Jumalan kirkkauden kokemisen vaikutus
Raamattu sanoo aivan selvästi, että jokaisella uskovalla on mahdollisuus nähdä ja ymmärtää Jumalan kirkkaus. Se on totta: Jumala ilmaisee kirkkautensa kaikille, jotka pyytävät ja etsivät sitä ahkerasti. Lisäksi uskon, että Jumalan kirkkaus varustaa hänen kansansa kohtalokkaita edessä olevia päiviä varten. Paavali sanoo, että tämä ilmoitus: "...on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa" (Apt.20:32).
Toisin kuin jotkut uskovat luulevat, Jumalan kirkkaus ei ole jonkinlainen fyysinen manifesti. Se ei ole jokin ekstaattinen tunne, joka valtaa sinut. Se ei ole myöskään jonkinlainen yliluonnollinen heijastus tai enkelimäinen valon välähdys. Yksinkertaisesti sanottuna Jumalan kirkkaus on hänen luontonsa ja ominaisuuksiensa ilmeneminen!
Herra itse määrittelee kirkkautensa Raamatussa seuraavasti. Kun rukoilemme: "Herra ilmaise minulle kirkkautesi", me itse asiassa rukoilemme: "Isä, ilmaise minulle, kuka Sinä olet." Jos sitten Herra ilmaisee meille kirkkautensa, Hän ilmaisee sen meille sellaisena kuin Hän haluaa meidän tuntevan Hänet.
Mooseksen kokemus Jumalan kirkkaudesta tuo esille tämän totuuden. Herra lähetti Mooseksen vapauttamaan Israelin antamatta itsestään täydellistä ilmoitusta siitä, kuka Hän, Israelin Jumala oli. Herra vain sanoi hänelle: "Mene vain ja sano MINÄ OLEN lähetti sinut." Mutta hän ei selittänyt, kuka MINÄ OLEN oli.
Uskon, että siksi Mooses huusi: "...Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi" (2.Moos.33:18). Mooseksella oli kalvava nälkä ja jano tietää, kuka tuo suuri MINÄ OLEN oli - tietää millainen hänen luontonsa ja luonteensa oikeastaan oli.
Herra myös vastasi Mooseksen rukoukseen. Ensiksi Hän neuvoi Moosesta kätkeytymään kallion koloon. Vaikkakin Mooses odotti Jumalan kirkkauden ilmestymistä, ei hän nähnyt salamoivaa ukonilmaa eikä maanjäristystä. Pikemminkin Jumalan kirkkaus tuli hänelle yksinkertaisessa ilmestyksessä:
"Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: Herra, Herra on laupias armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit...." (2.Moos.34:6-7).
Näemme, että Jumala ilmaisee kirkkautensa voiman määrätty tarkoitus mielessään. Siis, mikä oli Hänen tarkoituksensa tässä? Varmastikaan se ei ollut antaa Moosekselle hetken hurmiotilaa; ei myöskään antaa hänelle jonkinlaista perimätietoa kerrottavaksi lapsilleen ja lastensa lapsille.
Ei - Jumala salli Mooseksen nähdä kirkkautensa siksi, että sen näkeminen muuttaisi hänet! Ja sama pätee meihin tänä päivänä. Jumala ilmaisee kirkkautensa meille, että kun näemme sen, me voisimme muuttua Hänen kaltaisekseen!
Tänä päivänä Jeesus Kristus on nimenomainen kuva siitä, mitä Jumala on. Kun meidän Herramme tuli lihaksi, Hän oli täydellinen ilmoitus taivaallisen Isän laupeudesta, armosta, hyvyydestä ja anteeksiantamuksesta. Jumala kätki luontonsa ja luonteensa Jeesukseen. Hänen kirkkautensa ilmenemisen tarkoitus on muuttaa meidät Kristuksen kaltaisuuteen!
Apostoli Paavali ymmärsi hyvin Jumalan kirkkauden näkemisen tarkoituksen. Hän näki siinä voiman, joka pystyi muuttamaan näkijän - saamaan aikaan vallankumouksen jokaisen Kristuksen seuraajan elämässä. "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki" (2.Kor.3:18).
Paavali sanoo meille: "Kun saat ilmestyksen Jumalan kirkkaudesta - rakkaudesta, laupeudesta, armosta, pitkämielisyydestä ja valmiudesta antaa anteeksi - Pyhä Henki tulee jatkuvasti avaamaan silmäsi uusille Hänen luontonsa ja luonteensa ominaisuuksille. Sinulla tulee olemaan yhä lisääntyvä ilmestys Jumalasta juuri sillä tavalla kuin Hän itse haluaa sinun tuntevan hänet!"
Paavali sanoo sitten vielä voimakkaammalla äänensävyllä: "... että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään....." (Ef.1:17-18).
Rakkaat ystävät, Jumala haluaa sanoa meille: "Mooses ymmärsi minun kirkkauteni, ja nyt haluan teidän ymmärtävän sen. Minä haluan avata silmänne Henkeni kautta, että te näette, kuka Minä olen. Minä en ole ainoastaan vihan ja tuomion Jumala. Minun luontoni on rakkaus!"
"... ja Kristuksen asua uskon kautta sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä: että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä" (Ef.3:17-19).
Paavali sanoo meille: "Saakoon tämä Jumalan kirkkauden ilmestys tulla niin todelliseksi teille, että juurrutte siihen ja teidän perustuksenne on siinä. Jatka sen etsimistä, tutkimista, omistamista ja sen elämässäsi käytäntöön panoa - kunnes näky Kristuksen kirkkaudesta pursuaa sinusta esille! Kun pysyt Sanassa, etsien Hänen kirkkautensa ilmestystä, sinä muutut - tulet muuttumaan kirkkaudesta kirkkauteen!"
"... hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa..." (Ef.3:21).
Kun Mooses näki tuon Jumalan kirkkauden ilmestyksen, että Hän on hyvä, rakastava, armollinen, anteeksiantava - hän nopeasti lankesi polvilleen ja palvoi Häntä. "Niin Mooses kumartui nopeasti maahan ja rukoili..." (2.Moos.34:8).
Jumalan luonteen ilmestys valtasi tämän miehen. Hän näki kuinka laupias, pitkämielinen ja kärsivällinen Jumala on lapsiansa kohtaan - mukaan lukien jäykkäniskaisen kansan, epäjumalan palvelijat ja ne, jotka murehduttavat Häntä. Mooses oli niin vaikutettu tästä ilmestyksestä, että hän juoksi kiven kolosta, lankesi maahan ja palvoi Jumalaa!
On tärkeää panna merkille, että tämä on ensimmäinen maininta Mooseksen Jumalan palvomisesta. Ennen tätä Jumalan kirkkauden ilmestystä, näemme Mooseksen rukoilevan, toimittavan esirukousta itkien ja anoen Jumalan edessä Israelin kansan puolesta, puhuen Hänen kanssaan kasvokkain. Kuulemme hänen ylistävän Herraa voitosta Punaisella Merellä; kuulemme hänen huutavan Herraa Maaran karvaan veden äärellä; kuulemme hänen tuskaisen huutonsa Jumalan puoleen Refidimissä, kun kansa oli valmis kivittämään hänet veden puutteen tähden. Mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun me luemme sanat: "Mooses palvoi Jumalaa."
Uskon, että tämä jae kertoo meille paljon tämän päivän seurakunnasta. Se sanoo, että uskova voi rukoilla ahkerasti koskaan todella palvomatta Jumalaa. Todellakin on mahdollista olla rukoustaistelija ja esirukoilija olematta silti Jumalan palvoja. Voit anoa pelastumattomien lastesi puolesta, rukoilla koko seurakunnan tarpeiden puolesta, olla pyhä ja nöyrä alistumaan Jumalan taakan alle - ja kuitenkin olla todella palvomatta Häntä!
En tahdo lisätä uutta siihen suuren joukkoon määritelmiä, mitä tarkoittaa Jumalan palvonta. On julkaistu jo liikaakin kirjoja erilaisista Jumalan palvontamenetelmistä. Sanon lyhyesti tämän: Jumalan palvontaa ei voida oppia. Se on spontaaninen tapahtuma - Jumalan kirkkauden ja valtavan rakkauden ilmestyksen valtaaman sydämen toiminta.
Palvonta on tulos kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan - tunnustaen, että syntimme olisi tuhonnut meidät jo kauan sitten ja samalla olisimme vetäneet päällemme Jumalan vihan puutteittemme ja virheinemme - mutta sen sijaan Jumala lähestyi meitä voimallisen ilmestyksen kautta: "Minä yhä rakastan sinua!"
Tässä tilanteessa Mooses ei anonut armoa syntiselle Israelille. Eikä hän pyytänyt Herran johdatusta. Hän ei pyytänyt vapautuksen ihmettä tai voimaa tai viisautta. Hän oli haltioissaan Jumalan kirkkauden ilmestymisestä!
Hän kykeni palvomaan Jumalaa vaikka hänellä ei ollut täyttä toivoa Israelista. Hän tiesi, että kansa oli luopio - että he kätkivät mukaansa ottamiaan epäjumalia. Mooses oli yrittänyt saada Jumalaa armahtamaan heitä tuon kultaisen vasikan palvonnan jälkeen; nyt hän varmaankin ajatteli: "Kuinka minä voin pitää tämän kansan yhtenä kokonaisuutena? Kuinka kauan Jumala kärsii heidän salaisia himojaan ja napisemistaan? Milloin Hänen kärsivällisyytensä loppuu?
Voisi näyttää siltä, että Mooseksen armon anominen Israelin puolesta oli syvällisempää kuin Jumalan tunteet Israelia kohtaan. Mutta totuus on se, että Jumalalla ei ollut aikomusta tuhota kansaansa. Hänellä oli jo kaikki lupaukset mielessään heille.
Ei - tämä oli "armon testi" Moosekselle. Herra kysyi palvelijaltaan: "Kuinka tulet esittämään minut kansalle? Tuleeko siitä koston Jumala, joka on täynnä vain tuomiota? Ei - minä olen laupias ja pitkämielinen, aina valmis antamaan anteeksi kansalleni!"
Tämä oli se ilmestys! Ja se asetti Mooseksen sydämen lepoon. Todellakin - kun hän palvoi Jumalaa, hän alkoi omaksumaan ja panemaan käytäntöön Jumalan kirkkautta, jota Jumala hänelle ilmaisi: "Jumalan armosta me voitamme! Hän on pitkämielinen, ja Hän antaa meille anteeksi. Mikä kirkkaus tämä onkaan! Mikä lohtu, mikä toivo!
Mooses alkoi rukoilemaan välittömästi: "Herra, sinä sanoit, että sinä annat anteeksi meidän pahat tekomme ja syntimme tuhansille. Nyt tässä ovat nuo tuhannet edessäsi. Olemme kaikki niskureita ja armoasi vailla. Niin anna nyt armosi meille. Anna meidän paljot syntimme anteeksi!" (Katso "Moos.34:9).
Tämä raamatunkohta todistaa erehtymättömästi, että Jumalan kirkkauden ilmestys on olennainen osa palvontaa!
Jumalan kirkkauden ilmestyminen tulisi olla kaiken palvontamme alkulähde. Meidän tulisi aina omistaa hänen kirkkautensa todistamalla: "Herra, tiedän, että Sinä olet pyhä ja oikeamielinen, etkä Sinä hyväksy syntiä. Mutta olen myös nähnyt sinun kirkkautesi. Minä myös tiedän, että sinun aikomuksesi ei ole tuhota minua. Sinä et tuomitse minua taisteluissani. Päinvastoin, Sinä osoitat kuinka rakastava ja pitkämielinen olet minua kohtaan. Tiedän, että ansaitsen hyljätyksi tulemisen. Olen epäonnistunut niin usein, että minut pitäisi heittää kokonaan syrjään. Mutta Sinä osoitat minulle, että sinä olet laupias, armollinen, helläsydäminen!"
Toisinaan ollessani saarnaajana minua ovat musertaneet viholliset, jotka ovat nousseet vastustamaan minua. Noina aikoina koin Herran kurituksen ruoskan tavoin selässäni. Muistan erään ajanjakson erityisesti, kun minusta puhuttiin pahaa joka puolella. Toiset saarnaajat kysyivät minulta: "David, minä olen kuullut arveluttavia asioita sinusta. Ovatko ne totta? Onko tämä kaikki kuulemani paholaiselta vai yrittääkö Jumala puhua sinulle?"
Jopa tuollainen kysely loukkasi minua! Jonkin ajan kuluttua olin aivan muserrettu sen henkisen paineen tähden. Minä väsyin aivan fyysisesti sen jatkuvan taistelun tähden. Oli aika, jolloin tuskin uskalsin mennä kirkkoon saarnaamaan.
Eräänä aamuna vaimoni täytyi kirjaimellisesti nostaa minut ylös työhuoneeni tuolista. Olimme noin puolivälissä matkalla kirkkoon, kun sanoin vaimolleni, että en voisi jatkaa. En voisi olla kasvotusten henkilön kanssa, joka arvelee minun olevan teeskentelijän. Lopulta huusin: "Herra, mitä minä olen tehnyt saadakseni tämän osakseni? Missä olen tehnyt syntiä?"
Sitten eräänä päivänä Jumala johti minut tähän Jeremian rukoukseen: "Kurita minua, Herra, mutta kohtuudella, äläkä vihassasi, ettet minua ylen vähäiseksi tekisi" (Jer.10:24).
Nämä sanat Jeremian kirjasta tulivat päivittäiseksi rukoukseksi tuon ankaran koetuksen aikana: "Herra, kurita minua ja tuomitse minua jos näet sen tarpeelliseksi. Mutta älä tee sitä vihassa! Jos kuulen vielä yhdenkin tuomion sanan, se tuhoaa minut. Minusta tulee ylen vähäinen. Herra, älä muserra minua tomuun. Olen jo tarpeeksi alhaalla!"
Aina kun rukoilin tuon rukouksen, Herra vastasi minulle: "David, jos Minä haluan ojentaa sinua, se johtuu siitä, että Minä rakastan sinua. Tämä koetus ei ole tuomiota. Olen laupias, armollinen, rakkaudellinen, pitkämielinen sinua kohtaan. Nyt ole vain hiljaa ja katso Minun kirkkauttani!" Tämä Hänen kirkkautensa tietoisuus johdatti minut täydelliseen lepoon. Jumala osoitti minut syyttömäksi kaikkeen.
Rakas ystävä, kun olet kerran saanut kokea Jumalan kirkkauden ilmestymisen, sinun ei tarvitse koskaan pelätä, että Hän ojentaa sinua vihassa. Hänellä on vitsansa hellässä, rakastavassa kädessä. Hän kurittaa meitä, mutta ainoastaan armahtavaisesti säälien. Hän ei koskaan tule vahingoittamaan meitä tai heittämään meitä pois luotaan. Eikö tämän pitäisi saada sydämemme sulamaan hänen edessään palvoen kuten Mooseskin teki?
Lisäksi Jumala tuo esille kirkkautensa Kristuksessa saadaksemme omistaa sen! Se on meille annettu oikeus ja se on tarkoitettu meille. Kun Paavali sanoo: "En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa... " (Gal.2:21), hän tarkoittaa: "En mitätöi Jumalan tarjoamaa armoa hylkäämällä sen!"
Ne, jotka todella palvovat Jumalaa, omistavat itselleen Hänen lupaustensa siunaukset. He näkevät Hänen rakkautensa kirkkauden Kristuksessa - he pitävät kiinni tuosta kirkkaudesta saaden terveyden ja levon rauhattomille sieluilleen!
"Ja israelilaiset näkivät joka kerta Mooseksen kasvojen ihon säteilevän; ja Mooses veti peitteen kasvoillensa, siksi kunnes hän jälleen meni puhuttelemaan häntä" (2.Moos.34:35).
Henkilön ilme on ulospäin näkyvä heijastus siitä, mitä hänen sydämessään on. Ja Mooseksen kasvot tässä yksinkertaisesti heijastivat Jumalan kirkkautta hänen sielussaan!
Aikaisemmin Mooses oli ollut kahden Herran kanssa neljäkymmentä päivää ja yötä eikä silloin tullut mitään muutosta hänen ilmeeseensä. Tuolloin hän tuli Jumalan pyhästä läsnäolosta ja joutui kasvotusten Israelin kultaisen vasikan ja sen palvonnan kanssa. Ei kukaan nähnyt mitään säteilyä hänen ilmeessään. Mutta myöhemmin, kun hän sai kokea Jumalan kirkkauden ilmestymisen, se tuli todelliseksi hänelle, se muutti Mooseksen ilmeenkin!
Voit nauttia Jumalan läsnäolosta niin paljon kuin haluat. Mutta on kokonaan toinen asia, kun Jumalan kirkkaus ilmaistaan sinulle. Paavali todisti: "....näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä...." (Gal.1:15-16).
Paavali sanoi: "Minussa on paljon enemmän kuin jokin minulle opetettu oppi, paljon enemmän kuin vain pään tietoa Kristuksesta. Minulla on ilmestys kuka Kristus on - ilmestys Hänen armostaan, laupeudestaan ja rakkaudestaan. Ja tästä ilmestyksestä on tullut se lähde, mitä minä olen ja mitä minä teen. Se on koko minun elämäni olemus!"
Jumalan kirkkauden ilmestys on todella ihmeellinen. Kuitenkin monet ovat tehneet tuosta ilmestyksestä luvan synnintekoon. Juudas kirjoittaa: "...jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen" (Juudas:4).
Paavalin mukaan sellaiset ihmiset tekevät syntiä, että armo tulisi ylenpalttiseksi. He itse asiassa sanovat: "Jos Jumala haluaa ilmaista itsensä armon ja anteeksiantamuksen kautta, niin minä annan Hänelle siihen mahdollisuuden. Minä elän synnissä ja annan Hänen rakastaa minua, niin että armo virtaa. Mikä todistus se onkaan maailmalle. Minä olen kaiken sen taivaasta tulevan rakkauden kohde!"
Sellaiset ihmiset on helppo löytää. Heidän ilmeensä jo paljastavat heidät. Jesaja puhui israelilaisista, jotka: "...uhittelevat hänen kunniansa kasvoja. Heidän kasvojensa hahmo todistaa heitä vastaan..." (Jes.3:8-9). Profeetta sanoo toisin sanoen: "Sinun syntisi todistaa jo sinun ulkomuotosi kautta. Mitä tahansa on sinun sydämessäsi, sen sinun ilmeesi paljastaa!"
Toisaalta: suurinkin syntinen huomaa kun olet ollut Jeesuksen kanssa. Kuinka he voivat sen nähdä? Sinä näytät juuri sellaiselta! He sanovat: "Sinä olet erilainen. Sinä käyttäydyt nöyrällä varmuudella. Eikä sinussa näytä olevan mitään salattua. Eikä katseessasi ole mitään tummia kohtia, ei salattavaa. Et näytä kantavan kaunaa tai katkeruutta. Jos sinussa niitä olisi, niin tietäisin sen. Sinun elämäsi on avoin kirja!"
Synti tuo mukanaan määrätyn ilmeen. Hymy ei voi sitä peittää. Sen äänessä on tyhjyyden sointu - kuin kumiseva vaski, kilisevä kulkunen.
Mutta ne, jotka ovat omaksuneet Jumalan kirkkauden, muuttuvat päivästä päivään. Heidän ilmeensä muuttuu enemmän ja enemmän Jeesuksen ilmeen kaltaiseksi!
Se säteily, joka lähti Mooseksen kasvoista ja sydämestä, oli tulos siitä vain hyvin pienestä osasta Jumalan luonnon täyteyden näkemisestä.
Kun israelilaiset näkivät muutoksen Mooseksen kasvoissa, he tiesivät, että hänellä oli ollut yliluonnollinen kokemus. Hänen sisarensa, veljensä ja toiset huudahtivat: "Tämä mies on ollut kasvotusten Jumalan kanssa. Hän on käynyt toisella puolella!"
Tänään meillä on jotain paljon ihanampaa kuin mitä Mooses koki. Me voimme kosketella Jumalan kirkkautta. "Mikä alusta on ollut, minkä me olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta" (1.Joh.1:1).
Johannes sanoo tässä: "Jumala on ilmoittanut kirkkautensa täyteyden meille Kristuksessa. Me näimme Hänen kirkkautensa ruumiillistuneena persoonana. Ja me puhuimme Hänen kanssaan. Me jopa kosketimme Häntä!"
Tänään emme vain näe Jumalan kirkkauden täyteyttä - vaan se asuu nyt meissä! Hänen kirkkautensa loistaa meidän sydämistämme: "Sillä Jumala, joka sanoi: 'Loistakoon valkeus pimeydestä', on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa" (2.Kor.4:6).
Paavali sanoo tässä: "Jeesus Kristus, Jumala lihassa, pitää ruumiissaan kaiken, mitä kuuluu jumaluuteen. Koska me myös tiedämme, että Jumala on hyvyys, rakkaus, laupeus, armo ja pitkämielisyys, voimme olla varmoja, että Kristuksen luonto on samanlainen. Koska Jeesus elää meidän sydämissämme, tiedämme, että Jumalan kirkkaus ei ole vain jossakin maailmankaikkeudessa. Ei - hänen kirkkautensa täyteys on meissä Kristuksen läsnäolon kautta!"
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille" (Tiit.2:11). Kuka on tämä armo? Hän on Jeesus Kristus - täynnä armoa, laupeutta, rakkautta!
"...ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti tässä nykyisessä maailmanajassa" (jae 12). Paavali sanoo meille: "Se armo, joka asuu sinussa on Kristuksen hyvyyden ilmestys. Ja jos sinä pysyt Hänessä, Hänen ilmestyksensä ohjaa sinua pyhitettyyn elämään! Se opettaa sinulle laupeutta, armoa, hellyyttä, anteeksiantamusta!"
Kun olemme kerran vastaanottaneet Jumalan kirkkauden ilmestyksen, emme voi jatkaa entisen tapaan suhteessamme toisiin. Sen täytyy muuttua täysin!
Paavali varoittaa selvästi, että jos Herra on osoittanut sinulle kuinka hellä ja rakastavainen Hän on sinua kohtaan, niin sinunkin tulisi osoittaa tätä samaa Jumalan luontoa toisia kohtaan: "Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon teistä kaukana. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut" (Ef.4:31-32).
Jumala sanoo meille Paavalin kautta: "Olette nähneet Minun kirkkauteni, ja te tunnette Minun luontoni ja luonteeni - että Minä olen armollinen, laupias, pitkämielinen, valmis antamaan anteeksi. Nyt tahdon, että te ilmaisette toisille millainen Minä olen!"
Vaikkakin Mooseksella oli tämä Jumalan kirkkauden ilmestys, hän eräässä tilanteessa ilmaisi sen kansalle väärässä mielessä. Hän tuli kärsimättömäksi israelilaisiin heidän tottelemattomuutensa tähden - ja hän vihassaan löi kiveä sauvallaan ikään kuin sanoakseen: "Te niskuroiva kapinallinen joukko!"
Jumala ei suhtautunut tuohon ensinkään lempeästi. Kun Hän ilmoittaa sinulle kirkkautensa - hellyytensä, hyvyytensä, armonsa ja laupeutensa - Hänen kärsivällisyytensä ei siedä, että sinä esität Hänen kirkkautensa toisille väärässä mielessä. Nyt Mooses oli esittänyt tuon kirkkauden väärässä mielessä Israelille. Ja sen seurauksena Mooses - yksi Vanhan Testamentin nöyrimmistä ja vanhurskaimmista hahmoista - jäi osattomaksi Jumalan suunnitelman täyttymyksestä. Hän ei saanut astua Luvattuun maahan!
Löydämme myös toisen samanlaisen kuvauksen Jeesuksen vertauksista. Hän kertoo palvelijasta, joka sai anteeksi suuren velan isännältään. Isäntä osoitti tälle miehelle valtavaa hyvyyttä, armoa ja anteeksiantamusta. Kuitenkin heti kun tuo anteeksi saanut palvelija kohtasi miehen, joka oli hänelle velkaa pienen summan - hän alkoi kuristamaan velallista kunnes tämä maksaisi. Juuri tuo sama mies, joka oli kokenut suuren rakkauden ja anteeksiantamuksen, ei osoittanut minkäänlaista armoa puolestaan!
Jeesus sanoo tuossa vertauksessa: "Sinä edustat väärin Isän rakkautta! Hän on antanut sinulle valtavan kirkkautensa kosketuksen, hyvyytensä ja syntiesi anteeksiantamuksen kautta. Ja vaikka olet nähnyt Hänen kirkkautensa, sinä edustat sitä väärin maailmalle!"
Tämän Paavali esittää loppukommentissaan näin: "Ole laupias toisille, niin kuin Hän on laupias sinulle." Sana 'laupeus' tässä tulee kreikan sanasta 'kurjuus' ('misericordia'). Tämän sanan merkitys on: "Ottaa osaa toisen surkeuteen antamalla lohdutusta ja vapautusta." Olla laupias tarkoittaa ottaa toisen kipu kantaakseen!
Juuri tätä meidän Herramme tekee meille. Kuinka monta kertaa Jeesus on ottanut kurjuutesi ja kärsimyksesi pois, lohduttamalla, antamalla levon ja antamalla anteeksi? Kuinka usein Hän on kuivannut kyyneleesi ja puhunut sinulle hellästi, vaikka et olisi sitä ansainnut? Hän on tehnyt sen kerta toisensa jälkeen!
Kysyn sinulta - miksi et sitten voisi ottaa osaa jonkun henkilön murheeseen kun tiedät hänen kärsivän? Kreikan sanan 'ystävällisyys' alkujuuret ovat kahdessa sanassa: 'viisas vastaus' ja 'hellä kosketus'. Oletko sinä viisas vastaus, joka tuo toivoa veljillesi ja sisarillesi Jeesuksessa Kristuksessa antaen heille toivon sanan Herralta lohdutuksen hellällä kosketuksella? Raamatun mukaan, ollaksesi Hänen rakkautensa viisas vastauksensa, sinun tarvitsee vain edustaa Jeesusta toisille sellaisena kuin hän on!
Sana 'sääli' tarkoittaa tulla kosketetuksi toisten kurjuudella ja päättää tehdä jotakin sen hyväksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lähestyt henkilöä, joka elää synnissä ja sanot hänelle: "Minulla on sana Herralta, veli. Sinulla on syntiä elämässäsi!" Jos niin onkin, kyllä hän jo tietää sen. Ehkä hän vastaisi sinulle Jeremian huudolla: "Oi, älä kohtele minua vihassasi, ettet minua ylen vähäiseksi tekisi. Olen jo tarpeeksi alhaalla. Älä paina minua alemmaksi!"
Jos sinulla on ollut Herran kirkkauden ilmestys, sinä tiedät mitä on maistaa Hänen rakkauttaan, laupeuttaan ja anteeksiantamustaan. Hänen kirkkautensa muuttaa sinua päivästä päivään. Nyt Jeesus sanoo: "Ota se kirkkaus ja loista sitä ympärilläsi olevalle maailmalle. Nyt on sinun aika toimia rakkaudessa, koska sinun Herrasi on jatkuvasti sinua rakastanut!"