HÄN HERÄTTÄÄ MINUN PELKONI

En tajunnut, kuinka saastuneet minunkin korvani olivat, ennen kuin olin saarnamatkalla British Isles’eilla. Poikani Gary ja minä olimme saaneet kutsun tulla puhumaan erääseen tapahtumaan, Meidät kutsunut pastori kysyi kohteliaasti, miten kokouksemme kulkisi. Kun yritin vastata, hän keskeytti minut ja alkoi puhua omasta puheestaan. Tämä tapahtui useamman kerran, ja joka kerta hän puhui ylitseni siitä, miten paljon enemmän ihmisiä hänellä oli kuulijoina ja käynyt paljon useammissa maissa kuin minä.

Lopulta päätin vain pitää suuni kiinni ja antaa hänen puhua. Jossakin vaiheessa katsoin Garyyn ja pyöritin silmiäni ajatellen: ”Mikä kerskuri hän onkaan miehekseen. Tämä saarnaaja on nonstop-puhuja.”

Silloin tunsin Pyhän Hengen kuiskaavan minulle: ”Mieti, miksi olet niin kiihtynyt, David. Se on vain siksi, ettei tuo mies kuuntele sinua. Sinä halusit puhua. Nyt, kun sinä joudut kuuntelemaan hänen juttujaan, haluat kerskua omasta julistustyöstäsi. Lopetit kyllä puhumisen, mutta sydämessäsi on edelleen kerskauksen henki.”

Mikä vielä enemmän, olin saastuttanut suuni. Huomaa, etten puhunut mitään pahaa tästä miehestä. Tosiasiassa en sanonut hänestä ainuttakaan sanaa. Pelkkä silmien pyörittely oli tarpeeksi halventamaan häntä poikani silmissä.

Voin puhua pyhyydestä, voin paljastaa yhteisön synnit, voin saarnata Uuden Liiton voitosta, mutta en voi antaa korvieni saastua. Jos suljen jonkun ihmisen ulos keskittymällä omiin kohteisiini, jos en pysty kuuntelemaan häntä kunnioittaen, silloin Kristuksen elämä ei ole päässyt kasvamaan minussa. En vaella enää niin, että Herrani olisi mielissään enkä minä kanna hedelmää Hänen työlleen.

”Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla. Herra, Herra on avannut minun korvani; minä en ole niskoitellut, en vetäytynyt pois”(Jes.50:4-5).
”Minun korvani sinä avasit”(Ps.40:6).