HÄNEN KIRKKAUTENSA NÄKEMINEN

”Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista”(Joh.17:24, kursiivi kirjoittajan). Jeesus rukoili opetuslastensa puolesta, joita mekin olemme. Hän pyytää Isää, että me voisimme nähdä Hänen kirkkautensa, mikä tarkoittaa Hänen tuntemistaan.

Vanhan Testamentin ajalla Jeesus ilmestyi joitakin kertoja ihmisen tai enkelin hahmossa. Tiedät kyllä, mitä silloin tapahtui. Kun Jesaja näki Jumalan kirkkauden temppelissä, hänen ruumiinsa vapisi ja hän lankesi kasvoillensa. Jaakobin lonkka murtui, kun hän yritti painia Herran kanssa. Kun Mooses pyysi nähdä Jumalan kirkkauden, Herra sanoi hänelle: ”Ok, mutta ensin Minun pitää peittää sinun kasvosi. Sinun pitää piiloutua kallion koloon. Silloin voin antaa sinun vain nähdä jäljessäni seuraavan säteilyn”. Lyhyesti sanottuna, Hänen piti suojella Moosesta täydeltä ilmestymiseltä. Ei ollut helppoa olla Pyhän kirkkauden läsnäolossa.

Sitä ei tapahtunut kuitenkaan vain Vanhassa Testamentissa. Kun Pietari ensi kertaa tapasi Jeesuksen, hän lankesi kasvoilleen, yhtäkkiä tietoisena omasta arvottomuudestaan ja julisti: ”Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen"(Luuk.5:8). Samoin kävi vankeudessa  olevalle apostoli Johannekselle Patmoksella, kun hän sai ilmestyksen. Kun Herran ääni puhui hänelle ensimmäistä kertaa, hän kaatui kasvoilleen pelosta. Herran kohtaaminen ei ole mitään leikintekoa’.

Tiedämme Raamatusta, että tämä on aivan normaalia miehille ja naisille, kun he näkevät Jeesuksen. Se johtaa kysymykseen: Olemmeko nähneet Jeesuksen? Onko meidän elämässämme muuttunut jokin kohta pelkästä Hänen läsnäolonsa vilahduksesta? Mitä tapahtuisi, jos saisimme nähdä Hänet niin kuin Mooses tai Jesaja tai Johannes tai Pietari?