HÄN MAKSAA PALKKION

”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Hebr.11:6).

Me kaikki haluamme ottaa vastaan Jumalan lupaukset, ei vain omaksi mukavuudeksemme ja siunaukseksemme, vaan miellyttääksemme Häntä. Haluamme uskon, joka tuo kunniaa Hänelle, vaikka moni meistä joskus ponnistelee saadakseen sellaisen uskon.

Huolestumme usein, kun rukouksiimme ei tule vastausta, ja alamme epäillä uskoamme, ajatellen: ”Onko luottamukseni Herraan liian heikko? Olenko hidas uskomaan? Miksi taivas näyttää olevan suljettuna rukouksiltani? Onko minulla jotenkin epäilyjä? Enkö ole tarpeeksi palava?  Onko jossakin sydämeni sopukassa paha epäuskon juuri?”

Me yritämme niin kovasti uskoa, ponnistelemme niin lujasti miellyttääksemme Herraa oikeanlaisella uskolla, että estämme oman uskomme tuomitsemalla sen. Nyt monien vuosikymmenten palveluksen jälkeen haluan sanoa sinulle, mikä kunnon uskosta on tullut minulle”:

• Se tarkoittaa lujasti kiinni pitämistä Jumalan lupauksista, kun ei ole mitään konkreettista todistetta Hänen lupauksiensa toteutumisesta.
• Se merkitsee luottamista Pyhään Henkeen, että Hän pitää sieluni levossa. Se merkitsee varmuutta siitä, että Jumala hoitaa kaikki asiat minun parhaakseni.
• Se merkitsee lepoa tässä Paavalin julistuksessa: ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut”(Room.8:28).