“SANOKOON HEIKKO: ‘OLEN SANKARI’”

Joskus syyllistymme epäuskoon. Usein kohtaamme vielä uuden ongelman ja annamme vihollisen lannistaa itsemme. Voimme kehittää käsittämättömän yksinäisyyden tunteita tai täydellisen riittämättömyyden kokemuksen. Silloin tulemme siihen tulokseen, että Herra ei kuule meitä. Itku purkautuu sydämestämme: ”Jumala, missä sinä olet? Rukoilen, paastoan, tutkin sinun sanaasi. Mikset päästä minua tästä?”

Menemme salaiseen rukouskammioomme, mutta meidän ei tee mieli rukoilla. Sielumme on kuiva, tyhjä, uupunut ponnisteluistamme. silti me emme uskalla moittia Herraa siitä, hän on jättänyt meidät tilaamme. Niinpä me heikosti lähestymme häntä omasta mielestämme nöyrinä. Pää alaspäin, me sanomme lannistuneina: ”Herra, en minä syytä sinua. Sinä olet hyvä ja hellä minua kohtaan. Minä itse olen ongelma: olen hyljännyt sinut niin monissa kohdin.

Odota! Eihän tämä ole nöyryyttä. Päin vastoin se on suorastaan loukkaavaa Isää kohtaa, joka otti meidän omakseen liitonlupauksellaan rakastaa ja tukea meitä läpi elämämme. Kun me kerromme, kuinka huonoja olemme, heikkoja, tyhjiä ja mihinkään kelpaamattomia hänelle, me halveksimme sitä, minkä hän on saanut aikaan meissä. Tämä murehduttaa taivaallista Isäämme.

Aina kun lannistumme uskossamme, Pyhä Henki puhuu meille varmoin sanoin. ”Riittää tämä itsesääli. Nouse ylös! Sinä olet rakastettu, kutsuttu ja valittu, ja minä olen siunannut sinua sanallani.” Meidän täytyy käyttää itsekuria, muistuttaa itseämme kaikesta, mistä Jumala on vienyt meidät läpi. Meidän tulee iloita, tietäen, että hän on tyytyväinen siihen, mitä on tehnyt meidän hyväksemme.

Sinua on ehkä koeteltu ajoittain. Nyt on tullut aika tehdä päätös. Jumala haluaa uskoa, joka kestää vaikeimman testin ja hän antaa sinulle Sanansa auttamaan sinut voittoon. Jos hän käskee sinun tehdä jotakin, hän myös antaa siihen voiman ja vallan totella: ”Sanokoon heikko: ’Minä olen sankari’"(Joel 3:10). ”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa” (Ef.6:10).