”Mutta Herran päivä on tuleva niin kuin varas yöllä” (2 Piet.3:10). Jumala käyttää uskollisia palvelijoitaan, joskus niitä, joilla on kansallinen saarnatuoli ja toisin ajoin nöyriä, tuntemattomia, salassa olevia vartijoita, tuomaan varoituksen sanan. Vain ne, jotka eivät rakasta tätä maailmaa ja kaipaavat Herran tuloa, saavat kuulla sydämessään todellisen sanoman.
Jumala varottaa meitä, että pelko ei saisi meitä valtaansa, kun yhtäkkinen tuho tulee. Kun kauheita tapahtumia sattuu, Jumalan kansan pitää tietää, että se ei ollut vahinko tai sattuma. Heidän pitää saada Kristuksen rauha sydämeensä ja tietää, että Jumalamme on edelleen koko maailmankaikkeuden Herra. Meidän ei pidä joutua paniikin valtaan, kun toisten sydämet pettävät pelosta, kun he näkevät tuomion tulevan maan päälle.
Pietari jatkaa: ”Taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palava” (2 Piet.3:10).
Kenelle apostoli Pietari kohdisti sanansa? Vastaus löytyy 2 Piet.3:1:stä: ”Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani”. Hän puhuttelee uskovien uskollista jäännöstä. Kun me kuulemme Pietarin sanojen kaltaisia, me kavahdamme niitä ensiksi. ”Tänä päivänä on liikkeellä niin paljon huonoja uutisia. Miksi meidän täytyy kuulla tämä juuri nyt? Miksei vain anneta asian olla?” Mutta Pietarilla oli syy: ”Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa” (2 Piet.3:11).
Kaikkien aineiden hajoamisen valossa Jumalan kansan pitäisi tutkia omaa käytöstään. Niiden, jotka etsivät Raamatun ennustusten toteutumista, pitäisi tulla Kristuksen kuvan kaltaisiksi puheessa ja ajatuksissa. Älä ymmärrä väärin, tuli on tulossa. Siksi meidän pitäisi ”pyrkiä tätä odottaessanne siihen, että meidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä” (2 Piet.3:14).