AINOA RATKAISU
Paavalin tavasta kirjoittaa Korinton seurakunnalle voi päätellä, että se oli kypsä mutta täynnä karkeita syntejä. Totuus on, että heillä kuitenkin oli valtavasti Pyhän Hengen lahjoja. Paavalin kirje heille osoittaa, miten voimallisesti nuo lahjat vaikuttivat heissä. Vaikka korinttolaisilla oli paljon tietoa Jumalan asioista, heiltä puuttui rakkaus, jota Jeesus vaatii meiltä. Paavali osui juuri heidän heikkoon kohtaansa:
”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi”(1 Kor.13:1 -3).
Huomaa Paavalin painava sana tässä: ei mitään. Sen arvoinen oli Korinton seurakunnan rakkaus. Hän sanoi heille, etteivät he koskaan pystyisi täyttämään Jumalan tarkoitusta. Kristuksen rakkaus, jossa elämä annetaan ristille, on korkea käsky, mahdoton noudattaa paitsi Pyhän Hengen kautta.
Tämä nyt saattaa kuulostaa sinusta yllättävältä 1 Kor.13:n tulkinnalta. Useimmat meistä tuntevat tämän luvun Raamatun ”rakkauden lukuna”. Jopa ei-uskovat tuntevat sen, koska se luetaan niin monissa vihkiäisissä. Siinä yhteydessä 1 Kor.13 ei ole muuta kuin onnittelukorttitunnelmaa. Tosiasiassa Tämä luku on täysi vastakohta listalle kaikista lihan synneistä, joita Paavali mainitsee 2 Kor.12:ssa. Siihen kuuluu ”riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä”. Huomaa vastakohta:
”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii”(1 Kor.13:4-7). Kun vertaamme näitä listoja toisiinsa, alamme nähdä 1 Kor.13:n hengellisenä ratkaisuna syntiongelmaamme, itse asiassa ainoana ratkaisuna siihen.