Meidän pitää osata tehdä ero yksinolon, yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden välillä. Yksinolo on tila, jossa ollaan fyysisesti erossa toisista ihmisistä. Joskus perheet, ystävät ja toiset ihmiset puuttuvat meidän olemisestamme. Silti ei yksin oleminen ole ehdottomasti sitä, että olemme yksinäisiä. Joskus vain hyväksymme nämä ajat ja huomaamme, ettei elämä voi olla aina täynnä ihmisiä.
Voimme oikeastaan saada paljon aikaan ollessamme yksin. Voimme viettää aikaa Jumalan kanssa ja syventää yhteyttämme häneen. Psalmista Daavid kirjoitti: ”Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju” (Ps.62:1-2).
”Yksinäisyys on vain yksi kokemus, tuttu meille kaikille, ja kuitenkin usein väärin ymmärretty” (Ira J. Tanner, Yksinäisyys, Rakkauden pelko). Yksinäisyys on yleistä, jokainen elävä henkilö kokee sitä jossain määrin. Yksinäisyys, näet ei johdu tilanteestamme vaan mielentilasta. Se on tunne, ettei mikään vastaa meidän syvään nälkäämme saada tukea ja rakkautta.
Sitten meillä on eristäytyminen, tahallaan vetäytyminen toisista saadakseen olla yksin. Tämä on aika, jolloin voimme virvoittua hengellisesti ja eheytyä mieleltämme - uudistumisen ja luovuuden aika. Jeesus itse tarvitsi tällaisia yksinäisyyden aikoja taivaallisen Isänsä kanssa. ”Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä” (Matt.14:23).
Nykyajan kristittyä kuvaavaa pinnallisuutta voidaan pitää tuloksena yksinäisyyden puutteesta. Me ryntäilemme sinne tänne, konsertteihin, ralliajoihin, Raamattutunneille, tempauksiin, konferensseihin, ja kaikenlaisiin jumalanpalveluksiin ajatellen, että ”me täytämme maljaamme”, mutta ihmettelemme kaiken aikaa, miksi tunnemme itsemme niin tyhjäksi ja niin, yksinäisiksi jopa keskellä ihmisjoukkoa. Mutta Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt.11:28).
Nicky Cruz, kansainvälisesti tunnettu evankelista ja tuottoisa kirjailija, kääntyi Jeesuksen Kristuksen luokse väkivallan ja rikoksen elämästä kohdattuaan David Wilkersonin New Yorkissa v. 1958. Hänen dramaattinen kääntymiskertomuksensa julkaistiin ensi kerran David Wilkersonin kirjassa Risti ja Linkkuveitsi ja myöhemmin hänen omaksi suosikkikirjakseen muodostuneessa Juokse poika, juokse.