HE EIVÄT ODOTTANEET JUMALAA

Israelilaiset menivät Jumalan edelle järjestämällä armeijan, suunnittelemalla strategian ja iskemällä omin voimin. Kun sitten vihollinen näki heidät, he ajoivat israelilaisia sotilaita ”niin kuin mehiläiset tekevät” ja tuhosivat heidät (ks. 5 Moos.1:44).

Olen nähnyt hirvittäviä tapauksia uskovien elämässä, kun he eivät ole koskaan päässeet Jumalan lepoon. Herra toi heidät kovan koetuksen paikkaan: perhekriisiin, taloudelliseen pinnistelyyn, avio-ongelmiin. He eivät kuitenkaan odottaneet Herran toimintaa. Sen sijaan he syyttivät Häntä laiminlyönnistä ja yrittivät selvittää ongelmansa omin avuin. Tänään nuo uskovat ovat edelleen ilman lepoa, rauhaa, Jumalan läsnäolon tuntemusta ja elävät jatkuvassa epäilyssä. He näyttävät kulkevan ongelmasta ongelmaan eivätkä puhu mistään muusta kuin viimeisimmästä vaikeudestaan. Kuitenkin kaikki heidän sekavuutensa johtuu vain yhdestä asiasta: epäuskosta.

Psalmista sanoo: ”Niin kaikki meidän päivämme kuluvat”(Ps.90:9). Tässä psalmissa puhutaan epäuskoisista. Mistä siinä on kyse? Se on: Kaikki he elivät ja kuolivat turhaan. Sama tarina, jonka kuulemme epäuskoisista isovanhemmista: ”He elivät kaikki vuotensa toivottomina. He eivät koskaan tehneet muuta kuin valittivat ja he kuolivat yksin ja unohdettuina.”

Tässä on juuri epäuskon pelottavuus. Se leikkaa pois hengellisen historiasi, niin että kaikki sinusta muistoon jäävä on tuhlattua elämää. Kun Israelin nuori sukupolvi kysyi, mitä isoäidille ja – isälle tapahtui, heille kerrottiin: ”He murisivat ja valittivat koko ajan. Heillä ei ollut mitään tarkoitusta elämässä. Niin he vain istuivat ympäriinsä ja odottivat kuolemaa.”

Tosi uskovat ovat päättäneet luottaa Jumalaan silloinkin, kun heidän rukouksiinsa ei vastata. He haluavat päästä Jumalan lepoon. Mikä on todisteena sellaisesta elämästä? He ovat ”päässeet lepoon omista töistään” (ks. Hebr.4:10). Enää he eivät valvo öisin koettaen keksiä ratkaisua ongelmiinsa omassa viisaudessaan ja taidossaan. Sen sijaan he kääntyvät kaikessa Jeesuksen puoleen. Ei sillä ole väliä, loppuuko heidän elämänsä menestyksessä tai menetyksessä. Heidän silmissään oli määränä Jumalan suunnitelma ja sen toteutuminen heidän elämässään.