JEESUKSEN SANOMAN SYDÄMESSÄ

Parannus oli Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen aivan ensimmäisen saarnan sydämessä. Pietari sanoi ihmisjoukolle, joka oli kokoontunut Helluntaina: ”Jeesuksen, Nasaretilaisen, … hänet, joka teille luovutettiin… te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte”(Ap.t.2:22 - 23).

Kun ihmiset kuulivat tämän, he joutuivat syvään synnintuntoon. Saarnattu Sana vihlaisi heidän sydäntänsä, koska Pyhä Henki oli tullut koko voimassaan. Jeesuksen sanojen mukaan, se juuri on Pyhän Hengen tehtävä. Hän sanoi, että kun Pyhä Henki tulee, ”niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion”(Joh.16:8).

Väkijoukko kiihottui niin, ettei päässyt liikkumaan. Yhtäkkiä heidän eteensä tuotiin elämän ja kuoleman kysymykset. Niin he huusivat Pietarille kysyen, mitä heidän pitäisi tehdä. Hän vastasi: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi... Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta" (Ap.t.2:38, 40).

Tämä kappale kuvaa parannusta Jeesuksen sydämen sanomana. Jos sanomassa ei ole parannuskehotusta, ei totuutta synnistä ja syyllisyydestä, ei iskua sydämeen, silloin Pyhä Henki ei yksinkertaisesti ole mukana. Hän ei ole läsnä sellaisessa saarnassa.

Pietari ei ollut kiinnostunut noiden ihmisten loukkaamisesta Helluntaina. Hänen ainoa tarkoituksensa oli näyttää heille totuus ja kun Pyhä Henki näyttää totuuden, se saa ihmiset synnintuntoon. Se tunkee syvälle ja juurittaa kaikki sydämen alueet.

Surullista kyllä, tätä ei tapahdu kovin monissa seurakunnissa tänä päivänä. Meidän työyhteisömme saa kirjeen toisensa perään toistaen samaa asiaa: ’”Minulla on naapuri, jolle olen todistanut kuukausikaupalla. Vien hänet mukana kirkkoon toivoen hänen kuulevan sanan omasta tilastaan ja tarpeestaan Herraan nähden. valitettavasti meidän pastorimme ei koskaan puhu synnistä. Ei koskaan kuule sellaista sanaa, että se toisi synnintunnon, joka johdattaa tarvitsemaan Jeesuksen puhdistusta, vapauttavaa voimaa. Niin naapurini lähtee entistä tyytyväisempänä syntiinsä.”

Mikä murhenäytelmä! Kuinka Jumala mahtaakaan murehtia sitä, että useammat ihmiset vahvistuvat synnissään seurakuntien seinien sisä- kuin ulkopuolella.

Jeesuksen sanojen mukaan, kukaan ei voi päästä synnistään, ei ole koskaan kohdannut totuutta, ilman Pyhän Hengen vakuuttavaa läsnäoloa ja voimaa.