JUMALA PUOLUSTAA OMIAAN

Raamattu kertoo, että kuningas Hiskia oli Jumalaa pelkäävä: “Hän riippui Herrassa kiinni”(2 Kun.18:6).

Hiskian hallitusaikana assyyrialaiset, sen ajan suurin valta piiritti Jerusalemia. Tämä valtava armeija oli jo miehittänyt Samarian ja Juudan kaupungit.  Nyt he piirittivät Jerusalemia. Heidän päällikkönsä kuulutti kovalla äänellä: ”Me olemme voittaneet kaikkien maiden jumalan. Kuinka odotatte teidän Jumalanne voivan pelastaa teidät?”

JUMALA TUOMITTAVANA

Tässä näemme Herran itsensä tuomiolla. Hänen uskollisuutensa kyseenalaistettiin koko valtakunnan, Israelin vihollisten ja Hänen oman kansansa edessä. Mitä, jos Hän ei toimisikaan?

Kun kriisi huipentui, Jesaja seisoi vierellä katselemassa kaikkea. Hän oli saanut Herralta sanan ja hän luotti siihen täysin. Nyt hän haastoi Jumalan pitämään sanansa pannen vaakalaudalle Herran kunnian. Hän rukoili: ”Jumala, ei minun kunniallani ole väliä. Jos Sinä et pelasta, voin aina piileksiä erämaassa. Nyt on kyseessä Sinun kunniasi.”

Näin sanoen Jesaja tyynesti puhui Hiskialle Assurin sotapäälliköstä: ”Hän ei tule tähän kaupunkiin eikä siihen nuolta ammu, ei tuo sitä vastaan kilpeä eikä luo sitä vastaan vallia. Samaa tietä, jota hän tuli, hän palajaa, ja tähän kaupunkiin hän ei tule, sanoo Herra. Sillä minä varjelen tämän kaupungin ja pelastan sen itseni tähden”(2 Kun.19:32- 34, kursiivi kirjoittajan).

Jumala ei anna Häneen luottavien ihmisten ikinä joutua häpeään, tuona yönä Hän teki voimallisen ihmeen. Raamattu sanoo, että 185 000 Assurin sotilasta kuoli salaperäisesti, saaden aikaa suuren paniikin ja mahtava armeija pakeni. Taas kerran Jumala puolusti kansaansa itsensä tähden.