Jeesus puhui ihmisten suuresta ja yhtäkkisestä katoamisesta maan päältä. ”Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään"(Luuk.17:34 -35). Jeesuksen opetuslapset kysyivät: ”Minne nämä ihmiset viedään?”. Hän vastasi: ”Missä ruumis on, sinne kotkat kokoontuvat”(Luuk.17:37, vapaa suomennos). Jeesus siis sanoi: ”Minä olen Ruumiin Pää, ja Pää yhdistyy Ruumiin kanssa”.
Jotkut oppineet sanovat, että pois otettavat ihmiset ovat syntisiä, jotka joutuvat tuomiolle. Raamattu kuitenkin ehdottaa toista. Jesaja puhuu kotkista viitaten seurakuntaan: ”Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy”(Jes.40:31). Jumalakin sanoi Israelille: ”Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni”(2 Moos.19:4).
Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhuu valituista, jotka Jumala ottaa: ”Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin”(Matt.24:31). Paavali selvittää tätä sanomalla: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla”(1 Tess.4:16- 18).
Niin dramaattinen kuin tämä tapahtuma tuleekin olemaan, Jeesuksen tarkoitus oli sanoa, että se tapahtuu aivan tavallisena päivänä. Se on samanlainen kuin menneisyyden tuomiopäivät, Nooan ja Lootin yhteiskunnassa. Miehet ja naiset ovat työssään, jokapäiväiseen tapaansa. Sitten kaikki tapahtuu yhtäkkiä, silmänräpäyksessä. Paavali sanoo: ”Kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme” (1 Kor.15:51 -52).
Se on toisten päivien kaltainen. Koko ihmiskunta on tietämätön, mutta sitten yhtenä hetkenä Kristus noutaa Morsiamensa.