”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa” (Fil.4:4-8);
Mihin sinä todella keskityt? Kääriydytkö siihen elämäsi kaikkein rikkinäisimpään asiaan vai kiinnitätkö katseesi siihen osaan, joka ei toimi kunnolla? Jollemme ole huolellisia, saatamme joutua yhden ongelman pauloihin ja unohtaa monet ihanat asiat, joita Jumala tekee.
Muutama vuosi sitten vaimoni ja minä ostimme uuden auton. Se oli niin hiljainen, ja ajoin sitä kovin mielelläni. Eräänä päivänä kivi lensi jalkakäytävältä ja osui tuulilasiin tehden siihen pienen särön. En välittänyt korjata sitä, ja niin aikaa myöten pienestä reiästä tuli suuri, enkä enää voinut jättää sitä miettimättä. Joka kerta, kun ajattelin kaunista uutta autoani, juutuin harmittelemaan rikkoutunutta tuulilasia, joka tuli koko ajan huonommaksi, koska en hoitanut sitä.
Näin meidän elämässämme sattuu joskus. Asiat, jotka olivat tarkoitetut ihaniksi lahjoiksi Jumalalta, muuttuvat vähästä harmista (eikä niin pienestä) kiusaksi ja me alamme valittaa, napista ja verrata. Sen sijaan että vaeltaisimme voittoisina ja kiitollisina, olemme vain rikkinäisten osien valtaamia.
Paavali puhuu juuri tästä, kun hän neuvoo meitä harjoittamaan voittoisaa, iloitsevaa elämää ja kiittämään, ajattelemaan ja puhumaan asioista, jotka ovat puhtaita, hyvältä kuuluvia ja arvokkaita. Lopputulos on, että rauhan Jumala on kanssamme!