Jeesuksen julkituominen

Me emme lannistu, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä (2Kor. 4:1-2). Apostoli Paavali ilmoittaa, että meidät on kutsuttu olemaan eräänlainen totuuden julkituominen. Me tietysti tiedämme, että Jeesus on tämä totuus. Mitä Paavali siis oikeastaan tarkoittaa sanoessaan, että meidän tulee tuoda Jeesusta esille?

Tässä Paavali puhuu näkyvästä ilmaisusta. Julkituominen on loistamista, joka tekee jotain selväksi ja ymmärrettäväksi. Lyhyesti sanottuna Paavali sanoo, että meidät on kutsuttu tekemään Jeesus tunnetuksi ja ymmärretyksi kaikelle kansalle. Meistä jokaisen elämässä tulisi loistaa Kristuksen muoto ja kaltaisuus.

Paavali vie tätä Kristuksen julkituomisen käsitettä vielä eteen päin. Hän sanoo, että me olemme Jumalan kirjeitä maailmalle: Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin (3:2-3). Meidän elämämme ovat Pyhän Hengen kirjoittamia kirjeitä, jotka on lähetetty eksyneeseen maailmaan. Ja ne, jotka ovat ympärillämme, lukevat meitä jatkuvasti.

Jumala tiesi, että pahat eivät lukisi tai ymmärtäisi Hänen kirjoitettua sanaansa. Lihallinen mieli ei yksinkertaisesti voi käsittää hengellisiä asioita. Se pitää niitä typerinä. Niinpä Jumala on lähettänyt henkilökohtaisia kirjeitä kääntymättömille ihmisille. Näitä kirjeitä ei ole kirjoitettu musteella eikä sidottu pergamentteihin ei, vaan ne ovat eläviä, hengittäviä ja käveleviä kirjeitä! He ovat Kristuksen evankeliumin ruumiillistuma, joka on "Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi" (Room. 1:16).

Syy, minkä tähden Jumala lähetti Pyhän Hengen, oli, että Hän toisi Kristusta esiin maailmalle. Henki puhuu jatkuvasti Kristuksesta ja tekee Häntä selkeämmin tunnetuksi inhimilliselle ymmärrykselle. Hän tuo Kristusta julki monilla tavoilla. Mutta Jumala tahtoi tehdä Hänen Poikansa synnintekijöille tunnetuksi kaikista vaikuttavimmalla tavalla: paljastamalla Hänet kirjeissä, jotka ovat lihaa ja verta elävissä sanomissa, joita jokainen voi lukea.

Kuinka meistä sitten tulee Jumalan kirjeitä maailmalle? Se tapahtuu ainoastaan Hengen työn kautta. Sillä hetkellä, kun me pelastumme, Pyhä Henki painaa meihin Jeesuksen kuvan. Ja Hän jatkaa tämän kuvan muotoilemista meissä koko ajan. Hengen tehtävä on muotoilla meissä sellainen Kristuksen kuva, joka on niin todenmukainen ja tarkka, että se oikeasti lävistää ihmisten omantunnon.

Pyhä Henki saattaa tämän työn päätökseen, ottamalla hallintaansa lunastetut sydämemme ja antautuneet ruumiimme, vetämällä meitä jatkuvasti Jeesuksen läsnäoloon. Meitä muutetaan Herramme läsnäolossa. Meitä muokataan pyhään elämäntyyliin pyhiin keskusteluihin ja pyhään elämään.

Ja kun vietämme enemmän aikaa Hänen kanssaan, Hänen kuvansa meissä voimistuu. Lopulta elämästämme tulee niin voimallinen Jeesuksen esille tuominen, että ympärillämme olevat saavat siitä kosketuksen ja vaikutuksen.

Minkä ihmeellisen sanan Paavali onkaan meille tässä antanut! Hän sanoo, että on mahdollista tulla niin loistaviksi Kristuksen valoiksi, että me kirjaimellisesti vaikutamme ihmisten omiintuntoihin. "Julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä" (2Kor. 4:2). Meistä tulee niin Jeesuksen kaltaisia Pyhän Hengen kautta niin Hänen puhtauttaan heijastavia, että toiset saavat piston sydämeensä. Se Kristuksen kuva, joka meissä on, iskee jokaisen heidän pystyttämänsä muurin läpi jokaisen epäjumalan, synnin ja pahuuden läpi ja koskettaa omaatuntoa.

Paavali ei puhu tässä saarnaamisesta tai todistamisesta. Hän ei mainitse mitään traktaattien jakelusta tai herätyskokouksista. Sellaiset evankeliset ponnistelut ovat tietenkin tärkeitä, mutta ei näistä työmuodoista yksikään voi itsessään koskettaa synnintekijän paatunutta omaatuntoa. Näitä asioita on mahdollista käyttää evankeliointiin ja kuitenkin olla tuottamatta lävistävää Kristuksen esille tulemista.

Ajattelepa Jeesuksen sanoja tästä aiheesta. Hän kertoo meille, että on mahdollista ottaa osaa ihmeellisiin julkituomisiin, jotka eivät tuo Häntä itseään julki: "Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'" (Matt. 7:22-23).

Tämä todistaa sitä, että Jeesuksen aikana ihmiset näkivät suuria tekoja: riivaajia ajettiin ulos ihmisistä, sairaita parannettiin ja ihmeitä tapahtui. Väkijoukot tulivat laumoittain katsomaan näitä asioita. Kuitenkaan nämä julkituomiset eivät aina koskettaneet ihmisten omiatuntoja. Miksi? Niillä, jotka niitä tekivät, ei aina ollut Jeesuksen kaltaisuutta. Sen tähden he eivät voineet vastata ihmisjoukkojen sydänten syvimpiin tarpeisiin. Ne teot, joita nämä ihmiset tekivät, eivät olleet Kristuksesta, vaan ne olivat lihallisia merkkejä ja ihmeitä.

Saatat kysyä: "Tarkoitatko, ettei Jumala voi saavuttaa pelastumattomien omiatuntoja saarnaamisen ja evankelioinnin kautta?" En tietenkään tarkoita sitä meidän Jumalamme voi saavuttaa kenet tahansa millä tahansa valitsemallaan tavalla. Mutta Hän tekee niin yhdellä ehdolla: että ne yksilöt, jotka vievät Hänen evankeliumiaan eteenpäin, eläisivät tuoden totuutta esille. Joku henkilö voi olla voimallinen puhuja tai eniten raamatusta tietävä saarnaaja maan päällä. Mutta noilla asioilla ei ole merkitystä, ellei hän kulje Jeesuksen lähellä. Jos Kristuksen läsnäolo ei ole muuttanut meitä enemmän Hänen kuvaansa kaltaisiksi, olemme vain helisevä vaski.

Kristityt rukoilevat herätystä kaikkialla tässä kansakunnassa. Monet odottavat Pyhän Hengen lankeavan yhteisönsä ylle, kääntäen valtavia joukkoja. Tahdotaan nähdä, kuinka Jumala lakaisee synnintekijät seurakuntiin ja penkit täyttyvät. Mutta tällainen rukous voi olla ajanhukkaa. Usein, kun herätystä ei tulekaan, ihmiset väittävät: "Ei se ole meidän vikamme. Me paastosimme ja rukoilimme. Jakelimme kokouskutsuja ovelta ovelle. Mutta Jumala ei katsonut sopivaksi lähettää herätystä. Se on siis Hänen ongelmansa ei meidän." Niin syy ja vastuu siirretään kokonaan Herralle.

Minä uskon, että Jumala vastaa: "Ehei, minä en leiki tuota leikkiä. Te saatte ottaa henkilökohtaisen vastuun minusta todistamisessanne. Minä tahdon jokaisen ruumiini jäsenen olevan loistava Poikani heijastus. Te olette vastuussa siitä, kuinka te teette minua tunnetuksi perheillenne, ystävillenne, naapureillenne ja työtovereillenne."

Yksinkertaisesti sanottuna: Herätys alkaa, kun ympärilläsi olevat näkevät sinussa Jeesuksen. Ja juuri tuota Jumala odottaa. Voit viettää tuntikausia rukoillen seurakuntaasi herätystä. Mutta kaiken aikaa saatat antaa päivittäisten ajatustesi, vaelluksesi ja keskustelujesi pettää sinua. Jos et tuo Jeesusta esille, kaikki muu on turhaa.

Kuinka me voimme loistaa vielä kirkkaammin, tullaksemme totuuden julistukseksi? Kuinka meidän elämästämme voi tulla niin selkeä Jeesuksen kuva, että toisiin syttyy syyllisyydentunto ja nälkä Jumalan puoleen?

Avain löytyy Hesekielin kirjan luvusta 44. Kun Hesekiel katsoo profeetallisesti viimeisiä päiviä, hän näkee seurakunnassa kahdenlaista pappeutta. Yksi on vanhurskaan Saadokin pappeus. Saadok oli Jumalan mielen mukainen pappi, joka palveli Israelia Daavidin hallitusaikana. Ja hän pysyi uskollisena Daavidille sekä hyvinä, että pahoina aikoina. Saadokin oikeamielinen elämä oli vanhurskaana esimerkkinä kaikille muillekin papeille. Olen saarnannut Saadokin pappeudesta lähes kaksikymmentä vuotta.

Se toinen pappeus, jonka Hesekiel näkee viimeisinä päivinä, on Eelin pappeus. Eeli oli sellainen uskoton pappi, joka salli turmeluksen tulla Jumalan huoneeseen. Hän ei totellut Jumalan sanaa, suhtautui kevyesti syntiin ja oli laiska pyhyyden suhteen. Ja se pappeus, joka oli hänen alaisenaan, oli aistillisuuden ja maailman rakkauden turmelema. Näiden pappien elämäntyylit laittoivat pahantekijät kammoamaan Jumalan asioita ja pilkkaamaan oikeaa palvontaa. Herra kutsui tätä turmeltunutta pappeutta nimellä "leeviläiset, jotka menivät minun luotani kauas, silloin kun Israel oli joutunut eksyksiin" (Hesekiel 44:10).

Tämä Eelin pappeus edustaa näiden viimeisten päivien Kristittyjä, jotka tekevät myönnytyksiä. Heillä ei ole mitään voimaa koskettaa ihmisten omaatuntoa. Ja heidän elämäntyylinsä laittaa pahantekijät kääntymään pois Herran luota he ovat "olleet Israelin heimolle kompastuksena syntiin" (44:12). Nämä lihan johdossa olevat uskovat menevät seurakuntaan ja väittävät olevansa Kristuksen seuraajia. He jopa uskovat olevansa osa pyhää pappeutta. Mutta heidän keskustelunsa ja vapaamielinen elämäntyylinsä ovat halveksittavia Jumalan silmissä.

Sellaiset ihmiset ovat saastuneita ilmoituksia siitä, kuka Jeesus on. Synnintekijät sanovat heistä: "Tuo kutsuu itseään kristityksi! Mutta joka kerta, kun olen hänen lähellään, hän kertoo likaisia juttuja. Aina hän tahtoo puhua vain niistä inhottavista väkivaltaleffoista, joita hän on nähnyt. Kuinka hän voisi oikeasti olla kristitty? Hänessä ei ole mitään Jeesuksen kaltaista."

Pidä mielessä, että Jeesus kutsuu meitä "kuninkaiksi ja papeiksi Jumalan ja Isänsä edessä" (Ilm. 1:6). Ja apostoli Pietari muistuttaa meitä: "Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto... rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi" (1Piet. 2:9,5). Kysynkin sinulta, kumpi papisto kuvaa sinun elämääsi: Jumalan mielen mukainen Saadokin pappeus vai turmeltunut Eelin pappeus? Nämä kaksi pappeutta edustavat kahdenlaista julkituomista. Ja ne julistavat Jeesusta maailmalle kahdella aivan erilaisella tavalla.

Paavalikin varoitti kahdesta erilaisesta evankeliumista: Kristuksen evankeliumista ja "toisesta evankeliumista." Hän sanoi, että ne, jotka toivat esille tätä "toista" evankeliumia, olivat noiduttuja. Jossain matkan varrella he kääntyivät totuudesta syrjään. Ehkä he pitivät kiinni jostain epäjumalasta tai salaisesta synnistä. Ja nyt heidän myönnytyksiä tekevät elämänsä laittoivat ihmisiä hylkäämään heidän todistuksensa.

Surullista, mutta totta: monet kristityt vanhemmat lähettävät lapsiaan suoraan helvettiin. Isän on oltava pappi kotona. Ja myös äiti on osa Jumalan kuninkaallista papistoa. Kumpaa näistä papistoista sinä tuot esille: Saadokin vai Eelin?

Vuosikausia olin nuorison evankelistana, matkustaen ympäri maakuntaa ja ollen tuhansille nuorille pappina. Tuona aikana keskustelin monien ongelmallisten teini-ikäisten kanssa, jotka olivat kristityistä kodeista. Nämä lapset olivat täysin kääntäneet selkänsä seurakunnalle. He eivät halunneet olla missään tekemisissä vanhempiensa uskonnon kanssa. He kertoivat isänsä ja äitinsä tappeluista, törkeästä tekopyhyydestä, järkyttävästä juoruilusta ja salaisista synneistä. He kuulivat jatkuvaa nurinaa ja valituksia heidän papistaan, seurakuntansa jäsenistä ja perhetuttavista.

Tavallisesti sellaisissa tapauksissa isä oli aktiivinen seurakuntalainen. Ihmiset näkivät hänet asialleen omistautuneena, täynnä Jeesusta. Mutta hänen lapsensa tiesivät, kuinka lukea hänen elämäänsä, ja he näkivät, millainen hän todellisuudessa oli: teeskentelijä. Hän kohteli heidän äitiään huonosti, kamalalla kielenkäytöllä. Tai hänellä oli salainen pornolehtikokoelma. Tai hän katseli saastaisia videoita.

Sellainen isä palvelee Eelin papistossa. Hänellä ei ole hengellistä käskyvaltaa. Ja toisaalta hänellä ei ole kunnioitustakaan. Hän voi saarnata lapsilleen tai uhkaillakin heitä, tai vaatia tottelevaisuutta. Mutta hän tuhlaa voimiaan. Siitä ei ole mitään hyötyä.

Näemme tämän kuvattuna Eelin elämässä. Eelillä oli kaksi poikaa, nimeltään Hofni ja Piinehas, jotka myös palvelivat pappeina. Jumala kutsui näitä miehiä "Belialin pojiksi", tai paholaisen lapsiksi. He uskalsivat harjoittaa haureutta naisten kanssa temppelin ovella. He toivat jopa huoria Jumalan huoneeseen. Kuitenkaan Eeli ei ikinä käsitellyt poikiensa syntiä. Hän ei milloinkaan puhunut heille ainuttakaan varoituksen sanaa. Oikeastaan hän tiesi, että kaikki, mitä hän heille sanoisi, oli turhaa johtuen hänen omasta hengellisestä laiskuudestaan.

Tänä päivänä nuoria kristittyjä on alkoholisteina enemmän kuin koskaan. Jotkut vanhemmat ovat tuoneet teini-ikäisiään hakemaan minulta apua. Aivan liian usein, kun puhun näiden lasten kanssa yksityisesti, he nauravat vanhempiensa huolestumiselle heidän juomisestaan. "Isälläni ja äidilläni oli aina viiniä," he sanovat. "He saattoivat juoda ja sitten rukoilla. Vanhempani minut tähän opettivat. En alkanut juomaan kaveripiirin painostuksesta. Minusta tuli alkoholisti jo kotona." Toiset taas kertovat minulle: "Isäni on aina kimpussani pilvenpoltosta. Mutta itse hän dokaa koko ajan. Sehän on vain nestemäistä pilveä."

Vielä surullisempaa on se, että minä näen näissä lapsissa välinpitämättömyyden Jeesusta kohtaan. Kun Henki vaikuttaa seurakunnassa, he istuvat ilman minkäänlaista vaikutusta. Saarna voi syyllistää, mutta tuo nuoriso pysyy koskettamattomana. Minä ihmettelen, mikä heidät on paaduttanut. Kuinka heistä tuli niin välinpitämättömiä Jumalan asioiden suhteen? He eivät ole syvästi turmeltuneita lapsia tai Jumalan vihaajia. Itse asiassa monet ovat ystävällisiä ja anteliaita. Mutta surullista kyllä heidän elämänsä on täydellinen hengellinen tyhjiö. Voin vain tulla siihen johtopäätökseen, että he eivät ole nähneet kotona todellista Jeesuksen julkituomista.

Hesekiel kertoo, että Eelin papisto salli saastutuksen tulla Jumalan huoneeseen (katso Hesekiel 44:7). "Muukalaisia, sydämeltään ja ruumiiltaan ympärileikkaamattomia," tuotiin pyhäkkööni, mukanaan kauheita epäjumalia. Ja papit palvelivat kansaa "heidän kivijumalainsa edessä" (44:12). Tämä tarkoittaa, että paimenet hyväksyivät tuon kansan epäjumalanpalveluksen. Nämä papit päästivät Jumalan kansan helpolla synneistään.

Tämän "kivijumalien edessä palvelemisen" tulisi koskettaa jokaisen kristityn kotia. Meidän kotiemme on tarkoitus olla pyhiä, pyhäkköjä, joissa ylistetään Herraa. Eikä niissä saa olla yhtäkään epäjumalaa tai kauhistusta: "Äläkä vie sitä kauhistusta taloosi, ettet sinäkin samoin kuin se joutuisi kirotuksi. Katso se inhottavaksi ja kauhistavaksi, sillä se on kirottu" (5Moos. 7:26, 1933-tekstissä sana "kirottu" on jostain syystä korvattu "vihitty tuhon omaksi").

Tämä on se raamatunkohta, jolla Jumala opasti minua silloin, kun Hän vuosia sitten käski minua hankkiutumaan eroon perheemme televisiolaitteistosta. Pyhä Henki paljasti, että jos halusin kokea Kristuksen täyteyttä, ja jatkaa profeetallista puhumista, minun oli hajotettava tuo epäjumala. Enhän minä kykenisi palvelemaan omaa perhettänikään, jos olisin kiinni jossain kauhistuksessa. Silloin minä ymmärsin, että televisiosta tulisi voimallinen vihollisen ase. Saatana käyttäisi sitä himmentämään Jumalan Hengen valoa lukemattomien kristittyjen mielissä ja sydämissä.

Tämä tapahtui tietysti silloin, kun televisio oli todella "mieto" nykyajan normeilla mitattuna. Suosituimpia ohjelmia olivat "I Love Lucy", "The Honeymooners" ja "The Andy Griffith Show". Sanaa "seksi" ei voitu edes mainita. Tuon ajan televisionkatsojat eivät osanneet kuvitellakaan tämän päivän ohjelmien sisältöä: törkeää alastomuutta, veristä väkivaltaa, pornoa, aviorikosten ja homouden ihannoimista ja evankelistojen pilkkaamista.

Haluankin nyt tuoda esiin yhtä tärkeän asian: onko sinun lapsesi makuuhuone pahuuden pesä? Ovatko hänen hyllynsä täynnä aistillisia rap-levyjä ja videoita? Tiedätkö, millaista musiikkia hän imuroi tietokoneelleen? Oletko varma, ettei hän surffaile internetissä pornosivuilla, tai jopa keskustele chatissa perverssien aikuisten kanssa?

Ehkäpä lapsesi katselee lapsilta kiellettyä saastaa kaapelitelevisiosta, omassa olohuoneessasi. Kerrot itsellesi: "Meillä on kaapeli-tv ainoastaan sen CNN ja Discovery Channel -kanavia varten." Mutta jos et valvo, mitä lapsesi sisäistävät, et julista heille Kristusta. Hiljattain tehty hallituksen raportti ehdottaa, että vanhemmat veisivät lastensa tietokoneet olohuoneeseen. Tämä vähentäisi mahdollisuutta pedofiilien yhteydenottoihin. Tämä ei siis ollut joku saarnamiehen neuvo, vaan hallituksen.

Äläkä käsitä väärin: tarkoitus ei ole vetäytyä yhteiskunnasta. Itse asiassa se onkin juuri päinvastoin: olla tuomassa julki Jeesuksen totuutta jokaisella elämänalueella. Jumalamme tahtoo tehdä meistä maailmalle eläviä ja hengittäviä raamattuja. Kuinka me sitten voisimme istua elokuvateattereissa ja nauttia esityksistä, jotka ylistävät väkivaltaa syntiä, jota Jumala vihaa? Kuinka me voimme sietää törkeitä kirouksia Vapahtajamme nimessä? Kuinka me voimme istua passiivisina, kun silmiemme edessä virtaa aistillisia ja vietteleviä kuvia? Kuinka yksikään kristitty voi uskoa, että hän nousee tuosta pilkkaajien istuimesta puhtaalla sydämellä, loistaen Kristuksen julistusta?

Tämä ei ole lakihenkisyyttä. Se on Kristuksen julkituomista. Se on syntiin kevyesti suhtautuvaksi Eeliksi tulemisen välttämistä. Jumala sanoi tästä papistosta: "He eivät saa lähestyä minua, niin että toimittaisivat minun edessäni papinvirkaa ja lähestyisivät mitään minulle pyhitettyä, mitään korkeasti-pyhää" (Hesekiel 44:13).

"Ne leeviläiset papit, Saadokin jälkeläiset, jotka hoitivat minun pyhäkössäni suoritettavat tehtävät silloin, kun israelilaiset olivat eksyneet minusta pois, he saavat lähestyä minua, palvella minua ja seisoa minun edessäni... He saavat tulla minun pyhäkkööni ja saavat lähestyä minun pöytääni, palvellen minua ja hoitaen minulle suoritettavat tehtävät" (Hesekiel 44:15-16). Toisin sanoen Jumala sanoo: "Viimeisinä päivinä minulla on Saadokin papisto, joka koostuu minun sydämeni mukaisista palvelijoista. Ja toisin kuin Eelin papisto, he lähestyvät minua ja palvelevat minua."

Paavali kirjoittaa: "Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden..." (2Kor. 4:1-2). Paavali sanoo, että Kristuksen julkituomiseen sisältyy kaiken salaisen synnin ja epärehellisyyden hylkääminen. Nämä asiat heijastuvat Hesekielin profetiassa: Saadokin papit hylkäävät Eelin tiet, he poistavat epäjumalat, kääntyvät Jumalan puoleen uudistuneella innolla, heistä tulee koko ajan enemmän Herralle erottautuneita ja he päättävät heijastaa Hänen kirkkauttaan.

Ehkä ihmettelet, että mistä Saadokin papit saavat voimat näiden asioiden tekemiseen? Kuinka he saavat kyvyn hankkiutua elämässään täysin eroon kauhistuksista, kun taas Eelin papit juovat vapaasti sellaisista myrkkylähteistä? Mitä täytyy tapahtua näille palvelijoille, että he tarrautuvat kiinni Jeesukseen sellaisen myönnytysten tekemisen keskellä?

Yksinkertaisesti sanottuna, Saadokin papit muuttuvat ja saavat voimaa, kun he ovat sulkeutuneina sisälle Kristuksen kanssa. He viettävät aikaa Hänen läsnäolossaan. Sen tuloksena he ovat löytäneet kutsumuksensa: lähestyä Jeesusta ja palvella Häntä, Hänen läsnäolossaan. Kuinka he palvelevat Herraa? Se sana, jota Hesekiel käyttää palvelemisesta, on sharath (katso Hesekiel 44:15-16). Se tarkoittaa "palvella; suorittaa papin työtä temppelissä; täyttää virkansa". Kyseessä on todellinen omistautuminen.

Luin hiljattain sellaisesta omistautumisesta New York Times -lehdestä. Toimittaja lähetettiin uuteen hindutemppeliin Pomonaan, New Yorkiin. Temppeli oli rakennettu Visnu- nimiselle jumalalle, ja monet aasialaiset maahanmuuttajat palvovat sitä. Toimittaja kuvaili näkemäänsä hindupapin palvelusta tälle jumalalle. Ensin pappi astui sisempään pyhäkköön, tai pyhään paikkaan. Sitten hän oli tuntikausia polvillaan Visnun kivipatsaan edessä. Tuo jumala lepäilee viisipäisen, kerälle kääriytyneen kobran päällä paikassa, jossa käärmeen myrkkyhampaat suojelevat sitä. Toimittaja kirjoitti: "Pappi tuli tuolta pyhästä paikasta ulos tuntikausia myöhemmin, uupuneena ja siunattuna, ikään kuin voittoisa soturi. Hän oli hien peitossa ja hän kantoi kuihtunutta kukkaseppelettä kädessään."

Ihmettelen usein, tuleeko Jumala mustasukkaiseksi tällaisesta omistautumisesta. Kun papit muissa uskonnoissa palvelevat elottomia patsaita, valtavat joukot Jumalan kansaa viihtyvät tämän maailman asioiden keskuudessa. Annamme Hänelle vain tähteet ajastamme kiireisinä vapaahetkinämme.

"He saavat lähestyä minua, palvella minua ja seisoa minun edessäni uhraamassa minulle rasvaa ja verta, sanoo Herra" (Hesekiel 44:15). Pane merkille nuo kaksi asiaa, jotka Hesekiel tässä mainitsee: rasvaa ja verta.

"Rasva" edustaa uhrin parasta osaa. Se viittaa pappien suorittamaan eläinuhriin: "Ja pappi polttakoon ne alttarilla uhriruokana, suloisesti tuoksuvana uhrina; kaikki rasva olkoon Herran oma. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö" (3Moos. 3:16-17). Rasvaa pidettiin uhrieläimen parhaana osana. Jumala kertoi kansalleen: "Minä tahdon teidän tuovan minulle parasta, mitä teillä on tarjottavana."

Tänä päivänä uhrimme on palvontamme ja Herralle omistautumisemme. Ja Jumala kertoo meille aivan kuten Hän kertoi Israelillekin: "Minä tahdon elämäsi parasta. En halua, että annat minulle ainoastaan väsyneet, uupuneet hetkesi. Tahdon sinun palvontasi ja palveluksesi silloin, kun mielesi ja ruumiisi ovat parhaimmillaan. Minä tahdon parasta kaikesta siitä, mitä voit tarjota."

Me palvelemme Herraa joka kerta, kun asetamme Hänet ensimmäiseksi. Me palvelemme Häntä aina, kun poistumme harrastuksistamme, haluistamme ja huolistamme, ollaksemme Hänen kanssaan aina, kun lopetamme kaiken "tärkeän" ja poistumme Häntä kunnioittamaan aina, kun työnnämme syrjään jokaisen ajatuksen ja ajattelemme ainoastaan Häntä. Tämä on "rasvan" viemistä Hänelle. Raamattu kutsuu tätä rasvaa parasta osaamme "Jumalan leiväksi". Toisin sanoen me ruokimme Herraa aina, kun teemme Hänestä kaikkea muuta tärkeämmän.

Se "veri", josta Hesekiel puhuu, edustaa elämää, joka on taipunut Jumalan puoleen. Se merkitsee estotonta vihkiytymistä, koko elämämme luovuttamista. Toisin sanoen, me palvelemme Herraa joka kerta, kun me luotamme Kristuksen veren voimaan. Ja meidän on tehtävä niin jokaisessa tilanteessa ja jokaisessa kriisissä. Jeesuksen vereen vetoaminen ei ole vain kertakokemus. Se on jokapäiväinen tarve. Meidän tulee kutsua Hänen verensä voimaa joka kerta, kun tarvitsemme parannusta, mielenrauhaa tai synnistä puhdistumista. Meidän tulee joka tilanteessa seisoa lujasti niillä lupauksilla, jotka Jumala on meille antanut, Poikansa vuodatetun veren kautta. Meidän tulee seisoa niissä puhdistettuina, lunastettuina ja horjumattomina.

Herra kutsuu näitä rasvan ja veren uhrauksia "suloiseksi tuoksuksi" (3Moos. 3:16), tarkoittaen suloista makua Hänen huulilleen. Herra maistaa tätä suloista tuoksua aina, kun annamme Jeesukselle elämämme "rasvan" ja "veren" luovuttaen ruumiimme eläväksi uhriksi, ja turvautuen Kristuksen vereen voittonamme. Me todellakin ruokimme Jumalaa antaessamme Hänelle jotain suloista Hänen maistettavakseen!

Kun me teemme tämän, me tuomme Jeesusta julki kokonaisuudessaan. Ja vain silloin meidän elämämme täyttyy Pyhän Hengen voimalla, koskettaen jokaisen ympärillämme olevan omaatuntoa.