Jumalalle ei mikään ole mahdotonta

Tiedän erään nuoren miehen, joka elää jatkuvassa epävarmuudessa ja pelossa. Nämä kamalat tunteet alkoivat hänellä sinä päivänä, kun hän vaelsi pois Herrasta.

Tämä nuori mies oli ollut loistavasti pelastettu ja täytetty Jumalan Hengellä. Hän oli todistanut Jumalan armon voimasta elämässään. Ja hän oli ollut vaikuttava evankeliumin todistaja. Hän oli neuvonut monia ihmisiä kirkossaan, välittäen Kristuksen rakkautta heille. Sitten eräänä epätavallisena päivänä hän sanoi: "Nyt sain tarpeekseni. En halua enempää tällaista elämää."

Hän kertoi kaikille, että hän oli kyllästynyt kristittyihin. Ja hän oli vihainen Jumalalle, koska Hän ei vastannut hänen rukouksiinsa. Hän kertoi paimenelleen, "Kaikki sinun saarnaamisesi laittaa minut syyllisyyden ansaan. Minä haluan nauttia elämästä. Tiedäthän, ottaa vähän juotavaa, nauttia hyvistä hetkistä, juhlia silloin tällöin. En mene liian pitkälle. Haluan vain vähän huvitella." Niin hän hylkäsi uskonsa.

Ota huomioon, tämä nuori mies ei ollut hengellisesti sokea pakana. Hänellä oli vahva raamatullinen tausta. Hänet oli varustettu evankeliumin totuudella. Hän oli antanut Pyhälle Hengelle luvan liikkua ja tuomita häntä. Ja hän oli kokenut iloa Herran palvelemisessa.

Mutta tänään, tämä sama nuori mies on tarkalleen kristityn vastakohta. Hän on langennut syvästi ja kokonaan syntiin. Hän kantaa tuskallista surua sydämessään, jota hän yrittää hukuttaa juomalla. Hän juhlii löytääkseen ilon, mutta se vain jättää hänet tyhjäksi. Hän harrastaa seksiä useiden naisten kanssa, mutta jälkeenpäin hän on vielä yksinäisempi ja epätoivoisempi kuin koskaan.

Tämä kerran elämää sykkivä uskova on syvässä kierteessä alaspäin, ja hän tietää sen. Hänestä on hitaasti tulossa alkoholisti. Hän itkee, kun hän ajattelee, mitä hänen elämästään on tullut. Ja hänellä on kamala pelko siitä, että Jumala on luopunut hänestä. Hän on vakuuttunut siitä, että hän on ylittänyt rajan nyt, eikä voi milloinkaan mennä takaisin. Viimeisellä kerralla, kun puhuin hänen kanssaan, hän sanoi: "Minä olen synnillä poistanut niin paljon siunausta. Nyt en voi olla ajattelematta, että olen synnilläni poistanut kaiken toivon." Hän näkee itsensä liian pitkälle menneenä, liikaa synnin kahleissa, päästäkseen ikinä takaisin Jumalan luokse.

Kerran hän kirjoitti minulle kirjeen, sanoen, että kaikki ne saarnat, jotka hän oli kuullut, vaivasivat häntä. Hän näki itsensä Paavalin varoituksessa: "etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi" (1Kor.9:27).

Lopulta, täydellisessä epätoivossa, hän päätti mennä takaisin kirkkoon vielä viimeisen kerran, etsien toivoa. Se saarna, jonka hän kuuli tuona päivänä, ravisteli häntä läpikotaisin. Se oli heprealaiskirjeestä 6:4-6: "Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät."

Tämän nuoren miehen mielessä tuo kuvaus sopi häneen täydellisesti. Jumalan Sana oli valaissut häntä. Hän oli maistanut taivaallista anteeksiannon lahjaa. Hän oli kokenut Pyhän Hengen kosketuksen. Mutta nyt hän järkeili: "Minä olen julki häpäissyt Jeesusta. Minun syntinen elämäni ristiinnaulitsee Hänet päivittäin." Nämä sanat soivat hänen korvissaan: "On mahdotonta niin langenneiden ihmisten uudistua."

Tuo saarna oli sulkenut hänen viimeisen toivon säteensä. Nyt, kun hän käveli kirkon ovista, hänestä tuntui, kuin hänet olisi tuomittu ikuiseen kiroukseen. Ei hän voinut kiistellä Kirjoitusten kanssa. Hän uskoi, että hänen kohtalonaan oli elää päivänsä kurjuudessa ja toivottomuudessa.

Tänään, tuhannet uskovat, jotka olivat kerran uskollisia, ovat langenneet samaan tilaan kuin tämä nuori mies. Kerran he kulkivat pois Jumalasta, tekivät suurta syntiä ja lankesivat pois armosta. Nyt he elävät suorassa vastakohdassa siihen uskomattomaan valoon, jonka he kerran ottivat vastaan. Ja he ovat vakuuttuneita siitä, että he ovat kaiken toivon tuolla puolella milloinkaan pelastuakseen.

Kuvaileeko tämä sinua, tai jotain, jonka tunnet? Jos, niin minä haluan antaa sinulle saman viestin, jonka minä kirjoitin tälle nuorelle miehelle:

Teen Challenge ministryn perustajana, minä olen todistanut tuhansien ja taas tuhansien ihmisten tulevan pelastukseen Jeesuksessa. Monet näistä sieluista on katsottu täysin toivottomiksi. Heihin sisältyi narkomaaneja ja alkoholisteja, huumekauppiaita ja varkaita, homoseksuaaleja ja prostituoituja, ateisteja ja paholaisen palvojia, paatuneita rikollisia ja jengien jäseniä. Minä katsoin hämmästyneenä kun Kristuksen voima ihmeellisesti muutti näitä ihmisiä. He ottivat vastaan parannuksen, uudistumisen, täydellisen vapautuksen siteestään. Ja he kasvoivat voimakkaasti Jumalan Sanassa ja armossa.

Silti, välillä saatana vietteli muutamia näistä kääntyneistä heidän vanhaan elämäntyyliinsä. Kun he olivat kerran langenneet, hän huusi heidän korviinsa: "Sinua on sidottu liian paljon milloinkaan vapautettavaksi. Sinä olet kirottu, avuton, kykenemätön tulemaan vapautetuksi. Nyt et voi milloinkaan mennä takaisin Jeesuksen luokse."

Minä ajattelen erästä nuorta paria, joka tuli meidän palvelukseemme kaduilta vuosia sitten, James ja Mary Thomas. Nämä kaksi olivat olleet kodittomia vaeltajia, jotka varastivat ylläpitääkseen heroiinitapojaan. Kun he kulkivat ovistamme, he olivat kuin kuolleet, pilvessä järjiltään. James oli henkisessä pilvessä, niin huumeiden tylsistyttämä, että hän tuskin pystyi sanomaan nimensä. Mary oli alkoholisti, säälittävä näky nahkaa ja luita.

Silti Jumala teki ihmeellisen työn tässä pariskunnassa. Molemmat pelastuivat ihmeellisesti. Silloin Herra palautti heidät fyysisesti ennalleen, tuoden väriä heidän kasvoilleen ja painon takaisin heidän ruumiisiinsa. Hän myös palautti ennalleen heidän henkiset kykynsä. Esimerkiksi Jamesilla oli älykäs mieli. Lyhyessä ajassa hän oppi itse kreikan ja heprean kielet. Me lähetimme molemmat Thomasit raamattukouluun, jossa James hämmästytti opettajansa. Hänen heprean kielen opettajansa sanoi hänelle: "En voi opettaa sinulle enempää. Sinä tiedät valmiiksi enemmän kuin minä."

Sen jälkeen, kun he valmistuivat, James ja Mary lähtivät Kaliforniaan, missä he aloittivat vankilatyön. He tekivät yhdessä työtä noin 12 vuotta, palvellen satoja vankeja. James saarnasi ja opetti Raamattua, kun Mary neuvoi ja auttoi murheellisia naisia. Meidän silmissämme tämä kaunis pari oli Jumalan armon voiton merkki. He seisoivat loistavina esimerkkeinä Jeesuksen voimasta muuttaa kaikista toivottomimmat elämät.

Jollain tavalla, vaikka Jumala oli monia vuosia siunannut, tuli Mary epävarmaksi. Saatana onnistui viettelemään hänet takaisin alkoholiin. Ne päivät, jotka seurasivat, olivat elävää helvettiä Thomaseille. Kun James palveli vankiloissa, Mary luisui baareihin. Joskus hän jäi ulos koko yöksi. Jamesin täytyi mennä etsimään häntä, ja hän usein löysi hänet makaamasta jostain ojasta tajuttomana. Kun hän selvisi pystyyn, hän sanoi hänelle: "Minä en tiedä, mitä on tapahtunut. Olen taas tässä pisteessä. En voi katkaista tätä tapaa."

Sitten eräänä yönä Mary katosi, eikä James voinut löytää häntä. Useita viikkoja kului. James oli silloin niin suunniltaan, että me kutsuimme hänet päämajaamme Texasiin. En ollut milloinkaan nähnyt niin haavoitettua miestä. Mutta hän sanoi minulle: "Minä en luovu hänestä. Minä tiedän, mitä Jumala on tehnyt meidän puolestamme."

Kolme päivää myöhemmin Mary soitti sairaalasta. Poliisi oli löytänyt hänet puolikuolleena keskeltä katua. Hän oli ollut myymässä itseään ja hänet oli hakattu pahasti. James lensi hakemaan häntä ja toi hänet takaisin tilallemme toipumaan. Kun he kävelivät sisään, kukaan ei tunnistanut Marya. Hänen kasvonsa olivat epämuodostuneet, hänen huulensa turvonneet, hänen ihonsa mustaa ja sinistä.

Kun Mary lepäsi ja oli alkanut parantua, me kaikki aloimme osoittaa Jumalan rakkautta hänelle. Mutta hän ei voinut hyväksyä sitä. Hän tiesi heprealaiskirjeen 6: 4- 6 sydämellään, ja hän lainasi sitä meille: "Mahdotonta on niitä - taas uudistaa parannukseen, jos he ovat luopuneet." Hän tiesi, että hän oli maistanut taivaallista lahjaa ja ollut osallisena Jumalan Sanaan. Nyt häntä vapisutti se tosiasia, että hän oli ristiinnaulitsemassa pelastajaansa uudelleen. Kaikki, mitä hän pystyi sanomaan, oli: "Se on ohi minun kohdaltani. Olin kerran saarnaaja toisille. Mutta katsokaa, mitä minusta on tullut. Minä hylkäsin Jeesuksen rakkauden. Minä tein syntiä valoa vastaan. Ei hän voi ottaa minua enää takaisin." Hän ajatteli, että hänen kohtalonsa oli langeta takaisin tapaansa ja päättää päivänsä kaduilla. Nyt hän tahtoi ainoastaan kuolla.

Minä palaan Maryn tarinaan. Mutta nyt, minä haluan tutkia tämän sanonnan tarkoitusta, "Mahdotonta on niitä...uudistaa." Kenelle, tarkalleen, tämä on mahdotonta?

Mary Thomas tiesi, että minä rakastin häntä. Hän myös kunnioitti minua Jumalan Sanan palvelijana. Silti Mary ei vielä halunnut tulla saavutetuksi. Ei mikään lupaus Jumalan Sanasta voinut koskettaa häntä. Ei edes hänen aviomiehensä säälivä, jumalallinen rakkaus voinut vaikuttaa häneen. Hänen korvansa näyttivät suljetuilta, hänen sydämensä paatuneelta, hänen sielunsa syyllistetyltä.

On pelottavaa yrittää palvella uskovaa, joka on langennut niin syvälle syntiin. Näyttää siltä, että mitä henkisempi ihminen, sitä vaikeampi häntä on lähestyä, kun hän lankeaa. Sinä voit puhua hänelle kun Jumalan sanansaattaja, elää ristin myötätuntoa hänen edessään, puhua hänelle Jeesuksen sydämestä - silti hänen sydämensä pysyy kivettyneenä. Hän sanoo: "Minusta tuntuu, kuin olisin mustan aukon reunalla. Kun kerran putoan, en pääse milloinkaan pois. Silti minulla ei ole yhtään voimaa kääntyä pois. Minä pelkään menettäväni sen ja päätyväni helvettiin."

Jeremia profetoi tästä tilasta: "Ja kun sinä puhut heille kaiken tämän, niin he eivät kuule sinua, ja kun sinä heille huudat, niin he eivät sinulle vastaa" (Jer. 7:27). Samoin Jeesus sanoi niistä, jotka olivat paaduttaneet sydämensä Hänen Sanalleen: "Paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat ja silmänsä he ovat ummistaneet" (Matt. 13:15).

Minä olen nähnyt lukuisien joukkojen pahoja ihmisiä vastaavaan saarnaamiseeni. Nämä ovat sisältäneet kurjimpia synnintekijöitä: paheellisia jengijohtajia, noitapiirien johtajia, sarjaraiskaajia, jopa murhaajia. Ennen kuin nämä ihmiset tulivat Jeesuksen luokse, he olivat paatuneita syntiin. Silti he eivät olleet paatuneita evankeliumille, niin kuin ne uskovat, joita kuvaillaan heprealaiskirjeessä kohdassa 6: 4-6. Minä kerron sinulle, on mahdotonta kenellekään palvella saavuttaakseen ja uudistaakseen sellaisia langenneita uskovia. Miksi? He ovat antaneet paholaisen vakuuttaa heille, "sinä olet tehnyt syntiä valoa vastaan liian usein. Ja nyt sinulle on liian myöhäistä. Sinua ei yksinkertaisesti voida saavuttaa."

Ei yksikään aviomies ole milloinkaan rakastanut vaimoaan enemmän, kuin James Thomas rakasti. Tämä mies ei milloinkaan lopettanut rakastamasta Maryä, vaikka hän oli leikkinyt huoraa. Minä olin hämmästynyt, kun katsoin hänen huolehtivan hänestä noiden tuskallisten, vaikeiden päivien ajan. Tätä naista olivat toiset miehet käsitelleet ja hakanneet. Mutta nyt hänen aviomiehensä istui kärsivällisesti hyväillen hänen haavojaan, pesten hänen kasvojaan ja itkien hänen puolestaan.

Silti, vielä hämmästyttävämpää oli se, että Jamesin suuri rakkaus ja sääli ei voinut sulattaa Maryn sydäntä. Hän yksinkertaisesti ei halunnut liikuttua, ei kyynelten eikä hellyyden kautta. Hän näytti olevan täysin jokaisen inhimillisen eleen tai voiman ulottumattomissa.

Minä olen nähnyt samanlaisen etäisyyden itsepäisissä, pettävissä aviomiehissä, jotka hylkäävät perheensä. Heidän vaimonsa anovat heitä, "Rakas, minä annan sinulle anteeksi. En välitä siitä, mitä olet tehnyt. Olemme olleet naimisissa 25 vuotta ja minä tahdon avioliittomme toimivan. Minä rakastan sinua ja tarvitsen sinua." Lapset tarttuvat isänsä jalkoihin ja valittavat, "Isä, miksi olet jättämässä meidät? Älä mene pois. Älä jätä äitiä ja minua." Mutta mikään ei voi muuttaa näitä miehiä. He ovat valmiiksi koukussa toiseen naiseen, ja he ovat valmiita heittämään pois elämänsä ja perheensä. Ei mikään määrä inhimillistä rakkautta voi saavuttaa heitä.

Minä tunsin kerran nuoren pastorin, hienon miehen, joka oli naimisissa kauniin nuoren naisen kanssa. Tämä palvelija oli vaikuttava todistaja täällä New Yorkin kaduilla. Hänen saarnaamisensa voitti monia huumeriippuvaisia Jeesukselle. Ja hän oli omistautunut opettaja, opastaen toipuvia riippuvaisia ja alkoholisteja Herran teillä.

Sitten, kerran se pastori alkoi leikkimään pornografian kanssa. Lopulta hän jäi koukkuun, ja se kirjaimellisesti voitti hänen elämänsä. Kun hänen vaimonsa sai sen selville, hän haukkui vaimoaan, "minä en aio lopettaa tätä." Sen sijaan hän sanoi, että hän halusi myös vaimonsa mukaan. Hän oli kauhuissaan. Kun hän kieltäytyi, hän suuttui ja alkoi etsiä toista naista.

Viikkojen ajan tämän miehen vaimo anoi häntä, "Sinä tiedät, että olet avaamassa sieluasi paholaiselle. Jos et lopeta, saatana saa sinut omakseen." Mutta hän ei halunnut kuunnella. Lopulta hänen vaimonsa pyysi minua puhumaan hänen kanssaan. Minä tein sen, muistuttaen tuota nuorta palvelijaa Herran työstä hänen elämässään, Raamatun selkeistä varoituksista ja meidän rakkaudestamme häntä kohtaan.

"On liian myöhäistä," hän kertoi minulle. "Minä olen riippuvainen. Minä olen jättänyt palvelemisen, enkä rakasta vaimoani enää. En voi mennä takaisin." Sitten hän osoitti minulle, että tekemällä syntiä hän häpäisi Jeesusta avoimesti. Siksi hänen oli mahdotonta tulla uudistetuksi.

Minä vastustin, "Sillä ei ole merkitystä, mitä olet tehnyt. Jeesuksella on kaikki tarvittava voima vapauttaa sinut. Me voimme alistaa tämän siteen Hänen nimessään ja Jumala vapauttaa sinut juuri nyt." Mutta hän ravisti päätään ja kieltäytyi. Ei häntä voinut taivutella. Tänä päivänä hän on naimisissa noidan kanssa ja on syvästi sekaantunut okkultismiin. Hän on täysin eksyksissä.

Inhimillinen rakkaus ja järkeily ei yksinkertaisesti voi rikkoa tällaisen synnin kahletta.

Mary Thomas ymmärsi hyvin, että synnin palkka on kuolema. Hän myös tiesi, että jokainen synti, jonka hän teki, tallennettiin, lisäten hänelle syyllisyyden taakkaa. Vain muutamia kuukausia aikaisemmin tämä sama nainen oli ollut varoittamassa muita pakenemaan syntiä ja välttämään Jumalan vihaa. Mutta nuo asiat eivät merkinneet hänelle nyt yhtään mitään.

Minä todistin samanlaista kovuutta AIDS- osastolla hiljattain. Eräs nuori mies meidän seurakunnastamme pyysi minua rukoilemaan kuolevan veljensä kanssa, jolla oli vain muutamia tunteja elettävänä. Kun me astuimme sisään hänen sairaalahuoneeseensa, tuo kuoleva potilas katsoi elokuvaa televisiosta. Kun minä seisoin hänen vierellään, minä kysyin, "Poika, hetken kuluttua seisot ikuisuudessa. Ymmärrätkö sen?" Hän ei räpäyttänyt silmäänsäkään. Hän vain jatkoi elokuvan katsomista. Sitten minä kysyin, "Saanko rukoilla kanssasi?" Hän vastasi, "Ihan sama minulle." Minä päädyin rukoilemaan yksinkertaisen rukouksen hänen puolestaan. Kun katsoin ylös, hänen silmänsä olivat vieläkin liimaantuneet televisioon. Mitä sokeutta saatana tuo jopa ikuisuuden kohtaamisessa!

Monet langenneet kristityt ovat kertoneet minulle, "Miksi ajatus helvetistä vaivaisi minua, kun olen jo valmiiksi helvetissä." Yhdessä asiassa he ovat oikeassa: On helvettiä herätä joka päivä synkkyyden pilvi pään päällä roikkuen. On helvettiä olla sellaisen tavan kuljettama, jota et voi kontrolloida, eläen kuin eläin, etsien ainoastaan mielihyvää. Jonkin ajan kuluttua jopa aistilliset nautintosi tuntuvat tyhjiltä. Huumeet, seksi ja juhliminen ei merkitse mitään. Ne eivät enää tuo sinulle iloa tai onnellisuutta. Sen sijaan ne jättävät sinut sairaaksi ja yksinäiseksi, huutamaan, "minä elän helvetissä!"

On helvettiä menettää usko, menettää kaikki toivo, menettää perhe ja rakkaat. Lopulta olet aivan yksin oman syntisen itsesi kanssa. Sinut on suljettu pois Jumalasta, täysin tietoisena siitä, että sinä olet sylkenyt Hänen kasvoilleen. Niin sinä kuljet jokaisen päivän läpi kaivaten yötä, ja jokaisen yön läpi ikävöiden päivää.

Kyllä, sinä olet tehnyt syntiä uskomatonta valoa vastaan. Sinä olet maistanut Jumalan ihmeellisestä Sanasta. Ja kyllä, sinä ristiinnaulitset Jeesusta päivittäin, häpäisten Häntä avoimesti. Sinä olet siirtymässä kauemmaksi pois rististä, kulkien vielä syvemmälle syntiin. Kyllä, on mahdotonta yhdellekään saarnaajalle tai rakkaalle tai Jumalan tuomiosta varoittajalle viedä sinua katumukseen.

Silti ei missään Kirjoituksessa sanota, että Jumalan olisi mahdotonta tehdä tämä teko sinussa. Jeesus kertoo meille, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista" (Luuk. 18:27).

Itse asiassa ei kukaan ole mennyt liian kauas Herran pelastuksesta, yhdellä poikkeuksella: ihminen, joka tekee anteeksiantamattoman synnin. Tämä synti tapahtuu, kun entinen uskova pilkkaa Pyhän Hengen työn olevan paholaisen työtä. Sellainen ihminen on repinyt Kristuksen sydämestään täydellisesti. Oikeastaan hän on lavastanut oman ristiinnaulitsemisnäytöksensä, tarkoituksellisesti tappaen kaiken rakkauden ja tahdon Jeesusta kohtaan. Tällaista ihmistä ei voida milloinkaan palauttaa.

Tietysti ne, jotka pelkäävät, että he ovat tehneet anteeksiantamatonta syntiä, eivät oikeasti ole tehneet. Mistä minä tiedän tämän? Todiste on siinä tosiasiassa, että he ovat huolissaan siitä. Ymmärtäkää, että anteeksiantamattoman synnin tekeminen vaatii omaatuntoa, joka on täysin paatunut. Tuossa tapauksessa ihmisen rakkaus Jeesukseen on korvattu täydellisellä Jumalan vihaamisella. Tämä ihminen heiluttaa nyrkkiään Jumalalle sanoen, "en halua enää ikinä kuulla sinusta". Hän jopa vaatii Jumalaa lähettämään hänet helvettiin. Sellainen ihminen vihaa kaikkea, mikä on pyhää ja puhdasta. Ja hän etsii tilaisuuksia naulata Jeesus ristille uudelleen. Hän pilkkaa kaikkea, millä on tekemistä Jumalan kanssa, kuten väittäen, "Jeesus on homo".

Jos luulet, että olet tehnyt anteeksiantamattoman synnin, mieti Jeremian lukua 30. Koko luku sisältää Jumalan kanteen Israelia vastaan. Herra kertoo kansalleen, "Teille on annettu niin paljon valoa. Minä olen siunannut teitä ja tarjonnut teille uskomattomia liiton lupauksia. Mutta te olette vastanneet kääntämällä selkänne minulle."

Jeremia profetoi heille, "Sillä näin sanoo Herra: Paha on sinun vammasi, kipeä on saamasi isku. Ei kukaan aja sinun asiaasi; sinun haavaasi ei paranneta, se ei kasva umpeen. Kaikki sinun rakastajasi ovat sinut unhottaneet, sinua he eivät kysy. Sillä niinkuin vihollista lyödään, olen minä sinua lyönyt, kovalla kurituksella, koska sinun rikoksesi on suuri, sinun syntisi monilukuiset. Miksi valitat vammaasi, kipusi kovuutta? Koska sinun rikoksesi on suuri, sinun syntisi monilukuiset, olen minä sinulle tämän tehnyt" (Jeremia 30:12-15).

Herra sanoi, pohjimmiltaan, "Sinun kauheat syntisi ovat tehneet sinut sairaaksi ja tautiseksi. Sinä olet tullut täysin turmeltuneeksi. Ja nyt sinun haavasi on niin syvä, että sitä ei voi parantaa. Ei mikään lääke voi parantaa sinua."

Silti Jumalan Sana tässä viittaa inhimilliseen parantamiseen. Ei mikään voima maan päällä voi parantaa sellaista haavaa. Se olisi täysi mahdottomuus. Mutta se ei ole milloinkaan mahdotonta Jumalalle. Vain kaksi jaetta myöhemmin Herra kertoo näille samoille parantamattomille ihmisille, "Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, Siion, jolla on nimenä 'hyljätty', 'se, josta ei kukaan välitä'" (30:17).

Jumala kertoi kansalleen, "Jokainen on luovuttanut teidän suhteenne, sanoen, että olette menneet liian pitkälle. He näkevät sinut eksyneenä lapsena, toivottomana ja hylättynä. Mutta tämän tähden minä parannan sinut. Jokainen sanoo, että sinä olet hylkiö, juoppo, ja mennyttä ja pahaa. Mutta minä palautan sinut ennalleen. Minä armahdan sinua ja parannan kaikki sinun haavasi."

Tämä on tarkalleen se, mitä Herra teki Mary Thomasille. Ihmiset olivat luovuttaneet, sisältäen hänen rakastavat ystävänsä. He eivät yksinkertaisesti voineet käsitellä hänen toivotonta tilaansa. He näkivät hänet katumattomana, alkoholisoituneena huorana, ja uskoivat, että Jumala oli kääntänyt hänet hänen synteihinsä. He sanoivat, "Jamesin tulisi erota hänestä ja laittaa hänet laitoshoitoon." Jopa uskollinen James menetti osan rajattomasta toivostaan. Kerran hän uskoutui minulle, "Tunnen itseni niin avuttomaksi. En tiedä, pääseekö hän ikinä jaloilleen."

Rakkaani, maailma voi pyyhkiä teidät pois. Jopa perheenne ja ystävänne voivat luopua teistä. Mutta Jumala lupaa, "Minä en milloinkaan luovu sinusta. Minä pelastan sinut, ja parannan jokaisen haavan ruumiissasi ja sielussasi."

Mikään, mitä kuka tahansa sanoi, ei saavuttanut Marya. Häneen ei vaikuttanut rakkaus, sääli tai pelko. Mutta tälle toivottomalle naiselle alkoi tapahtua ihme, kun häneltä pääsi syvä, sisäinen huuto. Hänen huutonsa koostui ainoastaan kahdesta sanasta: "Herra, auta". Tuossa pisteessä Mary ei voinut edes rukoilla. Hän ei voinut kääntää itseään Jumalan puoleen. Silti uudelleen ja uudelleen, syvällä sydämessään hän huusi: "Jeesus, auta minua". Lopulta hän alkoi oikeasti äännellä sanoja: "Herra, minä olen niin kaukana alhaalla, niin syvällä synnissä. Auta minua."

Maryn huudot kaikuivat Daavidin omista anomuksista Herralle: "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra" (Psalmi 130:1). "Ahdistuksissani minä huudan Herraa, ja Hän vastaa minulle" (Psalmi 120:1). Mary huusi ääneen kuin Daavid. Ja Jumala kuuli häntä.

Yhtenä päivänä, aivan kuin tyhjästä, kyyneleet alkoivat virtaamaan Maryn kasvoilta. Pyhä Henki oli täyttänyt huoneen ja kaikki Maryn patoutuneet pelot ja toivottomuus tuli kaatamalla ulos. Kristuksen anteeksiantamuksen voima tulvi hänen sielussaan ja huuhtoi pois kaiken saastan, vihan ja syyllisyyden. Pian ilo täytti hänen sielunsa ja hän alkoi nauraa ja iloita. Me kaikki katsoimme hämmästyneinä, kun tämä ennalleen palautettu, uudistettu nainen kohotti kätensä ja alkoi palvoa Herraa. Jokainen tuona päivänä paikalla ollut tiesi, että Herra oli aloittanut uskomattoman uuden työn Maryssä, pyhittäen hänet ja muuttaen hänen elämänsä.

James ja Mary päätyivät menemään takaisin Kaliforniaan, jossa he jatkoivat vankien palvelemista. Heidän avioliittonsa ja perheensä palautettiin loisteliaasti ennalleen. Ja he kokivat Jumalan täyden siunauksen elämissään.

James Thomas kuoli viime vuonna. Tämä mies meni Pelastajansa luokse rakastavana, uskollisena palvelijana. Ja myöhemmin, Mary otti uskollisesti hoitoonsa vankilatyön. Sitten, viime maaliskuussa, Mary kuoli. Jumalan armon ja voiman kautta Mary Thomas meni kirkkauteen mahtavana Jeesuksen taistelijana. Hänen elämänsä ja todistuksensa todistaa oikeaksi Luuk.18:27 - Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Ehkä sinäkin olet Maryn tavoin jollain tavalla langennut armosta. Sinä uskot, että toiset ovat pyyhkineet sinut pois ja tunnet itsesi eksyneeksi ja hylätyksi. Myös Daavid sanoo, että ihmiset ovat pyyhkineet hänet pois, sanoessaan: "Jumala on hänet hyljännyt... sillä auttajaa ei ole" (Psalmi 71:11). Niin, mitä Daavid teki? Hän teki sitä, mitä Mary Thomas teki. Hän huusi epätoivonsa syvyyksistä, "oi Jumala, auta minua" (katso 71:12). Herra kuuli Daavidin huudon ja palautti hänet ennalleen: "Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin. Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen" (71:20-21).

Ehkä heprealaiskirjeen kohta 6:4-6 on vakuuttanut sinut, ettei sinua voi uudistaa katumukseen. Et yksinkertaisesti voi uskoa, että Jumala antaa sinulle anteeksi päivittäisen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja Hänen avoimen häpäisemisensä. Ajattelet, että syntisi on liian syvää, liian sitovaa parannettavaksi.

Minä kerron sinulle, että sinä et ole ikävöinyt Jumalaa yhtään enempää kuin Israel. Jumala kutsui tätä kansaa uppiniskaiseksi ja epäjumalanpalvojaksi, julistaen, "Minun vihani kiehuu teitä vastaan. Minä kulutan teidät teidän syntinne tähden" (katso 2Moos.32:9-10). Silti, Kirjoitus sanoo, että Jumala katui vihaansa Hänen kansaansa vastaan. Sen sijaan Hän sanoi, "Miksi egyptiläiset saisivat sanoa, heidän onnettomuudekseen Hän vei heidät pois, tappaakseensa heidät... Herra katui sitä turmiota, jonka Hän oli uhannut tuottaa kansallensa" (32:12,14).

Tosiasia on, aina, kun Jumala kuulee meidän syvän, katuvan huutomme, Hänen sydämensä liikkuu, ja Hän uskollisesti vastaa huutoomme, palauttaen meidät ennalleen, parantaen meidät ja uudistaen meitä katumukseen.

Sinua voidaan kiusata olemaan huutamatta Hänelle. Sinä ajattelet, "Jos Jumala voi vetää minut tästä kuopasta, voin varmasti odottaa vielä hetken ja antautua synnilleni vähän lisää." Mutta Raamattu kertoo meille, "Nyt on pelastuksen päivä" (2Kor. 6:2). Älä ajattele, että voisit odottaa toista aikaa huutaaksesi Herralle. Uudistumisesi aika on nyt.

Huuda siis Hänelle tänään. Hän on uskollinen vapauttamaan sinut, ja palauttamaan ennalleen kaiken, mitä tuholaistoukka on syönyt. Hän ikävöi antaakseen sinulle uuden sydämen ja uuden alun. Hänelle ei mikään ole mahdotonta!