Anna Jumalalle täydet valtuudet

Useimmat lukijat jo tietävätkin, että Yhdysvaltain Korkein Oikeus on päättänyt, että Kymmenen Käskyä ei enää saa olla esillä missään valtion käräjätalossa. Tästä huomattavasta päätöksestä on media tehnyt tarkoin selkoa. Mutta mitä tämä lainsäädäntö tarkoittaa?

Käräjätalo on paikka, jossa lakia toteutetaan. Ja Kymmenen Käskyä edustavat Jumalan moraalista lakia, joka ei koskaan muutu. Se on yhtä pysyvä kuin painovoimalaki. Jos rikot tuota lakia, on kuin astuisit ulos korkeasta rakennuksesta. Voit kieltää lain vaikutuksen sinuun, mutta siitä on vakavat seuraukset.

On itsestään selvää, että Jumala suunnitteli Kymmenen Käskyä suojelemaan yhteiskuntaa itsetuholta. Mutta juuri parhaillaan monet hiekkapuhallinfirmat poistavat noita käskyjä - samoin myös Jumalan nimen - missä ikinä ne on kaiverrettu käräjätalon marmori- tai betoniseinään.

Tämä kuvaa tämänhetkisen yhteiskuntamme tilan hyvin. Jumala kaiversi nuo muuttumattomat lait sormellaan kiveen. Ja nyt niitä pyyhitään pois kivestä ihmisen lain voimalla.

Kuulen joidenkin uskovien sanovan: "Mistä tuollainen hälinä? Me emme ole lain alaisia. Miksi tästä vaahdotaan?" Minä kiristelen hampaitani, kun kuulen sellaista. Ei, me emme ole hebrealaisen lain alla, johon juutalaiset rabbit olivat lisänneet 613 käskyä. Mutta jokainen uskova on Jumalan moraalisen lain alla, joka on kymmenessä käskyssä. Ei kukaan uskova voi puolustaa aviorikosta, varkautta tai murhaa.

Ihmettelen vain, mitä Jumala ajattelee, kun nuo hiekkapuhaltimet pyyhkivät hänen lakejaan pois silmiemme edessä. Myös jotkut uskovat sanovat: "Meidän ei tarvitse pitää käskyjä näytteillä. Meillä niiden täytyy olla vain kaiverrettuna sydämiimme." Niin ei kuitenkaan sano Jumalan sana. Jumala suunnitteli käskyjen olla näkyvillä, kun hän antoi ne kansalleen:

"Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi ... Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi ... ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi" (5.Moos.6:6,8-9,7).

Kauhea tosiasia on, että jumalattomat voimat yhteiskunnassamme ovat hyljänneet Jumalan. Kaikki maininnat hänestä poistetaan nyt kouluistamme, oikeussaleistamme, julkisista rakennuksistamme. Ja varmaankin pian nuo samat voimat yrittävät tehdä laittomiksi nämä sanat: "One nation under God" (Yksi kansa Jumalan alaisuudessa) uskollisuuden valastamme.

Minä kuitenkin uskon, että tämä hullutus ei voi jatkua pitkään Jumalan siihen puuttumatta. Olen vakuuttunut, että Jumala tulee toimimaan pian. Katsotaan esimerkiksi, mitä tapahtui Euroopassa äskettäin. Viime vuonna EU yritti saada läpi perustuslakia, joka kylmästi kielsi Jumalan ja määritteli Euroopan sekulaariksi (maalliseksi). Se kuitenkin epäonnistui, mutta ne, jotka sitä suunnittelivat, yrittävät sitä uudelleen; he eivät luovuta ennenkuin Jumalan nimi kielletään koko Euroopassa. He ovat tuoneet aikomuksensa selvästi esille sanoessaan: "Annetaan Jumalan pitää taivaansa. Me pidämme maan. Pitäkää uskonto pois kasvojemme edestä."

Tosiasia on, jos ette halua Jumalaan keskuudessanne, hän ei yksinkertaisesti mene pois. Ajattele mitä tapahtui Euroopassa, kun tuo perustuslaki esiteltiin. Saksassa ja Ranskassa on valtava työttömyys. Sosiaaliavustusmenot ovat huikean korkeat. Hallitukset ovat kykenemättömiä, ja on hämmennystä kaikkialla. Mutta nämä ovat vasta alkua suuremmalle pelolle ja kaaokselle, joka kohtaa niitä ihmisiä, jotka hylkäävät Jumalan.

Nyt se sama Jumalan vastainen henki, joka vaikuttaa Euroopassa, vaikuttaa myös Amerikassa, ja sen pitäisi murehduttaa meitä. Raamattu varoittaa kerta toisensa jälkeen tästä asiasta. Miksi Jumala tuomitsi Nooan sukupolven lähettämällä vedenpaisumuksen? Miksi Sodoma ja Gomorra hävitettiin? Se kaikki tapahtui laittomuuden tähden. Raamattu sanoo, että noissa yhteiskunnissa jokainen teki oman lakinsa, ja Jumalaa pelkäävät olivat kiusattuja siitä syystä. Loot, joka asui Sodomassa, kiusaantui päivittäin yhteiskunnan laittomuudesta (2.Piet.2:8).

Ennen ensimmäisen Mooseksen Kirjan loppua Jumala on valinnut pienen, merkityksettömän kansan opetuskansaksi. Hän halusi kasvattaa kansan, joka olisi esimerkkinä Jumalan hyvyydestä pakanamaailmalle. Saadakseen aikaan sellaisen todistuksen, Jumala johdatteli kansaansa paikkoihin, joissa he eivät olleet asioiden hallinnassa. Hän eristi Israelin erämaahan, jossa hän yksin oli heidän elämänsä ylläpitäjä, huolehtien kaikista heidän tarpeistaan.

Israel ei pystynyt itse selviytymään siinä toivottomassa paikassa. He eivät pystyneet hankkimaan itse ruokaansa eikä vettä. He eivät tienneet päämäärästään koska ei ollut kompassia eikä karttoja. Mitä he söisivät ja joisivat? Mihinkä suuntaan he menisivät? Ja mihinkä he päätyisivät?

Jumala teki kaiken heidän puolestaan. Hän johti heitä joka päivä ihmeellisen pilven avulla, joka hehkui tulta yöllä poistaen pimeyden heidän edestään. Hän ruokki heitä enkelien ruualla taivaasta ja antoi heille vettä kalliosta. Kaikki heidän tarpeensa Herra täytti, eikä yksikään vihollinen kyennyt heitä voittamaan.

"Taivaasta hän antoi sinun (Israelin) kuulla äänensä opettaaksensa sinua..." (5.Moos.4:36). Jumalan kansa kuuli hänen sanansa, joka ohjasi heitä, ja vuorostaan he todistaisivat, "Onko mikään kansa kuullut Jumalan äänen puhuvan" (katso 4:32-34).

Israelin ympärillä olevilla kansoilla oli muita jumalia, epäjumalia puusta, hopeasta ja kullasta tehtyjä. Nuo jumalat olivat mykkiä, eivät kyenneet näkemään eikä kuulemaan, ei rakastamaan, ohjaamaan tai suojelemaan kansaa, joka palvoi niitä. Mutta mikä tahansa noista kansoista saattoi nähdä Israelin erikoisasemassa olevana kansana, jonka Jumala vei läpi hirvittävän erämaan. He näkivät Jumalan, joka puhui kansalleen, joka rakasti ja vastasi rukouksiin ja teki ihmeitä. Hän oli elävä Jumala, joka ohjasi kansaansa jokaisessa elämän vaiheessa.

Tämä oli päätarkoitus, miksi Jumala kasvatti Israelin: näyttääkseen pakanamaailmalle millainen todellinen elävä Jumala oli. Kun hän katsoi kansoja, hän näki ihmiskunnan täynnä väkivaltaa ja laittomuutta, huutamassa surkeassa tilassa jumalien puoleen, jotka eivät voineet auttaa heitä. Maailma oli täynnä levottomia, mieleltään turmeltuneita ihmisiä, jotka vaelsivat eksyksissä kuten lampaat ilman paimenta.

Jumala halusi nostaa kansan, jota hän itse opetti. Sen kansan tuli elää hänen auktoriteettinsa alaisuudessa, ja joka luottaisi häneen täysin, ja antaisi hänelle täydet valtuudet kaikilla elämän aloilla. Siitä kansasta tulisi hänen todistuksensa maailmalle.

Miksi Jumala halusi täydet valtuudet kansaansa? Miksi hän vaati heidän täyttä luottamustaan kaikessa? Siksi, että vain Jumala tiesi tien. Hän yksin tiesi heidän tulevaisuutensa ja vain hänellä oli valta viedä heidät hänen täyteen lepoonsa. Ja hän voi tehdä mahdottoman mahdolliseksi ja viemään heidät perille.

Siksi israelilaiset laitettiin tilanteisiin, joissa he eivät itse voineet päättää. Heillä oli koettelemuksia, joita he eivät voineet ymmärtää, koetuksia, jotka olivat heille ylivoimaisia. Jumala asetti heidät näihin kriiseihin kasvattaakseen heidän uskoaan. Hän halusi viedä heidät näiden kokemusten läpi lisätäkseen heidän luottamustaan, niin että mitä tahansa oli edessä tulevaisuudessa, he voisivat sanoa: "Jumala on vapauttanut meidät, ja hän vapauttaa meidät vastakin. Hän toi meidät Egyptin vitsauksista ja faaraon orjuudesta. Kaikki kunnia Herralle näistäkin vaikeuksista."

Rakkaat ystävät, tämä on yhä vielä Jumalan tapa kasvattaa uskoa kansassaan. Hän johtaa meidät kuumiin koetuksiin, joista me emme selviä omin voimin. Me joudumme vaikeuksiin, joista me vapaudumme vain ihmeen kautta. Aivan samoin kuin Israel, me olemme Jumalan 'erikoiskansaa'. Hän haluaa meidät esimerkiksi kadotetulle maailmalle, kansana, joka on joutunut lujille, jotka näkevät ylipääsemättömiä vuoria edessään, ylipääsemättömiä meriä, mahdottomia erämaakokemuksia, ja jotka julistavat: "Tämä on enemmän kuin kestän. Pääsen vain ihmeen kautta läpi. En selviä omin voimin, on liian vaikeaa. Ei kukaan ihminen tai järjestö voi minua vapauttaa. Herra on ainoa toivoni. Minun on annettava täydet valtuudet hänelle elämääni ja tulevaisuuttani nähden. Minun on luotettava häneen kaikilla teilläni."

Millaisen valinnan Israel teki? He reagoivat epäluottamuksella ja epäuskolla - kymmenen kertaa. Ja lopulta Jumala sanoi: "Nyt riittää." Ajattele Raamatun yhteenvetoa heistä: "Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä" (Hebr.3:19). Ikävää, että nuo vanhat israelilaiset eivät tulleet esimerkiksi kansasta, joka luotti täysin Herraan, vaan pikemminkin esimerkiksi epäuskosta.

Kristus itse tulee nostamaan tämän lopun ajan kansan. Ja heitä hallitsee Jumala, ja Henki johtaa heitä, ja he ovat antautuneet Jumalalle kokonaan. Jeesus antoi siitä esimerkin meille eläessään täysin riippuvaisena Isästä. Hän ei ainoastaan tullut viimeisenä Aadamina, vaan viimeisenä malli-ihmisenä, todellinen esimerkki siitä, mitä Jumala on etsinyt: sellaisena, joka on antanut Jumalalle täydet valtuudet elämässään.

"Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt" (Joh.6:38). "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei itsestänsä voi mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän .... sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt" (5:19,30).

Me tiedämme, että Jeesus oli täysin riippuvainen Isästä, ja hän on meidän esimerkkimme alistumisesta ja luottamisesta. Hän todella tekee selväksi meille, että sellainen elämä on meille mahdollista. Useimmat uskovat ovat samaa mieltä sanoessaan: "Kyllä, niin meidän tulisi yrittää vaeltaa. Meidän ei pidä elää pelossa ja epätoivoisena, yrittäen ratkaista ongelmamme yksin. Meidän tulisi laittaa elämämme ja kaikki huolemme hänen käsiinsä."

Jos me eläisimme niin, Jumala olisi meidän sielujemme kapteeni. Mutta onko hän? Mutta monella seurakuntalaisella vastaus on selvästi, ei. Me laulamme lauluja Jehova Jiresta, auttajastamme, ja me luettelemme kaikki Jumalan nimet - El Shaddai, Adonai, Jehova, Elohim - samoin myös Kristuksen ihanat nimet: Messias, Herrain Herra, Kuningasten Kuningas. Mutta niin pian kuin seuraava kriisimme alkaa, me alamme valittaa ja asettaa Jumalan uskollisuuden kyseenalaiseksi. Ja me alamme pelätä ja epäillä, luotamme omiin kykyihimme löytääksemme vapautuksen.

Monet uskovat lukevat Raamattua säännöllisesti ja uskovat sen olevan Jumalan elävä sana meidän elämäämme varten. Kerta toisensa jälkeen he lukevat Raamatun sivuilta sukupolvista, jotka kuulivat Jumalan äänen. He lukevat kuinka Jumala puhui kansalleen toistamiseen sanoen näin: "Ja Jumala sanoi..." Mutta nuo samat uskovat elävät kuin Jumala ei enää puhuisi kansalleen tänä päivänä.

Tämän päivän sukupolvi on tehnyt päätöksiä omin päin rukoilematta tai tutkimatta Jumalan sanasta. Monet yksinkertaisesti päättävät mitä he haluavat tehdä ja sitten pyytävät Jumalaa vahvistamaan sen. He vievät asiaa eteenpäin pakolla, rukoillen: "Herra, jos tämä ei ole sinun tahtosi, niin pysäytä minut."

Me elämme nyt ajassa, josta sanotaan "silmänräpäyksen sukupolvi". Ihmiset tekevät suuria päätöksiä silmänräpäyksessä. On kirjoitettu bestseller tästä aiheesta nimeltä Räpäys: Ajatuksen voima ajattelematta. Siinä on teoria: "Luota vaistoosi. Silmänräpäyspäätökset ovat todistettavasti parhaita."

Ajattele kaikkea sitä kiirehtivää "silmänräpäyskieltä", jota me kuulemme joka päivä. "On vain vähän aikaa tätä tarjolla. Hanki se nyt!" Kaiken sen takana on työntövoimana "Räpäys, räpäys, räpäys!"

Sellainen ajattelutapa on alkanut tulla seurakuntaan, vaikuttaen päätöksiin, joita eivät ainoastaan tee "silmänräpäysuskovat" vaan "silmänräpäyspastorit". Hyvin monet huolestuneet seurakuntalaiset ovat kirjoittaneet minulle samasta asiasta: "Meidän pastorimme tuli seurakunnankasvatuskonferenssista ja ilmoitti heti: ?Tästä päivästä lähtien kaikki tulee muuttumaan. Hän päätti, että meistä tulee suositun trendin seurakunta hetkessä. Hän ei edes pyytänyt meitä rukoilemaan asian puolesta. Me olemme hyvin hämillämme."

Muutamia vuosia sitten vielä seurakunnissa kysyttiin: "Rukoilitko sen asian puolesta?" Oletko etsinyt Herraa asian tähden? Rukoilevatko veljet ja sisaret kanssasi? Oletko saanut Jumalalta neuvoa?

Kysyn sinulta, onko tämä ollut sinun käytäntösi? Kuinka monta tärkeää päätöstä teit viime vuoden aikana, jolloin veit asian Jumalan eteen ja rukoilit vilpittömästi? Vai kuinka monta päätöstä teit "silmänräpäyksessä"? Syy, miksi Jumala haluaa täydet valtuudet päätöksiimme, on se, että me säästyisimme onnettomuuksilta - johon yleensä suurin osa "räpäyspäätöksistä" johtaa.

Ei ole olemassa määrättyä kaavaa täysin Herrasta riippuvalle elämälle. Voin vain tarjota sinulle, mitä Jumala on opettanut minulle tällä alueella. Hän on näyttänyt minulle kaksi yksinkertaista asiaa siitä, kuinka voin antaa hänelle täydet valtuudet.

Ensiksi, minun on oltava vakuuttunut siitä, että Jumala haluaa tehdä tahtonsa minulle tiettäväksi aivan pienissäkin elämän yksityiskohdissa. Minun on uskottava, että Henki, joka asuu minussa tuntee Jumalan tahdon minuun nähden, ohjaa minua ja puhuu minulle.

"Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen ... Hän minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille" (Joh.16:13-14). Jeesus sanoo tässä, että Pyhä Henki antaa meille Jumalan mielen ja tahdon. "Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: Tässä on tie, sitä käykää" (Jes.30:21).

Ehkä olet juuri nyt jonkinlaisessa ahdingossa, jonka ehkä aiheutti silmänräpäyspäätös. Siitä huolimatta Herra lupaa sinulle: "Sinun sisäinen korvasi kuulee Hengen puhuvan sinulle: mene sitä tietä. Tee niin. Älä tee sitä...."

Toiseksi, meidän tulee rukoilla horjumattomalla uskolla voimaa tottelemaan Jumalan käskyä. Raamattu sanoo: "Mutta anokoon uskossa ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa" (Jaak.1:6-7).

Kun Jumala käskee meidän tehdä jotain, me tarvitsemme voimaa pysyäksemme oikeassa suunnassa totellen häntä kaikessa. Oltuani yli 50 vuotta Herran palvelijana, olen oppinut, että saatana ja oma liha herättää epäilyjä ja kysymyksiä mieleeni. Ja tarvitsen silloin voimaa taivaasta olla sanomatta: "Kyllä" missä tahansa tilanteessa, kun Jeesus on sanonut: "ei".

Me usein rukoilemme: "Herra, minä tiedän, mitä sinä sanoit minulle. Mutta en ole varma oliko se sinun äänesi. Enkä ole varma olenko tarpeeksi hengellinen tunnistaakseni sinun äänesi. Avaa tai sulje ovi tässä asiassa minun kohdallani."

Tämä ei ole uskossa toimimista, jota hän odottaa lapsiltaan. Voit rukoilla kuinka paljon tahansa tuntikaupalla jopa päiviä itkien ja anoen. Mutta jos et rukoile uskossa - uskoen, että Pyhä Henki ohjaa sinua, kuten Jeesus on luvannut - et saa Jumalan antamaa mieltä. Hän odottaa kunnes sinä todella hyväksyt mitä tahansa hän sanoo, ja tottelet kyselemättä sitä. Meidän vastauksemme hänelle tulee olla: "Sinä Herra olet minun pelastajani. Tapahtukoon sinun tahtosi minun elämässäni".

Joskus Jumala käskee sinun tehdä jotain aivan mieletöntä. Kuten minulle, maalaissaarnaajalle oli aivan mieletöntä jättää pieni kotikaupunkini, ja mennä New York Cityyn saarnaamaan jengiläisille. Se oli aivan älytöntä mielestäni, että minulle sanottiin: "Mene Brooklyniin Fort Greenen asutusaluelle ja todista Mau Mau- jengille."

Oli vain yksi syy, että lähdin: koska Jumala käski tehdä niin. Siellä minä tapasin Nicky Cruzin. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin, sadat tuhannet, jotka ovat sen seurauksena tulleet Jeesuksen luokse, yhä lisääntyvät.

Jumala ei petä kansaansa; hän on luvannut tehdä tahtonsa selväksi kaikille, jotka etsivät häntä. Ja kun olemme antaneet hänelle kaikki valtuudet elämässämme, kuulemme hänen äänensä sanovan meille: "Tämä on se tie, rakas palvelijani. Vaella nyt sitä luottavaisesti. Minä huolehdin kaikesta."