PÄIVÄ, JOLLOIN JEESUS VIHASTUI

Jim Cymbala

 

Pidän kovasti Jeesuksen piirroskuvasta, jossa Hän pitää karitsaa hartioillaan ja kantaa sen turvaan. Pidän kovasti kertomuksesta, jossa Kristus ruokkii nälkäisiä ihmisjoukkoja leivällä ja kalalla. Ihmettelen näkyä, jossa Hän tupsahtaa esiin haudasta Ylösnousemuksen aamuna.

Sitten on kuva, joka ei minun mielestäni sovi Jeesukselle. Ihmettelen, miksi Jumala edes laittoi sen Raamattuun.

”Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet, eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta. Ja hän opetti ja sanoi heille: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan"(Mark.11:15 - 17).

Jeesus näytti sanovan: ”Minun Isäni huoneessa tulee olla rukouksen ilmapiiri. Se tuoksu, jonka minun Isäni haluaa saada haistaa, syntyy, kun ihmiset avaavat sydämensä ylistykseen ja rukoukseen. Siinä on huone, jossa huudetaan avuksi Herraa.”

En tarkoita, että Herodes Suuren rakennuttama Jerusalemin temppeli vastaisi millään lailla nykyajan kirkkoja. Jumala ei enää keskitä läsnäoloaan erityisiin rakennuksiin. Tosiasia on, että Uusi Testamentti opettaa meidän olevan Hänen asuinsijansa. Hän elää kansassaan. Kuinka paljon tärkeämpää on sitten, että Jeesus puhuu rukouksen ensisijaisuudesta.

Piirre, josta pitäisi tunnistaa kristityt seurakunnat, kristityt ihmiset ja kristittyjen kokoukset, on juuri rukouksen tuoksu.

Sanooko Raamattu missään Mooseksen kirjoista Ilmestyskirjaan asti: ”Minun huoneeni pitää kutsuttaman saarnahuoneeksi?” Sanooko se koskaan: ”Minun huoneeni on kutsuttava musiikkitaloksi?” Eipä tietenkään. Raamattu sanoo: ”Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.”

Totinen totuus on, että olen nähnyt Jumalan tekevän ihmisten elämässä enemmän todellisen rukouksen aikana kymmenessä minuutissa, kuin kymmenien saarnojeni aikana.”

 

Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernacle’ssa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.