EIKÄ NIITÄ ENÄÄ MUISTA

Jokaiselle kristitylle, joka on koskaan ponnistellut tai ahkeroinut lihantekojen alas painamisessa omin voimin, kuuluu hyviä uutisia. Kuulutko sinä tuohon joukkoon? Kuinka monta kertaa olet yrittänyt kyntää eteenpäin saavuttaaksesi voiton uskonelämässäsi? Kuinka monta kertaa olet tehnyt lupauksia Jumalalle vain pettääksesi ne? Kuinka monta kertaa olet yrittänyt miellyttää Häntä taistelemalla himojasi ja tapojasi vastaan, vain epäonnistuen kerta toisensa jälkeen?

Miikan kirjaan on talletettuna hyviä uutisia sinulle: ”Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen”(Miika7:19). Jumalan Sana on piirtänyt meille kuvan siitä, kuinka Hän pyyhkii pois syntimme muististaan: Hän poistaa ne. Hän ei enää muista niitä. Hän hautaa ne meren syvyyteen. Hän mitätöi ne, eli ottaa ne kiinni ja vangitsee.  Jesaja kertoo meille, että Jumala jopa ottaa meidän rikkomuksemme ja heittää ne olkapäänsä ylitse: ”Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa” (Jes.38:17). Tämä merkitsee, että Jumala ei koskaan enää katso synteihimme tai tunnista niitä.

Kysyn nyt sinulta: Jos Jumala unohtaa meidän syntimme, miksi me aina annamme paholaisen kaivaa ylös jonkin tahran tai loan menneisyydestä ja heiluttaa sitä kasvoillemme? Kaikki syntimme ovat jo Kristuksen verellä peitetyt; Jeesuksen veren puhdistus, anteeksi antava voima ulottuu kaikkialle. Se peittää koko elämämme.