HÄN EI OLLUT TÄSTÄ MAAILMASTA

Elia ja Eenok, nuo kaksi profeettaa siirrettiin, ja heillä oli jotakin yhteistä. He molemmat vihasivat syntiä ja rukoilivat sitä vastaan. He molemmat vaelsivat niin lähellä Jumalaa, että he eivät voineet muuta kuin vihata jumalattomuutta yhdessä Jumalan kanssa.

Kaikkiin Jumalan yhteydessä vaeltaviin se vaikuttaa väistämättä kasvavaa vihaa syntiä kohtaan, eikä vain vihaa vaan myös siitä erottautumista. Jos edelleen rakastat tätä maailmaa ja olet kotonasi jumalattomien seurassa, jos olet niiden ystävät, jotka kiroavat Häntä, et vaella Herran kanssa, vaan istut aidalla saattaen Hänet julkiseen häpeään.

”Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois”(1 Moos.5:24). Me tiedämme Hebrealaiskirjeestä, että tässä puhutaan Eenokin siirtämisestä, siitä tosiasiasta, ettei hän maistanut kuolemaa. Sillä on myös syvempi merkitys. ”Häntä ei enää ollut”, tässä Raamatun kohdassa tarkoittaa myös, ettei hän ei ollut tästä maailmasta.”

Hengeltään, aisteiltaan Eenok ei ollut osa tätä pahaa maailmaa. Hänet otettiin ylös taivaalliseen valtakuntaan hengessä. Paavalin lailla hänkin kuoli päivittäin tälle maailmalle, vaikka huolehti perheestään, työstään, todistuksestaan. ”Häntä ei enää ollut” – hänen olemisensa ei ollut tästä maailmasta. Herra täytti hänet. Jokaisena valvehetkenään hänen mielensä palasi Herran luo. Hänen sydämensä oli kiinnittynyt Jumalaan kuin kuminauhalla. Mitä enemmän kuminauhaa venyttää, sitä pikemmin se palaa takaisin, kun päästää sen irti. Eenokin sydän ”palasi” aina Herran luokse.

Kun ihmiskunta tuli aina vain pahemmaksi hänen ympärillään, kun ihmisistä tuli himokkaita petoja, kovia ja aistillisia, Eenokista tuli enemmän ja enemmän sen kaltainen, jonka kanssa hän vaelsi.