Helvettiä järisyttävä rukous

Kun Danielin kirja kirjoitettiin, Israel oli vankeudessa Babylonissa. Ja tultaessa lukuun kuusi, pitkän palveluelämän jälkeen, Daniel oli 80 vuotta vanha. Jumalallinen profeetta ja saarnaaja oli elänyt kahden babylonialaisen kuninkaan aikana, Nebukadnessarin ja hänen poikansa Belsassarin. Nyt Daniel palveli kuningas Dareioksen vallan alla.

Monien palvelutehtävävuosiensa ajan Daniel oli aina ollut rukoileva mies. Ja nyt, vanhalla iällään, hän ei ollut aikomustakaan hidastaa. Raamattu ei mainitse, että Daniel olisi palanut loppuun tai horjunut uskossaan. Se ei kerro mitään sellaista, että hänellä olisi "pesämunaa" tai mökki maaseudulla, jossa hän viettäisi kultaiset vuotensa ilman mitään velvollisuuksia. Päinvastoin, Daniel oli vasta alussa. Kirjoitus osoittaa, että vaikka tämä mies täytti 80, hänen rukouksensa vapisuttivat helvettiä, saattaen paholaisen raivoihinsa.

Tähän mennessä kuningas Dareios oli ylentänyt Danielin maan korkeimpaan virkaan. Nyt Daniel palveli yhtenä kolmesta keskenään tasavertaisesta hallitusmiehestä, halliten noin sadan kahdenkymmenen maakunnan ruhtinaita ja hallitsijoita. Raamattu jopa sanoo, että Dareios suosi Danielia enemmän kuin niitä kahta muuta hallitusmiestä. Hän asetti Danielin vastuuseen hallituksen politiikan muodostamisesta ja kaikkien hovin neuvonantajien ja viisaiden opettamisesta: "Daniel oli etevämpi muita valtaherroja... ja kuningas aikoi asettaa hänet koko valtakunnan päämieheksi" (Dan. 6:3).

Daniel oli selvästi kiireinen profeetta. Ei kukaan voisi täyttää niin vaativia asemia olematta kamalan kiireinen. Voin vain kuvitella, minkälaisia paineita tälle palvelijalle oli asetettu, kiireisten aikataulujen ja aikaa vievien tapaamisten kanssa.

Silti mikään ei vienyt Danielia pois hänen rukousajoistaan. Rukous säilyi hänen pääasiallisimpana tehtävänään, mennen kaikkien muiden vaatimusten edelle. Yksinkertaisesti sanottuna, Daniel ei milloinkaan ollut liian kiireinen rukoilemaan. Kolme kertaa päivässä hän vetäytyi pois kaikista velvollisuuksistaan, taakoistaan ja vaatimuksistaan johtoasemassa, viettääkseen aikaa Herran kanssa.

Ei Danielin tarvinnut neuvotella muiden "menestyvien" johtajien kanssa, kuinka täyttää kutsumustaan. Ei hänen tarvinnut käydä seminaareissa oppiakseen, kuinka palvella väkijoukkoja asemassaan. Hän yksinkertaisesti vetäytyi kaikista toimistaan ja rukoili. Ja Jumala vastasi hänelle. Daniel sai kaikki viisautensa, opastuksensa, sanomat ja profetiat, kun hän oli polvillaan.

Minä uskon, että Daniel on meille esimerkkinä siitä, kuinka tärkeää on olla rukoileva palvelija hädän aikoina. Me näemme tämän hänen aikaisemmista vuosistaan, kun Nebukadnessar hallitsi. Kerran kuninkaalla oli häiritsevä uni, joka jätti hänet hämmentyneeksi, epävarmaksi ja pelokkaaksi. Hän pyysi näkijöitään selittämään sen unen hänelle, mutta yksikään ei osannut.

Nebukadnessar raivostui tästä. Hän kertoi hovilleen, "Te ette anna minulle mitään muuta kuin tyhmiä, tyhjiä sanoja. Te vain kiertelette, yrittäen ostaa aikaa. Mutta minä haluan totuutta. Minä tahdon vastauksia syvimpiin mietteisiini." Lopulta hän julisti, että kaikki näkijät on tapettava - astrologit, velhot, taikurit, jopa "viisaat", mukaan luettuna nuori Daniel ja hänen kolme jumalallista seuralaistaan.

Kun Daniel sai tietää tästä tappomääräyksestä, hän kutsui kokoon tapaamisen kolmen ystävänsä kanssa. Voit olla varma, että tämä kokoontuminen ei ollut "tilanneraporttia" varten, tai vaihtoehtojen tutkimista varten, tai sellaista silmäilyä varten, että toiset juutalaiset tulisivat esiin selviytymissuunnitelman kanssa. Ei, Daniel ja ne kolme nuorta heprealaista miestä tiesivät, että heidän oli kuultava Sanaa suoraan Herralta. Niin he menivät polvilleen ja huusivat Häneltä armoa ja apua.

Minkä uskomattoman rukouksen Daniel tarjosikaan: "Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima. Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen. Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä" (Dan. 2:20-22).

Tähän aikaan vanhan testamentin seurakunta oli alhaisimmassa pisteessään. Jumalan kansa oli menettänyt laulunsa, heidän ylistyksensä oli vaiennettu, ja nyt he ajelehtivat hengellisesti. Uskomaton hyvinvointi Babylonissa oli tarttunut monien sydämiin. Ja varmasti saatana iloitsi Israelin tilasta. Sitten, saadakseen asiat vielä huonommiksi, hän motivoi Nebukadnessarin julistamaan kuolemantuomion Danielille.

Nyt jokainen vangittu israelilainen katsoi Danieliin. Heidän tulevaisuutensa riippui siitä, kuinka hän oli kosketuksissa Herran kanssa. He ihmettelivät, "Puhuuko Jumala enää kenellekään? Kykeneekö kukaan lukemaan aikoja ja tietämään, mitä tapahtuu? Kuka voi havaita Herran salaisuuksia?"

Daniel tiesi tarkalleen, mitä oli tapahtumassa. Ja hän olisi voinut toimia monilla tavoilla. Hän olisi voinut järjestää valtavan marssin pääkaupunkiin, vaatimaan oikeutta juutalaisille. Mutta, kuten näette, maailmaan ja helvettiin eivät tee vaikutusta väkijoukot, lukumäärät ja mielenosoitukset. Eikä niihin vaikuta "megakirkot", valtavilla rakennuksilla ja jäsenmäärillä. Eikä niitä hämmennä järkevät, koulutetut, nuoret palvelijat, jotka käyttävät vaaleja tuloksien saamiseen, kysellen, "Mitä aiheita tahdotte meidän välttävän saarnoissamme? Kuinka kohtaisimme teitä, niin että tulisitte kirkkoon?"

Ei - ainoa tapa, joka milloinkaan tekee vaikutusta tähän maailmaan, tulee sellaisen synnin paljastavan sanan kautta, joka avaa sydämen. Maailma tarvitsee kuulla puhdasta Pyhän Hengen totuutta, joka leikkaa syvälle ja vastaa epäilevän sydämen huutoon.

Minä uskon, että kuningas Nebukadnessar kuvaa nykyaikaista ihmistä, joka huutaa, "Minulla on voimaa ja vaikutusvaltaa. Minulla on kaikki ne maalliset omaisuudet, mitä voin haluta. Kuitenkaan minulla ei ole rauhaa. Minulla on kysymyksiä, ja tarvitsen niihin vastauksia. Kaikki te ihmiset, jotka väitätte puhuvanne Jumalan puolesta - älyköt, lahkolaiset, jopa papisto - jos ette osaa vastata sydämeni huutoon, teillä ei ole oikeutta olla olemassa. Teillä ei ole tarkoitusta. Olette tarpeettomia tälle yhteiskunnalle."

Kun olin Dallasissa vähän aikaa sitten, kävin seurakunnassa, jota mainostettiin "kansankirkoksi". Jumalanpalvelus oli niin muuteltu, että se oli törkeän epäkunnioittava. Kansa joi virvokkeita ja ahmi donitseja, kun heidän lapsensa juoksentelivat päättömästi.

Jumalanpalvelus alkoi "koomisella" sketsillä auton ostamisesta. Sitten ylistysryhmä lauloi muutaman "crossover"-laulun - rakkauslauluja, joita saattaisit laulaa omalle kullallesi. Lopulta paimen, filosofian tohtori, nousi ylös kädessään pieni paperinpala, sisältäen hänen koko sanomansa. Hän puhui kymmenen minuuttia siitä, kuinka voit nauttia työstäsi.

Tämä palvelu oli alkanut naapurustokyselyllä, jossa kysyttiin kansalta, mitä he tahtoisivat kirkkoon. Sen tuloksena palvelukset suunniteltiin olemaan täysin ihmisten mielten mukaisia. Kuitenkin, kun katselin ympärilleni siinä seurakunnassa, näin miehiä ja naisia, joilla selvästi oli syviä ongelmia, joihin tarvittiin vastauksia. Teini- ikäiset näyttivät tylsistyneiltä. Sydämeni särkyi näiden ihmisten tähden. Jokainen siellä tarvitsi sanaa taivaasta, kuitenkin kaikki, mitä he saivat, oli turhaa. Miksi? Ihmiset saarnatuolissa kiertelivät ja kaartelivat, koska he olivat menettäneet kosketuksen Jumalaan.

Kun Jumalan tuomion sormi tulee näkyviin Amerikassa, kansa ei enää käänny menestyvien saarnaajien puoleen, jotka väittävät, "Kaikki on hyvin." Ennemmin he reagoivat kuin israelilaiset - etsien Danielin seuraa, jumalallista kansaa, joka osaa lukea aikoja.

Danielin kirjan luvussa viisi, Nebukadnessarin poika Belsassar oli valtaistuimella. Tämä pakanakuningas järjesti valtavat juhlat tuhannelle herroistaan. Kun juopuneet juhlavieraat riehuivat, kuningas käski palvelijoitaan tuomaan ne kultaiset ja hopeiset astiat, jotka oli otettu juutalaisten temppelistä Jerusalemista. Pian Belsassarin herrat, vaimot ja sivuvaimot joivat vapaasti näistä pyhitetyistä astioista.

Yhtäkkiä, yliluonnollisella hetkellä, ihmiskäden sormet ilmestyivät juhlaan ja alkoivat kirjoittaa viestiä seinään. Se oli varoitus, että tuomio oli ovella. Raamattu sanoo, "Silloin kuninkaan kasvot kalpenivat, ja hänen ajatuksensa peljästyttivät hänet; hänen lanteittensa nivelet herposivat, ja hänen polvensa tutisivat. Kuningas huusi kovalla äänellä ja käski tuoda noidat, kaldealaiset ja tähtienselittäjät.

Kuningas lausui ja sanoi Baabelin tietäjille: "Kuka ikinä voi lukea tämän kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, hänet puetaan purppuraan, ja hänen kaulaansa pannaan kultakäädyt, ja hän on oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä." Kuningas Belsassar peljästyi silloin suuresti, ja hänen kasvonsa kalpenivat, ja hänen ylimyksensä tyrmistyivät" (Dan. 5:6-9).

Mikä kauhun täyttämä tilanne. Silti, minä kerron teille, eräänä päivänä, hyvin pian, menestyvä Amerikka tulee kokemaan vastaavanlaisen järkytyksen. Kirjoitus on nyt seinällä, eikä ole epäilystäkään siitä, ettei tuomio olisi ovella. Kuten Belsassar, kansakuntamme johtajat tulevat olemaan murheellisia, heidän kasvonsa muuttuvat, heidän polvensa vapisevat.

Silti, tästä huolimatta, palvelijat Amerikassa saarnaavat väärää rauhaa. Kaikkialla ympäri maata myönnytyksiä tekevät paimenet väittävät, että Jumala ei milloinkaan alentaisi Amerikkaa, koska me lähetimme niin monta lähetyssaarnaajaa maailmaan. Kuitenkaan nämä paimenet eivät mainitse, että tuomio on varmasti tulossa, koska me olemme tappaneet 40 miljoonaa lasta abortilla. Kun kirjoitus ilmestyy seinään, sellaisten saarnaajien kielet sidotaan. He ovat jo valmiiksi "ulkopuolella" - koska Jumala paljastaa viisautensa ainoastaan rukoileville ihmisille.

Minä sanon kaikille papeille: Jumala sinua auttakoon, jos et ole rukoileva ihminen. Näinä pahuuden ja mielihyvän aikoina sinun tulisi olla suljettuna sisään Herran kanssa. Mitä teet, kun Jumalan käden kirjoitus ilmestyy, ja kansasi pyytää sinua lukemaan aikoja? Kuinka monta vitsiä silloin kerrotaan saarnatuolista? Kuinka vastaat heille silloin, kun saarnojasi keskeytetään ja huudetaan, "Pappi, kerro meille, mitä on tapahtumassa. Onko tämä tuomio? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Miksi et varoittanut meitä tästä ollenkaan? Kerroit meille kaiken olevan hyvin - mutta me olemme menettäneet kaiken."

Olen jatkuvasti järkyttynyt siitä, mitä vaaliehdokkaat kertovat meille ihmisille, saadakseen heitä ilmestymään kirkkoon. "Nykyaikaiset" Jumalanpalvelukset saattavat näyttää toimivan nyt, menestyvinä aikoina. Mutta ymmärtäkää, mitä tapahtuu, kun Jumalan sormi ilmestyy, ja ihmisten pankkitilit alkavat huveta, heidän lapsensa kääntyvät huumeisiin, heidän perheensä hajoavat. Silloin lampaat eivät tahdo kuulla "vaahtokarkkisaarnaamista". He tahtovat totuutta, puhdasta ja väärentämätöntä.

Belsassarin hovi vapisi tästä äkillisestä tapahtumien kulun käännöksestä. Kukaan ei tiennyt, mitä oli tapahtumassa. Äkkiä juominen loppui. Ja kun kuningas vapisi, joku sanoi, "Valtakunnassasi on mies, jossa on pyhien jumalien henki ja... että erinomainen henki ja tieto ynnä myös taito selittää unia, arvata arvoituksia ja ratkaista ongelmia havaittiin juuri hänessä, Danielissa" (Dan. 5:11-12).

Niin Belsassar kutsui paikalle Danielin. Hän kertoi profeetalle, "Kaikki nämä viisaat eivät osaa kertoa minulle mitään. He eivät osaa tulkita tuota kirjoitusta seinässä. Mutta minä olen kuullut, että sinä osaat havaita ajat. Kerro totuus ja selvitä epäilykseni" (katso 5:16).

Kun Daniel puhui, hän ei kuorruttanut totuutta sokerilla. Hän oli ollut polvillaan ja hän tiesi tarkalleen, mitä tämän kansan piti kuulla. Niin hän kertoi sen niin kuin se oli: "Sinä.. Belsassar, et ole nöyryyttänyt sydäntäsi.. vaan sinä olet korottanut itsesi taivaan Herraa vastaan.. Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun.. sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu" (5:22-23, 26-27).

Tämä oli sellaista tahratonta totuutta, jota Belsassar herroineen halusi kuulla. Se oli totuus, joka selvitti heidän epäilyksiään, koska se kertoi heille tarkalleen, missä pisteessä he olivat. Itse asiassa Belsassar oli niin kiitollinen, että hän nimitti Danielin valtakunnan johtavaksi hallitsijaksi.

Älkää siis sanoko, että kääntymättömät eivät halua tuomitsevaa, suoraa saarnaamista. Älkää!

Kuka tahansa rukoileva ihminen on ruoska helvetille. Ja saatana tekee mitä tahansa voimassaan lopettaakseen tuon ihmisen rukoukset. Daniel oli jo valmiiksi todistanut hänen rukoustensa vaikutukset Nebukadnessarille ja Belsassarille. Nyt, Dareioksen hallituksen aikana, saatana laittoi alulle suuren salaliiton vaientaakseen Danielin rukoukset. Profeetan rukous oli järisyttänyt helvettiä niin, että raivostunut paholainen järjesti Babylonin koko hallituksen häntä vastaan.

Muistakaa, että Danielille oli osoitettu paikka yli kaikkien muiden johtajien maassa. Nuo poliitikot näkivät Danielissa sellaisen viisauden, kunnian ja suosion, joka teki heidät kateellisiksi. Ja nyt he juonittelivat häntä vastaan: "Valtaherrat sekä satraapit etsivät Danielia vastaan syytä valtakunnan hallinnossa. Mutta he eivät voineet löytää mitään syytä eikä rikkomusta, sillä hän oli uskollinen, eikä hänestä laiminlyöntiä eikä rikkomusta löydetty" (Dan. 6:4).

Daniel oli virheetön, niin että Babylonin johtajat eivät saaneet häntä kiinni yhdestäkään synnistä. He tulivat lopulta siihen tulokseen, että ainoa tapa saada profeetta kiinni, oli hänen Jumalan kanssa kulkemisensa kautta. He sanoivat, "Me emme löydä tuossa Danielissa mitään syytä - ellemme löydä sitä hänen jumalanpalveluksessaan" (6:5). Saisipa Jumala sanoa tämän meistä tänä päivänä!

Nämä johtajat tiesivät, että Daniel rukoili kohti Jerusalemia kolme kertaa päivässä. Ja he yhdistivät hänen suosionsa hänen rukouksiinsa. Niin he panivat täytäntöön suunnitelman lopettaakseen hänen rukoilemisensa. Kuinka? Minä uskon, että he yrittivät viedä Danielin aikaa kiireillä. Hänen virkamiestoverinsa yrittivät saada häntä mukaan tärkeisiin, työhön liittyviin kiireisiin niin, ettei hänellä olisi aikaa rukoilla.

Rakkaat, tämä on yksi ensisijaisista suunnitelmista, joita saatana käyttää kaikkia uskovia vastaan. Ja se on erityisen yleinen salaliitto Jumalan palvelijoiden keskuudessa. Jos kysyt papilta, miksi hän ei rukoile, hän luultavasti kertoo sinulle, että hänellä ei ole aikaa. Hänen paimenen roolinsa vaatimukset ovat niin aikaa vieviä, että hänen täytyy käyttää kaikki se aika, mitä hänellä on jäljellä, saarnojensa valmisteluun.

Monet kristityt lankeavat samaan kiusaukseen. He sanovat, "Minulla on liian vähän aikaa rukoilemiseen. Työni vie kaiken aikani." Jopa kotiäidit väittävät, "Minulla ei ole päivän aikana hetkeäkään aikaa rukoilla. Kun saan lapseni puettua, talon siivottua ja laitettua ruokaa, minulla ei ole jäljellä yhtään aikaa."

Filosofi Sren Kierkegaard viittasi kristittyjen kiireisyyteen kuin narkomaniaan. Hän havaitsi, että se johtaa kaksimielisyyteen. Hän sanoi, että kun ihmiset lankeavat syvemmälle kiireisyyteen, heidän rakkautensa totuutta kohtaan luisuu syvemmälle unohdukseen. Sitten heidän aktiviteettiensä kiihottamina ja aina kasvavien ajan vaatimusten kanssa, heille tulee mahdottomaksi ymmärtää sitä vaaraa, jossa he ovat. Heillä on Jumalan Sanan peili, mutta he eivät enää voi seisoa paikallaan tarpeeksi kauan, että he näkisivät, mitä se heijastaa.

Minä uskon, että kiireinen ihminen, joka rukoilee harvoin, on pahemmassa tilassa kuin joku, jolla on tappava tauti. Kuinka? Hänestä tulee lisääntyvässä määrin tyytyväinen olotilaansa. Ja kaiken aikaa hänestä tulee vähemmän rukoileva ja vähemmän tietoinen Jumalasta. Ajan kuluessa hänen syyllisyydentuntonsa haihtuu, kunnes hän menettää sen täysin.

Daniel tiesi, ettei hän olisi voinut selviytyä päivääkään rukoilematta. Niin hän pitäytyi rukoilemisessa, vaikka hänen työkaverinsa kaatoivat hänelle lisää työtä. Tiedätte, kuinka kertomus menee - lopulta julistettiin kolmenkymmenen päivän mittainen rukouskielto. Se oli laki, joka oli selvästi kohdistettu Danielille. Kuitenkaan, edes silloin Daniel ei halunnut lopettaa helvettiä järisyttäviä rukouksiaan - ja hän päätyi leijonien luolaan.

Saatat ihmetellä, mikä motivoi Danielia rukoilemaan niin säännöllisesti. Mikä laittoi hänet jatkamaan rukoilua, vaikka kuoleman uhka riippui hänen päänsä yllä? Miksi tämä 80 vuotta vanha mies tahtoi jatkaa sydämensä vuodattamista Herralle niin hartaasti, kun muu seurakunta ei enää etsinyt Jumalaa?

Ajattele sitä suurenmoista vaivannäköä, jota Daniel näki omistautuessaan rukoukseen. Hän eli oman aikansa New York Cityssä - suuressa, mahtavassa ja hyvinvoivassa Babylonissa. Ja hän eli aikana, jolloin oli henkinen apatia - juopumus, mielihyvän etsiminen ja ahneus Jumalan kansan keskuudessa. Lisäksi hän oli kiireinen johtaja, jonka ajankäyttöä tarvittiin joka puolella.

Kerronkin sinulle, että rukous ei tule luonnollisesti kenellekään, mukaan luettuna Daniel. Kurinalainen rukoushetki on helppo aloittaa, mutta vaikea jatkaa. Sekä meidän lihamme että paholainen ovat liitossa sitä vastaan. Kuinka meistä siis tulisi rukouksen ihmisiä?

Jeremian luvussa viisi Jumala puhui, "Kiertäkää Jerusalemin katuja.. etsikää sen toreilta: jos löydätte yhdenkään, jos on ainoatakaan, joka tekee oikein, joka noudattaa uskollisuutta, niin minä annan anteeksi" (Jer. 5:1) Toisin sanoen, Herra sanoi, "Minä armahdan, jos voin löytää edes yhden sellaisen ihmisen, joka etsii minua."

Jumala oli todella siunannut ja suojellut tätä kansaa. Israelin profeetoista ja papeista oli tullut saalistavia susia. He rikastuivat viattomista sieluista, varastaen köyhiltä ja leskiltä. Lisäksi he eivät enää surreet syntiä ja he kieltäytyivät ojennuksesta. He halveksivat Jumalan pyhyyttä, näkemättä eroa puhtaan ja saastaisen välillä. He sulkivat silmänsä synnille, saarnaten valheita ja väittäen valheellisesti, "Näin sanoo Herra".

Jumala etsi turhaan yhtä miestä, joka asettuisi kaikkea sitä vastaan: "Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt" (Hes. 22:30).

Nyt, Babylonian vankeuden aikana, Jumala löysi sellaisen miehen Danielissa. Ja tänä päivänä, enemmän kuin milloinkaan historiassa, Herra etsii samanlaisia jumalallisia miehiä ja naisia. Hän etsii uskollisia palvelijoita, jotka tahtovat "korjata muurin" ja "seisoa aukossa" - tehdä tekoja, jotka voidaan toteuttaa ainoastaan rukouksen kautta.

Kuten Daniel, sellainen ihminen löytyy Jumalan Sana kädessään. Kun Pyhä Henki tuli Danieliin, profeetta oli lukemassa Jeremian kirjaa. Silloin Henki paljasti, että Israelille oli tullut Jumalan vapautuksen aika. Kun ilmestys tuli, Danielin oli rukoiltava: "Minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani" (Dan. 9:3-4).

Jumalan Henki tarkkailee kansakunnan seurakuntia ja paimenten opiskeluja, etsien niitä, jotka syventyvät ahkerasti Sanaan. Sellaiset palvelijat eivät tavoittele pelkästään Raamatun tuntemista. He etsivät hengellistä voimaa, synnin kuolettamista, totuutta, joka tekee vapaaksi. He näkevät selvästi, mitä maassa on tapahtumassa, koska he havaitsevat sen Jumalan Sanasta. Kun Herra kerran löytää sellaisia ihmisiä, hän siunaa heitä rukouksen hengellä.

Danielin täytyi olla innoissaan, kun hän havaitsi, että oli tullut se hetki, jolloin Jumala palauttaa kansansa. Kuitenkin, kun hän näki Israelin hengellisen tilan, profeetta oli surullinen. Kansa oli tullut tyytyväiseksi Babylonin synneistä - etsien mielihyvää ja menestystä, ajautuen kauas niistä moraalisista standardeista, joita he kerran kunnioittivat.

Daniel tiesi, että Jumalan kansa ei ollut valmis ottamaan vastaan palautusta. Moittiko profeetta vertaisiaan heidän synneistään? Ei - Daniel yhdisti itsensä siihen moraaliseen rappioon, joka ympäröi häntä. Hän julisti, "Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi.. Herra, meidän on häpeä... koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan" (Dan. 9:5,8).

Minä uskon, että tämä on totta myös Jeesuksen Kristuksen seurakunnassa tänä päivänä. Me emme ole siinä tilassa, että vastaisimme Jumalan tahtoon tehdä suuri uudistuksen työ meissä. Kuten Israel, me olemme tulleet pahan yhteiskuntamme syntien saastuttamaksi. Ajattele:

Kalifornian laki on tehnyt pakolliseksi, että peruskouluissa on opetettava homoseksuaalisuutta hyväksyttävänä, vaihtoehtoisena elämäntapana. Ryyppyjuhlat ovat levinneet yliopistojen kampuksilta lukioihin ja yläasteille. Ja internetistä on tullut pornon todellinen valtatie. Lähes 30 vuotta sitten ennustin kirjassani "Näky", että elektroninen laatikko toisi kauheita pornografian muotoja koteihimme. Tänä päivänä 90 prosenttia internet-toiminnasta liittyy pornoon.

Yksinkertaisesti sanottuna, me elämme nykypäivän Babylonissa. Ja surullisesti, kristityt ovat omineet itselleen yhteiskunnan syntisiä tapoja. Saamme säännöllisesti kirjeitä kristityiltä vaimoilta, jotka kirjoittavat, "Minä tunsin aviomieheni ajelehtivan kauemmas minusta, enkä voinut käsittää miksi. Sitten avasin hänen työhuoneensa oven ja löysin hänet tuijottamasta pornoa internetissä."

Erityisesti nuoret ovat helppoa saalista saatanan juonille. Valtavat joukot kristittyjä teinejä latailevat koneisiinsa pahaa musiikkia Napsterin kautta. Tunnen yhden kristityn äidin, joka kävi atk-tunneilla oppiakseen selvittämään, mitä hänen teini- ikäinen lapsensa latasi internetistä. Kun hän avasi poikansa koneen tiedostoja, hän kauhistui näkemästään: murhaaja Charles Mansonin lauluja, lauluja poliisien tappamisesta, lauluja kuolemasta, itsemurhasta ja kaikenlaisesta satunnaisesta seksistä.

Jumala tahtoo voimakkaasti siunata kansaansa tänä päivänä - mutta jos meidän mielemme ovat tämän maailman saastuttamia, me emme ole sellaisessa tilassa, että ottaisimme vastaan Hänen siunauksiaan. Daniel teki tämän voimallisen julistuksen, "Niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme. Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa, meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi. Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme" (Dan. 9:13-14).

Daniel tarkoitti tällä, "Me näimme kaiken moraalin alennuksen maassamme. Ja me näimme paimentemme tavoittelevan vain omia etujaan. Koko yhteiskuntamme kiirehti kohti tuhoa. Silti me emme kääntyneet rukoukseen. Jos me vain olisimme rukoilleet, Jumala olisi kääntänyt meidät pois synneistämme. Hän jopa odotti meitä, tekemällä loisteliaita lupauksia meidän palauttamiseksemme. Mutta me emme antaneet Hänelle yhtään aikaa. Sen sijaan me jatkoimme hidasta ajelehtimista Hänestä poispäin, tullen tyydytetyiksi pahan yhteiskunnan synneillä. Siksi Hänen tuomionsa ovat tulleet yllemme."

Saatat kysyä - mikä on se rukous, joka järisyttää helvettiä? Se tulee uskolliselta, ahkeralta palvelijalta, joka näkee kansakuntansa ja seurakuntansa lankeavan syvemmälle syntiin. Tällainen ihminen lankeaa polvilleen, huutaen, "Herra, minä en halua olla osallinen siitä, mitä on tapahtumassa. Anna minun olla esimerkki sinun suojelevasta voimastasi tämän pahan ajan keskellä. Ei sillä ole merkitystä, vaikka kukaan muu ei rukoilisi. Minä aion rukoilla."

Daniel päätti puheensa kertomalla, "Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel.. hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.. sinä olet otollinen" (Dan. 9:21-23).

Missä ovat rukoilevat ihmiset Jumalan huoneessa tänä päivänä? Missä ovat ne uskolliset palvelijat, jotka etsivät Herraa yöllä ja päivällä? Nämä ovat niitä, joille annetaan taito ja ymmärrys, koska he ovat otollisia.

Kuten Daniel, nämä palvelijat samaistavat itsensä ja tunnustavat kansansa ja seurakuntansa synnit. Ja he huutavat nöyryydessä, "Oi Herra, näytä minulle, missä olen ajelehtinut, missä minulla on puutteita. Auta minua sitten kohtaamaan se ja toimimaan sen kanssa. Mitä se ikinä vaatiikin, Jumala, pidä minut polvillani. Minä ikävöin nähdä Sinun palauttavan seurakuntasi ennalleen."