HALUATKO MUUTTAA SUUNTAA?

Mitä tapahtuikaan parannuksen teolle? Kuulemme harvoin mainittavan sitä sanaa useimmissa tämän päivän seurakunnissa. Pastorit tuskin kutsuvat seurakuntaansa itkemään sitä, että heidän syntisyytensä haavoitti Kristusta.  Sen sijaan kuulemme monista saarnatuoleista: ”Uskokaa ainoastaan. Ottakaa vastaan Jeesus ja pelastutte”. Tämän perustana on teksti Apostolien teoista: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi"(Apt. 16:30- 31).

Jeesuksen ensimmäinen saarna sen jälkeen, kun häntä oli kiusattu erämaassa, liittyi parannuksen tekoon. ”Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’ " (Matt.4:17).

Jeesus kertoo omasta tehtävästään: ”Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä" (Matt.9:13). ” Ja hän sanoi galilealaisille: ’Sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte’ ” (Luuk.13:3). Jeesuksen evankeliumi koski vain parannuksen tekemistä.

Johannes Kastajakin saarnasi parannusta. Hänen sanomansa juutalaisille oli yksinkertainen ja suora: ”Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’ " (Matt.3:1-2).

Ihmiset tulivat kaikkialta kuuntelemaan Johanneksen saarnaa. Hän puhui heille varmoilla sanoilla: ”Messias ilmestyy pian teidän keskuuteenne, joten valmistautukaa kohtaamaan hänet! Ehkä hänen saapumisensa jännittää teitä, mutta minä sanon teille, etteivät teidän sydämenne ole valmiit, koska olette edelleen kiinni synneissänne!”

Johannes varoitti ihmisiä siitä, etteivät he käsitelleet syntejään voidakseen kohdata Vapahtajansa. Täysi, kirjaimellinen merkitys sanalle ”parannus” Uudessa Testamentissa on ”tuntea katumusta ja itsesyytöksiä synneistään Jumalaa kohtaan, olla murtunut, haluta muuttaa suuntaa”.

”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen” (2 Kor,7:10). Todellinen murhe johtaa katumukseen ja tämä taas antaa halua muuttua!