Hengen todistus

"Ja Henki on se, joka todistaa, sillä henki on totuus." (1.Joh. 5:6.)

Joitakin vuosia sitten minut kutsuttiin osallistumaan erään New Yorkin esikaupungin kirkossa pidettyyn herätyskokoukseen. Ihmiset olivat kertoneet haltioissaan "onnistuneesta ristiretkestä", jonka kaksi nuorta, miespuolista evankelistaa olivat järjestäneet. Lopulta menin yhteen heidän kokouksiinsa, ja minut sijoitettiin eturiviin pappisryhmän joukkoon. En mitenkään voinut silloin tietää, millaisen hirvittävän kokemuksen joutuisin käymään läpi!

Ihmiset olivat kutsuneet tätä parivaljakkoa "väkeväksi evankelistapariksi". Toinen saarnasi, toinen lauloi ja soitti urkuja. Mutta kun jumalanpalvelus alkoi ja seurasin noita kahta nuorta miestä, sisälläni alkoi tuntua outoa pyöritystä. Tunsin itseni kumman vaivautuneeksi.

Ennen kuin nuori saarnamies aloitti puheensa, hän kiihotti kuulijakuntaa. Hänellä oli upea valikoima lahjalaatikoita, joita hän jakoi joka ilta sille ihmiselle, joka oli tuonut eniten uusia kuulijoita mukanaan. Laatikoissa oli leivänpaahtimia, radioita, tehosekoittimia - jopa polkupyörä viimeisenä iltana! Hänen saarnansa ei ollut muuta kuin jännittävien juttujen kertomista. Ihmisistä se oli ihanaa - mutta minä aloin voida pahoin! Vaivautunut tunne sisälläni huusi ääneen ja selvästi: "Tämä ei ole Jumalasta - se on pelkkää lihallisuutta! Tässä on jotain perinjuurin pahaa. Pyhä Henki ei ole täällä. Nuo kaksi evankelistaa ovat homoja - ja he huiputtavat jokaikisen!"

Minä olin todella huonovointinen sinä iltana, sanoin kuvaamattoman ahdistunut - mutta se johtui Hengen todistuksesta, joka minussa vaikutti! Pappi oli niin innostunut suurista kuulijajoukoista, ettei hän enää osannut erottaa henkiä toisistaan. Ja ihmiset rakastivat tätä lihallista näytöstä, koska he olivat sokaistuneet hengellisesti. He vain yksinkertaisesti seurasivat pappia!

Muutama vuosi myöhemmin tapasin nuo samat nuoret evankelistat eräällä lentoasemalla. Tällä kertaa Hengen todistus käski minun mennä heidän luokseen. Tervehdimme toisiamme, ja sitten sanoin - en ollenkaan ilkeällä äänellä: "Tiedän, mitä te pojat olette - te olette homoseksuaaleja. Pyydän, että te lakkaatte pilkkaamasta Herraa! Etsikää itsellenne jokin toinen työ. Jumala ei päästä teitä livahtamaan tästä pelleilystä. Minä en halua joutua paljastamaan teitä!"

Varoitukseni eivät näyttäneet vaivaavan heitä. Muutama vuosi myöhemmin olin Pohjois-Kanadassa missiomatkalla. Myöhään illalla erään jumalanpalveluksen jälkeen minun oli nälkä, ja siksi isäntäni ajoi minut vähän syrjäisempään ravintolaan puolen tunnin matkan päähän. Kun astuimme sisään, ketkä me näimmekään istumassa läheisessä pöydässä viihdyttämässä kahta erittäin naismaista miestä? Siinä olivat ne kaksi nuorta evankelistaa! He olivat äärettömän kauhuissaan, kun kuljin heidän pöytänsä ohi. He tiesivät, että heidät oli saatu kiinni itse teosta!

Vähän myöhemmin heidän tilansa paljastettiin ja he jättivät julistustyön. Pyhä Henki vahvisti minulle, mitä Hän oli jo vuosia aikaisemmin minulle näyttänyt. Mutta eniten minua pelotti asiassa se, etteivät kaikki ne suurten seurakuntien papit, jotka olivat kutsuneet nämä nuoret miehet puhumaan, saaneet koskaan selville, keitä he olivat. Kellään ei ollut Hengen todistusta koko huijauksen paljastamiseksi!

Toisessa tapauksessa minut kutsuttiin kuuntelemaan erästä niin kutsuttua "väkevää evankelistaa", joka piti kuuden viikon mittaista kokoussarjaansa suuressa helluntaiseurakunnassa eräässä etelän kaupungissa. Tällä kertaa vaimoni Gwen ja minä livahdimme parvelle kenenkään näkemättä - ja minkä näytöksen todistajiksi me jouduimmekaan! Evankelista tuli esiin pukeutuneena kuin yökerhon esiintyjä, yllään räikeän punainen, paljetein koristettu irtotakki. Ihmiset taputtivat käsiään, kun hänet esiteltiin. Minä olin kauhuissani - ja käännyin saman tien kuiskaamaan Gwenille: "Rakkaani, siinä on suurin huijari, joka koskaan on noussut saarnatuoliin!"

Ensimmäiset viisi minuuttia hän vain kulki korokkeella, laski leikkiä ja imarteli kuulijoitaan. Sitten hän astui alas seurakunnan pariin, suuteli muutamia naisia ja pyyteli, etteivät heidän miehensä olisi mustasukkaisia. Ajattelin itsekseni: "Hän on showmies. Ei hän tunne Jumalaa alkuunkaan!"

Hän myös saarnasi, ja hänen puheensa sisälsi uskomattoman tarinan toisensa jälkeen - ja väkijoukko oli hurmaantunut. Hän sanoi: "Istuin parturissa, kun varapresidentti astui sisään ja istahti viereiseen tuoliin. Hän kääntyi minun puoleeni ja tunsi suureksi hämmästykseni minun nimeni. Hän sanoi: 'Veli Billy Bob, presidentti ja minä olemme kuulleet kaiken sinun suurista kokouksistasi. Pistäydy käymässä seuraavan kerran, kun olet Washingtonissa.'"

Käännyin taas Gweniin päin ja kauhistelin: "Hän kyllä valehtelee! Hän kertoo mahtavia, suuria valheita!" Mutta kaikki taputtivat käsiään ja olivat joutumassa täyteen hurmioon. Harmaahiuksinen pappi nieli kaiken. Ja suuri seurakunta herkutteli raivostuttavilla valheilla!

Gwen ja minä lähdimme - ja matkalla autolle minun oli pideltävä mahaani, etten antaisi ylen. En minä fyysisesti voinut pahoin; pikemminkin se oli syvää, sisäistä vastenmielisyyttä, selittämätöntä ahdistusta. Se oli taas Hengen todistus - joka osoitti minulle eron pyhän ja epäpyhän välillä!

Jumala oli antanut sille papille, mitä hän halusi: täyden huoneen ja suuret kuulijajoukot. Mutta se oli maksanut hänelle Hengen todistuksen! Hän oli sokaistunut - kadottanut kaiken arvostelukykynsä. Jopa Hengen täyttämät ihmiset, jotka viettivät pyhää elämää siinä seurakunnassa, tunnistivat häpeän ensimmäisten viiden minuutin kuluessa - ja kävelivät ulos. Näillä oli Hengen sisäinen todistus - eivätkä he kestäneet olla sen miehen kanssa samoissa tiloissa!

Joskus on aikoja, jolloin Pyhän Hengen sisäinen todistus ei salli minun pitää suutani kiinni. Henki nousee minussa, ja minun on pakko puhua, paljastaa ääneen lihallinen ja paha. Erään kerran "kristitty" rokkiryhmä halusi välttämättä minut ulkoilmakonserttiinsa. Minä menin, ja suurin osa kuulemastani oli sinänsä okei: pelkää rumpujen pärinää ja käsittämätöntä musiikkia. Mutta sitten savukoneet käynnistyivät konsertin loppupuolella, valot alkoivat leiskua - ja kuulijat vaipuivat hurmoksiin!

Kun katsoin ylöspäin, hengelliset silmäni näkivät laumoittain pahoja henkiä lentelemässä esiintymiskorokkeelta ja väijymässä koko seurakunnan yllä. Siinä vaiheessa kaaduin kirjaimellisesti Pyhän Hengen työntämänä selälleni maahan. Hänen todistuksensa minun sisälläni sanoi: "Tämä on itsepetosta. Herran kunnia on kadonnut!" Äkkiä Pyhä Henki otti ääneni haltuunsa. Nousin ja juoksin koko paikan läpi, kaadoin tuoleja ja huusin suureen ääneen: "Itsepetosta! Lopettakaa - se on saatanasta!" Mutta kukaan ei välittänyt. Kun pääsin kotiin, vajosin kaksinkerroin olohuoneen lattialle, valitin ja itkin. En pystynyt edes vetämään henkeä. Kun Gwen näki minut, hän säikähti pahanpäiväisesti: "Dave, mikä hätänä? Mitä sinulle on tapahtunut? Puhu minulle!" En pystynyt edes puhumaan. En ollut koskaan tuntenut yhtä suurta ahdistusta! Lopulta sain sanottua: "Rakkaani, tämä ahdistus on Jumalalta! Siinä julistuksessa on sokeutta. He eivät käsitä, että se on kaikki saatanallista. Jokainen vain taputti ja osoitti suosiota - vaikka heidän olisi pitänyt itkeä!"

En ikinä unohda sitä yötä. Pikkutunneille asti huusin: "Rakas hyvä Jumala, siellä olivat kaikki ne saarnamiehet, opettajat, vanhemmat, teininuoret - eikä kukaan heistä pystynyt näkemään sitä! Kukaan ei tiennyt, että se oli lihallista, että saatana ilmoitti itsensä. Herra, olenko minä hullu? Miksi minä niin hätäännyin? Miksi minä juoksin koko väkijoukon läpi kuin mielipuoli?"

Se johtui sydämessäni asuvasta Pyhästä Hengestä - joka todisti minulle totuuden! "Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva." (Joh. 14:17.)

Pyhä Henki asuu meissä paljastaakseen meille, mikä on totta ja mikä valhetta. Hän puhuu hiljaisella, matalalla äänellä syvällä meidän sydämessämme. Monet meidän pyhistä esi-isistämme uskoivat tähän Hengen toimintaan. He saarnasivat paljon "todistuksen saamisesta." Mutta enää ei voi kuulla saarnattavan tästä totuudesta. Päinvastoin, Hengen todistus jää itse asiassa kuulematta useimmissa nykypäivän seurakunnissa.

Mutta totuus on, että uskovat tarvitsevat Hengen todistusta enemmän kuin koskaan ennen. Ja me tarvitsemme sitä yhä enemmän, kun Herran päivä lähestyy. Saatana tulee häikäilemättömästi valon enkelinä pettämään, jos mahdollista, Jumalan valitutkin. Sen pahat viettelyt tuottavat hedelmää: vääriä oppeja, vääriä opettajia, väärää evankeliumia. Juuri nytkin väärät evankeliumit vievät väkijoukkoja mukanaan - ja niitä heille syöttävät jumalattomat, väärät profeetat ja turmeltuneet opettajat.

Mutta voit saada Pyhän Hengen todistuksen sydämeesi - auttamaan sinua tietämään, kuuletko todella oikeaa vai väärää, totta vai valheellista sanaa. Kun Hänen todistuksensa toimii sydämessäsi, voit kuunnella mitä opetusnauhaa tahansa, mennä mihin vain kokoukseen, lukea vaikka minkälaisia kirjoja - ja tiedät vailla epäilyksen häivääkään, mikä on puhdasta ja mikä epäpyhää. Voit vaeltaa varmana siitä, ettei mikään jumalaton pääse sinua pettämään!

Hengen sisäinen todistus nimittäin toimii "rauhan periaatteella". Jumalan rauha on suurinta, mitä ikinä voit saavuttaa. Ja kun rauhasi häiriintyy, voit olla varma, että Pyhä Henki puhuu sinulle. Kun henkesi on levoton - syvällä sisälläsi vallitsee myllerrys ja sekasorto - Jumala ilmoittaa sinulle, että jotain on vialla. Tunnet Hänen hämmennyksensä - Hänen tuskansa ja suuttumuksensa!

Saatat sanoa: "Minussa asuu jo Pyhä Henki. Mutta haluan Hänen todistuksensa sydämeeni. Miten voin saada sen?

"Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha..." (Kol. 3:15.) Synti tuottaa levottomuutta sydämeen. Ja kaikki kätketyt, katumattomat synnit riistävät uskovalta hänen kallisarvoisen mielenrauhansa! Hänen sydäntään raastaa syyllisyys, tuomio ja pelko - ja Henki puhuu hänelle vain kaksi sanaa: "Kadu! Pakene!"

Aivan, Henki puhuu sinulle oikaistakseen sinua; Hän puhuu sinulle synnistä, vanhurskaudesta ja tuomiosta. Mutta kun on aika ohjata sinua oikeaan suuntaan - siis sen pienen, hiljaisen äänen vuoro, joka ilmoittaa sinulle, mitä tehdä ja minne mennä - Hän ei toimi epäpuhtaassa astiassa! Jos pitäydyt itsepäisesti synnissä - ellet tunnusta sitä tai hoida sitä pois - sydämesi täyttää sinut jatkuvalla valheiden virralla. Kuulet opetuksia, jotka tekevät elämäsi synnissä helpoksi. Ajattelet: "Ei minun ongelmani voi niin paha olla. En tunne itseäni tuomion alaiseksi." Mutta silloin olet täysin harhaanjohdettu!

Jesaja puhui ihmisistä, jotka jatkuvasti vaativat itselleen Jumalan totuudellista ohjausta. He sanoivat: "Joutukoon pian hänen tekonsa, että me sen näemme; täyttyköön ja tapahtukoon Israelin Pyhän aivoitus, että me sen tiedämme!" (Jes. 5:19.) Mutta näillä ihmisillä oli petos sydämessään - ja lopulta he joutuivat täysiin hakoteille kaikkien neuvojensa keskellä! Synti oli vääristänyt heidän arviointikykynsä. Sen vuoksi he eivät pystyneet erottamaan, mikä oli saatanasta. Ja asioita, jotka olivat pyhiä ja puhtaita, he nimittivät jumalattomiksi. Jesaja sanoi heille: "Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!" (Jes. 5:20.)

Jokin aika sitten eräs pappistuttavani varoitti minua kuuntelemasta erästä tiettyä evankeliumin saarnaajaa. Hän sanoi Minulle: "Se mies saarnaa mitä pahinta harhaoppia. Pysy erossa hänestä, ettei se oppi vain tuhoa sinua. Hän on vaarallinen!@ Tämä mies oli täynnä suuttumusta sitä opettajaa kohtaan. Mutta kun kuuntelin opettajaa kasetilta, minun sydämeni hypähti. Rauha virtasi minun sieluuni! Odotin koko ajan kuulevani sen "vaarallisen" osan - mutta sanoma käsitteli pelkästään pyhyyttä ja puhdassydämisyyttä. Sitten otin toisen kasetin ja vielä seuraavan - ja jokaisen sanoma oli suloisempi kuin edellisen. Ajattelin: "Miten kukaan voi väittää, että tämä on vaarallista tai pahaa?"

Mutta syyttävä pappi oli todella uskonut sen, minkä hän minulle kertoi. Uskon, että ääni oli puhunut hänelle - mutta se ei ollut Jumalan ääni! Se oli hänen oman lihansa ääni, joka huusi suuresti, koska sanoma tuomitsi hänen syntinsä. Sanomat pyhyydestä ja puhtaudesta olivat koskettaneet jotain syvällä hänen sisimmässään ja suututtaneet hänet. Ja sisäinen ääni hoki hänelle, että tämä hyvä opetus oli pahaa. Hän oli tuominnut sen täysin väärin. Miksi? Koska synti oli sokaissut hänet! Hän oli tehnyt jonkinlaisen kompromissin, ja maailman henki oli ryöminyt häneen. Jeesus sanoi, etteivät ne, jotka ovat tästä maailmasta, voi kuulla Hengen ääntä: "jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä..." (Joh. 14:17).

Rakkaani, olkaa varuillanne, ettei mikään niin kutsuttu todistus vaikuta teihin! Aina kun joku kertoo minulle jotain pahaa tai moitittavaa jostakin toisesta ihmisestä, haluan tavata syytetyn. Usein juuri sen ihmisen puhdas antautuminen Jumalalle yllyttää synnintekijän sydäntä!

Haluaisin tehdä selkeän eron ylpeyden ja nöyryyden välille:

Nöyrä ihminen ei ole sellainen, joka vähättelee itseään, riiputtaa päätään ja sanoo: "Minä en ole mitään." Pikemminkin nöyrä on se, joka on täysin riippuvainen Herrasta kaikessa ja kaikissa olosuhteissa. Hän tietää, että Herran on johdettava häntä, annettava hänelle voimaa ja innostettava häntä - ja että hän on kuollut ilman sitä. Hän sanoo: "Minä en tee mitään, ennen kuin saan Jumalan mielen. En toimi, ennen kuin Hän käskee!"

Ylpeä ihminen taas on sellainen, joka tavallaan rakastaa Jumalaa, mutta toimii ja ajattelee omalla tavallaan. Perimmiltään ylpeys on yksinkertaisesti riippumattomuutta Jumalasta. Ja ylpeä ihminen tekee päätöksiä, jotka perustuvat hänen omaan järkeilyynsä, taitoihinsa ja kykyihinsä. Hän sanoo: "Jumala antoi minulle järjen, ja Hän odottaa minun käyttävän sitä. On typerää pyytää Häneltä johdatusta kaikissa elämän yksityiskohdissa."

Tätä henkilöä ei voi opettaa, koska hän "tietää jo kaiken". Hän saattaa kuunnella toista, joka on korkeammassa asemassa tai tunnetumpi kuin hän itse - mutta ei sellaista, jota hän pitää itseään huonompana. Tiedän, että tämä on totta - aikoinaan se oli kuvaus minusta!

Olin korkealentoinen, nuori evankelista, tunnettu kaikkialla maailmassa. Minä olisin voinut ehkä korkeintaan kuunnella jotain tunnettua Jumalan miestä. Mutta harvoin kuuntelin tuntematonta, kouluttamatonta ihmistä. Kun joku nuori pappi tuli toimistooni ja yritti kertoa minulle jotain, hän sai viisi minuuttia ajastani, ennen kuin hänet ystävällisesti ohjattiin ulos. Järkeilin: "Minulla on kokemusta vaikka kuinka. Olen läpikäynyt vaikka miten syvät vedet. Ellei ihmisillä ole yhtä paljon kokemusta, ei heillä ole mitään sanottavaa minulle."

Viime vuosina olen ajatellut, että Jumala oli antanut tälle asenteelleni kuoliniskun aikoja sitten. Sitten muutama viikko sitten tapahtui jotain sellaista, joka pani minut ajattelemaan, että minussa ehkä onkin siitä vielä jotain jäljellä. Joku postituslistallamme olevista lähetti minulle opetuskasetin. Sen oli nauhoittanut mies, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Vein kasetin kotiin, kuuntelin sitä viitisentoista minuuttia ja tajusin, että tämä tuntematon mies puhui totta. Hengen todistus ilmoitti minulle, että kuuntelin todella pyhää, nöyrää miestä. Sitten julistaja kertoi, ettei hänellä ollut mitään koulutusta. Hän ei ollut lukenut mitään kirjoja; vain Henki oli opettanut häntä. Hän selitti yksitoikkoisella etelän murteellaan, että ainoa kirja, jota hän oli viimeisten viidentoista vuoden aikana tutkinut, oli hänen Raamattunsa.

Ohikiitävän hetken ajattelin: "Ei tämä mies voi opettaa minulle mitään. Minä olen ahkera lukija - ja olen lukenut kokonaisia kirjasarjoja puritaaneista ja kaikkien suurten lähetyssaarnaajien elämästä. Mutta hän kuulostaa siltä kun ei koskaan olisi lukenut yhtään kirjaa!" Niinpä minä katkaisin kuuntelun.

Silloin Henki todisti minulle selvästi: "Käynnistä se uudelleen. Hänellä on paljon sanottavaa sinulle!" Nyt olen tilannut kuusi muuta hänen nauhaansa ja hänen kirjansa - ja olen saanut siitä suuren siunauksen. Sokea ylpeyteni olisi voinut riistää minulta jotain sellaista, jonka Jumala oli tarkoittanut kasvukseni!

Ylpeä ihminen ei saa sanaakaan Jumalalta! Hänen on mahdotonta langettaa vanhurskaita tuomioita - mahdotonta välittää Jumalan ajatuksia - koska Pyhä Henki ei ole hänessä läsnä todistamassa totuudesta. "Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie." (Sananl. 14:12.)

Voit kummastella: "Miten ihminen, joka on täyttynyt Pyhällä Hengellä, voi kuulla vieraita ääniä Hengen äänen sijasta?" Muista kuningas Saulia - ylpeyden malliesimerkkiä - miestä, joka välttämättä halusi tehdä asiat omalla tavallaan. Hän ei malttanut odottaa, että Jumala toimisi. Kun siis profeetta Samuel ei tullut tarpeeksi nopeasti uhraamaan ennen taistelua, Saul leikki pappia ja uhrasi oman polttouhrinsa. Se oli puhtaasti oman tahdon, riippumattomuuden teko, kärsimättömyyttä Jumalan teitä kohtaan!"

Jumala oli myös käskenyt Saulin lyödä kaikki amalekilaiset. Mutta taas Saul teki omalla tavallaan: Kun taistelu oli ohitse, hän säästi kuningas Agagin. Samuel moitti Saulia tästä ja kysyi: "Mikset totellut Jumalaa ja tappanut häntä?" Saul vastasi: "Koska pelkäsin kansaa." Taas kerran - inhimillistä viisautta!

Raamattu sanoo: "Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä. Niin Saulin palvelijat sanoivat hänelle: "Katso, Jumalan lähettämä paha henki vaivaa sinua." (1.Sam. 16:14,15.) Saul oli vaivaantunut; hänellä ei ollut rauhaa. Jokainen näki sen hänestä: Hänen ilmeensä oli ahdistunut, henkensä vihainen. Ja uusi henki oli alkanut puhua hänen sisäiselle minälleen - ja se oli helvetin todistus!

Saul kuuli heti ääniä, jotka matkivat Jumalaa. Ne käskivät hänen tappaa Daavidin. Ne sanoivat hänen omaa poikaansa petturiksi. Ne uskottelivat hänelle, että hänen omat henkivartijansa pettivät hänet. "Kukaan ei rakasta sinua. Kaikki ovat sinua vastaan!" Saul täyttyi kateudesta, vihasta, ahdistuksesta, pelosta.

Voiko Pyhältä Hengeltä voimansa saava ihminen kadottaa Hengen, joutua pahan hengen valtaan ja silti jatkaa saarnaamista ja profetoimista? Voi! Saul oli ollut Hengen vahvistama: AKun Saul kuuli tämän asian, tuli Jumalan henki häneen..." (1.Sam. 11:6.) Sitten luemme, että "Herran henki poistui Saulista..." (16:14). Ja lopulta kävi niin, että "Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, niin että hän raivosi kotonansa; mutta Daavid soitteli..." (18:10.)

Saul profetoi yhä - vaikka hänessä oli paha henki! Voit olla varma, että se, mikä tuli ulos tästä miehestä, ei ollut Jumalasta. Se on saattanut kuulostaa oikealta - mutta kaikki, mitä hän puhui, oli toisenlaista evankeliumia. Vaikka tämä mies oli aikoinaan ollut Jumalan valittu ja Pyhän Hengen voitelema, hän puhui suoraan lihasta.

Juuri nyt tuhannet kristityt vaihtavat kasetteja ja kirjoja - mutta monet niistä ovat täynnä myrkkyä! Et ehkä tunnista erehdystä heti; mutta jos sinulla on Hengen todistus, kuuntele vain jonkin aikaa, niin Hän paljastaa sen. Ylpeä opettaja tai saarnaaja sanoo lopulta - pahan hengen ohjaamana - jotain, joka saa sinut tuntemaan olosi vaivautuneeksi. Voit kuunnella jopa kokonaisen tunnin hyvältä kuulostavaa evankeliumia, ennen kuin saat kuulla viisi minuuttia täyttä eksytystä.

Mutta vain Hengen todistua voi paljastaa sen sinulle!

Herra kuiskasi minulle: "Tämä seurakunta tarvitsee shokkikäsittelyn! Aivan liian monet ovat tulleet tyytyväisiksi ja omahyväisiksi. Tunnette itsenne turvallisiksi ja varmoiksi ja kaikkien joka suunnalta yli maan pyyhkivien väärien oppien aaltojen ulottumattomissa oleviksi - mutta ette ole valmistautuneet siihen, mitä on tulossa!"

Rakkaani, tämä luku Hengen todistuksesta ja toiminnasta sinussa ei ole pyyntö - siinä on kyse elämästä ja kuolemasta! Ellei sinulla ole Pyhän Hengen todistusta näinä viimeisinä aikoina, et selviä. Annat myöten tulevalle antikristuksen hengelle!

Tässä on esimerkki: Presidentti Clintonin terveydenhoitosuunnitelmassa on määräys kansallisesta sairausvakuutuskortista - ja mahdollisesta huippuunsa viedystä turvanumerointijärjestelmästä. Se todennäköisesti merkitsee, että tällainen laite istutetaan päähän, käsivarteen tai jonnekin muualle ihmisen ruumiiseen. Kukaan ei saa terveydenhoitoa ilman numeroa.

Olemme myös menossa kohti käteisrahatonta yhteiskuntaa - ensin tulivat luottokortit ja myöhemmin tulevat laseristutukset ihon alle. EU:lla on jo suunnitelmat tätä varten. Voimme olla jo aivan pedon merkin käyttöönoton partaalla! Ja ellet osaa erotella henkiä, sinusta tulee murhanhimoisen hallintojärjestelmän väline, jolta otetaan verorahat abortteihin.

On traagista, etteivät jotkut kristityt osaa tunnistaa näitä antikristuksen merkkejä. Juuri siksi me tarvitsemme Pyhän Hengen todistusta joka päivä - työssä, toimessa, koulussa. Me tarvitsemme asioita oikein arvioivia poliitikkoja ja johtajia, ettemme äkkiä joudu imaistuksi antikristuksen järjestelmään.

Herätkää, rakkaat kristityt ystävät! Juuri tätä Jeesus yritti selittää teille vertauksessaan tyhmistä neitsyistä, joilta loppui öljy lampuistaan! Heillä oli varalla tietty määrä Pyhää Henkeä - mutta heillä ei ollut Hänen todistustaan ratkaisevalla hetkellä. Ja ellet sinä ole varautunut siihen, että sinulla on oltava toimiva Pyhän Hengen todistus näinä viimeisinä aikoina, sinunkin öljysi loppuu viime hetkellä.

Älä päädy tyhmäksi neitsyeksi! Jos öljysi alkaa käydä vähiin - turvaudu seurakuntaasi tai pappiisi sielusi säilyttämiseksi - ja kadu sitten syntejäsi! Nöyryytä itsesi ja tutki sydäntäsi! Huuda Jumalan puoleen, että Hän vapauttaisi sielusi kaikesta vihasta ja katkeruudesta. Tunnusta syntisi ja usko ne anteeksiannetuiksi. Ja luota taas kerran kaikessa Jumalaan!

Ota vastaan Jumalan rauha sydämeesi, niin voit saada Pyhän Hengen todistuksen. Ja pyydä Isältä vahvempaa Hengen varustusta. Kutsu Hänet oppaaksesi ja todistukseksi kaikessa. Ei sinun tarvitse pelätä näinä aikoina. Hän on halukas tulemaan sinun sydämeesi eläväksi todistuksesi!