Jumalan asumus

Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä (Ef. 2:22). Asumus on paikka, jossa ollaan. Kreikan kielen sana asumus tarkoittaa tässä jakeessa pysyvää asuntoa.

Jokainen kristitty tietää, että Jumala ei asu ihmisten tekemissä temppeleissä tai rakennuksissa. Sen sijaan Herramme on valinnut elävänsä ihmisastioissa oman kansansa sydämissä ja ruumiissa. Kaikki, jotka ovat Kristuksessa, ovat osa Hänen temppeliään Hänen majaansa, Hänen pysyvää asuntoaan. Jokainen uskova voi kerskailla luottamuksella: Jumala elää minussa.

Jumalalla ei ole mitään muuta fyysistä asuinpaikkaa ei kansakuntaa, ei pääkaupunkia (ei edes Jerusalem), eikä vuorenhuippua. Hän ei asu pilvissä tai yläilmoissa, pimeydessä tai päivänvalossa, auringossa, kuussa tai tähdissä. Herra on tietenkin kaikkialla, ja Hänen läsnäolonsa kattaa kaiken. Mutta oman Sanansa mukaan Jumala valmistaa kotinsa omaan kansaansa. Verellä puhdistettu sydän on Hänen pysyvä asumuksensa.

Milloin Jumala alkoi asua meissä? Hän teki sen silloin, kun ensimmäisen kerran annoimme sydämemme Jeesukselle. Tuolla hetkellä Kristuksen läsnäolo täytti olemuksemme. Jeesus toi luoksemme Jumalan koko täyteyden Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Hän todistaa: Minä olen Isässäni... Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. (Joh. 14:20-23).

Kauan ennen kuin maailma luotiin, taivaallinen Isä päätti Poikansa kanssa, että ihmisistä tulisi heidän asumuksensa. He tekivät liiton, että Jeesus tulisi maan päälle asuttamaan valitun kansan sydämiä ja ruumiita. Minäpä osoitan tämän raamatusta:

Apostoli Paavali viittaa Kristukseen viisauden olemuksena: Mutta Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi (1Kor. 1:30).

Sananlaskujen luku kahdeksan kertoo viisaudesta sellaisella tavalla, joka voi viitata ainoastaan Jeesukseen. Viisaus sanoo jakeessa 30: Silloin minä olin Hänen vierellään, Hänen kanssaan: ja minä olin Hänen päivittäinen ilonsa, riemuiten aina Hänen edessään (engl.kään.). Mistä me tiedämme, että tämä jae kertoo Jeesuksesta? Ainoastaan Hän oli Isänsä ilo. Ei Jumala iloinnut viisaudesta, vaan Pojastaan.

Me tiedämme, että Kristus oli Jumalan kanssa jo ennen kuin maailma luotiin. Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä. Jo iankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli (Sananlaskut 8:22-23). Osaatko kuvitella, kuinka Isä ja Poika iloitsivat silloin toisistaan? He olivat yhdessä taivaan kirkkaudessa, suuressa siunauksessa.

Muista: tämä tapahtui ennen kuin Jeesus tiesi mitään ihmisten surusta. Hän ei ollut vielä vaeltanut lihassa, kaikkine sen taakkoineen ja koettelemuksineen. Häntä tulisivat vielä kohtaamaan ihmisten heikkoudet. Häntä tultaisiin hylkäämään, pilkkaamaan, sylkemään ja painamaan alas ihmisten syntien tähden. Ja Hänen olisi vielä kohdattava risti. Hän ei ollut kokenut sitä, kun Hänen taivaallinen Isänsä peittää kasvonsa. Eikä Hän ollut milloinkaan maistanut kuolemaa.

Sitten tuli tämä uuden liiton suunnitelma. Tässä suunnitelmassa Jumala joka oli luonut ihmisen siten, että hänellä on vapaa tahto näki, että kun ihminen epäonnistui, hän tarvitsisi lunastajaa. Niin Isä pyysi Poikaansa tämän uuden liiton välimieheksi. Herra kysyi: Pukeudutko ihmislihaan ja tuletko uhriksi, joka lunastaa langenneen ihmissuvun? Otatko heidän syntinsä päällesi, ja vapautatko heidät pahan otteesta?

Jeesus ymmärsi täysin nuo kauheat tulevaisuuden näkymät. Hän näki ennalta hakkaamiset, orjantappurakruunun ja sen, että Jumalan oma kansa vihaa ja hylkää Hänet. Ja Hän näki ristin häämöttävän edessään. Kuitenkin Raamattu sanoo, että Jeesus iloitsi antaessaan elämänsä meidän puolestamme. Hän laski sen hinnan ja vastasi: Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni (Psalmi 40:8).

Poika sanoi myös nämä uskomattomalta kuulostavat sanat: Riemuiten Hänen maansa asuttavassa osassa; ja minun iloni olivat ihmisten lasten kanssa (Sananlaskut 8:31, engl.kään.). Ymmärrätkö, mitä Kristus sanoo? Kaikista niistä ihmeellisistä galakseista, joita ihminen ei ole vielä löytänytkään, ja kaikista lukemattomista planeetoista, Jumala valitsi asuinpaikakseen tämän pienoisen pallon, jota kutsutaan maaksi. Ja hän valitsi ihmisen siksi paikaksi, jossa Hän tulisi täällä asumaan. Me olemme Hänen maansa asuttava osa.

Tässä on avain sanomaani: Jeesus tiesi, ettei Hän enää saisi nauttia sitä siunauksellista yhteyttä kasvoista kasvoihin, joka Hänellä oli Isänsä kanssa. Kuitenkin Hän iloitsi siitä tulevaisuudesta, että Hän tulisi asumaan meissä: ja minun iloni olivat ihmisten lasten kanssa (8:31). Toisin sanoen: Minä tuon kansan sydämeeni. Ja minä tulen olemaan yhtä heidän kanssaan nauttimaan heidän seurastaan. Hän iloitsi jo pelkästä ajatuksesta olla yhteydessä meidän kanssamme!

Minä uskon Jumalan ehdottomaan ennalta näkemiseen. Ja minä uskon, että meidän Herramme tiesi jo kauan ennen kuin olimme olemassa, kuinka jokainen ihminen tulisi vastaamaan Hänen evankeliumiinsa. En usko rajoitettuun sovitukseen. Jumala ei valinnut toisia kirottavaksi ja toisia pelastettavaksi. Jeesus kuoli kaikkien puolesta, ja kuka tahansa, joka tulee Hänen luokseen, voi pelastua. Meidän Herramme ei tahdo kenenkään menehtyvän (katso Joh. 3:15-17, 2Piet. 3:9). Mutta jos Hän tiesi nimemme ennalta, Hän tiesi myös sen, ottaisimmeko vastaan vai hylkäisimmekö Hänen uhrinsa.

Jumalan persoonana myös Kristuksella oli tämä kyky nähdä ennalta. Ja minä uskon, että Hän näki ennalta jokaisen henkilön, joka ottaisi Hänet vastaan sydämeensä kuninkaana ja Herrana. Hän tiesi meistä jokaisesta, asuimmepa me sitten Kiinassa, Venäjällä, USA:ssa, Afrikan maissa tai missä tahansa muussa maassa. Ja Hän iloitsi siitä tulevaisuuden näkymästä, että Hän tulisi asumaan meissä.

Muistatko sen päivän, kun pelastuit? Muistuvatko mieleesi ne tunteet, joita koit lupaukset, joita teit Jeesukselle, kun lupasit hylätä kaikki muut ja seurata Häntä? Jeesus näki sen tapahtuvan, jo ikuisuuksia sitten ja Hän iloitsi sinusta. Hän tiesi, että sinä tulisit ottamaan Hänet vastaan jo ennen kuin sinä valmistuit äitisi kohdussa.

Daavid kirjoittaa: Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla; sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta (Psalmi 22:9-10). Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut (139:16).

Kun et ollut vielä edes siemen, Jumala tallensi kaikki ruumiisi jäsenet kirjaansa. Hän tiesi sinusta kaiken. Ja Hänen Poikansa, Jeesus, iloitsi tietäessään, että sinä tulisit olemaan Hänen asumuksensa.

1. Jeesus iloitsi sinusta sulhasenasi. Hän aavisti ennalta yhteyden ja läheisyyden morsiamensa kanssa.

Raamattu antaa lukuisia kuvauksia olemuksestamme Kristuksen kanssa. Meitä kutsutaan Hänen ruumiiksensa, Hänen lampaiksensa, neitsyiksensä, pojiksensa, palvelijoiksensa ja ystäviksensä. Mutta kaikista näistä kuvauksista läheisin on tämä: Me olemme Kristuksen morsian. Niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta (Jesaja 62:5).

Jos olet naimisissa, muistat sen ajan, kun olit kihloissa rakkaasi kanssa. Olitte päästä varpaisiin saakka toisiinne rakastuneita. Ja laskit päiviä, jolloin voisitte lopultakin olla yksi täydellisessä liitossa elämänkumppanisi kanssa.

Niin oli myös Jeesuksen kanssa. Hän odotti sitä, että saa olla kanssasi, niin paljon, että Hän suostui jättämään täydellisen yhteytensä Isän kanssa. Hän ajatteli sitä päivää, jolloin sinä, lopultakin, tulisit olemaan Hänen morsiamensa. Ja Hänen silmissään oli rakkautta. Hän tulisi olemaan silmäteräsi, ja Hän saisi sinut kokonaan itsellensä. Tämä aiheutti Hänen riemunsa.

Sulhasesi ajatteli jo ennalta sitä aikaa, jolloin tulisit Hänen luokseen, salaiseen kammioon, joka päivä, iloiten Hänessä. Te viettäisitte yhdessä tuntikausia sulkeutuisitte maailmalta, jakaen toistenne rakkautta ja nauttien ihanasta yhteydestä. Ja Hän olisi onnellinen, kun saisi ottaa sinut hoidettavakseen: Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee (Sefanja 3:17).

Palataanpa nyt siihen aikaan, kun ensimmäisen kerran rakastuit Jeesukseen. Etsit Häntä kaikesta sydämestäsi. Luit Hänen Sanaansa puhtaalla ilolla. Olit innoissasi siitä, että sait mennä Jumalan huoneeseen rakastamaan ja palvomaan Häntä.

Jeesuksen silmissä jokainen päivä kanssasi on hääpäivä. Hän julisti: Tänne minä teen kotini. Minä elän siinä ihmisessä, joka haluaa minua enemmän kuin mitään, mitä maailmassa on.

Vaimollani Gwenillä ja minulla on ollut tällainen rakkaus avioliitossamme. Jos olimme erossa vaikka vain vuorokauden, saatoimme soitella toisillemme kolmekin kertaa päivässä. Tätä on kestänyt viidenkymmenen vuoden avioliiton ajan ja me olemme vain ihmisiä. Osaatko kuvitella sitä rakkautta, jota Jeesus on jo ennalta aavistanut kokevansa kanssasi?

2. Jeesus riemuitsi ajatuksesta jakaa kanssasi syvimmät salaisuutensa.

Yksi todellisen rakkauden suurimmista ilmaisuista on se, että jaat syvimmät salaisuutesi rakkaasi kanssa asiat, joita kukaan muu ei tiedä. Kenen tahansa sulhasen lailla Kristus odottaa jakavansa salaisuuksiaan kanssasi. Ja Hän odottaa, että sinä jaat oman sydämesi salaisuuksia Hänen kanssaan.

Juuri näinhän rakastavaiset tekevät lihallisissakin suhteissa. Vaikka Simsonin ilo Delilasta oli lihallista, ei hän salannut häneltä mitään (katso Tuom. 16:4). Hänen rakkautensa Delilaa kohtaan laittoi hänet kertomaan hänelle hänen voimansa salaisuuden ja se maksoi hänelle hänen elämänsä.

Niin kuin Jeesus iloitsi sinusta, Hän odottaa, että et ole ainoastaan Hänen morsiamensa, vaan myös Hänen ystävänsä. Hän näki sinut jo ennalta salaisessa rukouskammiossasi, kokonaan Hänelle omistautuneena. Ja Hän iloitsi ajatuksesta, että saa avata sanaansa sinulle; paljastaa asioita, joita muut uskovat eivät näkisi tai kuulisi. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni (Joh. 15:15).

Hän odotti sitä hetkeä, että saisi jakaa kanssasi Jumalan olemuksen syvimpiä salaisuuksia. Hänen Sanansa sanoo: Hänen salaisuutensa on hurskasten tykönä (Sananlaskut 3:32). Itse asiassa Herra ei tee mitään suurta ilmoittamatta etukäteen tekojaan niille, jotka rakastavat Häntä. Aamos kirjoittaa: Ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille (Aamos 3:7).

Jeesus tahtoo puhua sinulle Jumalan mieltä lähellä olevista asioista: mitä Hän haluaa saattaa päätökseen, maailmassa ja elämässäsi... Uuden liiton kirkkaudesta ja Hänen pyhitetyistä nimistään... Hänen uhrinsa ihanuudesta... Lyhyesti sanottuna, Hän odottaa, että sinä jaat Hänen kanssaan jokaisen tarpeesi ja ongelmasi, kipusi ja epäonnistumisesi, toivosi ja halusi, unelmasi ja painajaisesi. Hän haluaisi olla sinulle sellainen, jolle voit purkaa sydämesi taakan.

3. Jeesus riemuitsee siitä, että Hänen morsiamensa iloitsee Hänen sanastaan.

Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! (Sananlaskut 8:34). Kristus kertoo meille: Tämä on se henkilö, jossa minä elän ja asun sellainen, joka riippuu minussa kiinni. Joka aamu rakkaani odottaa portillani, vain saadakseen minulta sanan. Hän todella kaipaa minun ääntäni. Ja hän iloitsee kaikesta, mitä minä sanon hänelle.

Hänen morsiamenaan, näiden sanojen tulee heijastua meistä: Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi (Laulujen laulu 2:14).

Daavid oli sellainen uskova, joka odotti joka päivä Jumalan sanaa. Ja hän iloitsi siitä sanasta, jonka hän sai. Hän todistaa näin: Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota (Psalmi 119:16). Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani (119:24). Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat (119:47). Sinun lakisi on minun iloni (119:77). Tämän viimeisen jakeen sanatarkka merkitys heprean kielellä on minä nautin Sinun sanastasi.

Nyt minä haluan keskittyä niihin kahteen jo aikaisemmin mainittuun lauseeseen tuosta jakeesta, Sananlaskut 8:34, valvoo minun ovillani päivästä päivään ja vartioitsee minun ovieni pieliä. Lähdetään siitä, että mikä on se ovi [portti], johon tässä viitataan?

Psalmien kirjoittaja vastaa tähän: Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa (118:19). Minä uskon, että nämä vanhurskauden portit ovat myös se ahdas portti, josta Jeesus puhuu. Ne viittaavat jokaiseen, joka kääntyy päivittäin Jumalan sanan puoleen, oppiakseen tuntemaan Hänen vanhurskautensa.

Sellainen uskova on päättänyt vaeltaa oikeamielisesti Herran edessä. Hän on innoissaan jokaisesta paljastuksesta, joka osoittaa hänet pyhän vaelluksen polulle. Hän kertoo itselleen: Haluan totuutta sisäiseen ihmiseeni. Minä tiedän, etten saa sitä kuuntelemalla saarnakasetteja tai lukemalla kirjoja. Minun täytyy kärsivällisesti odottaa Herraa, että Hän avaa minulle porttinsa.

Jumalan Pyhä Henki tulee uskollisesti kohtaamaan tätä uskovaa joka aamu. Ja Hän kutsuu häntä, kuiskaten: Tervetuloa, ystäväni. Anna minun näyttää sinulle tänäänkin jotain uutta Jumalan vanhurskaudesta.

Toiseksi, mitä tarkoittaa vartioida minun ovieni pieliä? Tämä viitta jokaiseen uskovaan, joka vapisee Jumalan sanasta. Sanonta tulee Jesajan kirjan luvusta kuusi, kun profeetta odotti temppelin ovenpielissä, ikävöiden Jumalan kuulemista.

Kun Jesaja seisoi siellä, hän kuuli serafien laulaen: Pyhä, pyhä, taivaiden soidessa ylistystä. Sitten, yhtäkkiä, voimallinen ääni jyrähti taivaasta. Tuo ääni oli niin kova ja selkeä, että se järisytti kaikkea, niin että pihtipielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täytettiin savulla (Jesaja 6:4).

Tämä suuri ääni vapisutti Jesajaa luihin ja ytimiin saakka. Se hämmensi ja syyllisti häntä niin, että hän huudahti: Voi minua! Minä hukun (6:5). Profeetta vapisi kuullessaan Jumalan äänen.

Jesaja on esimerkki ihmisestä, joka vartioitsee minun ovieni pielissä. Tämä uskova ikävöi Jumalan sanan kuulemista. Ja kun sana tulee, hän sallii sen syyllistämisen upota sieluunsa. Jumalan Sana sanoo sellaisesta ihmisestä: Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä (66:2).

Olemme nähneet, kuinka Jeesus riemuitsi meistä jo ennen kuin maailmaa tehtiin. Hän odotti sitä, että Hän saa olla meissä ja valmistaa meihin asumuksensa. Ja Hän riemuitsi siitä, että me riippuisimme Hänessä, hyläten kaikki muut. Etsisimme Häntä päivittäin ja viettäisimme aikaa Hänen kanssaan. Hän jakaisi salaisuutensa kanssamme ja me purkaisimme sydämemme taakan Hänelle. Me iloitsisimme Hänen teistään, etsien Häneltä paljastuksia Hänen vanhurskaudestaan. Ja me vapisemme niistä paljastuksista, joita Hän meille antaa.

Raamattu ilmoittaa selkeästi, mitä Jeesus odottaa löytävänsä meistä Hänen asumuksensa. Täytätkö sinä Hänen odotuksensa? Hän odottaa viettävänsä eliniän kanssasi. Onko läheisyytesi Hänen kanssaan kasvavaa? Vai jätätkö Hänet vaille huomiota?

Sulhasellasi oli aikomuksena vetää sinut Hänen lähelleen. Hän halusi avata sydämensä sinulle, viettää päivittäin ihanaa aikaa seurassasi. Hän ikävöi näyttää sinulle monia asioita, sellaisia, joita kukaan muu ei ollut nähnyt. Hän halusi sulattaa elämäsi, tuoda esiin Hengen hedelmän sinussa. Ja Hän tahtoi ottaa pois heikkoutesi, pelkosi ja vajavaisuuden tunteesi.

Lyhyesti sanottuna, sinusta piti tulla Hänen sydämensä ilo kyyneltesi, läheisyytesi, riippuvuutesi ja omistautumisesi kautta. Sinun sanojesi Hänelle piti olla niin kuin morsiamen sanat: minä istun hänen varjossansa, ja hänen hedelmänsä on minun suussani makea (Laulujen laulu 2:3). Anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi (2:14).

Ajatuskin tästä suhteesta kanssasi sai Kristuksen riemuitsemaan, kauan ennen kuin maailmaa luotiin. Mutta nyt, kun on tullut aika nauttia tuosta suhteesta, jätät Herran huomiotta. Sinulla on aikaa katsella televisiota, käydä ostoksilla, surffailla netissä, hoitaa puutarhaa mutta sinulla ei ole enää aikaa Jeesukselle. Kysyn sinulta kysymyksen: uskotko, että Hän asuttaa sellaisen morsiamen sydäntä, joka on kyllästynyt Häneen? Miksi Hän jatkaisi oloaan sellaisessa, jolla ei ole aikaa olla Hänen kanssaan, puhua Hänelle tai kuunnella Häntä?

Tämä on vakava varoitus: Jeesus ei elä niissä, jotka eivät välitä Hänestä. Voi olla että esität vastalauseen, sanoen: Mutta minähän rakastan Herraani. En minä ole kohdellut Häntä huonosti. Mutta tosiasia on, että jos olet jättänyt väliin rukoilemisen ja Hänen sanansa viikkokausiksi jos sinulla ei ole henkilökohtaista, läheistä suhdetta Hänen kanssaan olet tehnyt valintasi. Olet päättänyt: Tekoni todistavat, että minulla ei ole intohimoista rakkautta Jeesusta kohtaan. Perheeni, urani ja henkilökohtaiset tarpeeni tulevat etusijalla.

Jumalan sana varoittaa selkeästi: Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta (Hebr. 2:3). Kristuksen huomiotta jättämisestä saa maksaa suuren hinnan. Raamattu varoittaa, että jos emme välitä Hänen pelastuksensa lahjasta, me jäämme suolan valtaan. Minäpä selitän.

Hesekielin luku 47 kertoo sellaisesta elämän virrasta, joka lähtee Jumalan valtaistuimelta. Tämä virta koostuu pyhästä, parantavasta vedestä. Ja kun se virtaa erämaan kautta, se herättää elämään kaiken, mitä se koskettaa. Se laajenee leveämmäksi ja syvemmäksi, kunnes siinä voi uida.

Nämä vedet... virtaavat alas Aromaahan ja tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee. Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee (Hesekiel 47:8-9).

Tämä virta edustaa saarnattua evankeliumia. Kristuksen hyvä sanoma alkoi vain pikku pisaroina, kahdentoista opetuslapsen saarnaamisen kautta. Sitten sana levisi. Apostoli Paavali saarnasi sitä laajalti, ja myöhemmin hänen käännynnäisensä. Pian se levisi läpi koko maailman. Tänä päivänä tuhannet ja taas tuhannet Jumalan palvelijat saarnaavat evankeliumia kaikkialla maan päällä. Nyt on siis virtoja, joissa voi uida. Kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee (47:9).

Tämä virta on virrannut Golgatalta saakka. Ja tänä päivänä miljoonat sellaiset parantuvat, jotka kuulevat ja ottavat vastaan Jumalan sanan. Kristuksen totuus herättää heidät välinpitämättömyydestä, laiskuudesta ja apatiasta. Nyt heidän silmänsä ovat avoinna ja he iloitsevat Jeesuksessa. He etsivät Häntä päivittäin, rakastavat Hänen sanaansa ja jakavat läheisyyttä Hänen kanssaan. He oppivat Hengessä sellaisia asioita, joita he eivät ole milloinkaan tienneet. Heille annetaan Jumalan sydämen salaisuuksia ja se parantaa heitä.

Mitä sinulle on tapahtunut? Uitko Jumalan parantavissa vesissä? Vai annatko tämän virran ohittaa sinut? Katso, mitä tapahtuu niille erämaan alueille, joissa nämä vedet eivät virtaa: Rämeet ja lätäköt eivät parane: ne jätetään suolan valtaan (47:11).

Ehkä syyllistyt siihen, että et välitä Jeesuksesta. Et ole rukoillut. Olet ollut tottelematon, välinpitämätön Hänen sanaansa kohtaan. Olet kuullut syyllistäviä saarnoja ja antanut niiden vaikuttaa sinuun, mutta olet jatkuvasti palannut omaan tyytyväisyyteesi. Välinpitämättömyydestäsi on tullut elämäntapa. Jos totta puhutaan, olet katkaissut kaikki ne odotukset, joita Jeesuksella kerran oli sinua kohtaan.

Mitä tarkoittaa se suolan valtaan jääminen, niin kuin Hesekiel ilmoittaa? Se tarkoittaa täydellistä hedelmättömyyttä, tyhjyyttä, kuivuutta ja yksinäisyyttä. Ajattele Kuollutta merta Israelissa. Se on vesistö, joka on täysin jätetty suolan valtaan. Yksikään kala ei voi selviytyä siinä. Yksikään kasvi ei voi kasvaa siinä eikä sen ympäristössä. Se on aivan hedelmätön.

Onko sinusta tullut tällainen rämeinen paikka eristäytynyt, kuivuva lätäkkö? Eikö elämäsi kanna hedelmää Jumalalle? Onko päivittäinen olemassaolosi tyhjää, kuivaa tai yksinäistä? Ehkä sinut on jätetty suolan valtaan. Kaikkialla ympärilläsi toiset kantavat hedelmää ja kasvavat Kristuksessa. Jumalan pyhät virrat ovat parantaneet heidät. Mutta sinulla ei ole yhtään niitä voimavaroja, joita heillä on. Sinusta on tullut nimikristitty.

Jos tämä sanoma vaivaa tai syyllistää sinua, minulla on sinulle hyviä uutisia:

Silloin, kun uusi liitto tehtiin, taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa näkivät ennalta, että monet tulisivat jättämään Kristuksen huomiotta. Näistä ihmisistä tulisi penseitä tai kylmiä, sellaisia, jotka lopulta lankeavat pois. Niinpä Isä ja Poika tekivät sopimuksen: jos yksikin lammas eksyy tai kulkee harhaan, Jeesus lähtee sen perään ja tuo sen takaisin laumaan.

Kuollut inhimillisyys saadaan takaisin elämään raikkaalla parantavien vesien virralla. Nämä vedet... tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee (Hesekiel 47:8). Kun Jumalan parantavat vedet alkavat virrata, kaikenlaista vihreää alkaa versoa kaikkialla ympäristössä ruohikkoa siellä, pikkukasveja täällä. Pian kukoistaa kokonainen puutarha.

Rakas pyhä, Jumala kaipaa sinua vieläkin. Ja Hänellä on vieläkin suunnitelmia sinun varallesi. Itse asiassa voit tänä päivänä aloittaa elämäsi uudelleen. Hän lupaa palauttaa ennalleen kaiken sen, mikä on elämästäsi syöty ja tuhoutunut, aivan sama, kuinka kauan siitä on. Minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät (Jooel 2:25).

Voit vieläkin olla hänen asumuksensa vieläkin oppia Hänen salaisuuksiaan ja ottaa vastaan Hänen ilmestyksiään. Tämä on tiesi takaisin: Tiedosta, että olet jättänyt Hänet vaille huomiota. Myönnä, että olet ollut kiireinen aikaa kaikelle muulle, paitsi Hänelle. Tunnusta, ettet ole kuunnellut, kun Hän on kutsunut sinua. Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee! (Ef. 5:14).

Huuda Hänelle nyt: Oi Jumala paranna minut! Herätä sieluni! Ravistele minut tästä uneliaisuudesta. Minä haluan muuttua. Minä tiedän, että Sinun, Herra, täytyy tehdä työsi minussa. Minä odotan Sinun kosketustasi.

Jeremia osoittaa meille, millainen Jumalan sydän on sellaista kansaa kohtaan, jotka jättävät Hänet huomiotta ja unohtavat Hänet: Palaja, sinä luopiovaimo Israel... minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, enkä pidä vihaa iankaikkisesti. Ainoastaan tunne rikoksesi... Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni... minä parannan teidän luopumuksenne (Jeremia 3:12-14,22).

Jesaja lisää vielä tämän vakuutuksen: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi. Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi... Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille... ja minä parannan (Jesaja 57:15-19).

Jumala sanoo sinulle: Lapseni, hetken olin sinulle vihainen. Luovutin sinut tyhjyydellesi ja yksinäisyydellesi. Mutta nyt aion palauttaa sinulle kaiken, mitä paholainen on tuhonnut.

Elämäsi voi uudelleen tulla puutarha. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta. Anna Herran tehdä tästä päivästä sinulle uuden alun ensimmäinen päivä.