Ensimmäinen sanoma minkä Jeesus julisti palattuaan kiusattuna erämaasta oli, ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt. 4:17). Hän kutsui ihmisiä parannuksen tekoon jo ennen kuin Hän kutsui heitä uskomaan!
Sanaa ”parannus” mainitaan harvoin nykyään useimmissa seurakunnissa. Pastorit kutsuvat harvoin seurakuntaansa suremaan synnin takia – suremaan Kristuksen haavoittamista omien pahojen tekojen takia. Sen sijaan viesti, jonka kuulemme monista saarnatuoleista on ”Usko ainoastaan. Ota vastaan Kristus niin pelastut.” Tämän viestin perusteeksi käytetään Apostolien tekojen lukua 16, jakeita 30-31. Apostoli Paavalia pidettiin vankilassa, kun maa yhtäkkiä järisi ja kaikki sellien ovet aukenivat. Vanginvartija ajatteli heti, että kaikki vangit olivat paenneet, mikä tarkoitti, että hän joutuisi teloitettavaksi.
Epätoivoisena, vanginvartija veti miekkansa esille ja aikoi tappaa itsensä, kun Paavali ja Silas pysäyttivät hänet, vakuuttaen hänelle, ettei kukaan vangeista ole paennut. Nähdessään tämän, vanginvartija lankesi maahan apostolien jalkojen eteen ja sanoi, ”’Herrat mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?’ Niin he sanoivat: ’Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi”’ (Ap. 16:30-31). On tärkeää muistaa, että vanginvartija oli itsemurhan partaalla, miekka kädessään. Hän oli jo valmiina parannukseen - polvillaan, murtuneena ja vapisten apostolien edessä. Joten, hänen sydämensä oli todella valmiina ottamaan vastaan Jeesuksen aidossa uskossa.
Jeesus lupaa, että jumalallinen surusi, katuva sydämesi ja uudistunut rakkautesi Häntä kohtaan johtavat sinut elämään. Rukoile häntä nyt: ”Herra, anna minulle todellinen katuva sydän. Vie minut takaisin siihen, mikä olin, kun olin ensirakastunut sinuun. Vie minut tällä kertaa edemmäksi, syvemmälle sinuun, kuin minä olen koskaan ollut!”
Jeesus lupaa, että katuva sydämesi ja uudistunut rakkautesi häntä kohtaan johtavat sinut elämään.