Jeesus sanoo meille, mitä meidän tulee tehdä, kun näemme kaaoksen nousevan maailmassa: ”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä" (Luuk.21:25-28).
Huomaa, että Kristus sanoo: ”Kun näette näiden alkavan tapahtua, nostakaa päänne”. Tämä viittaa siihen, että kaikki voi tulla pahemmaksi ja intensiivisemmäksi. Siksi, nyt meidän on aika mennä itseemme – lähestyä Herraa ja ankkuroida uskomme hänen sanaansa.
Minkälaisen uskon päällä me seisomme? Paholainenhan ei voi vahingoittaa meitä. Kaikkein kaoottisimmat uutisetkaan eivät voi vahingoittaa meitä. Kaikki demonien johdossa olevat yksinvaltiaat puhalletaan olemattomiin kuin akanat ja me näemme Kristuksen tulevan kunniassaan. Tämä juuri santaa meille vallan sanoa pahoina aikoina: ”Elä tai kuole, minä olen Herran oma. Hän on kaikkivaltias yli kaiken sen, mitä tapahtuu ympärillämme”.
Kaiken tämän koko maailmaa koskevan ”järistyksen” keskellä, kysymme, mihin Herran huomio on keskittynyt. Onko hänen suuri huolensa Lähi-idän tapahtumissa tai huhuissa maailman muista osista? Ei, Raamattu kertoo, että Jumalan katse on kohdistunut hänen lapsiinsa. ”Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa” (Ps.33:18).
Isämme on tietoinen jokaisesta hetkestä maan päällä, jokaisesta elävästä olennosta ja kuitenkin hänen katseensa on keskittynyt lähinnä omien lastensa hyvinvointiin. Hän kiinnittää katseensa jokaisen meidän tarpeisiimme. ”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa” (Ps.34:15).