Miksi Jumala odotti niin kauan, että Aabraham ja Saara olivat vanhoja, ennen kuin hän antoi heille pojan? Miksi hän odotti, kunnes tilanne oli inhimillisesti katsoen mahdoton, ja vain ehdoton usko häneen voisi toteuttaa lupauksen? Siitä syystä, että tämän siemenen oli määrä syntyä täydellisesti uskosta.
Aabraham ja Saara kumpikin tiesivät, että Jumala oli antanut heille ihmeellisen lupauksen pojasta, mutta heidän uskonsa ei ollut vielä kypsä. Saara kävi kärsimättömäksi ja teki suunnitelman, johon Aabraham suostui. Ismael syntyi ja, vaikka hän olikin Aabrahamin siementä, hän ei ollut luvattu perijä. Ihmisluontonsa vimmassa hän sitten mustasukkaisena vihastui mieheensä Aabrahamiin ja syytti häntä. He molemmat yrittivät saada Jumalan lupauksen toteutumaan omilla yrityksillään (ks. 1 Moos.16:1-15).
Ehkäpä ihmettelet, miksi et itse ole joskus saanut annetun lupauksen toteutumista. Yrität järkeillä sitä, miten Jumala voisi toteuttaa tarpeesi. Niin joudut tilanteeseen, jossa keskityt vain esteisiin, mahdollisuuksien sijaan.
Aabraham ja Saara saivat ihmeen kautta lapsensa, mutta vasta kun he olivat täysin vakuuttuneita siitä, että Jumala voisi toteuttaa lupauksensa omalla tavallaan ja ajallaan. Me tiedämme, että he vahvistuivat uskossaan sen jälkeen, kun olivat horjuneet siinä. Ismael annettiin merkiksi uskon puutteesta. Myöhemmin Aabrahamista kuitenkin sanotaan: ”Hän oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää. Sen tähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi” (Room.4:21-22).
Rakas lukija, kaikki horjuminen johtuu epäuskosta. Älä yritä järkeillä asioita tai miettiä niitä itseksesi. Uskossa oleminen merkitsee sitä, että olet pannut pois kaikki päätelmäsi ja olet täysin varma, että Jumala voi toteuttaa Sanansa. Hän tahtoo tehdä mahdottoman mahdolliseksi. Mitä mahdottomampi tilanne on, sitä enemmän hän saa kunniaa!