”Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irrotatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?” (Jes.58:6). Jumala sanoo, että hänelle kelpaava paasto alkaa sydämistämme. Meidän tulee paneutua odottamaan jotakin yliluonnollista Jumalalta, vapautta sorrosta ja kaikenlaisista siteistä.
Kun uskovat astuvat paastonaikaan, heidän tulisi valmistautua sydämessään ottamaan vastaan Jumalan yliluonnollinen väliintulo. Tärkeimpiä hengellisiä piirteitä on nöyryys: ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi ”(Jes.57:15).
”Särjetty ja nöyrä henki” on sen sydämessä, joka etsii Jumalaa, on vähän kiinni maallisissa ja pyrkii eteenpäin tunteakseen taivaallisen Isän syvällä tavalla. Sydämemme virvoittuu, kun asetumme nöyrinä Herran eteen. Hän henkäisee meihin voiman ja elämän, hengellisen elävyyden, virvoittavan, uudistavan voiman hengessä. ”Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy” (Jes.40:31).
Tarvitsetko sinä voimaa? Pitäisikö sinun saada Jumalan kosketus elämääsi niin kuin ei koskaan aiemmin? Jos tulet Jumalan luo vihaisena, vaadit häneltä asioita, hän ei kuule ääntäsi. ”Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?" (Jes.58:3). Mutta jos tulet hänen luokseen murtuneella sydämellä ja nöyryyden hengessä, hän sanoo sinulle: ”Näen, että olet murtunut hengessäsi ja minä olen tässä tekemässä eläväksi sydämesi”.