JOTAKIN ARMOSTA PUUTTUI

”Niin kuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi eivätkä puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edistävät turhaa mietiskelyä kuin Jumalan armotaloutta, joka perustuu uskoon, niin kehotan nytkin”(1 Tim.1:3-4).

Paavali kehotti Timoteusta jäämään Efesoon, vaikka tämä näytti hymyilevän ajatukselle. Syynä siihen, että Timoteus ei olisi halunnut jäädä Efesoon, olivat sikäläisen seurakunnan vaikeudet. Ihmiset näyttivät elävän omavanhurskaudessa. He yrittivät näyttää ulospäin hyviltä ja vanhurskailta. Jos olet omavanhurskas, usein sinua kuitenkin petetään, ja tämä taas johtaa ahneuteen ja kunnianhimoon.
Tuolla hetkellä Makedoniassa oli kova nälänhätä. Samoin oli Jerusalemissakin ja siellä lisäksi äärimmäinen köyhyys. Kun Makedonia ja Jerusalem ponnistelivat, Efeson talous oli hyvällä tolalla. Heillä oli paljon varoja, mutta he pitivät ne itsellään.

Paavali sanoo kirjeessään Timoteukselle: ”Kehota niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme. Kehota heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat”(1Tim.6:17 -18).

Katso Paavalin ensimmäistä sanaa ”kehota”, joka merkitsee ”käskeä tai antaa määräyksiä”- Joissakin käännöksissä se kuuluu: ”Käske niitä, jotka ovat rikkaita tässä nykyisessä ajassa, olemaan anteliaita.”

Miksi Paavali sanoo jotakin tällaista, käskee ihmisiä olemaan anteliaita, ei enää pitämään omaisuuttaan itsellään? Se kuulostaa lakihenkiseltä ja sitä se onkin, koska se on Lakia. Laki näyttää meille, missä olemme joutuneet pois armon alta, missä olemme väärässä. Paavalin ja Timoteuksen kehotus efesolaisille ei ollut vain käsky antaa uhreja, vaan auttaa heitä näkemään, että heidän elämästään puuttui jotakin armosta.