EI MITÄÄN HOKKUS-POKKUS -TEMPPUJA

Ei ole olemassa parempaa esimerkkiä siitä, miten Jumala liikkuu kaupungissa kuin kertomus Ap.t.11:20- 21:ssä: ”Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Ja Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen”(Ap.t.11:20 -21).

Tuollaisen sadonkorjuun seurauksena Barnabas lähetettiin Jerusalemista Antiokiaan tarkastamaan tilannetta: ”Ja kun hän saapui sinne ja näki Jumalan armon, niin hän iloitsi ja kehotti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa. Sillä hän oli hyvä mies ja täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Ja Herralle lisääntyi paljon kansaa”(Ap.t.11:23 -24).

Keitä olivat ne miehet, jotka saivat aikaan valtavan seurakunnan, jonka jäsenmäärä ylitti äitiseurakunnan Jerusalemissa? Emme tiedä heidän nimiään. Emme tiedä’, millaista metodia he käyttivät, mutta tiedämme muutamia asioita: he levittivät ”evankeliumia Herrasta Jeesuksesta. Ja Herran käsi oli heidän kanssansa”(Ap.t.11:20 -21).

Tämähän oli ensimmäinen monikulttuurinen seurakunta, jossa oli monikulttuuriset johtajat. Niin kerrotaan Ap.t.13:11:ssä – Simon Musta, muutama juutalainen johtaja, joitakin kreikkalaisia, Manaen, Herodeksen nuoruusvuosien ystävä (mikä olisi saanut kaikki epäilemään häntä) ja muita. Kuitenkin he työskentelivät yhdessä voimallisella tavalla poikkikulttuurisessa yhteydessä.

Juutalaisten ja pakanoiden välinen viha oli suurempi kuin meidän nykyaikaiset rotutaistelumme. Jumala käsitteli tämän ongelman heti, sillä Hän rakensi seurakuntaansa omalla tavallaan.

Tämän päivän New Yorkin rotuongelmat ovat suuremmat kuin kymmenen vuotta sitten. Monissa seurakunnissa on vallalla kova henki. Me tarvitsemme Jumalan tosi rakkautta selvittääksemme nämä jännitteet, niin kuin Antiokiassa muinoin.

Nyt uutuusopetus alkaa muuttua temppujen tekemiseksi. Ei ole olemassa trendikkäitä oikoteitä, ei hokkuspokkus – temppuja, jotka voivat voittaa Saatanan. Eräs mies sanoi: ”Tiedätkö, että sinun pitäisi hankkia itsellesi Brooklynin topografinen kartta, jotta tietäisit, missä on seudun korkein kohta. Sitten voisit mennä sinne ja rukoilla alueen henkiä vastaan.”

Toiset sanovat: ”Avain Jumalan voiman vapauttamiseen on laulamisessa kaupunkisi kaduilla. Kutsu ihmiset marssimaan, tekemään kylttejä ja julistamaan Jumalan itsevaltiutta suuressa kulkueessa”. Vielä toiset sanovat: ”Moiti paholaista, käänny pohjoista kohti, paukuta jalkojasi maahan niin tehdessäsi. Se tuo voiton.”

Unohdetaan uutuudet. Jos voitamme rukouksessa, Jumala tekee, mitä Hän voi. Miten Hän tekee sen, koska ja millä tavalla ovat kaikki Hänen käsissään. Jeesuksen nimi, Hänen verensä voima ja uskon rukous eivät ole menettäneet voimaansa.

Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä. Hän puhuu usein Expect Churchin johtajakonferensseissa, joita World Challenge tukee ympäri maailmaa.