Jumalan kasvojen etsiminen

Psalmissa 27 Daavid rukoilee Jumalaa hartaasti. Hän anoo jakeessa 7: "Kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle." Hänen rukouksensa keskittyy yhteen tarpeeseen, yhteen haluun, johonkin, josta on tullut hänelle polttava asia: "Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän" (Ps.27:4).

Daavid todistaa: "Herra, minulla on yksi rukous, yksi pyyntö. Se on ainoa tärkeä päämäärä elämässäni, jatkuva rukous, yksi asia, jota minä halajan. Ja minä etsin sitä kaikesta sydämestäni. Tämä asia polttaa minua jatkuvana päämääränä."

Mikä oli tuo asia, jota Daavid kaipasi yli kaiken muun, se päämäärä, jonka hän oli asettanut sydämelleen? Hän kertoo sen meille: "...että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä" (Ps.27:4).

İlä käsitä väärin: Daavid ei ollut mikään askeetikko, joka hylkäsi maailman. Ei hän ollut erakko, joka lymysi erämaassa yksinäisyydessä. Ei, Daavid oli elämää täynnä oleva toiminnan mies. Hän oli suuri soturi, jota suuret joukot ylistivät voitoista taisteluissa. Hän oli palava rukouksessaan ja palvonnassaan, sydämellä, joka janosi Jumalaa. Ja Jumala oli täyttänyt monia Daavidin pyyntöjä.

Daavid todellakin sai maistaa kaikkea, mitä ihminen haluaa elämässään. Hänellä oli rikkautta ja valtaa, voimaa ja auktoriteettia. Hän oli saanut ihmisten kunnioituksen, ylistyksen ja palvonnan. Jumala oli antanut hänelle Jerusalemin valtakuntansa pääkaupungiksi. Ja Daavidilla oli ympärillään miehiä, jotka olivat valmiita kuolemaan hänen puolestaan.

Ennen kaikkea Daavid oli jumalanpalvelija. Hän oli mies, joka ylisti ja antoi kiitoksen Jumalalle kaikista siunauksistaan. Hän todisti: "Herra siunaa minua päivittäin." Mutta samanaikaisesti Daavid oli soturi. Hänellä oli vihollisia ja vaikeuksia koko elämänsä ajan. Koko helvetti halusi tuhota tuon jumalisen miehen. Daavidilla oli viholliset ympärillään, jotka olivat vannoneet tulevansa "syömään minun lihaani" (Ps.27:2).

Mutta Daavid ei pelännyt. Tämän psalmin ensimmäisessä jakeessa hän julistaa: "...ketä minä pelkään!" (Ps.27:1). Hän luotti Jumalan armoon ja laupeuteen, ja hän tiesi, että Jumala antoi hänelle voimaa: "Herra on minun elämäni turva" (Ps.27:1).

Näemme aivan selvästi, että Daavid jatkaa kuten aina ennenkin elämäänsä antaumuksella. Mutta kaikista siunauksista huolimatta hän oli kokenut, että jotain silti puuttui hänen elämästään. Kun hän katsoi elämäänsä taaksepäin, Daavid näki tarpeen, joka ei ollut vielä täyttynyt. Hänen koko elämänsä keskittyi tuohon yhteen asiaan, ja hän huusi Jumalan puoleen sen asian tähden.

Daavid sanoi näin: "Minä etsin nyt elämän tapaa - pysyvää paikkaa Herrassa, jota minun sieluni kaipaa. Minä haluan keskeytymättömän läheisyyden Jumalani kanssa." Tätä Daavid tarkoitti, kun hän rukoili: "...että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä" (Ps.27:4).

Daavid ei aikonut jättää valtaistuintaan ja muuttaa Jumalan temppeliin. Ei, hänen sydämensä kaipasi jotain, minkä hän näki hengessä. Daavid tarvitsi enemmän kuin sapatin jumalanpalveluksen. Hän tajusi, että oli olemassa jotain enemmän kuin mitä hän oli tähän saakka Herralta saanut, ja hän ei hellittäisi, ennenkuin löytäisi sen.

Hän sanoo ytimekkäästi: "Herrassa on sellainen kauneus, kirkkaus, innoitus, jollaista en ole ennen havainnut elämäni aikana. Haluan tietää, mitä on elää keskeytymättömässä yhteydessä Jumalani kanssa. Olen saanut voittoja, olen vapautettu, olen nähnyt hänen kätensä tekevän ihmeitä - mutta silti kaipaan jotain, mikä ei järky. Haluan elämäni olevan elävä rukous. Vain sillä tavalla selviän lopun elämäni."

Tämä jumalinen mies oli kyllästynyt tyhjiin seremonioihin, kun papit ja kansa kävi läpi noita kuolleita uskonnollisia kuvioita. Daavid näki noissa rituaaleissa vain uskonnollisen kaavan, jossa ei ollut voimaa. Hänen sydämensä huusi: "Tämä on väärin. Siksi ihmiset luopuvat palvomasta ja kääntyvät epäjumalien puoleen. Tässä ei ole mitään kaunista, ei rakkautta. Minä rakastan Jumalan huonetta, mutta mitä on tapahtunut elämälle? Lakia opetetaan vielä, mutta siitä on tullut vain kuollutta tietoa. Nykyään minä lähden pois temppelistä masentuneena."

Daavid halusi päästä sisälle todelliseen elämään uskonnollisuuden ohi. Kuka oli uhrattu lammas? Mikä oli suitsukkeiden ja kynttilöiden todellinen tarkoitus? Daavid sydämessään halusi tietää, ja hän teki päätöksen: "Tämä riittää minulle - en voi jatkaa näin. En tyydy tällaiseen. En halua elää loppuelämääni hengellisessä tietämättömyydessä. Tästä lähtien minulla on vain yksi päämäärä elämässä. Haluan asua Herran läsnäolossa ja pyytää häneltä niin kauan kuin olen saanut sen, mitä olen kaivannut."

Minä uskon, että on miljoonia uskovia tänään, jotka rakastavat Herraa, mutta heistä tuntuu, että jotain puuttuu elämästä. Hyvin monet lukijat kirjoittavat, että heidän seurakunnastaan puuttuu elämä: "Meidän pastorimme saarnat ovat kuolleita. Hän puhuu jotain, minkä hän saa kirjoista, ei etsimällä Herran kasvoja. Minä kyselen itseltäni jokaisen kokouksen jälkeen: 'Olen juuri ollut kirkossa, miksi minun sydämeni on masentunut?' "

Daavid ei mennyt pappiensa, Abjatarin ja Saadokin luokse tuon asian takia. Mutta ei hän jättänyt seurakuntaakaan. Hän ei koskaan lakannut käymästä Herran huoneessa. Hän oli päättänyt: "Jos Herran huone on rukoushuone - ja jos hänen seurakuntansa on siellä, missä hänen läsnäolonsa tulee esille - silloin minun rukouspaikkani on Herran huone. Minä olen kääntänyt sydämeni etsimään hänen kauneuttaan kunnes minä saan tuntea hänet. Minä kiinnitän silmäni häneen kunnes näen jotain, mikä vetää minua puoleensa niin, että lopultakin olen tyytyväinen."

Niin Daavid meni omaan kotiinsa ja rukoili: "Herra, kuule minun ääneni, kun minä huudan, armahda minua ja vastaa minulle" (Ps.27:7). Toisin sanoen: "Herra, minä haluan olla katkeamattomassa yhteydessä kanssasi. Mitä minun on tehtävä saavuttaakseni sen?"

Jumala vastasi yksinkertaisesti: "Etsikää minun kasvojani" (27:8). Miten Daavid suhtautui tähän? Hän vastasi: "Herra minä etsin sinun kasvojasi" (27:8).

Jumalan kasvot on hänen kaltaisuutensa, hänen peilikuvansa. Vastaamalla samoin kuin hän, Herra paljasti Daavidille kuinka saada tyydytys kaipaukselleen: heijastaen Jumalaa omassa elämässään. Hän neuvoi Daavidia: "Opi minusta. Etsi sanaani ja rukoile ymmärrystä Hengen kautta, niin voit olla minun kaltaiseni. Minä haluan, että sinä elämälläsi heijastat minun kauneuttani maailmalle."

Tämä ei ollut vain kehoitus rukoukseen, Daavid oli jo rukoillut seitsemän kertaa päivässä. Itse asiassa Daavidin rukoukset saivat hänessä aikaan halun päästä tuntemaan Herra. Ei, tämä kutsu Jumalalta oli saada aikaan kaipausta elämään, joka kokonaan heijastaa Jeesusta.

Ymmärräthän, että Golgatalla Jumala otti ihmisen kasvot. Jeesus tuli maan päälle ihmisenä, Jumala lihassa. Ja hän teki sen saadakseen tuntea kipumme, kiusauksemme ja koetuksemme kuten mekin, ja näyttää meille Isän. Raamattu kutsuu Jeesusta tarkalleen Jumalan kaltaiseksi. Hänellä on sama olemus kuin Jumalalla, Isällä (katso Hebr.1:3), "hänen olemuksensa kuva". Siis hän on sama kuin Isä kaikessa.

Aivan tähän päivään asti Jeesus on Jumalan kasvot tai hänen tarkka kaltaisuutensa maan päällä. Ja hänen kauttansa meillä on keskeytymätön yhteys Isän kanssa. Ristin kautta meillä on mahdollisuus "nähdä hänen kasvonsa", koskettaa häntä. Me voimme elää kuten hän eli, todistaen: "Minä en tee mitään muuta kuin, minkä näen ja kuulen Herralta."

Tänään kun Jumala sanoo: "Etsikää minun kasvojani," hänen sanoillaan on enemmän sisältöä kuin minään muuna aikana historiassa. Miksi? Koska miljoonat kyselevät tänään: "Mikä Jeesus?"

Kristus varoitti, että monia valhekristuksia tulee ilmestymään. Ja he tulevat juuri ennen hän tulemustaan aikojen lopulla. Jeesuksen opetuslapset kysyivät häneltä: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?" Ja Herra vastasi: "Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta" (Matt.24:3,5). Sitten Jeesus antaa nimenomaisen ohjeen: "Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus' tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko' " (Matt.24:23).

En usko, että Paavali tässä puhuu häiriytyneistä ihmisistä, joilla on valkoiset viitat ja sotkuiset parrat väittäen: "Minä olen Jumalan poika." Ei, hän kuvaa eksyneitä saarnaajia, jotka saarnaavat erilaista evankeliumia ja erilaista kristusta. Paavali varoitti miehistä, jotka saarnaavat toista Jeesusta, sellaista, jota me emme ole saarnanneet .... vierasta evankeliumia. (2.Kor.13:22).

Samoin Jeesus varoitti: "Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee...... eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut" (Mark.13:22). Nämä Jeesuksen sanat ovat aina hämmästyttäneet minut. Olen kummastellut: "Kuinka on mahdollista, että joku voi eksyttää valitut kerskumalla olevansa Kristus? Sellaista henkilöähan ei otettaisi täydestä."

Mutta Jeesus ja Paavali eivät ainoastaan puhu ihmisistä, jotka väittävät omaavansa jumalisia voimia. He viittaavat myös liikkeisiin, jotka sanovat edustavansa Kristuksen kaltaisuutta, mukaan lukien uudet Jeesus-liikkeet. Se on sitä, kun ihmiset sanovat, että täällä on Jeesuksen kasvot. Tällaiseltä hän näyttää. Me olemme löytäneet tosi Jeesuksen, antakaa meidän näyttää hänet teille sellaisena kuin hän on.

Noita liikkeitä ei ole johtamassa jotkut mielipuolet, vaan koulutetut henkilöt, jotka tietävät kuinka saavuttaa massoja. Nuo hienosti puhuvat opettajat eivät alistu Raamatun auktoriteettiin eivätkä usko rukouksen voimaan. He esiintyvät ikäänkuin valon enkeleinä ja esittävät uutta, valaistua oppia, jonka he sanovat heijastavan Jeesusta. He saavat erikoisesti mukaansa nuoria, jotka ovat kyllästyneet kuolleeseen uskontoon, jota he ovat kokeneet omassa seurakunnassaan.

Paavali varoittaa meitä selvin sanoin sellaisista saarnaajista: "...turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta.... sellaiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi" (2.Kor:11;3,13).

Tämä uusi liike sanoo "ajattelevansa uudelleen kristillisyyttä". Se alkoi noin kymmenen vuotta sitten pieninä ryhminä, jotka muodostuivat jonkinlaisen harhakuvan saaneista uskovista, joita "syntisystävällinen" megakirkkoliike ei tyydyttänyt. Eräs reportteri kuvaa liikettä sanalla "mega burnout" ja sanoo liikkeen koostuvan nuorista, jotka ovat kyllästyneet itseriittoisuuden pintapuoliseen evankeliumiin.

Barna Group:in kyselystä kävi ilmi, että noin 10 - 20 miljoonaa uudestisyntynyttä uskovaa on lakannut käymästä kirkossa USA:ssa, juuri niin sanotuista suurista ikäluokista. He sanovat olevansa etsijöitä ja halusivat päästä seurakuntaan, joka varjelisi iPodeista, TiV:sta, Xboxeista, kilpailusta ja suuruuden tavoittelusta. Mutta he sanovat, että kirkko petti heidät. Se ei ollut ensinkään turvapaikka maailmalta, vaan se oli niinkuin Disney World rullaluistimineen, urheiluseuroineen, ravintoloineen, pelihuoneineen - juuri kaikkea sitä, josta he halusivat päästä eroon.

Eräs kirjoittaa: "Meille kerrottiin, että kaikki tämä oli sitä varten, että se saisi "etsijät" mukaan. Mutta me kysyimme: "Saada heidät mukaan, mutta mihin?" Me etsimme Raamatusta, mutta emme löytäneet näissä kirkoissa mitään, joka olisi vähänkään muistuttanut Apostolien Tekojen seurakuntaa."

Totuus on se, että useimmat etsijät aivan vilpittömästi etsivät Kristuksen kasvoja. He etsivät kaikkialla seurakuntaa, jossa he saisivat tuntea Jeesuksen läsnäoloa - Jumalan sanan Kristuksen. He etsivät saarnaajia, jotka ainoastaan haluavat olla Jeesuksen kaltaisia, eikä viekkaita miehiä, jotka tarjoavat sekoitettua evankeliumia. He haluavat seurakunnan, joka on todellisuuteen perustuva - ei hyviä tunteita aikaansaavia luentoja siitä, kuinka saavuttaa huippukykynsä, vaan sieluja voittavia sanomia Jumalan sydämeltä, jotka paljastavat synnin ja murtavat sen voiman heidän elämässään.

Monet noista harhakuvan saaneista liittyvät nyt tuohon "nousevakirkkoliikkeeseen". Dallasilainen sanomalehti kuvaa tuota liikettä tällä tavalla "Monissa 'Nousevakirkkoliikkeissä' on piirteitä erilaisista uskonnollisista perinteistä, erikoisesti katolisuudesta ja itäisestä ortodoksista. Jotkut ovat ottaneet keskiaikaista mystiikkaa, kuten labyrintissä kävelyä. Se on ikäänkuin itsevalinta ja sekoita tyyliä ja painottaa yhteisö- ja yhteiskunta oikeudenmukaisuutta. Helvettiä ei hyväksytä, koska se tekee Jumalasta kiduttajan" Sellaiset seurakunnat käyttävät kuvia, kynttilöitä, suitsukkeita ja muita esineitä palvelusmenoissaan.

Monet näistä seurakunnista ovat yhteydessä keskenään internetin blogien kautta, ja liike leviää myös jo vanhempiinkin uskonsuuntiin. Heidän yleinen väitteensä on: "Me yritämme saada uudelleen yhteyttä Jeesukseen - radikaaliseen Jeesukseen." " Me haluamme antaa Kristukselle humaanisemmat kasvot." "Yrittäkäämme yhdessä selvittää Jeesus." Ei! He laittavat omat kasvonsa Kristukselle, se ei ole Raamatun Kristus. Teologia, käsitys Jeesuksesta on heille yhteisesti neuvoteltavissa. He yllyttävät käyttämään mielikuvitusta ymmärtämään, mitä Jeesus sanoo. Eräs heidän päämiehistään sanoo: "Selkeys on hyvä, mutta joskus mystillisyys on vielä parempi."

Ajattele, mitä tässä sanotaan. Selkeä ilmaisu on raamatullisen kristillisyyden perusta. Mikään ei voi olla sen selvempää kuin Paavalin ilmoitus Raamatun Kristuksesta. Hän varoittaa: "Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännyitte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristää Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. .... jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. .... Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut" (Gal.1:6-12).

Ajattele nyt , mitä tämä "nousevakirkkoliike" sanoo, kun se panee mystillisyyden selkeyden edelle. Tuo sana tarkoittaa salaista, epäselvää, peiteltyä yritystä herättää mielenkiintoa. Paavali sanoo sitä Kristuksen evankeliumin vääristelyksi. Jumalalle on kelvollista vain Raamatun ilmaisema Jeesus. Ja Paavali varoittaa varmuudella: "Vaikka enkeli taivaasta saarnaisi uutta evankeliumia, se on väärää evankeliumia, suoraan helvetistä. Olkoon sen saarnaajat kirotut."

Minulla on myös vakava varoitus jokaiselle nuorelle saarnaajalle ja totuudenetsijälle, joka surffaa internetissä tai kirjakaupoissa. Sieltä löytyy kirjoja, kirjoituksia ja blogeja uudenlaisesta kristinuskosta; ne ovat hienosti kirjoitettuja esityksiä. Mutta olkaa varovaisia: syöttinä on käytetty Jeesusta, mutta se on erilainen Jeesus. Ellet todella tunne Jumalan sanan Jeesusta, sinut tullaan eksyttämään.

Yli 50 vuoden sananpalvelun aikana olen nähnyt kaikenlaisten väärien oppien tuulien ja vivahteitten tulevan esille. Ne saavat aina mukaansa seuraajia, ja sitten muutaman vuoden jälkeen ne häviävät, jättäen jälkeensä monia haaksirikkoutuneita uskovia. Ja tätä jo tapahtui ennen internetin käyttöön tuloa. Nyt demoniset opit leviävät internetin ansiosta ympäri maailmaa hetkessä.

Tuo "nousevakirkkoliike" ei tule lopettamaan. Se tulee kehittämään eri muotoja, kunnes kaikki Jeesuksen ennustukset toteutuvat. Eniten minua murehduttaa se, että tuhannet sananpalvelijat ottavat oppia näiltä "sivistyneiltä ääniltä". Monet eksytetään ja he alkavat saarnata oman mielikuvituksensa Jeesusta, koska he ovat luopuneet Jumalan kasvojen etsimisestä ja ottaneet oppinsa uudesta radikaalisesta teologiasta. Jumalan sanan saarnaamisen sijaan he saarnaavat radikaalia Jeesusta, joka vastustaa sotaa, joka on vallankumouksellinen, ja joka pyyhkii pois köyhyyden.

Joka on lukenut Evankeliumit, tietää, mitä Jeesus on sanonut kaikista näistä asioista. Jeesus rakasti köyhiä ja käski seurakuntansa huolehtia leskistä ja orvoista. Meidän elämästämme tulee kuvastua Kristuksen rakkaus maailmalle. Mutta 'nousevakirkkoliike' on peilin tilalle laittanut kanvaasin. Je he sanovat, että he voivat maalata sellaiset Jeesuksen kasvot kuin katsovat parhaakseen. Tämä on suora hyökkäys Kristuksen jumaluutta vastaan, ja tarkoitus tuoda Kristus ihmisen tasolle. Minä näen tämän vihollisen viimeisenä hyökkäyksenä seurakuntaa vastaan ennen Jeesuksen tulemista.

Mitä meidän pitää tehdä Golgatan veristä Kristusta rakastavina? Jumala antaa meille saman vastauksen kuin hän antoi Daavidille, kun tämä jumalinen mies oli epäjumalan palvelijoiden ympäröimänä: "Etsi minun kasvojani." Tämän on oltava meidän elämämme ainoa halu. Meidän tehtävämme on olla jatkuvassa keskeytymättömässä yhteydessä Kirkkauden Kristuksen kanssa - etsiä ja tutkia hänen Sanastaan Jeesuksen kauneutta, kunnes me tunnemme hänet ja tulemme tyydytetyiksi.

Ja me teemme sen vain yhtä tarkoitusta varten: että tulisimme hänen kaltaisekseen! Että meistä tulee hänen kuvansa, niin että ne, jotka etsivät tosi Kristusta, saavat nähdä hänet meissä. Kaikki evankeliointi, sielujen voittaminen, lähetystyö ovat turhaa, ellemme me katso Jeesuksen kasvoihin ja ellemme me kaiken aikaa muutu hänen kuvakseen. Vain sellainen uskova voi koskettaa ihmisten sieluja. Ja Jeesus on kutsunut meidät heijastamaan kasvojaan kadotetulle maailmalle, joka ei tunne häntä.

Kun luin hiljattain näistä asioista, minä huusin: "Mitä he ovat tehneet meidän rakkaalle Jeesuksellemme." Mutta Henki kuiskasi minulle: "Älä murehdi. Sinä tiedät kuinka tämä tulee päättymään. Taivaat aukeavat, ja Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra tulee valkoisen hevosen selässä. Hän tulee hallitsemaan rautaisella valtikalla. Ja hän ottaa kiinni jokaisen väärän profeetan, ja hän surmaa miekallaan jokaisen Kristuksen vastustajan."

Jokainen polvi tulee notkistumaan tuona päivänä, kun me näemme hänen kasvonsa!