ERITYINEN PÄIVÄ

Kuvittelen selootti-fariseusta, Saulusta sen erityisen päivän alussa, kun laupeus valaisi hänet. Hän oli pyytänyt saada käydä ylimmäisen papin pakeilla:

”Nuorukainen, joka vainoaa Jeesuksen joukkoa, haluaa luvan tehdä kiertueensa Damaskukseen asti. Hän vannoo vievänsä heidät vankilaan. Hän oikeastaan ajattelee olevansa kykenevä sammuttamaan tämän ”Jeesus-tulen”.

Kuvittele kohtaus, jossa Saulus ja hänen joukkionsa ratsastaa pois Jerusalemista seuraavaa tehtäväänsä kohti. Heitä hurrasivat matkalla niin ylimmäinen pappi kuin kaikki kirjanoppineet ja fariseukset. Juuri silloin Damaskuksen kaupungin ulkopuolella laupeuden häikäisevä valo lankesi Sauluksen päälle (ks. Ap.t.9).

TÄMÄ ON JEESUS!

Miten laupeus esittäytyi tälle kadotetulle, väärään johdetulle miehelle? Se ei yrittänyt hämmentää häntä. Ei moittia, ei tuhota häntä. Sen sijaan, täydestä hinnasta maksettu Herran laupeus laittoi Sauluksen kasvoilleen maahan. Ääni puhui hänelle sanoen: ”Saul, Saul, tämä on Jeesus. Miksi vainoat Minua?”

Kristuksen sanoma tälle selootille oli selvä: ”Sinä satutat minua, Saul. Jokaisen kristityn kohdalla, jonka olet pannut vankilaan, olet tehnyt sen minulle”.

ILMESTYS JA LUNASTUS

Saulus joutui hämmennyksen valtaan tästä ilmestyksestä. Toistaiseksi sokeana hänet vietiin erään rukoilevan, Hengellä täyttyneen miehen, Ananiaan luo Damaskuksessa. Pienessä huoneessa Saulus huusi avukseen Jeesuksen nimeä. Ananias selitti hänelle rohkeasti hänen osakseen tulleen laupeuden korkean hinnan ja kertoi: ”Nyt, Saulus, sinä tulet kärsimään Hänen nimensä takia”.

Kosketetulla omalla tunnolla Saulus mietti Stefanuksen kivittämistä, monia uskovia, jotka hän oli heittänyt vankilaan ja ihmisjoukkoja, joita hän oli käyttänyt väärin omiin tarkoituksiinsa. Tämä mies sai vastaanottaa laupeuden tänä päivänä!