Herran kiusaaminen!

"Sillä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus."

"Mutta useimpiin Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat. Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään."

"Älkäämme harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta. Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa. Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta."

"Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea" (1:Kor. 10: 1-12).

Keitä olivat nuo ihmiset, joista Paavali puhuu tässä raamatunpaikassa -- tuhannet, jotka "kaatuivat yhtenä päivänä," käärmeiden tappamat joukot, ja toiset, jotka "tuhooja tuhosi"? Ne eivät olleet moabilaisia, kanaanilaisia, filistealaisia tai ketään muita lähiseudun pakanoita. Ei, Paavali puhuu tässä uskovista - Jumkalan omista valituista!

Nämä ihmiset olivat nähneet valtavia ihmeitä. Heitä oli ruokittu hengellisellä ruualla yliluonnollisella tavalla. He olivat juoneet hengellistä vettä kalliosta, jota Paavali sanoo Kristukseksi. Heidät oli hyvin opetettu ja heistä oli pidetty hyvää huolta. Kuitenkin Paavali sanoo, että monet noista samoista ihmisistä hävitti Jumalan tulinen viha ja käärmeet.

Apostoli kertoo meille viidennessä jakeessa, että nämä israelilaiset vihastuttivat Jumalan ja he hukkuivat erämaassa. Tässä käytetty hebrean sana tarkoittaa, että Hän heitti heidät kädestään maahan kuin tomun.

Mitä tämä tarkoittaa? Herra sanoi Israelille: "Minä en hyväksy tätä! Jos olisitte tietämättömät -- jos teitä ei olisi opetettu, tai ette olisi saaneet hengellistä ruokaa minun kädestäni, tai ette olisi nähneet minun kirkkauteni ilmestymistä -- olisin minä korjannut tilanteen. Mutta huolimatta monista antamistani siunauksista te valitsitte himot ja epäjumalat, niin Minä tulen hajoittamaan teidät. Minä heitän teidät kädestäni kokonaan!"

Kuinka tämä on mahdollista? Miksi Herra kohtelisi heitä niin kovakouraisesti vaikka he olivat saaneet niin paljon hyvää Haneltä?

Paavalin mukaan 23000 israelilaista kuoli haureuden ja epäjumalien tähden. Ja toiset tuhottiin heidän napinointinsa ja valitusten tähden. Vieläpä toisia tappoivat myrkkykäärmeet. Mitä teki tämä jälkimmäinen ryhmä, että heidät surmattiin? Paavali sanoo selvästi 9. jakeessa: He kiusasivat Herraa! "Älkäämme kiusatko Herraa, kuten muutamat heistä tekivät..."

Voimmehan toki ymmärtää miksi Jumala rankaisi niin ankarasti haureuden harjoittajia, epäjumalan palvojia ja napisijoita. Mutta nyt minä haluan painottaa tuota tiettyä syntiä, Kristuksen kiusaamista. Mitä Paavali tarkoittaa, kun hän sanoo, että me "kiusaamme Kristusta"?

Apostoli viittaa viittaa tässä 2.Mooseksen kirjan 17 lukuun. Israelilaiset olivat juuri saaneet kokea tuon manna-ihmeen --valkoinen "keksi", joka sisälsi kaikki tarvittavat ravintoaineet. Tämä "pieni pyöreä esine" ilmestyi maahan joka päivä heidän keskelleen. Kansa ei hankkinut tai ansainnut tuota yliluonnollista ruokaa; Herra antoi sen heille aivan armosta. Heidän tarvitsi vain kerätä sitä.

Mutta nyt heillä ei ollut vettä. He olivat tulleet Maara-nimiseen paikkaan, nissä vesi oli liian karvasta juotavaksi. Kerran jälleen he olivat kriisi-tilanteessa, kohtaamassa toisen koettelemuksen. Jumala oli tyydyttänut heidän nälkänsä, mutta ei janoa!

Välittömästi kansa alkoi torua johtajaansa Moosesta. He syyttivät häntä sydämettömäksi valehtelijaksi, joka oli johtanut erämaaham tuhoutumaan. He jopa suunnittelivat hänen kivittämistään.

Voit ehkä ihmetellä -- miksi Jumala aina koettelee kansaansa tällä tavalla? Miksi meillä on koettelemus toisensa jälkeen elämässämme? Ja miksi koettelemuksemme näyttävät aina vain tulevan suuremmiksi ja vaikeammiksi?

Jumalan antamat koettelemukset israelilaisille ainakin tulivat entistä voimakkaammiksi. Kun israelilaiset eivät oppineet määrättyä läksyä ensimmäisellä kerralla, Herra antoi vielä suuremman koetuksen. Ja kun he eivät oppineet sitä vieläkään, niin seurasi entistä suurempi koetus. Nyt he eivät luottaneet Jumalaan Maaran vedessä -- mistä seurasi vieläkin suurempaa uskon koetusta heille!

Kun me luemme Paavalin sanomaa tänään, usiemmat meistä ajattelevat: "Jumala yritti veistellä israelilaisten luonnevikoja pois. Hän halusi leikata pois kaiken mikä ei ollut Hänelle mieleistä --paljastaa heidän heikkoutensa, niin että heistä voisi tulla enemmän Kristuksen kaltaisia."

Se on totta. Kuitenkin tämä oli vain osa siitä, mitä Jumala teki Israelin keskuudessa. Me emme huomaakkaan, että Jumalalla on paljon enemmän mielessä, kun Hän vie meidät kriisi-tilanteisiin. Usein Hän tekee sen koska Hän haluaa meidän oppivan jotain tärkeää itsestään!

Ajattele tätä asiaa: Raamattu sanoo, että me olemme Jumalan valittuja, kuninkaita ja Hänen pappejaan. Aivan samoin kuin hänen kansansa vanhan liiton aikana, me nautimme mannaa, mikä on Hänen sanaansa. Me juomme samasta kalliosta, joka on Kristus. Ja meillä on paremmat lupaukset ja parempi liitto. Meidät on vapautettu orjuudesta, kun olemme ylittäneet oman Punaisen Meremme. Ja me olemme saaneet nähdä kuinka Jumala on tuhonnut nuo saatanalliset voimat, jotka ennen sitoivat meitä.

Kuitenkin, aivan samoin kuin Israel, me myöskin epäilemme Jumalaa, napisemme ja valitamme, vaikka olemme saaneet siunauksia. Me käännymme epäjumaliin ja himoihin. Ja me kiusaamme Häntä aivan kuten israelilaisetkin tekivät. Lyhyesti, me emme ole oppineet läksyjämme.

Tänään Herra useinkin vie meidät samanlaiseen paikkaan kuten Maara, jossa elämän vedet ovat karvaita. Ja kun olemme siellä, meillä on kyltymätön jano, nalkuttavat kysymykset ja valtavat epäilykset.

Voit väittää vastaan: "Ei -- et voi verrata minua noihin epäjumalia palvoviin ja huorintekeviin israelilaisiin! Mooses itse sanoi, että he olivat kovapäisiä -- niskureita, jotka lankeilivat. Minä en ole alkuunkaan tuollainen. Minä kaipaan Herraa. Et voi sanoa, että minä olisin samanlainen kuin he!

Mutta israelilais-raukat eivät itse huomanneet noita asioita itse itsessään. Eivät he olleet perillä mitä heidän sydämissään oli, ennen kuin koetuksen aika oli käsillä. Ja minä uskon, että sama pätee tämänpäivän Herran kansaan. Profeetta Jeremia kirjoittaa: "Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?" (Jeremia 17:9).

Sinun tulee muistaa -- nämä ovat ne samat ihmiset, jotka vapisivat Siinain vuoren juurella Herran edessä kuullessaan Hänen käskynsä. He vastasivat nopeasti: "Kaiken, minkä Herra on sanonut, me teemme. Me tottelemme Hänen jokaista käskyään!"

Ja israelilaiset aivan vilpittömästi tarkoittivat täyttä totta. He olivat täynnä Jumalan pelkoa, ja luulivat, että he eivät laiminlöisi Hänen sanaansa. Mutta he eivät käsittäneet, mitä oli sisällä heidän sydämissään. Itseasiassa he olivat henkisesti konkurssissa!

Katsohan, israelilaiset yrittivät elää paimenensa ja opettajansa, Mooseksen kokemuksen perusteella. Heillä ei ollut omaa uskoa. Ja kun Jumala otti Mooseksen erilleen, niin he luopuivat 40 päivän kuluessa!

Aivan samoin käy monelle uskovalle tänään. Kun he kuulevat Jumalan sanaa saarnattavan, he innokkaasti lupaavat totella sitä kokosydämisesti. Mutta tosi asiassa he elävät toisen kokemuksesta. He hankkivat ravintoa opetusäänitteistä, seminaareista ja pastorin ilmestyksistä -- eikä heillä ole omakohtaista syvällistä kokemusta Kristuksesta.

Rakas ystävä, sinä et voi saada Jumalalta tosi ilmestystä jonkun toisen kautta. Saarnaaja voi innoittaa sinua ja voit oppia ulkoa raamatullisia ohjeita. Mutta enenkuin sinulla on omakohtainen kokemus Jeesuksesta pitemmältä ajalta, et voi tuntea Häntä. Hänen sanansa tulee saada tilaa sydämessäsi, kunnes siitä tulee elävä kokemus!

Ei myöskään opetuslapsilla ollut tietoa, mitä asui heidän sydämissään -- mutta Jeesuksella oli. Ja Hän toi sen esille koettelemuksissa. Hän käski 12 opetuslastaan menemään veneellä järven yli, vaikka tiesi, että myrsky oli tulossa.

Nämä miehet luulivat, että he olivat luottavaisia mestarinsa seuraajia. Olivathan he nähneet Jeesuksen ruokkivan tuhansia ihmisiä muutamalla kalla ja leivällä. Siis, he astuivat veneeseen ja ajattelivat etteivät epäilisi Jeesusta koskaan.

On yksi asia nähdä ihmeitätekevän voiman toimia pastorisi elämässä ja aivan toista kokea se itse omassa elämässäsi. Nyt tuulet alkoivat puhaltaa ja aallot nousivat, opetuslasten koetus alkoi. Pian vene alkoi täyttyä vedellä, ja miehet yrittivät ammentaa vettä ulos. Aivan pienessä hetkessä he tiesivät, että vene uppoaisi.

Kuulehan mitä näiden miesten sydämistä alkoi tulla esille: "Herra, etkö välitä, että me kaikki hukumme? Me uppoamme! Auta meitä, Jeesus! Oletko sinä Jumala vai et? Etkö välitä meistä?"

Jeesuksen omat opetuslapset kiusasivat häntä! Todellakin he lausuivat melkein samat sanat kuin israelilaiset Moosekselle: "...Onko Herra meidän keskellämme vai ei? (2.Moos. 17:7).

Kuitenkin Jeesus tiesi koko ajan mitä Hän teki. Hänhän olisi voinut käskeä tuulta ja aaltoja vaikenemaan paljon aikaisemmin. Hänellä oli tuo voima kaiken aikaa. Mutta Hänpä halusikin koetella opetuslapsiaan aivan tositilanteessa!

Herran kiusaaminen alkaa, kun Jumala sallii kriisitilanteen voimistua. Miksi Hän sitten tekee sen? Mitä Hän ajaa takaa? Herramme sallii tämän tapahtua, että Hän saa meistä viimeisetkin epäuskon juuret irti! Hänen Henkensä menee jokaiseen sydämemme kolkkaan etsien pahimpia asioita -- ylpeyttä, itseriitoisuutta ja kaikkea, mikä estää Hänen täyteytensä tulemaan meihin.

Psalminkirjoittaja sanoo Israelin synnistä: "He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä..." (Ps. 78:18). Hebrealainen sanonta tarkoittaa "koetella kestokyvyn yli". Heillä ei ollut inhimilisesti katsoen mitään jäljellä huolehtiakseen itsestään. Ja kun he olivat sellaisessa tilanteessa, he uskoivat Herra oli heidät hyljännyt, lakannut puhumasta ja mennyt pois.

Lyhyesti, Jumalan kiusaaminen on sitä, kun hänen valittunsa ovat koetusten tulessa ja heidän kriisinsä voimistuu ja pelko valtaa sydämen ja he alkavat huutamaan: "Herra, missä Sinä olet? Missä on minun pelastukseni? Miksi et ole nyt tässä? Oletko kanssani vai et?"

Kääntymättömän henkilön on mahdoton kiusata Herraa. Sellainen henkilö ei tunnusta Jumalaa elämänsä millään alueella. Hänelle kaikki tapahtuu joko hyvällä tai huonolla onnella. Vain he, jotka ovat Herran lähellä, voivat kiusata Häntä -- ne, jotka ovat nähneet Hänen voimansa, nauttineet Hänen laupeuttaan ja armoaan ja ovat kutsutut vaeltamaan uskossa.

Vieläpä vanhurskas Johannes Kastaja joutui koetukseen, joka voi johtaa Jumalan kiusaamiseen. Kun hän istui vankilassa, hän ihmetteli missä Jumala oli sillä hetkellä. Hän oli saanut kuulla kaikista ihmeellisistä teoista, joita Jeesus teki -- paransi ihmisiä, teki ihmeitä ja veti ihmisiä puoleensa, samoja, jotka kerran olivat tulleet hänen luokseen. Ja nyt hän istui yksin ja odotti teloittamistaan.

Johannes kuitenkin tiesi, että hänen tuli pienentyä ja Kristuksen suurentua. Nyt tuli ajatus mieleen, "pienetyä kyllä -- mutta miksi kuolema? Miksi minun pitää kuolla, jos Jeesus on todella Jumala? Jos hän tekee näitä ihmeitä toisille, miksi Hän ei vpauta minua? Herra tämä kaikki on liian paljon kestettäväksi!" (Muista, Kristus ei ollut vielä voittanut kuolemaa.)

Jeesuksen viimeiset sanat Johannekselle olivat erittäin merkittävät: "Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun" (Matt. 11:6). Kristus sanoi tälle Jumalan palvelijalle: "Älä loukkaannu minuun, Johannes. Sinä tiedät, että minä teen vain sen minkä minä näen ja kuulen isältäni. Hänellä on suunnitelmä kaikkeen tähän, ja häneen kannattaa luottaa. Jos hän haluaisi minun tulevan vapauttamaan sinut, sinä tiedät, että olisin siellä hetkessä. Voit levossa luottaa, että mitä tahansa tapahtuu, niin se on oleva hänen kunniakseen. Ja siitä on seurauksena iankaikkinen kirkkaus sinulle!"

"Sinulla on viimeinen koetus käsillä, Johannes. Älä anna epäilyn riistää uskoasi! Pikemminkin, lepää isän rakkaudessa ja uskollisuudessa sinua kohtaan. Sinä et ole tuomiolla. Päinvastoin, sinä olet saanut kunnian Hänen silmissään. Pysy vain vahvana!"

Minä uskon, että Johannes pysyi vahvana. Kun Herodes mestautti hänet lopulta, hän muutti kunniassa kirkkauteen täynnä uskoa!

He eivät luottaneet Jumalaan Maaran vesillä ja siksi Jumala lisäsi vaikeuksia matkalla Refidimiin, "....siellä ei ollut vettä kansan juoda" (2.Moos. 17:1).

Ymmärräthän, että tämä ei ollut mikään pieni kriisitilanne, johon Israel joutui. Ihminen voi olla viikkoja syömättä, mutta vain muutaman päivän juomatta vettä. Ja nyt, kun Israel tuli Refidimiin, ei löytynyt vettä mistään. Pian lapset alkoivat itkemään ja perheiden vointi heikkeni janon tähden. Oli todella kriitillinen tilanne.

Mooses kuitenkin ymmärsi Herran tiet -- ja hän tiesi, mitä oli tapahtumassa Israelille. Hän näki, että Herra halusi koetella Israelia äärimmilleen. Miksi? Hän halusi heidän jättäytyvän kokonaan huolenpitoonsa. Hän halusi heidän nousevan uskon hengessä ja sanovan: "Jumala on kykenevä!"

Raamattu kertoo meille: "(Mooses) hän antoi sille paikalle nimen Massa ja Mariba, sentähden, että israelilaiset siellä riitelivät ja kiusasivat Herraa sanoen: onko Herra meidän keskellämme vai ei?" (2Moos. 17:7).

Sanat Massa ja Meriba tarkoittavat koettelemusten paikkaa. Mooses juoksi leirissä ja huusi: "Tämä on Massa -- kiusaus, koetus! Tämä ei ole loppu. Jumala ei ole hyljännyt meitä. Siis, älkää luovuttako. Pysykää lujina! Herra haluaa teiltä uskoa, haluaa tietää, mitä asuu sydämissänne. Hän tietää, kuinka täyttää tarpeenne. Hän haluaa meidän luottavan Häneen, että ihme vielä tapahtuu!"

Sinähän tiedätkin jo kertomuksen lopun. Surullista, Israel ei luottanut Herraan. Niin Jumala käski Moosesta ottamaan sauvansa ja menemään Hoorebin vuorelle lyömään määrättyä kiveä siellä. Kun Mooses löi kiveä, vesi syöksyi ulos ja täytti Israelin janon tarpeen. Herra huolehti jälleen kansastaan -- vaikkakaan heillä ei ollut uskoa!

Kysyn sinulta -- kuinka Israel kiusasi Herraa tässä kohtaa? Oliko se heidän suuttumuksensa Moosekseen -- heidän halunsa tappaa Jumalan profeetta? Oliko se heidän kauhea napisemisensa? Vai oliko se heidän haureudellinen epäjumalanpalveluksensa?

Ei se ollut mikään niistä. Näin Israel kiusasi Jumalaa: "... kiusasivat Herraa sanoen: onko Herra meidän kekellämme vai ei?" (7.jae).

Jumalalla oli tuo vesivarasto koko ajan. Hän olisi voinut antaa sitä israelilaisille jo ensijanoon. Mutta sen sijaan Hän odotti. Hänen sydämensä halu oli saada heidät näkemään rakkautensa heitä hohtaan ja jättäytymään Hänen uskollisille käsivarsilleen. Mutta ei, he jälleen epäonnistuivat!

Niinpä Jumala koetteli heitä jälleen -- tällä kertaa nälällä. Mooses sanoi myöhemmin: "...Herra , sinun Jumalasi ..... nöyryyttääksensä sinua ... antoi nähdä nälkää ...opettaaksensa sinulle...." (5.Moos. 8: 2,3).

Tässä oli nyt toisenlainen uskon koetus. Voisivatko israelilaiset odottaa tyhjine vatsoineen Jumalalta leipää? Kannustaisivatko he toinen toisiaan uskomaan sanomalla: "Jumala avasi Punaisen Meren meille. Hän makeutti Maaran suolaisen veden. Me tiedämme, että Hän on uskollinen sanalleen. Niin, Herra -- me uskomme, että Sinä ruokit meidät. Elimmepä tai kuolimme, me olemme sinun omiasi!"

Tämän juuri Jumala halusi kuulla!

Ei sillä ole väliä kuinka kauan olemme vaeltaneet Herran kanssa, kuinka monta tuntia olemme rukoilleet, tai kuinka paljon raamatun tuntemusta olemme hankkineet. Jos Jumala näkee meissä jotain, mikä ei ole uskosta -- jokin alue, jossa emme ole luottaneet Hänen voimaansa pääsemään voitolle jostakin -- Hän tulee viemään meidät "Massaan". Hän panee meidät inhimillisesti katsottuna mahdottomaan tilanteeseen -- ja meidät koetellaan perusteellisesti!

Esimerkiksi sinä voit rehellisesti uskoa rakastavasi kaikkia veljiä ja sisaria Kristuksessa. "Herra on antanut minulle rakkautta kaikkia kohtaan," saatat todistaa. Mutta Jeesus tietää, että sinulla onkin probleema tuolla alueella. Sinä menetät malttisi, jos joku käyttää väärin sinun rakkauttasi ja laupeuttasi. Kun tällaista sattuu, sinä kannat kaunaa sisälläsi vaikka sanot, että rakastat tuota henkilöä.

Kuinka sitten Herra käy käsiksi tuollaiseen ulkokultaisuuteen sinussa? Hän vie sinut koetuksen paikalle. Hän sallii mielestäsi "ilkeän" uskovan hyökätä kimppuusi! Yhtäkkiä huomaat rukoilevasi: "Herra, miksi saatoit tuon henkilön elämääni? Hän on ikäänkuin piikki lihassani! Olenhan yrittänyt palvella Sinua uskollisesti -- mutta saan vain ilkeyttä vastapalveluksi!"

Herra on vienyt sinut Massaan! Hän pyrkii saada sinussa muutosta aikaan. Hän haluaa sinun nousevan siinä tilassasi ja huutavan: "Minä tiedän, että minun Herrani on kanssani. Hän on suunnannut askeleeni. Hän vie minut läpi kaikista loukkauksista ja tuskista!"

Tässä on toinen esimerkki: Sinä olet Herralle valittu astia -- juot elävää vettä Hänestä, nautit Hänen sanastaan, todistat suurista voitoista elämässäsi. Kuitenkin elämässäsi on yksi alue, missä vielä synti hallitsee. Sinulla on vielä yksi viimeinen sitova synti -- paha tapa, halu tai himo.

Sinä vihaat tuota syntiä. Olet tehnyt lupauksen toisensa jälkeen Jumalalle, että parannat elämääsi, mutta et ole koskaan voittanut sitä. Olet itkenyt tuon pahan tapasi tähden, anonut Herralta vapautusta. Olet etsinyt tietä vapauteen kirjoista ja äänitteistä. Kuitenkaan et ole löytänyt vastausta. Ja olet elänyt vuosia ilmitulon pelossa.

Rakkaani, sinä päädyt Massaan -- elämäsi taistelussa! Tilanne on niin vakava, että ikäänkuin helvetti riehuisi elämässäsi. Herra sallii vihollisen kiusata sinua, ja yhtäkkiä sinun himosi pääsee voitolle. Saatana yrittää seuloa sinua kuin viljaa!

Sinä kuvittelet, että sinulla on maailman mustin sydän. Sinä uskot, että synti on saanut sinussa täyden voiton. Sinä olet kasvoillasi maassa, mykistyneenä, huutaen: "Herra mitä minulle tapahtuu? Mistä tämä himo on tullut elämääni? Se kiusaa minua enemmän kuin silloin, kun aloin etsiä vapautusta siitä. Olen joutumassa tappiolle!"

Mielesi on täynnä epäilyksiä. Sinä ihmettelet: "Miksi Herra sallii tällaista tulla elämääni? Sitä on jatkunut vuosia. Miksi Hän on antanut minulle nuo kaikki lupaukset eikä kuitenkaan ole ollut uskollinen sanalleen minun elämässäni? Onko Hän kanssani vai ei?"

"....Minä kettelin sinua Meribassa." Rakkaani, Jumala haluaa sinun tietävän, että Hän olisi voinut vapauttaa sinut ensi huutosi kuultuaan. Tosiasiahan on, että koko ajan, kun olet itkenyt ja taistellut päästäksesi vapaaksi, Hänellä on ollut voima heittää kaikki pahuus sinusta ulos.

"Miksi sitten Hän ei ole tehnyt niin?" sinä kysyt. "Rankaiseeko Hän minua? Miksi Hän sallii minun olla sellaisessa taistelussa?"

Kun ajattelet Israelin kriisiä, saatat helposti sanoa: "Jumala, etköhän sinä vaadi vähän liikaa tuolta kansalta? He ovat peloissaan aivan syystä. Eihän kukaan voi elää ilman vettä. Kuinka he voisivat kiusata Sinua, hehän vain huutavat apua tarpeisiinsa?"

Sinun on kuitenkin muistettava -- tuo kansa oli hyvin ruokittu ja opetettu, ihmeet ja merkit seurasivat heitä. Eivät he olleet hengellisiä oppipoikia. Eikä heiltä puuttunut huolehtivaa paimenta. Joka päivä heillä oli näkyvä, suojeleva pilvi Jumalan läsnäolon todistuksena. Ja joka yö heillä oli lohduttava tulen loiste taivaalla. Joka aamu he löysivät uskollisesti taivaasta lähetettyä mannaa maasta. Jumala oli antanut Israelille kaiken tarvittavan uskon rakentamiseen!

Herramme ei vain rupattele tyhjiä, kun Hän varoittaa: "Ilman uskoa et voi olla minulle mieliksi. Sinun on todella uskottava, että MINÄ OLEN -- ja että Minä aina palkitsen uskon. Siksi minä odotan hyvin ruokituilta ja hyvin kasvatetuilta lapsiltani luottamusta Minuun!"

Entäs se koetus missä olet olet nyt? Mitä Herra haluaa sinulta tässä vaikeudessasi?

Hän haluaa sinun uskovan sanaansa ja -- lupauksiinsa! Hän haluaa sinun luottavan täysin, että Hän on kanssasi taistelussasi. Vaikka koko helvetin voimat olisivat sinua vastaan, tai silloin , kun pelkäät ja itket, Hänen läsnäolonsa ei koskaan väisty viereltäsi. Eivät mitkään vihollisen nuolet, -- ei mikään voimakas hyökkäys sinua vastaan -- voi tuhota sinua. Sinun Isälläsi on jo vapautussuunnitelma sinus varten!

Hän vain yksinkertaisesti haluaa sinun riippuvan Hänessä sokeasti luottaen. Hän haluaa, että sinä kykenet vastustamaan tulisimmatkin kiusaukset ja sanomaan: "En ehkä ymmärrä tätä -- mutta minä tiedän, että minun Herrani ei hylkää minua. Elinpä tai kuolin, vajosin tai pysyin pinnalla, minä luotan, että Hän vie minut läpi kaikesta!"

Sinun taistelusi loppuu vasta sitten, kun saat täyden luottamuksen Herraan, että Hän on kanssasi voimassaan ja rakkaudessaan. Siis, poista mielestäsi ajatukset, että Jumala ei välittäisi sinusta ja että Hän sulkisi silmänsä sinun olosuhteillesi. Tämä on Hänen kiusaamistaan -- asettaa Hänet koetukselle omasta uskollisuudestaan. Vaikka Hän on todistanut uskollisuutensa monta kertaa!

Rakas pyhä, sinun ei tarvitse enää pelätä käärmettä. Paavali päättää kirjoituksensa lupaukseen: "Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, Hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen Hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." (1.Kor.10:13).

Jumala sanoo sinulle: "Sinä et lankea. Olen kanssasi kaiken sen läpi! Jos vain etsit kasvojani ja luotat minuun, Minä vien sinut voittoon. Minä teen sinut kykeneväksi seisomaan paikallasi ja ottamaan vastaan mitä tahansa -- sillä minä olen sinun kanssasi aina!"