ISRAEL EI USKONUT

Jumalan Sana ei riittänyt israelilaisille. Herra oli antanut heille uskomattomia lupauksia. Silti keskellä kriisejänsä Israel ei koskaan luottanut Häneen. Kaikista lupauksista huolimatta he pitivät Hänen Sanaansa tarpeettomana. Miten? Siten, että se ei koskaan yhdistynyt heissä uskon kanssa. ”Mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat”(Hebr.4:2).

Sen sijaan kansa vaati Jumalalta aina uutta Sanaa. Toisin sanoen: ”Meidän pitää saada tietää, onko Jumala meidän kanssamme tässä nykyisessä kriisissä, ei vain edellisessä. Meidän pitää saada uusi ilmestys Häneltä tähän tilanteeseen”. Kysyn sinulta, miten kukaan voisi unohtaa niin nopeasti kaikkea, mitä Jumala oli tehnyt heidän hyväkseen? Israel oli unohtanut joka hetken Jumalan pelastustyöstä. Kansa ei antanut Hänen menneitten yliluonnollisten töittensä rakentaa heidän uskoaan Häneen.

Vaikka he syyttivät Jumalaa, Hän puhui heille uudestaan. Hän neuvoi Moosesta sanomaan heille: ” Niin minä vastasin teille: 'Älkää säikähtykö, älkääkä peljätkö heitä. Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itse teidän puolestanne, aivan niin kuin hän teki teille Egyptissä teidän silmienne edessä”(5 Moos.1:29- 30).

No, tuo ei ollut uusi lupaus. Jumala vain toisti sen, mitä Hän oli jo kertonut kansalleen: ” Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa" (2 Moos.14:14).
Uudestaan ja uudestaan Jumala oli sanonut heille: ”Minä olen teidän kanssanne. Minä taistelen teidän puolestanne, niin, että voitte panna luottamuksenne tähän lupaukseen. Älkää unohtako sitä.” Tässä he kuitenkin olivat, vapisivat vihollisten edessä ja keskittivät katseensa omaan heikkouteensa. Lopulta he päättivät: Me emme voi seisoa heitä vastaan.” Tämä oli silkkaa epäuskoa, epäilystä Jumalan kutsusta heidän elämässään, epäilystä, että Hän oli lähettänyt heidät, epäilystä Hänen läsnäolonsa suhteen heidän keskellään.

Mietit ehkä, ettet itse koskaan käyttäytyisi noin. Kuitenkin monet uskovat tänä päivänä sanovat samantapaisia asioita: ”Herra, oletko todella minun kanssani? Tiedän, että lupasit, mutta onko se todella totta? Voinko luottaa siihen, mitä olet sanonut? Tarvitse tuoreen sanan. Ole hyvä ja anna minulle lisää varmuutta.”

Lopulta mekin vapisemme sielunvihollisen edessä ja vain siksi, että emme usko sitä, mitä Jumala on luvannut meille. Toimimme, kuin Hän ei olisi koskaan sanonut yhtään sanaa meille, ja niin alamme ”koetella” Häntä. Vaikka Hän on todistanut olemassaolonsa meille uudelleen ja uudelleen, me jatkuvasti pyydämme Häntä osoittamaan uskollisuutensa, lähettämällä uuden uskoa vahvistavan sanan. Jumala aikoo puhua vain yhden sanan: ”Usko, mitä olen sanonut sinulle. Luota minuun.”