Jeesuksen yksinäisyys

Valmistaudu siihen, että teologialtasi viedään pohja pois. Valmistaudu näkemään Jeesus kokonaan uudessa valossa. Tiesitkö, että olemme lähestyneet ongelmiamme väärästä päästä? Olemme olleet niin omien ongelmiemme työllistämiä, että meille ei ole tullut mieleenkään, että Herrallammekin on ongelma. Ja jos me voimme ymmärtää Hänen ongelmansa, pääsemme pian oman ongelmamme juuriin käsiksi.

Meidän Herramme ongelma on se, että Hän on yksinäinen. Hänellä on lähes ylipääsemättömiä kommunikointivaikeuksia niiden kanssa, jotka väittävät rakastavansa Häntä. Hän on Pelastaja, jolla on tunteet, ja monet Hänen omista lapsistaan ovat täysin jättäneet vaille huomiota Hänen tunteensa ja tarpeensa.

Tavoittelemme Jeesuksen sydämen tyydyttämistä ainoastaan ylistyksen kautta. Me laulamme, huudamme ja palvomme ja ihailemme kuorossa, ja se on ihmeellistä ja raamatullista. Me tulemme Hänen porteilleen ylistäen ja astumme Hänen pihoilleen kiittäen. Me ylistämme Häntä musiikilla. Ylistämme Häntä laululla, kohotetuilla käsillä, kyynelillä ja kovaäänisillä hoosiannoilla. Mutta silti se on vain yksisuuntaista kommunikointia. Jumala käskee kaiken, jossa on henki, ylistää Häntä. Mutta pelkkä ylistys ei vastaa Pelastajamme tarpeisiin.

Ihmettelen, väsyykö Herra milloinkaan siihen, että Hänen lapsensa tulevat Hänen läsnäoloonsa, eivätkä milloinkaan pysähdy kuuntelemaan. Mikään ei ole niin tyhjää ja vajaaksi jättävää kuin yksisuuntainen kommunikointi. Yritäpä kuunnella jotain muutama tunti saamatta suunvuoroa. Se jättää sinuun yksinäisyyden tunteen. Se henkilö, joka sai puretuksi taakan sydämeltään, poistuu tuntien olonsa paremmaksi koska hän sai sen sanotuksi. Mutta kuuntelijaparka, joka ei voinut tarjota yhtäkään neuvon sanaa tai jakaa omaa sydäntään, jää seisomaan tyhjänä.

Kuinka usein me olemme jättäneet Herramme yksin salaiseen rukouskammioon, yksinäisenä ja tyhjänä? Kiirehdimme Hänen läsnäoloonsa, Ylistys Sinulle, Jeesus, me palvomme Sinua, Jeesus! Kunnia Jeesukselle! Tässä on ostoslistani ja sairausvakuutuskorttini. Aamen. Kuinka monta kertaa Hän onkaan ollut valmiina ja halukkaana avaamaan omaa sydäntään puhumaan, kun, katso, kukaan ei ole kuulemassa.

Jos me rukoilemme tunnin, me puhumme tunnin. Jos me rukoilemme tunteja, me puhumme tunteja. Jos me rukoilemme koko yön, me puhumme koko yön. Miljoonat äänet puhuvat, puhuvat ja ylistävät. Koko saarnaajan elämäni ajan olen yrittänyt saada ihmisiä rukoilemaan. Nyt minä ymmärrän, että se ei ole oikeastaan ollut se ongelma. Todellinen ongelma on se, että Pelastaja jätetään yksin salaiseen kammioon tuntien olonsa tyhjäksi ja yksinäiseksi saamatta sanoa meille sanaakaan. Me jätimme tuon rukouskammion purettuamme taakkaa sydämeltämme. Puhuimme sen kaiken Hänelle ja ilo täytti sydämemme. Kerroimme Hänelle toivomme, unelmamme ja halumme. Me jätimme tuon pyhän rukouspaikan tyytyväisin mielin. Mutta meidän Herramme oli vielä siellä, odottamassa halukkaana, että saisi ottaa osaa tuohon yhteyteen. Eikö meidän Herramme sano, Kyllä, kyllä, kiitos ylistyksestä. Minä hyväksyn sen. Olen niin iloinen, että sinulla oli aikaa sulkeutua sisään Minun kanssani. Minä olen kuullut pyyntösi, ja Isä tulee antamaan sinulle sen, mitä sydämesi haluaa. Mutta ole kiltti ja odota! Pysy aloillasi vielä hetki. Älä lähde. Minulla on jotain, mitä haluan kertoa sinulle. Minun sydämeni kaipaa purkaa taakkaansa sinulle. Minä olen pullottanut kyyneleesi ja rauhoittanut murheellista mieltäsi. Anna nyt minun puhua! Anna minun kertoa, mitä sydämelläni on.

Herramme Jeesus haluaa puhua. Hän haluaa kertoa meille, mikä on särkemässä Hänen sydäntään meidän sukupolvessamme. Hän haluaa puhua jokaiselle lapselle siitä kauniista suunnitelmasta, joka Hänellä on kaikkia niitä varten, jotka luottavat Häneen Hän haluaa paljastaa meille loisteliaita totuuksia, opastaa meitä ja auttaa lastemme kasvatuksessa, Hän haluaa antaa ratkaisuja ongelmiimme, uusia työmuotoja ja tehtäviä, joiden kautta eksyneitä pelastuu, erityisiä sanoja, jotka liittyvät työpaikkoihimme, koteihimme ja elämänkumppaneihimme. Totuuksia taivaasta, helvetistä ja tulevista onnettomuuksista. Kaikista eniten Hän haluaa puhua meille, kuinka paljon Hän rakastaa ja välittää omistaan.

Ettette pitäisi minua epäraamatullisena, kuunnelkaa Hänen omia sanojaan. Tässä on kaunis välähdys Jeesuksen sydämestä.

Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: Käy heti aterialle? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä? (Luuk. 17:7-8).

Meillä ei ole vaikeuksia tuntea palvelijan velvollisuuksia herraansa kohtaan. Meille ei ole vaikeaa pukea esiliinaa yllemme ja palvella Herraa, valmistaa täysi ylistysten pöytä ihana palvonnan juhla. Mehän rakastamme Herramme ruokkimista! Me rakastamme sitä, että näemme Hänen juhlivan Jumalan palveluksestamme ja rakkaudestamme. Me vyöttäydymme, valmistaudumme ja palvelemme Häntä ilolla. Meidän suurin ilomme, ylimmäinen tahtojemme täyttymys on palvella Herraa.

Mutta meillä on vaikeuksia viimeisen osan kanssa Herran osan kanssa. Ja sitten syö ja juo sinä! Tuo on meille liian vaikeaa käsittää. Me emme tiedä, kuinka istua alas sen jälkeen, kun olemme palvelleet Häntä antaaksemme Hänelle sen saman ilon, mitä me koimme Häntä palvellessamme! Me ryöstämme Herraltamme meidän palvelemisemme ilon.

Ajattelemme, että Herramme saa tarpeeksi mielihyvää siitä, mitä me teemme Hänen puolestaan. Mutta on niin paljon muutakin. Meidän Herramme vastaa meidän uskoomme. Hän iloitsee, kun me kadumme. Hän puhuu meistä Isälle. Hän iloitsee lapsenomaisesta luottamuksestamme. Häntä miellyttää se, että Hän saa antaa meille levon ja rauhan ja täyttää kaikki Hänen lupauksensa meidän puolestamme. Mutta minä olen vakuuttunut siitä, että Hänen suurin tarpeensa on saada yksi yhteen - henkilökohtainen kommunikointi niiden kanssa, jotka Hän jätti tänne maan päälle. Yksikään taivaan enkeli ei voi vastata tuohon tarpeeseen. Ei kukaan, joka on jo kulkenut rajan taakse, voi vastata tuohon tarpeeseen. Jeesus haluaa puhua niille, jotka ovat taistelukentällä. Hänellä täytyy olla avoimet linjat kaksisuuntaiset linjat jokaiselle eturivin sotilaalle.

Miten minä huomasin sen, että Kristus on yksinäinen ja että Hänellä on epätoivoinen tarve puhua? Kaikki on tuossa kauniissa kertomuksessa, jossa Kristus ilmestyy kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä. Jeesus oli juuri nostettu kuolleista. Juuri tuona samana päivänä, suunnilleen puolenpäivän aikaan, Kleopas ja eräs toinen opetuslapsi olivat kävelemässä Jerusalemista Emmaukseen noin kymmenen kilometrin matkaa.

Jeesus lähestyi. He olivat murheellisia pos lähteneen Herransa tähden. Surussaan he eivät tunnistaneet Häntä. Ymmärtääksemme kunnolla sen syvän tarpeen meidän Herramme sydämessä, tarkkailkaamme Häntä huolella, kun hän kulki noiden puhuvien ja surevien opetuslasten rinnalla. He keskustelivat ja järkeilivät keskenään.

Kuinka yksinäisen Jeesuksen onkaan täytynyt olla. Hän halusi puhua, Hänellä oli niin paljon sanottavaa heille. Ja kun Hän ei voinut enää pidättää, Jeesus lopetti kuuntelemisen ja alkoi puhua: Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa...Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä Hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu (Luuk. 24:15,27).

Noilla opetuslapsilla ei olisi voinut olla hienompaa kokemusta. He olivat kuulleet Hänen äänensä ja menneet pois, sanoen, Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset? Mutta koska me emme ole milloinkaan ymmärtäneet Jeesuksen tarpeita, me ajattelemme vain tuota iloa, jota opetuslapset saivat jakaa keskenään. Entä Jeesuksen ilo? He sanoivat, että heidän sydämensä olivat palavat, kun Hän puhui. Mutta minä näen kuolleista herätetyn Herran, kyynelten virtaavan Hänen kirkastetuilla poskillaan, kulkevan tuota pölyistä tietä, sydän täynnä iloa. Hän oli saanut täyttymyksen, Hänen tarpeeseensa oli vastattu. Kun maailma odotti, Jeesus keskeytti koko lunastussuunnitelman muutamaksi tunniksi vain puhuakseen! Minä näen Jeesuksen iloitsevan. Kirkastetussa muodossaan Hän oli kokenut ensimmäisen kaksisuuntaisen kommunikointinsa. Hän oli vuodattanut sydäntään. Hänen yksinäistä sydäntään oli kosketettu. Myös Hänen tarpeeseensa oli vastattu.

Tänä päivänä me tiedämme niin vähän Hänen äänestään ja Hänen tarpeestaan puhua meille. Keskitymme liikaa Hänen voimaansa sen sijaan, että olisimme tietoisia Hänen äänestään. Suuren profeetta Elian tavoin, voiman näytökset ovat meille tutumpia kuin Hänen hiljainen, pieni äänensä.

Elia harjoitti rukouksen voimaa. Hän sulki ja avasi taivaita. Hän kutsui tulen lankeamaan ja jakoi vedet viitallaan. Toiminnan mies, jolla oli kokonaisia hallituksia vallassaan, seisoi Karmelin vuorella ja pilkkasi baalin profeettoja, tappaen heidät aivan kuninkaan nenän edessä.

Tämä mahtava rukouksen mies astuu Jumalan valtaistuinhuoneeseen seitsemän kertaa rukoilemaan sadetta. Seitsemän kertaa Elia puhui Jumalalle tästä yhdestä tarpeesta. Pieni pilvi ilmestyy, ja profetta, joka kolme ja puoli vuotta aikaisemmin oli sulkenut taivaat ja aiheuttanut kauhean kuivuuden, avaa nyt taivaat ja ankara sade lankeaa. Elia juoksee Ahabin vaunujen edellä, yli 20 kilometriä kuninkaan asunnolle.

Elia hehkui voitosta. Suuri hengellinen herätys oli tapahtumassa. Jumalan tuli oli langennut. Valtavat joukot olivat todistaneet ihmeitä. Tämä oli ollut aivan uskomaton näytös Jumalan mahtavasta voimasta. Elia ajatteli, Nyt jopa Iisebel katuu! Edes hän ei voi väheksyä näitä merkkejä ja ihmeitä. Tämä on Jumalan hetki tälle kansakunnalle.

Mikä järkytys hänelle! Iisebeli ei ollut millään tavalla vaikuttunut ihmeistä ja voimasta. Hän sanoi Elialle, Huomenna tähän samaan aikaan minä tapan sinut, aivan niin kuin sinä tapoit minun pappini.

Seuraavalla kerralla, kun näet tämän suuren voiman ja toiminnan miehen tämän mahtavan rukoustaistelijan tämän ihmeidentekijän tämän miehen, joka kutsuu tulen lankeamaan taivaasta hän on piilossa luolassa noin kolmensadan kilometrin päässä, Hoorebin vuorella.

Mikä näky! Neljäkymmentä päivää ja yötä hän vain hautoo, miksi kaikki on mennyt pieleen. Hän tuli ongelmien valtaamaksi. Nyt hänen silmänsä ovat hänessä itsessään Jumalan sijasta. Niinpä Jumala kutsuu häntä, Elia mitä sinä teet täällä piilossa luolassa?

Murjottaen, Elia vastaa, Herra, kansakunta on hajoamassa. Koko hallitus on paha ja moraaliton. Kansa on luopunut, he eivät usko edes ihmeisiin. Yhteiskunta on tullut hulluksi. Minun sanomani on heitetty takaisin kasvoilleni. Eivät he oikeasti halua apua. Paholainen hallitsee hän on saanut minua lukuunottamatta jokaisen. Minä olen ainoa, joka on jäänyt jäljelle, joka pysyy Sinulle uskollisena, Herra. Olen piilossa, että edes yksi pyhä varjeltuisi.

Elia, rukoileva profeetta, oli ollut niin kiireinen Jumalan puolesta, niin kiireinen esittelemään Jumalan voimaa, niin kiireinen puolustamaan Jumalan valtakuntaa että hänestä oli tullut yksisuuntainen palvelija. Hän oli puhunut Jumalalle usein mutta hän oli kuunnellut hyvin vähän. Jos hän olisi kuunnellut, hän olisi kuullut Jumalan kertovan hänelle, että oli myös 7 000 muuta pyhää, jotka eivät olleet luopuneet.

Niin Jumalan täytyi opettaa tälle palvelijalle kuuntelemista. Hän vei hänet Hoorebin vuoren huipulle ja antoi hänelle havainnollistetun saarnan!

Hän sanoi, Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen. Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi, Mitä sinä täällä teet, Elia? (1Kun. 19:11-13).

Kun tuo myrsky alkoi puhaltaa, luulen Elian ajatellen itsekseen, Nyt on jo aika, Herra. Puhalla Iisebel pois valtaistuimeltaan heitä hänet ja hänen syntiset ystävänsä myrskyn mukana pois. Puhalla heidät kaikki pois! Osoita voimasi! Mutta Jumala ei ollutkaan myrskyssä!

Äkkiä, maanjäristys ja Elia sanoi, Tuon pitäisi säikäyttää heidät! Nyt Jumala suuttuu. Hän ravistelee heiltä kengät jaloista! Kiitos, Herra. Sinä kostat palvelijasi puolesta. Mutat Jumala ei ollutkaan maanjäristyksessä!

Tuon maanjäristyksen jälkeen, tulta! Taivaat hohtivat valkeista, kuumista liekeistä! Elia sanoi sydämessään, Herra, he eivät hyväksyneet tuota tulta, joka lankesi alttarille polta heidät! Polta paha Ahab! Paista Iisebel! Laita tulesi kuluttamaan pahat. Jumala, minä tiedän Sinun olevan tässä tulessa! Mutta ei Jumala ollutkaan tulessa!

Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä (jae 12).

Voitko kuvitella, mitä seuraavaksi tapahtui? Profeetta, joka ei pelännyt rajumyrskyä, joka ei lainkaan säikähtänyt maanjäristystä, joka ei räpäyttänyt silmäänsäkään taivaalliselle ilotulitukselle on todella peloissaan pienestä, hiljaisesta äänestä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa (jae 13).

Elia peitti kasvonsa viitallaan! Miksi? Eikö tämä profeetta ollut puhunut Jumalan kanssa monia kertoja? Eikö hän ollut valtaistuimen luona seitsemän kertaa Karmelin vuorella? Eikö hän ollut suuri rukouksen mies? Eikö Jumala ollut käyttänyt häntä voimallisesti? Kyllä! Mutta tuo pieni, hiljainen ääni oli vielä Elialle vieras!

Ja kun Elia viimein antoi tuon äänen puhua yksin, hiljaisuudessa, kaukana kaikista voimannäytöksistä hän sai kaikista tarkimmat ohjeet koko Jumalan palvelutyön aikanaan.

Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, erämaan kautta Damaskoon. Mene ja voitele Hasael Aramin kuninkaaksi. Ja voitele Jeehu, Nimsin poika, Israelin kuninkaaksi. Ja voitele sijaasi profeetaksi Elisa, Saafatin poika, Aabel-Meholasta... (1Kun. 19:15-16).

Kuinka monet kiireiset, kiireiset tämän päivän Jumalan lapset eivät ole milloinkaan kuulleet tuota ääntä, joka tulee heidän luokseen? Heillä on niin kiire todistaa tehdä hyvää rukoilla maahan hengellistä herätystä paastota he ovat niin keskittyneittä niin vilpittömiä ja niin omistautuneita. He ovat kuulleet kaikkea muuta paitsi Herran ääntä.

Johannes Kastaja ei koskaan nähnyt helluntaita! Hän ei nähnyt yhtäkään tulista kieltä. Hän ei kuullut mahtavaa myrskytuulta. Hän ei nähnyt Jerusalemin vapisevan ja valtavien joukkojen kääntyvän. Mutta Johannes sanoi, että hänen ilonsa oli tullut täydelliseksi! Hän oli kuullut jotain myrskytuulta parempaa hyviä uutisia parempaa parempaa kuin iloisen morsiamen äänet. Hän kuuli Pelastajan äänen.

Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi (Joh. 3:29).

Johannes maistoi siitä suurimmasta ilosta, mitä Jeesuksen seuraaja voi tuntea. Hän sanoi, Seisoin hiljaa paikallani ja kuulin Hänen puhuvan minulle. Hänen äänensä sai sydämeni hypähtämään. Hän puhui minulle henkilökohtaisesti. Minä kuuntelin Herraani. Ja se on minun iloni. Vain kuulla Hänen äänensä.

Johannes pystyi sanomaan, Voi, kyllä, minä rakastin Häntä. Minä palvoin Häntä, Hänen jalkojensa juuressa. Kerroin Hänelle, kuinka arvoton minä olin. Mutta minun iloni ei ole siinä, mitä minä sanon Hänelle. Minun iloni on siinä, mitä Hän sanoo minulle. Hän puhui minulle. Minä kuulin Hänen äänensä, ja minä iloitsen vain tuosta äänestä.

Jotkut ihmiset opettavat, että Herra ei enää puhu ihmisille muuta kuin Sanan avaamisen kautta. He eivät voi uskoa, että ihmisiä ohjataan ja siunataan tänä päivänäkin tuon pienen, hiljaisen äänen kuulemisen kautta.

Jeesus sanoi, Lampaat kuulevat Hänen ääntänsä; ja Hän kutsuu omat lampaansa nimeltä... Mutta vierasta ne eivät seuraa... Mutta nykypäivänä me pelkäämme kaikkea harhaa, olemme peloissamme, että meitä johdetaan ilmestyksiin, jotka ovat Jumalan Raamatussa olevan Sanan vastaisia. Mutta harhat eivät ole Jumalan syytä. Jokainen valheellinen näky, väärä profetia ja väärä johdatus on tulosta ihmisen omasta ylpeydestä ja omasta tahdosta. Ihmiset käyttävät väärin Jumalan lahjoja. Mutta siitä huolimatta Herra edelleen puhuu suoraan niiden sydämiin, jotka tahtovat kuunnella.

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta... (Hebr. 1:1-2).

Pyhä Henki sanoo: Tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne (Hebr. 3:7).

Miljoonat ovat kääntyneet, koska yksi mies odotti kuullakseen Hänen äänensä. Saul kaatui maahan ja kuuli äänen. Ja kun hänestä tuli Paavali, hän jatkoi tuon äänen kuuntelemista. Herra puhui hänen kanssaan kuin mies miehelle. Hän tunsi Paimenensa äänen.

Pietari antoi Pelastajan äänen tulla luokseen. Ja seuraavana päivänä... nousi Pietari noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan... ja tuli ääni (Apostolien tekojen luvusta kymmenen).

Kokonainen pakanoiden laji toivotettiin tervetulleeksi valtakuntaan, Korneliuksen talouden kanssa, koska eräs mies totteli erästä ääntä. Me elämme aivan samoja Uuden testamentin aikoja, joita Paavali ja Pietarikin elivät. Myös meidän täytyy antaa Hänen äänensä tulla luoksemme. Tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä... Mitä kaikkea Jumala voikaan tehdä sellaisten kristittyjen kautta, jotka oppivat kuulemaan ohjeita taivaasta!

Sen sijaan, että odottaisimme Hänen äänensä tulevan luoksemme, me juoksemme neuvonantajille, kristityille psykologeille juoksemme tilaisuudesta toiseen, luemme kirjojam kuuntelemme kasetteja ja tahdomme kuulla Jumalaa! Haluamme selkeää opastuksen sanaa elämäämme! Etsimme paimenia, jotka ohjaavat jokaista liikettämme. Tahdomme pappien kertovan meille, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Haluamme johtajan, jota seurata, jonkun mallin tulevaisuutta varten. Mutta harvat tietävät, kuinka mennä Herran luokse ja kuulla Hänen ääntään. On monia, jotka tietävät, kuina saada Jumalan huomio kuinka todella koskettaa Jumalaa, mutta he eivät tiedä mitään siitä, kuinka Jumala lähestyy heitä.

Jolla on korvat, se kuulkoon... (Matt.11:15).

Jumala haluaa järisyttää maata vielä kerran. Koko maailmankaikkeus on valmis Pyhän Hengen luonnonmullistuksille!

Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois Hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin Hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt Hän on luvannut sanoen: Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin (Hebr. 12:25-26).

Hän on luvannut, Vielä kerran minun ääntäni kuullaan. Ne, jotka kuulevat, saavat maan vapisemaan. Taivas ja maa liikkuvat. Minun ääneni kuulemisen kautta se, mitä maan päällä päästetään irti, tulee olemaan vapautettu taivaassa.

Viimeiselle seurakunnalle, Laodikean seurakunnalle, Herra huudahtaa, Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani (Ilm. 3:20).

Tämä on Kristuksen viimeinen kutsu seurakunnalle. On tulossa penseyden henki. Ylellisyys johtaa haaleuteen! Valtavat joukot kylmenevät. Mutta minun kansani, minä pyydän tulla kuulluksi. Avatkaa. Päästäkää minut rukouskammioonne. Antakaa minun puhua teille, ja puhukaa te minulle. Keskustellaan. Näin minä varjelen teidät siltä kiusauksen hetkeltä, joka on tulossa kaikkeen maailmaan.

Johannes kertoo ilmestyksessään päivästä, jolloin meidän Herramme sydän ei ole enää yksinäinen. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä. Ja hän sanoi minulle: ...Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. (Ilm. 21:2-6).

Tuo merkitsee vapaata ja täyttä kommunikointia, ilman väliseinää tai erotusta, ilman puutteita, ilman osittaista tietoutta keskustelua kasvoista kasvoihin! Ajattelemme, kuinka loisteliasta tuleekaan olemaan, viettää ikuisuus ylistäen Herraamme kasvoista kasvoihin, kumartaen Häntä. Mutta oletko ikinä yrittänyt ymmärtää, mitä tuo suuri kotiinpaluu merkitsee meidän Pelastajallemme? Kaikki lapset tulevat vapaana ottamaan osaa Hänen olemukseensa. Hän laittaa meidät kaikki istumaan, ja Hänen sisältään virtaavat loisteliaan totuuden virrat. Niin kuin Hän teki Emmauksen tiellä, meidän Lunastajamme aloittaa Mooseksesta ja vie meidät kaikki läpi profeettojen. Hän jakaa meille maailmankaikkeuden salaisuudet. Hän avaa jokaisen suunnitelman. Jokainen synkkä pilvi katoaa. Kristus on kanssamme ikuisesti!

Minä näen todellisen taivaan ilon, ei ainoastaan meidän, vaan Hänen. Meidän ilomme tulee olemaan tuo Hänen ilonsa katseleminen, kun Hän puhuu meille vapaasti kasvoista kasvoihin. Meidän suurin ilomme taivaassa tulee olemaan se, että näemme Kristuksen täydellisenä Hänen tarpeensa täysin täytettyinä.