ESTÄVÄ VUORI

Aivan alusta asti Jumala etsi ihmisiä, jotka eläisivät Hänen edessään pelkäämättä. Hän halusi lastensa olevan levossa ruumiin, sielun ja hengen puolesta täysin luottaen Hänen lupauksiinsa. Jumala kutsui tätä ”Minun lepooni pääsemiseksi”. Niin Hän johti kansansa hedelmättömään, vedettömään, ruoattomaan tai ravinnottomaan erämaahan. Antaen Israelille vain lupauksensa heidän huolehtimisestaan, Hänen sanomansa heille oli yksinkertainen: ”Uskokaa Minuun”. Hän kutsui heidät paikkaan, jossa kävisi ilmi , että he voisivat luottaa Häneen heille mahdottomissa asioissa.

Hebrealaiskirjeen kirjoittajan mukaan sen ajan Jumalan kansa ei koskaan päässyt Hänen lepoonsa, koska he eivät luottaneet Hänen lupauksiinsa (Hebr.3:11).

Kertomuksessa viikunapuusta Jeesus viittaa nimettömään vuoreen:

”Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi” (Mark.11:23).

Jeesus siis sanoi opetuslapsilleen aivan niin kuin meille tänä päivänä: ”Sydämessänne oleva epäusko on kuin estävä vuori, jota ei voi siirtää. Jos ei sitä voida poistaa, en voi työskennellä kanssanne”.

On totta, että Jeesuskaan ei voinut tehdä ihmeitä tietyssä kaupungissa ihmisten epäuskon tähden:

”Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa”(Matt.13:58).

Sama pätee tämän päivän Kristuksen seurakuntaan: missä on epäuskoa, siellä Hän ei voi toimia. Epäusko on aina vuori, joka estää Jumalan täyttä ilmestystä ja siunausta lapsissaan.