Raamattu on täynnä varoituksia siitä, että Jumalaa ei voi palvella tyhjin sydämin. Jos seurakunta tänään on vain positiivista ajattelua, omaa apua ja saa ihmiset tuntemaan parempaa oloa, silloin nykyiset gurut, sellaiset kuin Tony Robbins ja Oprah Winfrey voisivat tehdä sen meidän puolestamme. Mutta seurakunta ei ole sitä, mitä me voimme tehdä, se on sitä, minkä Kristus voi tehdä.
Musiikki ja julistus kirkossa eivät ole viihdyttämistä. Kirkko on Jumalan huone, ja kun me kokoonnumme hänen nimessään, hän leimaa sen omalla läsnäolollaan. Jumalan läsnäolon pitäisi olla niin keskeistä jumalanpalveluksessamme, niin käsinkosketeltavaa, että jos ei-uskova tulisi sisään, hän lankeaisi polvilleen ihmetellen ja sanoen: ”Jumala on totisesti tässä paikassa”.
Pitkään keskusteltiin siitä, mikä kunnioittaisi Jumalaa enemmän, vanhat hengelliset laulut vai nykyinen musiikki. Vastaus on tietenkin: ei kumpikaan. Meillä on jumalanpalvelukseen ainoastaan yksi malli: ”Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa" (Joh.4:23- 24).
Jumalanpalveluksessa meidän tulisi keskittyä aina Jeesukseen ja siihen, mitä hän on tehnyt. Kuuntele esimerkiksi seuraavaa hengellistä laulua:
Oi Herrani, mun tähteni, sä ristin raskaan kannoit
Ja tähden suurten synteini sä veres vuotaa annoit.
Suo omanas ja lapsenas mun jäädä armos alle
Ja vuoksi rakkautesi ain kuolla maailmalle.
Nykyaikaiset säveltäjätkin ovat kirjoittaneet kauniita ja syvällisiä lauluja, jotka ovat painaneet meidät polvillemme.
Meidän jumalanpalveluksemme pitäisi olla ihmeellisestä Jumalastamme: ”Herra, sitä olet suurempi, mahtavampi ja kunniaa enemmän ansaitseva kuin mikään ihmisen tuntema. Me kumarrumme kunnioittaen sinun eteesi”. Kun sinulla on tämä mielessä, kohota äänesi ylistyslauluihin ja Kuninkaamme ylistykseen, tänään!