Entinen astronautti Charlie Duke puhui kerran siitä, miltä tuntui olla pienessä kapselissa 45,000 kilometrin päässä Maasta, kiitämässä kohti Kuuta. Kun miehistö käänsi aluksen kyljelleen, joku sanoi: ”Mikä ihmeellinen näkymä!”. He kaikki katsoivat ja näkivät planeetta Maan, riippumassa kummallisesti avaruudessa: suuri valoisa pallo, ei minkään varassa. Koko miehistä oli ihmeissään näkemästään: he tiesivät, että vain ihmeellinen Luoja oli voinut tehdä sen.
Jumala käytti kauniisti viittausta luomiseen, kun hän toi Jobin tämän kärsimyksistä. ”Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven” (Job.38:4,6). Hän kysyi: ”Mikä pitää maan paikallaan?” ja edelleen: ”Kuka laittoi merelle sen rajat? Kuka sanoo valtamerelle: ’Tähän asti, ei edemmäs’. Mikä estää aallot tulvimasta maan päälle? Ja mistä lähteestä kaikki meret saavat alkunsa?”
”Miten valo erosi pimeästä? Miten tuuli kääntyy ja hajoaa? Miten sade syntyy? Voiko ihminen tuottaa salamoita, ukkosta, pilviä? Kuka laittoi luonnon petoihin villeyden tai kesyyden? Kuka asetti kaikki nämä luonnonvoimat paikoilleen, mitä arvelet Job?”
Jumala vei Jobin läpi ”voimaopetuksen” ilmaisten menneen luomistyönsä. Kaiken tämän kautta Jobille sanottiin: ”Sinä moitit minua laiminlyönnistä ja epäilet voimaani pelastaa sinut, kuitenkin olen näyttänyt sinulle, miten pidän huolta laajasta luomakunnastani” (ks. Job 38 ja 39).
Job oli ihmeissään ja kun hän katsoi uudelleen omia ongelmiaan, hän sanoi: ”Olen ollut typerä. Katsoin vääriä asioita. Olin keskittynyt vain omaan kipuuni, kun minun olisi pitänyt katsoa sinuun ja suuruuteesi. Tiedän, että voit tehdä kaiken ja tiedän myös, ettei yksikään ajatus ole sinulta salassa” (ks. 42:2).
Jos voit pitää katseesi Jumalassa ja hänen suuruudessaan, pelko ja epäily eivät voi saada otetta sydämestäsi.