HÄN PELASTAA USKOLLISUUDESSAAN

Kerran Paavali saarnasi Efesossa, kaupungissa, joka palvoi jumalatar Dianaa. Efesoksen hopeasepät käärivät suuret omaisuudet myymällä pieniä kopioita jumalattaresta. Kun Paavali tuli paikalle, hän saarnasi: ”Teidän jumalanne on väärä. On olemassa vain yksi todellinen Jumala. Hänen Poikansa eli ja kuoli, että ne, jotka ovat kuolleita synneissään, voisivat elää.”

Hopeasepät tajusivat, että heidän elantonsa oli vaarassa. He kiihottivat kansanjoukon ottamaan Paavalin kiinni tarkoituksenaan surmata hänet (ks. Ap.t.19:24- 31).

Paavali oli varma, että hän kuolisi, ja aivan kuoleman partaalla hän tunnusti: ”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin” (2 Kor.1:8, kirjoittajan kursiivit).  Hän lisäsi selittääkseen tätä: ”Ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää” (2 Kor.1:9, kursiivi kirjoittajan).

Oletko koskaan ollut yhtä matalalla mielellä kuin Paavali, täysin omien voimiesi lopussa?  Oletko koskaan hukannut kaikki voimasi, ollut niin alhaalla, että olit epätoivoissasi elämästäsikin?  Kun Paavali sanoi: ”Epätoivoissani hengestänikin”, hän tarkoitti olleensa kasvokkain kuoleman tuomion kanssa: ”Luulimme olevamme kuolemaan tuomitut”.

Jumalapa tuli paikalle ja pelasti hänet. Koettuaan ihmeen Paavali kirjoitti Efeson seurakunnalle: ”Minä olen noussut kuolleista. Herra otti minut ulos haudasta. Minä katsoin helvettiä silmästä silmään, mutta Jumala herätti minut”

Paavali todisti lyhyesti sanottuna: ”Herra pelasti minut suuresta kuolemasta. Hän pelastaa minut nyt ja vastakin”.