei voinut syyttää näitä kristittyjä heidän pyrkimyksistään. He tienasivat elantonsa, rakensivat liiketoimintaansa ja huolehtivat perheistään. Silti näistä asioista tuli niin kaiken kuluttavia että he alkoivat laiminlyödä Jumalan töitä. Niinpä Jeesus lausui varoituksen heidän uskolliselle jäännökselleen: "Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi [valmiiksi] Jumalani edessä. Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus" (Ilm. 3:2-3).

Mitä Jeesus tarkoittaa tässä puhuessaan asioista, "jotka ovat olleet kuolemaisillaan"? Hän sanoo, "Rakkaani. Se innostus, joka sinulla oli aikoinaan minun huonettani kohtaan — sinun intohimosi minun Sanaani, ilosi julkiseen ylistämiseen, rakkautenne toinen toisiinne — se on ollut kuolemassa. Silmäluomenne ovat tulleet raskaiksi, ja teistä on tullut penseitä. Herätkää nyt! Jos ette herää, teistä saattaa tulla hengellisesti kuolleita."

Kun Jeesus oli maan päällä, hän todisti, "Kiivaus minun Isäni huoneen puolesta kuluttaa minut" (katso Joh. 2:16-17). Nyt tämä sanoma Sardeen kristityille, ja meille tänään, kuuluu näin: "Te nautitte minun mielisuosiostani, hyvästä maineesta kaikkialla. Teitä siunattiin voimakkaalla ylistyksellä ja apostolisella julistuksella. Mutta sen sijaan että olisitte liikkuneet niissä siunauksissa eteenpäin, te aloitte miettiä: 'Me olemme päässeet perille.' Niinpä te rentouduitte. Ette enää olleet tarkkaavaisina, ja välinpitämättömyys alkoi asettautua teihin. Minä sanon teille, te ette päässeet maaliin. Te ette lähteneet toteuttamaan sitä tehtävää, jonka minä annoin teille. Ja minä rakastan teitä liian paljon antaakseni teidän mennä harhaan. Nyt, katukaa, ja palatkaa takaisin siihen kiivauteen, joka teillä kerran oli Isän huonetta kohtaan. Antakaa sielunne virota minun sanoistani teille."

Jumalan Sana näyttää meille mitä tapahtuu silloin kun me laiminlyömme hänen huoneensa, ja annamme omille päämäärillemme ensimmäisen sijan. Se on kuvattuna Haggain kirjassa. Pidä mielessä että Sardeksen pastori tunsi tämän profeettakirjan, ja olen vakuuttunut että hänen olisi pitänyt saarnata sen varoituksia seurakunnalleen. Tosiaan, Haggain sanoma sisältää antibiootin, joka tarvittiin parantamaan heidän tilansa. Silti minun täytyy soveltaa samaa vaatimustasoa itseeni: Minullakin on Haggain profetia. Onko minulla kyky kuulla se?

Kun Haggai profetoi, Jumala oli juuri pelastanut kansansa Babylonista ja johdattanut heidät takaisin Jerusalemiin rakentamaan hänen huonettaan. Herra kaipasi "lampunjalka-seurakuntaa", jossa hän voisi näkyvästi manifestoida läsnäoloaan kansansa keskuudessa. Hän tahtoi että kansakunnat näkisivät israelilaisten muuttuneet elämät ja hänen siunauksillaan ja kirkkaudellaan täytetyn maan. Niinpä hän käski Israelia, "Keskittykää minun seurakuntaani — se on teidän ensimmäinen päämääränne. Jos te huolehditte uskollisesti minun huoneestani, minä huolehdin teidän huoneestanne."

Kansa alkoi tehdä niinkuin Herra oli heitä käskenyt, alkaen rakentaa uudelleen hänen temppeliään. Mutta jonkin ajan kuluttua he sanoivat: "Aika ei ole tullut rakentaa Herran huonetta" (Haggai 1:2). Tulkinta tässä on, "Meillä ei ole aikaa tehdä tuota työtä. Meillä on liian kiire." Todellisuudessa he keskittyivät rakentamaan omia hienoja kotejaan ja kehittämään liiketoimintaansa.

Mikä oli Herran vastaus? Hän sanoi Haggain kautta: "Onko sitten aika teidän asua panelilla kaunistetuissa huoneissanne, kun tämä huone [minun huoneeni] on rauniona?" (1:4). "Minun huoneeni [...] on rauniona ja te juoksette kukin oman huoneenne hyväksi" (1:9). Profeetta sanoi siis pääpiirteittäin näin: "Jumala pelasti teidät ja asetti teille päämääräksi rakentaa hänen huoneensa. Mutta teillä on niin kiire rakentaa omia kotejanne että laiminlyötte hänen huonettaan. Herran tahto ei ole enää teidän keskipisteenne. Te olette kaikki kietoutuneet omiin mielenkiinnon kohteisiinne.

Uskova, kysy itseltäsi: oletko syypää tähän samaan saastuneisuuteen? Onko sinulla energiaa juosta kaikkialla omien asioidesi mukaan — lastesi, perheesi, nautintojesi — mutta sinulla ei ole energiaa Herran mielenkiinnon kohteille? Onko sinulla aikaa työskennellä oman kotisi kunnostamisen parissa, mutta vain muutama tunti sunnuntaisin Herran huoneelle? Järjestätkö aikaa käydä ostoksilla tai katsoa tv:tä, mutta et löydä aikaa rukoukselle? Ennen kaikkea, onko sinulla kyky liikuttua näistä sanoista Herralta?

Nyt Jumala sanoi Haggaille, "Salli minun näyttää sinulle mitä tapahtuu niille, jotka laiminlyövät minun huoneeni ja jotka 'juoksevat kukin oman huoneensa hyväksi.'" Profeetta julisti: "palkkatyöläinen panee työpalkan reikäiseen kukkaroon... Te odotatte paljoa, mutta se menee vähiin. Te tuotte kotiin, mutta minä puhallan sen pois... Ja minä olen kutsunut kuivuuden maahan ja vuorille" (1:6, 9, 11). Haggai siis sanoi, "Te yritätte ja yritätte, mutta ette koskaan pääse eteenpäin. Kaikki ansaitsemanne raha katoaa. Kaikesta kovasta työstänne ja vaivannäöstänne huolimatta teillä ei milloinkaan ole tarpeeksi."

Nyt kysy itseltäsi: "puhaltaako" Jumala sinun talousasioitasi? Mietitkö että miksi teet niin kovasti töitä, ja silti jäät jälkeen? Ihmetteletkö sitä mikset saa tyydytystä mistään minkä hankit? Haggai kertoo meille miksi se kaikki tapahtuu: "Minkä tähden? sanoo Herra Sebaot. Minun huoneeni tähden, kun se on rauniona" (1:9).

Haggain ajan uskovilla olisi voinut olla riittävästi. He olisivat voineet iloita siunauksista kodeissaan, rakastavan Jumalan suomista siunauksista. Tosiaan, Herra sanoi heille: "Kaiken tämän ajan, minä olisin siunannut teidän tulemisenne ja menemisenne, antanut hyvän sadon pelloista ja hedelmiä viinitarhoista, siunaten teidän kotejanne ja perheitänne. Mutta koska te keskitytte niin omiin mielenkiinnon kohteisiinne ja laiminlyötte minun asioitani, minä olen antanut puutetta teidän elämäänne." Niinpä luemme: "Minä löin teitä, kaikkia teidän kättenne töitä, nokitähkällä ja viljanruosteella ja rakeilla, mutta ei kenkään teistä kääntynyt minun puoleeni, sanoo Herra" (2:17).

Herra yksinkertaisesti ei suostu olemaan toisella sijalla yhdenkään hänen omansa elämässä. Ja Israelin itsekkyydestä ja laiminlyönneistä huolimatta Herra ei luovuttanut heidän kohdallaan. Ajattele hänen sanojaan heille heidän itsekeskeisten pyrkimystensä huipulla: "Haggai, Herran sanansaattaja, sanoi... kansalle näin: 'Minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra'" (1:13). Jumalan viesti heille oli sama kuin Jeesuksen sanat Sardeen seurakunnalle: "Minulla on teille tarkoitus. Ja minä rakastan teitä liian paljon antaakseni teidän mennä harhaan."

Onneksi Israelissa oli pieni jäännös, jolla oli kyky liikuttua Jumalan Sanasta. Sana kertoo meille että Serubbaabel, ylimmäinen pappi Joosua ja kaikki vanhimmat vastasivat Haggain sanomaan: "Herra herätti Juudan käskynhaltijan Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen ja ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, hengen ja kansan koko jäännöksen hengen, ja he tulivat ja ryhtyivät rakentamaan Herran Sebaotin, heidän Jumalansa, temppeliä" (1:14).

Tässä oli heidän tottelevaisuutensa tulos: nyt kun Jumalan huone oli ensimmäisellä sijalla heidän sydämissään, lupasi hän siunata heitä, ja hän jopa asetti päivämäärän sille. "Ottakaa vaari, kuinka käy tästä päivästä lähtien eteenpäin, yhdeksännen kuun kahdennestakymmenennestä neljännestä päivästä... Ja viiniköynnös, viikunapuu, granaattiomenapuu ja öljypuu, nekään eivät ole kantaneet hedelmää. Tästä päivästä lähtien minä annan siunauksen" (2:18-19).

Haggai sanoi heille, "Te ette välttämättä näe heti todisteita tuoreesta siunauksesta. Mutta teitä odottaa sellainen täyteys, jota ette ole vielä koskaan kokeneet. Jopa ennen kuin te näette sen tapahtuvan, te voitte tietää sen varmasti: tästä päivästä lähtien Herra antaa teille siunauksen."

Aivan kuten seurakunta Haggain aikana — ja myöhemmin Sardeen seurakunta — Herra ei anna periksi lampunjalka-seurakunnan kohdalla, ei edes vaikka se olisi langennut itsekkyyteen ja laiminlyönteihin. Ensimmäiseksi sellaisen seurakunnan ja sen pastorin tulee kysyä itseltään: "Onko meillä kyky kuulla Herran sana meille, riippumatta siitä miten kovalta se voi kuulostaa?"

Kun Israel tuli liikutetuksi ja palasi rakentamaan Jumalan huonetta, he alkoivat antaa Herralle sitä mikä hänelle kuuluu. He antoivat kymmenykset, he palvelivat ja tarjosivat palveluksiaan kaikkiin niihin tehtäviin mitä oli tarpeen. He myös alkoivat palvoa oikein yhteisönä, saattaen perheensä jälleen kunnioittamaan Herran huonetta, eivätkä he enää jättäneet seurakunnan kokousta. Sitten, kolme kuukautta sen päivän jälkeen kun he olivat liikuttuneet ja palanneet Herran suunnitelmaan, he alkoivat nähdä Herran heille profetoimia siunauksia.

Niinpä, rakas pyhä, tai pastori, onko sinulla kyky kuulla tämä sana Herralta Haggain kautta, ja itse Kristukselta Ilmestyskirjan luvuissa kaksi ja kolme? Voitko rehellisesti sanoa, "Voi Herra, sydämeni on avoinna. Jeesus, näytä minulle — onko minulla se into mikä minulla oli kerran sinun huonettasi kohtaan? Onko minulla se ilo, joka minulla oli kerran sinussa? Janoanko yhä vaeltaa intiimissä yhteydessä sinuun? Vai ovatko minun omat mielenkiintoni työntäneet sinun tahtosi sivuun?"

Salli hänen puhua jälleen sinulle hänen tahdostaan. Ja vaella niissä siunauksissa, joita hän on luvannut sinulle, kun toteutat hänen huoneensa työtä.

Download PDF