Jumala haluaa sinun tuntevan Hänen äänensä
Paholainen tekee kaiken voitavansa saadakseen äänensä kuuluviin tässä maailmassa. Sillä oli jopa otsaa keskeyttää kerran Jeesus, kun Herra puhui synagogassa:
Ja he saapuivat Kapernaumiin; ja hän meni kohta sapattina synagoogaan ja opetti... Ja heidän synagoogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja se huusi sanoen: AMitä sinulla on meidän kansaamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä.@ Niin Jeesus nuhteli sitä sanoen: AVaikene ja lähde hänestä." (Mark. 1:21-26.)
Saatana käytti ihmisen ääntä ja huusi suureen ääneen. Sillä oli yksi ainoa tarkoitus - valaa pelkoa koko seurakuntaan! Se halusi, että jokainen sen äänen kuullessaan vapisisi pelosta - uskoisi, että sillä oli valtaa ja voimaa, jopa silloin, kun se heitettiin ulos. Pietari itse asiassa varoittaa viimeisten aikojen uskovia, että Saatana tulee heidän luokseen äänekkäästi huutaen ja yrittää aiheuttaa pelkoa: "Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä." (1.Piet. 5:8.)
Tärkeää tässä on minun mielestäni tämä: Jos kerran saatana saa äänensä kuuluviin näinä viimeisinä aikoina ja osoittaa voimansa kadotettujen sielujen joukoille, kuinka paljon tärkeämpää onkaan Jumalan kansalle kuulla heidän Isänsä ääni? Et kai luule, että Herra istuu hiljaa saatanan mylviessä ympäri maailmaa - lausumatta itse sanaakaan? Ei koskaan! Jesaja sanoo: "Herra antaa kuulla äänensä voiman..." (Jes. 30:30.)
Aadamista ja Eevasta lähtien Jumala on puhunut ihmisille. Raamattu sanoo, että jo aivan alussa "he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa..." (1.Moos. 3:8). Aadam sanoi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa..." (jae 10). 1.Mooseksen Kirjasta lähtien läpi koko Uuden testamentinkin Jumala teki äänensä tunnetuksi kansalleen - Aabrahamille, Moosekselle, Kaalebille, Joosualle, Samuelille ja Daavidille, vanhurskaille kuninkaille ja tuomareille. Profeettojen kirjoissa näemme toistuvasti tämän johtolauseen: "Ja Jumala sanoi..." Jumalan ääni oli tuttu, ja sitä ymmärrettiin. Hän sai aina äänensä kuuluviin!
Jeesus vahvisti tämän Uudessa testamentissa ja käytti paimenta esimerkkinä Jumalasta: "...ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä." (Joh. 10:3-5.)
Jeesus sanoi Pilatukselle: "...Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." (18:37.) Viesti meille on selvä: Jos sinussa on Jumalan Henki, silloin kuulet Hänen äänensä ja tunnet sen! Mutta me elämme aikoja, jolloin monet äänet kiinnittävät meidän huomiomme. Paavali varoitti: "Maailmassa on... monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä." (1.Kor. 14:10.)
Ehkä olet kokenut samaa kuin monet muut kristityt: Kun rukoilet, haluat kuulla Jumalan äänen ja tuntea sen, mieleesi tulvii kaikenlaisia ääniä. Saatat kummastella: "Miten pystyn erottamaan Jumalan äänen omasta lihastani? Miten voin olla varma, että Jumala puhuu eikä kiusaajahengen ääni?"
Seuraavassa selitän muutamia asioita, jotka uskon Jumalan antaneen minulle tästä Jumalan äänen kuulemista ja tuntemista koskevassa asiassa:
Jos olet johonkin salaiseen syntiin kietoutunut, voit olla varma, ettet todella edes halua kuulla Jumalan ääntä. Se johtuu siitä, että tiedät jo entuudestaan, mitä Hän aikoo sinulle sanoa - etkä halua kuulla sitä!
Kun Aadam ja Eeva tekivät syntiä, se tuotti heille häpeän. Ja häpeän mukana tuli syyllisyys, pelko ja tuomio. Tätä häpeää kutsutaan Vanhassa testamentissa "alastomuudeksi" - ja alastomana oleminen merkitsi seisomista Jumalan edessä pelkkään syyllisyyteen puettuna.
Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: AMissä olet?@ Hän vastasi: AMinä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin." (1.Moos 3:9,10.)
Aadam kätkeytyi Jumalan ääneltä syyllisyytensä ja syntinsä häpeän vuoksi. Ja juuri siinä tilanteessa monet Jumalan kansasta ovat tänä päivänä - he pakoilevat, pelkäävät kuulla Jumalan puhetta!
Sinulla voi olla haaleita kristittyjä ystäviä, jotka eivät välitä tulla kanssasi kirkkoon. Kun aikoinaan tapasit heidät, he elivät huoletonta elämää. He tosiaan olivat syyllisyyden ja häpeän taakan painamia - mutta he eivät olleet valmiita luopumaan salatusta synnistään.
Kun toit heidät seurakuntaan mukanasi, Jumalan Sana tunkeutui heidän omaantuntoonsa. He tiesivät kuulevansa Jumalan äänen, joka kutsui heitä ja sanoi: "Missä sinä olet -mitä sinä teet?" Ja pelko kouraisi heidän sydäntään. Jeesuksen pyhä läsnäolo sai heidän syntinsä näyttämään todella pahalta - ja saman tien he juoksivat ulos kirkosta ja menivät piiloon!
Rakkaani, jos haluat kuulla Jumalan äänen, sinun on oltava valmis täydelliseen puhdistautumiseen. Sinun on oltava halukas siihen, että kaikki sinun syntisi paljastetaan ja heitetään pois!
Profeetta Jesaja näki mahtavan näyn Herrasta istumassa valtaistuimella korkeana ja ylhäisenä. Serafit seisoivat hänen ympärillään ja peittivät itsensä siivillään Jumalan pyhän läsnäolon tähden. He huusivat: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa." (Jes. 6:3).
Jumalan ääni oli niin mahtava, että se vavisutti temppeliä. Ja sen kuullessaan vanhurskas profeetti Jesaja lankesi kasvoilleen ja itki: "...Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin." (jae 5.) Jesaja kauhustui syntinsä ja saastaisuutensa tuntien - koska Jumalan ääni oli puhdistava ääni!
Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu." (jakeet 6,7.)
Jesaja ei voinut kuulla Jumalan "johdattavaa ääntä" ennen kuin hän oli kuullut Hänen "puhdistavan äänensä". Johdatus ja ohjaus tulevat nimittäin vasta puhdistuksen jälkeen - sillä ellei sinua ole puhdistettu, et voi jatkaa matkaa Herran kanssa.
Kuitenkin tuhannet ja taas tuhannet Jumalan ihmiset kokoontuvat tänään kokouksiin saamaan pikaisen "kokopuhdistuksen" sanan Jumalalta. He haluavat profeetan, joka laskee kätensä heidän päällensä - ja kertoo heille, mitä heidän pitää tehdä, ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Suurin osa siitä, mitä he kuulevat, on kuitenkin imartelua: "Jumala tulee voimallisesti käyttämään sinua!" "Sinä olet oleva todistukseksi kansakunnille!" "Sinä saat siunauksen ja menestyksen!"
Miten monien näistä ihmisistä luulisit kokoontuvan näihin tilaisuuksiin, jos "tähtisaarnaaja" osoittaisi sormellaan heidän sydäntään ja antaisi heille puhdistavan Jumalan Sanan? "Sinä olet vielä saastainen - et ole koskaan luopunut salatusta synnistäsi. Sinulla ei ole minkäänlaista näkyä Jeesuksen pyhyydestä. Kuule Hänen ääntään - kadu!"
Jos haluat kuulla Jumalan johdattavan äänen, sinun on ensin oltava valmis siihen, että sielusi puhdistetaan ja salaiset syntisi pestään pois. Hänen Sanansa läpäisee omantuntosi ja paljastaa turmeluksen - vasta sitten Hän voi käyttää meitä!
Saatuaan puhdistuksen Jesaja sai johdatuksen sanan Jumalalta:
Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: AKenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?@ Minä sanoin: AKatso, tässä minä olen, lähetä minut.@ Niin hän sanoi: AMene..." (Jes. 6:8,9.)
Miten innostuneita meistä tuleekaan puhdistuksen jälkeen! Kun olemme katuneet ja murtuneet, me rukoilemme: "Herra, sinä tiedät, että minut on puhdistettu, että kaikki syntini on pesty pois. Nyt minä olen valmis kuulemaan Sinun johdattavaa ääntäsi. Puhu palvelijallesi - sillä minä olen valmis tottelemaan!"
Mutta jos haluat johdatusta - jos luulet, että olet valmis tekemään sen, mitä Hän pyytää - saanen kysyä sinulta tämän: Oletko valmis julistamaan hämmentävä sanaa - valmis rankkaan työhön ja tulemaan torjutuksi - elämään uskossa vailla mitään takuita muusta lohdutuksesta kuin siitä, jonka Pyhä Henki antaa? Juuri näin Jesajalle tapahtui! Profeetta ilmoittautui vapaaehtoiseksi: "Lähetä minut, Herra." Ja Jumala lähetti hänet ankaraan, vaikeaan tehtävään!
Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.' Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi." (Jes. 6:9,10.)
Jesajan sana ei ollut lainkaan imarteleva! Päinvastoin, se herätti ihmisissä vihaa ja epäsuosiota häntä kohtaan. Herra sanoi hänelle: "Mene ja paaduta ne, jotka kieltäytyvät kuulemasta minun puhettani. Sulje heidän silmänsä ja korvansa. Ja lopuksi vielä paaduta heidän sydämensä!"
Jos haluat tuntea Jumalan äänen, silloin sinun on oltava halukas kuulemaan kaikki, mitä Hän sanoo. Jumala ei koskaan sano: "Mene!" ennen kuin Hän ensin kysyy: "Kuka haluaa lähteä?" Hän tulee luoksesi ja kysyy: "Oletko valmis tekemään mitä vain, mitä minä käsken sinun tehdä - ja tekemään sen minun tavallani? Oletko valmis antamaan elämäsi alttiiksi?"
Kun rukoilin johdatusta pari vuotta sitten, Herra ilmoitti minulle selvästi: "Palaa takaisin New Yorkiin." Se oli minulle mahdottoman hankala käsky! Olin ollut valmis vetäytymään eläkkeelle. Olin suunnitellut kirjoittavani kirjoja ja saarnaavani joissakin valikoiduissa paikoissa. Ajattelin: "Herra, minä olen jo viettänyt siellä parhaat vuoteni. Anna minun hengähtää vähän!"
Aivan, me kyllä haluamme kuulla Jumalan äänen - mutta haluamme kuulla sen mahdollisimman mukavasti! Emme halua, että se vapisuttaa meitä. Mutta miksi Jumala antaisi meille johdatuksensa äänen, ellei Hän ole varma, että me tottelemme Häntä?
Aabraham oppi kuulemaan Jumalan ääntä tottelemalla ensin sitä, mitä hän kuuli - silloin, kun hän sen kuuli. Jumalan sana hänelle oli kovaa tekstiä: "Uhraa poikasi Iisak!" Aabraham toimi sen sanan mukaan - ja hänen kuuliaisuudestaan tuli hyväntuoksuinen aromi, joka kosketti koko maailmaa: "Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." (1.Moos. 22:18.)
Israelin johtajat tulivat Mooseksen luo ja sanoivat: "Miksi on meidän siis kuoleminen? Sillä... Jos me vielä kuulemme Herran, meidän Jumalamme, äänen, niin me kuolemme. Sillä kuka kaikesta lihasta on koskaan niinkuin me kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin? Astu siis esiin ja kuule kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo; ja puhu sinä meille kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sinulle puhuu, niin me kuulemme ja teemme." (5.Moos. 5:25-27.)
Nämä miehet sanoivat Moosekselle: "Mene sinä Jumalan luo! Kuule sinä Hänen äänensä ja kerro meille, mitä Hän sanoo, niin me teemme sen." Mutta Mooses muistutti näitä johtomiehiä, että aikoinaan he olivat kaikki kuulleet Herran äänen itsekin: "Kasvoista kasvoihin Herra puhui teidän kanssanne vuorelta, tulen keskeltä." (jae 4). Jumala oli puhunut heille henkilökohtaisesti - ja he olivat jääneet henkiin! Itse asiassa he olivat juuri samana iltana ennen nukkumaanmenoa myöntäneet: "... me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa, ja tämä jää kuitenkin henkiin." (jae 24.)
Ei, eivät nämä israelilaiset pelänneet kuulla Jumalan ääntä - he pelkäsivät sitä, mitä Hän aikoi heille sanoa! Se johtui siitä, että he pitivät yhä epäjumalia - kultaisia hiiriä, jotka he olivat tuoneet mukanaan Egyptistä. Jumala oli jo käskenyt heitä: "Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa... Äläkä kumarra niitä äläkä palvele niitä..." (2.Moos. 20:3-5.) Ja nyt Hän sanoi heille: "Minä haluan teidän koko sydämenne. Luopukaa epäjumalistanne!"
Aamos puhui Jumalalle ja sanoi: "Toitteko te teurasuhreja ja ruokauhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te Israelin heimo? Te olette kantaneet kuningastanne Sikkutia ja Kijjunin-kuvianne, tähtijumalaanne, sitä, jonka te olette itsellenne tehneet." (Aam. 5:25,26.)
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että Israel aneli: "... ettei heille enää puhuttaisi: (sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä...)" (Hebr. 12:19,20). Tässä on asian ydin: Israelilaiset eivät kestäneet sitä, mitä Jumala oli heitä käskenyt - koska he eivät voineet sietää ajatusta, että he joutuisivat luopumaan kätketyistä epäjumalistaan ja salatuista synneistään! He ajattelivat: "Mooses on kiltti. Annetaan hänen puhua Jumalalle, ja sitten me kuuntelemme häntä. Hän on johtanut meitä kaikki nämä vuodet, eikä hän vieläkään ole löytänyt meidän kätkettyjä epäjumaliamme. Hän ei ole meille niin kova kuin Jumala!"
Ei! Jumala ei ole mikään hupiveikko, joka leikkii sanaleikkejä epäjumalia palvovien kristittyjen kanssa. Hän etsii läheisyyttä - Hän haluaa puhua elämämme pienimmällekin yksityiskohdalle. Ja Hän puhuu vain yksi tarkoitus mielessään - Hän haluaa omistaa meidän koko sydämemme! Hän haluaa tuhota kaikki epäjumalat ja puhdistaa kaiken synnin, että Hän voisi siunata, suosia ja palkita. Herra sanoi Israelista: "Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni, niin että he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti!" (5.Moos. 5:29.)
Israel ei voinut kuulla Jumalan ääntä, koska he kuuntelivat mieluummin ihmisen ääntä. Kysyn sinulta: Voiko tämä olla syy, miksi et pysty kuulemaan Hänen ääntään? Ehkä sinulla on epäjumala - joku julistaja, opettaja tai evankelista. Hän puhuu sinulle hyvistä asioista - parannuksesta, menestyksestä, uskosta ja siunauksista. Mutta hän ei kaiva sinun sydäntäsi ja etsi sieltä syntiä! Et halua, että sitä etsitäänkään; sinä haluat vain siunauksen - ja siksi kuuntelet hänen nauhojaan tuntikausiaan ja ahmit hänen julistustaan. Mutta sinä turvaudut ihmiseen Kristuksen asemesta!
Monet kristityt eivät nykyään voi kuulla Jumalan ääntä juuri siitä syystä, että he ovat saaneet oppinsa ihmiseltä. Raamattu puhuu tästä viimeisten aikojen pahimpana epäjumalanpaleluksena - hullaantumisesta vääriin oppeihin, vääriin opettajiin, sellaisten ihmisten opetuksiin, jotka eivät puhu sitä, minkä Jumala on ilmoittanut. En puhu näitä ihmisiä vastaan, vaan jumalanpilkkaa ja erehdystä vastaan - vääriä oppeja vastaan, jotka tunkeutuvat ihmisten sieluihin ja tuhoavat ne. Sellaisten oppien perässä juoksevat päätyvät lopulta puolisydämisyyteen, hämmennykseen, haaksirikkoon. Ja he menettävät Jumalan todellisen siunauksen ja suosion.
Jokaisen uskovan on aika mennä suoraan Herran luo ja kuulla Hänen ääntään - ilman ihmistä välittäjänä! Sinun on opittava kuulemaan Jumalan ääni itse. Aivan, Hänen Henkensä kaivaa, tutkii, tuomitsee, hoitaa. Mutta et koskaan tunne Hänen ääntään, ellei Hän ole saanut koko sinun sydäntäsi.
Haluan nyt puhua niille katuville, jäännöksen uskoville, jotka todella haluavat kuulla ja tuntea Herransa äänen:
Jumala haluaa puhua sinulle kuin istuisit päivällispöydässä Hänen kanssaan. Hän haluaa keskustella sinun kanssasi kasvotusten kaikista mahdollisista asioista. Raamattu sanoo: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." (Ilm. 3:20.)
Ne, jotka eivät vielä ole pelastuneet, käyttävät tätä jaetta usein väärin. Me puhumme Jeesuksesta, joka seisoo syntisen sydämen ovella ja pyytää päästä sisään. Ei - Kristus puhuu nimenomaan uskovalle! Asiayhteys osoittaa, että Kristus puhuu niille, jotka ovat pukeutuneet valkeuden (vanhurskauden) vaatteisiin, jotka ovat ostaneet tulessa puhdistettua kultaa, joiden silmät ovat voidellut ("nähdäkseen ilmestyksen"), joita rakastetaan, nuhdellaan ja kuritetaan (ks. jakeet 18 ja 19). Nämä ovat katuvia, pyhiä ihmisiä, jotka haluavat tulla tuntemaan Jumalan äänen!
Kun luin ja luin tämän luvun jaetta 20, kaksi sanaa tunki jatkuvasti tajuntaani: "Avaa ovi! Avaa ovi!" Ja Jumalan Henki puhui selvästi sydämeeni: "David, syy, miksi et ole kuullut minua niin kuin minä haluaisin, että minua kuultaisiin, on siinä, ettet ole hengessäsi täysin avoin kuulemaan!"
Mehän tiedämme opillis-teoreettisesti, että Jeesus asuu meidän sydämissämme. Silti useimmat meistä pitävät sydämessään pienen kolon, jota ei koskaan avata Herralle. Se on meidän sielumme olinpaikka, meidän olemuksemme ydin; se tekee meistä niitä ihmisiä, joita me olemme. Ja siitä nousevat meidän kaikki tunteemme.
Tämä on huone, jonne Jeesus tulee koputtamaan ja kutsumaan. Hän sanoo, että sinun ja Hänen välillään on suljettu ovi - jokin estää Häntä pääsemästä sisään. Tämä ovi on minun käsitykseni mukaan sitoumuksen vertauskuva - sen, jota monet kristityt eivät ole koskaan täysin tehneet. Useimmat uskovat rukoilevat: "Herra, en tarvitse muuta kuin vähän neuvoja, pari ohjaavaa sanaa - muistutuksen, että Sinä rakastat minua. Anna minun vain tietää, teenkö oikein vai väärin. Kulje edelläni ja avaa ovet!"
Mutta Jeesus vastaa meille: "Ellet halua minulta muuta kuin vähän ohjausta, voin lähettää profeettani antamaan sitä sinulle. Jos haluat vain tietää, minne mennä ja mitä tehdä, voin lähettää jonkun ja voin suodattaa kaiken hänen kauttaan. Mutta silloin jäät vaille minua!" Totuus on, että Jeesus haluaa enemmän. Hän haluaa läheisyytesi, syvimmät tunteesi - lukitun huoneesi. Hän haluaa istahtaa pöytään kanssasi ja kertoa kaiken, mitä Hänellä on sydämellään - puhua kanssasi kasvotusten. Hän haluaa olla läheisessä yhteydessä kanssasi. Hän sanoo sitä "päivälliseksi kahdelle"!
Ilmestyskirjan 3. luku on ihmeellinen kuva tästä. Se puhuu rakkaudesta ja läheisyydestä, jaetuista salaisuuksista, hellistä äänistä. Kristus sanoo tässä: "Haluan purkaa sydämeni sinulle. Haluan, että tulet tuntemaan minun tieni, niin että sinun ajatuksesi olisivat minun ajatuksiani. Haluan, että minun ääneni pääsee yhä syvemmälle sinun sydämeesi - kunnes sinun koko mielesi on Kristuksen mieli!" Hän seisoo ovella, kolkuttaa, pyytää sitoutumista - uskon askelta, joka sanoo, että avaat sydämesi, sielusi ja mielesi Hänelle. Tämä ei voi tapahtua tunteiden tai tuntemusten tasolla. Ei, sen on tapahduttava uskon vakaumuksen kautta, joka sanoo: "Jeesus, minä sitoudun Sinuun - en vastauksiin, en johdatukseen. Avaan koko minäni oven Sinulle!"
Ja kun Jeesus astuu sisään, Hän tuo ruokaa, leipää - toisin sanoen itsensä. Ja kun Hän ruokkii sinua, tulet täysin kylläiseksi!
Korkeassa Veisussa kuvattu morsian sanoo:
Minä nukuin, mutta minun sydämeni valvoi. Kuule, rakkaani kolkuttaa: "Avaa minulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni, puhtoiseni. Sillä pääni on kastetta täynnä, kiharani yön pisaroita." (Kork.V. 5:2.)
Tämän jakeen sulhanen esikuvaa Jeesusta. Hän koputtaa morsiamensa oveen ja snoo: "Avaa minulle, rakkaani. Pääni on täynnä kastetta [siis: olen kärsinyt meidän rakkautemme tähden]." Morsian kuulee Hänen koputtavan, mutta morsian on jo nukkumassa. Hän rakastaa sulhastaan, mutta hän on liian väsynyt nousemaan ja avaamaan tälle oven.
Sitten tapahtuu jotain. Morsian sanoo: "Rakkaani pisti kätensä ovenreiästä sisään. Silloin minun sydämeni liikkui häntä kohden." (jae 4.) Itämailla rakennettiin tuohon aikaan ovet siten, että niissä oli pieni aukko. Tässä sulhanen haluaa niin kiihkeästi olla morsiamensa kanssa, että hän työntää kätensä aukosta ja yrittää avata lukon sisäpuolelta. Mutta jostain syystä se ei onnistu. Sen vuoksi hän katsoo aukosta morsiantaan - ja näkee tämän olevan vielä puoliunessa, silmät sikkarassa. Hän miettii: "Rakastaako hän todella minua? Miksei hän avaa minulle kiireesti ja riemuiten? Miksi minä olen niin innokas olemaan hänen kanssaan - eikä hän kuitenkaan välitä erityisemmin olla miniun kanssani?"
Tämä on juuri sitä, mitä Herra haluaa seurakunnaltaan! Hän haluaa, että odotamme ovella täynnä rakkautta - emme katso Häntä alta kulmain, kuin Hän ei olisikaan meidän sydämemme ainoa valittu! Haluavathan rakastuneet ihmisetkin olla kahdenkesken. Ja tämä kuvaa osoittaa Kristuksen mielen meitä kohtaan: Hän haluaa läheisyyttä meidän kanssamme niin kiihkeästi, että Hän kirjaimellisesti työntää kätensä ovenraosta ja yrittää avata oven. Minä kysyn silti sinulta - montako kertaa Jeesus on halunnut olla läheisessä yhteydessä sinuun, mutta sinä oletkin sulkenut Hänet ovesi ulkoupolelle?
Tässä kohtaa morsian nousee ja tuntee rakkaansa tuoksun (mirhan) oven kädensijasta: "Minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja minun käteni tiukkuivat mirhaa, sormeni sulaa mirhaa salvan kädensijoihin." (jae 5.) Lopulta hän sanoo: "Minä avasin rakkaalleni, mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan. Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys. Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt; minä huusin häntä, mutta ei hän minulle vastannut." (jae 6.) Sulhanen oli kadonnut! Hän rakasti yhä morsiantaan - mutta hänen käytöksensä tarkoitti: "Ei minun morsiameni rakasta minua kovin syvästi - hän pitää minua itsestään selvänä! Minun on vetäydyttävä pois hänen luotaan, kunnes hän oppii arvostamaan sitä, joka minä olen."
Joskus Herran on vetäydyttävä pois meistä tästä samasta syystä. Kun Hän tekee sen, Hän sanoo meille: "Haluan, että tulet etsimään minua kaikesta sydämestäsi. Minä haluan, että rakastat minua - kaipaat minua kaikella, mitä sinussa on!"
Äkkiä morsian tajuaa, että hän on väheksynyt sulhastaan. Siksi hän juoksee kaduille ja itkee: "Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret; jos löydätte rakkaani, mitä hänelle sanotte? Sanokaa, että olen rakkaudesta sairas (pyörtymäisilläni kaipauksen tähden)" (jae 8.) Hän kertoo kaikille: "Hän on pelkkää suloisuutta..." (jae 16.)
Tämä on kuva heräävästä seurakunnasta - joka havahtuu ja huomaa kaipaavansa ja tarvitsevansa Kristusta! Ihmiset, jotka halajavat Sulhasta, seisovat jo valmiina ovella, kun Jeesus koputtaa. He ovat valmiita, käsi ovenrivalla, avaamaan Hänelle päästäkseen Hänen läheisyyteensä!
Meidän on tämän Raamatunkohdan morsiamen tavoin herättävä huomaamaan, kuka Jeesus meille on. Meidän on sanottava kuten morsiankin: "Siinä on minun rakkaani, minun elämäni. En kestä ilman Häntä!" Oletko koskaan avannut sydämesi ovea Jeesuksen rakastavalle läheisyydelle? Etkö ole vielä päästänyt Sulhasta sisään? Avaa sielusi ja mielesi Kristukselle ja luota siihen, että Hän astuu sisään. Anna Hänen olla elämän lähteesi, kaikkesi. Ja usko, mitä Hän on sanonut: "Minä astun sisään - ja minä syön päivällistä sinun kanssasi!" (ks. Ilm. 3:20.)
Kun Hän on läsnä, sulkeudu kammioosi Hänen kanssaan kahden, niin opit tuntemaan Hänet - Hänen tuoksunsa, Hänen tapansa, Hänen sydämensä. Ja opit tuntemaan Hänen äänensä - Hänen, joka rakastaa sinua niin paljon, että jatkaa koputtamista ja pyytelee päästä lähellesi. Ota Hänet vastaan - ja opit tuntemaan Hänen äänensä!