JATKUVAAN RUKOUKSEEN TARVITAAN

Jotta uskova voisi luottavasti pyytää ja vastaanottaa Herralta, hänen pitää seurata rukouksen lakeja, jotka Isä on asettanut. Nämä ohjeet löytyvät hajallaan Raamatun lehdiltä, ja niiden noudattaminen avaa kanavan Isän halukkaalta kädeltä omaan käteemme, jonka olemme ojentaneet tarpeessamme.

Ensinnäkin, lähesty Jumalaa Jeesuksen nimessä ja sen kautta. Me teemme anomuksemme sen perusteella, mitä Kristus teki meidän puolestamme, pikemminkin kuin omien ansioiden perusteella. Meillähän ei ole niitä. On ehkä nöyryyttävää jatkuvasti myöntää, että olemme avuttomia syntisiä, jotka on pelastettu armosta, mutta tämä polku johtaa rukouksia kuulevan Jumalan luo.

Toiseksi, henkilön, joka rukoilee, pitää uskoa.  Raamattu sanoo, että kun joku pyytää, ”anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä”, sillä kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään, joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa” (Jaak.1:6-8).

Kolmas ohjenuora edellyttää sydämentilaa. Apostoli Johannes puhuu asiasta näin: ”Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista” (1 Joh.3:21- 22).

Puhdas omatunto ja sydän ovat ehdottoman tarpeellisia voittavaan rukoukseen. En voi luottaen pyytää Jumalalta vastauksia, jos pidän kiinni synneistä, jotka naulitsivat hänen Poikansa Golgatan ristille. On mahdotonta elää rikkomuksessa ja nauttia samanaikaisesti Herran suosiosta.

”Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet” (1 Joh.5:14 -15). Jumala tahtoo luottamuksen asennetta, varmuutta, kun tulemme hänen eteensä rukouksessa.

Rohkaisen sinua lähestymään Jumalaa, niin kuin lapsi lähestyy isää, jonka hän tietää rakastavan ehdottomasti, ilman estettä tai hylkäämisen pelkoa. ”Jossa [Kristuksessa] meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö” (Ef.3:12).

Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä.