Jumalan kosketus

Kun kirjoitan tätä, Israelissa on räjähtänyt taas yksi pommi, tappaen neljätoista ihmistä. Tuhannet muslimit ovat valmiina räjäyttämään itsensä iankaikkisuuteen, vain kiusatakseen israelilaisia. Mutta islam ei ole julistanut sotaa ainoastaan Israelille, vaan kristinuskolle. USA pelkää. Pelkäämme, että tulee lisää itsemurhapommittajia, kemiallisia aseita, tai jopa ydinpommeja. Kuolema verhoaa tätä kansakuntaa.

Missä seurakunta on tämän kaaoksen keskellä? Kristittyjen enemmistö on kuolleessa tilassa. Seurakunta on täynnä uskonnollista toimintaa, mutta suurin osa siitä on lihallista. Jumalan läsnäolo puuttuu - ikävä kyllä - tästä hädän ajasta.

Se on surullista, sillä meidän Herrallamme on aina parannuskeino maailmalle, joka kärsii. Se on parannuskeino, joka kestää ajan, ja jota Hän on käyttänyt sukupolvesta sukupolveen herättääkseen kuolleen ja luopuneen seurakuntansa. Eikä tämä parannuskeino ole muuttunut ihmisen luomisesta lähtien. Se on tämä: Jumala nostattaa valittuja miehiä ja naisia.

Sellaisina aikoina, niin kuin tämä, Herramme käyttää yksittäisiä ihmisiä vastaamaan hätääntyneelle maailmalle. Hän koskettaa palvelijoitaan yliluonnollisella tavalla. Ensin Hän muuttaa heidät. Sitten Hän kutsuu heidät elämään Hänen tahtonsa alaisuudessa. Näitä Jumalan koskettamia palvelijoita kuvataan parhaiten Psalmissa 65, jakeessa 4: "Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan!"

Toisin sanoen Jumala kutsuu sellaisen palvelijan erottautumaan. Hänen Henkensä pyytää häntä läheiseen yhteyteen. Ja siellä, Herran läsnäolossa, tuolle palvelijalle annetaan Jumalan mielenlaatu. Hän ottaa vastaan taivaallisen kutsumuksen. Hänen sielunsa täyttyy hädästä. Kun hän lähtee tästä tilanteesta, hänellä on mukanaan Jumalan antama sana. Ja hän alkaa vaeltaa hengellisessä auktoriteetissa.

Raamattu osoittaa tämän mallin todeksi kerta toisensa jälkeen. Yhä uudelleen ja uudelleen, Jumalan kansa hylkäsi Hänet ja kääntyi epäjumalien puoleen. He omaksuivat pakanoiden tapoja, niin että jokaisesta seuraavasta sukupolvesta tuli entistä turmeltuneempi. Heidän pahuutensa suretti ja vihastutti Herraa. Mutta kuinka heidät palautettiin entiselleen? Joka kerta Jumala nostatti mielensä mukaisen palvelijan: tuomarin, profeetan tai vanhurskaan kuninkaan.

Samuel on yksi esimerkki sellaisesta. Hän nuhteli Israelia: "Mutta he unhottivat Herran, Jumalansa. Silloin hän myi heidät (heidän vihollistensa käsiin), ja nämä sotivat heitä vastaan. Niin he huusivat Herraa ja sanoivat: Me olemme syntiä tehneet, kun hylkäsimme Herran. Ja Herra lähetti Jerubbaalin, Bedanin, Jeftan ja Samuelin ja vapautti teidät ympärillä asuvain vihollistenne käsistä, niin että saitte asua turvassa" (1Sam. 12:9-11).

Tämän kaltaisista, Jumalan koskettamista palvelijoista tuli Jumalan vapautuksen työvälineitä. Heillä oli kyky erottaa aikoja. Ja koska he tunsivat Jumalan sydämen, Herra käytti heitä Hänen suunaan. He puhuivat Hänen sanojaan sekä Hänen kansalleen, että ympäröiville kansakunnille.

Jumala on selkeästi koskettanut jokaista, joka on kutsuttu ja valittu. Sellainen ihminen erottuu selvästi kaikista muista. Niin, miksi Herra kosketti näitä tiettyjä palvelijoita? Miksi Hän nostatti Aabrahamin, Mooseksen ja Daavidin, ja eräitä muitakin, palauttaakseen ennalleen kansaansa ja kansakuntia? Näkikö Herra heissä jotain erityistä?

Ei - nämä eivät olleet mitään yli-ihmisiä. Siitä kertovat heidän särkyneet elämäntilanteensa. Eikä heitä säädetty ennalta tekemään niitä asioita, joita he tekivät. Jokaisella ihmisellä on vapaa tahto - jokainen voi valita - jokainen joko ottaa vastaan tai hylkää Jumalan kutsun.

Ajattele Saulia: Jumala valitsi hänet, kosketti häntä kädellään ja täytti hänet Hengellään. Herralla oli ihmeellinen suunnitelma Saulin elämän varalle. Hänen aikomuksenaan oli vahvistaa hänelle "iankaikkinen" valtaistuin. Mutta Saul hylkäsi Jumalan kutsun. Jumalan voitelusta huolimatta hän kapinoi Herraa vastaan. Se, että Jumala valitsi hänet, ei ratkaissut hänen kohtaloaan.

Kun Jumala valitsee jonkun erottautumaan jotain erityistä työtä varten, Hän antaa tuolle palvelijalle kaksi kutsua. Ja se, kuinka tuo palvelija vastaa näihin kutsuihin, ratkaisee sen, kuinka voimallisesti ja läheisesti Jumalan kosketus toimii hänen elämässään. Ensin tulee kutsu "Tule". Sitten on kutsu "Mene". Mooseksen elämä toimii esimerkkinä näistä molemmista.

Tämä kutsu kutsuu meitä elämän kiireistä kahleista vapaaseen ja onnen täyteiseen Jumalan läsnäoloon. Mieti, mitä Mooses koki. Kun Mooseksesta tuli Israelin johtaja, hänestä tuli äkkiä hyvin kiireinen mies. Ei mikään seurakunta ollut niin suuri tai niin paljon vaativa. Jumalan kansaa oli lukumäärältään miljoonia. Mooseksen elämästä tuli nopeasti hyvin kuumeista, kun hän tuomitsi ja palveli kansaa aamuvarhaisesta yöhön saakka.

Lopulta Mooseksen appi, Jetro, tuli väliin. Hän varoitti Moosesta, että hän väsyttäisi sekä itsensä että kansan. Jetro neuvoi: "Ole sinä kansan edusmies Jumalan edessä' Mutta valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä' Nämä tuomitkoot kansaa joka aika. Huojenna näin jotakin itseltäsi, ja kantakoot he kuormaa sinun kanssasi." (2Moos. 18:19-22). Toisin sanoen, Jetro sanoi: "Sinä olet paimen, Mooses. Sinun täytyy viettää aikaa Jumalan kanssa. Osoita toisille nuo tuomiojako- ja neuvonantotehtävät. Mene sitten yksinäisyyteen, jossa saat olla Jumalan kanssa. Etsi Hänen läsnäoloaan, Hänen mielenlaatuaan ja Hänen sanaansa. Tämän tulisi olla sinulle ensisijaisen tärkeää."

Mooses kuuli tätä viisasta neuvoa. Hän osoitti toisia toimimaan tuomareina ja neuvonantajina. Ja hän päätti ottaa vastaan tuon Jumalan "tule" -kutsun. Raamattu sanoo, että "Mooses nousi Jumalan tykö" (19:3). "Herra astui alas Siinain vuorelle, vuoren kukkulalle, ja Herra kutsui Mooseksen vuoren kukkulalle; ja Mooses nousi sinne ylös" (2Moos. 19:20).

Mooses piti Jumalan läsnäoloa elämässään suuressa arvossa. Ja tämä ratkaisi Jumalan kosketuksen syvyyden hänen elämässään. Katso, kuinka Herra erotti Mooseksen muista israelilaisista, lähestyäkseen häntä: "Ja kansa pysyi taampana, mutta Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli" (2Moos. 20:21).

Mooses edustaa sellaista autuasta miestä, josta Daavid puhuu: "Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaan" (Psalmi 65:4). Tuo sana "otat" (tykösi) tarkoittaa tässä kohtaa kutsumista - sitä, että Jumala kehottaa tulemaan.

Monet kristityt ovat kokeneet tämän kutsun - tämän taivaallisen kehotuksen viettää aikaa Herran kanssa. Pyhä Henki kutsuu heitä läheisyyteen usein, sanoen: "Minä tahdon muuttaa sinua ja voidella sinua runsaammin. Haluan viedä sinua syvemmälle ja syvemmälle minuun. Tahdon paljastaa tieni sinulle eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin."

Mutta kaikki ne eivät vastaa, joita kutsutaan. Siitä johtuen Jumala ei kosketa heitä tulella ja voitelulla. Aluksi he ovat saattaneet vastata: "Herra, en salli Sinun pettyä minuun. Minä aion etsiä Sinun kasvojasi lakkaamatta." Ja he sulkeutuvat rukoilemaan joksikin aikaa. Mutta he eivät kääntäneet sydäntään vaeltamaan rukouksen tietä. Jonkin ajan kuluttua he eivät välitä Jumalan äänestä, vaan vaeltavat omaan suuntaansa. Hän kutsui heitä tulemaan luokseen, mutta he eivät tulleet.

Monet uskovat jäävät puolitiehen. Raamattu kertoo meille, että "Hän sanoi Moosekselle: Nouse Herran tykö, sinä ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta; ja kumartukaa ja rukoilkaa taampana. Mooses yksinään lähestyköön Herraa; muut älkööt lähestykö, ja kansa älköön nousko sinne hänen kanssansa" (2Moos. 24:1-2).

Jumala oli valinnut kourallisen miehiä, joita Hän halusi koskettaa. Hänellä oli ihmeellisiä suunnitelmia näiden miesten varalle, erityisesti Aaronille ja hänen pojilleen. Heistä tulisi Israelin papillisia johtajia. Herra oli sanonut Moosekselle: "Minä pyhitän ilmestysmajan ja alttarin; ja minä pyhitän Aaronin poikinensa pappeina palvelemaan minua" (29:44). Herra oli myös sanonut vanhimmille, että "te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa" (19:6).

Miksi Jumala sitten sanoi näille miehille: "Palvokaa minua kauempana. Älkää lähestykö minua. Ainoastaan Mooses saa tulla luokseni vuoren huipulle" (katso 24:1-2)? Jumala tiesi, mitkä synnit hautuivat heidän sydämissään. Ja niille täytyi tehdä jotain. Hän halusi koskettaa heidän elämäänsä. Mutta Hän ei halunnut heidän salailevan syntejään.

Jumala antoi heidän nousta ainoastaan vuoren puoleenväliin. Mutta joka tapauksessa Hän ilmestyi heillekin, yliluonnollisesti, synkässä pilvessä. "Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja Hänen jalkainsa alla oli alusta, niinkuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas" (2Moos. 24:10). Nämä miehet seisoivat Jumalan sanoin kuvaamattomien kasvojen edessä. He jopa söivät ja joivat siellä, pöydässä, Hänen kasvojensa edessä. Mutta he olivat kuitenkin Hänestä "taampana".

Israelin vanhimmat olivat alttiina tuolle Jumalan täydelliselle ja horjuttavalle pyhyydelle. Oli niin kuin Hän olisi sanonut: "Synti pitää sydäntänne otteessaan. Ja se pitää teidät myös kauempana siitä täydestä ilmestyksestä, jonka tahdon teille antaa. Syvään juurtuneet himonne vievät teitä kauemmas läheisestä yhteydestä minuun. Te ette voi olla lähellä minua, jos salaatte syntejänne."

Yritäpä kuvitella näitä miehiä, kun he kuulivat tämän sanan:

• Jumala oli sanonut Aaronille: "Minä pyhitän sinut ylipapiksi. Minä vaatetan sinut kultaan ja purppuraan. Ja minä asetan sinut esimerkiksi Israelin kansan eteen." Mutta Aaron oli sydämessään kateellinen Moosekselle. Hän oli myös melko maallinen, sillä hän pelkäsi ihmistä enemmän kuin Jumalaa.
• Jumala oli sanonut Naadabille ja Abihulle, että Hän paljastaisi pyhyytensä heille. Mutta nämä kaksi miestä olivat paatuneita avion rikkojia. Heillä ei ollut tippaakaan Jumalan pelkoa. Nyt Jumala sanoi heille: "Minä olen armollinen. Minä tahdon, että kun tulette minun kasvojeni eteen, te annatte itsenne särkyä."
• Jumala oli sanonut niille seitsemälle kymmenelle vanhimmalle, haluavansa korottaa heidät maailman edessä. Mutta nämä samat miehet kieltäytyivät alistumasta kenenkään käskettäviksi. He pitivät itseään yhtä lahjakkaina ja pyhinä kuin Mooses. Tämä tulee myöhemmin esille kapinassa. Mutta nyt Jumala kehotti heitä tulemaan Hänen kasvojensa eteen. Hän halusi tehdä jotain tuolle heidän kuolettavalle ylpeydelleen.

Herra tahtoi niin kovasti käyttää näitä kaikkia miehiä. Hän halusi heidän särkyvän, että Hän voisi nostaa heitä korkeammalle. Niinpä Hän antoi heille eräänlaisen armokutsun tulla ylös, Hänen kasvojensa eteen.

Saul sai samanlaisen armokutsun. Riivaajat sitoivat tämän miehen sydäntä. Hän oli marssinut Raamaan aikomuksenaan tappaa Daavid. Mutta Pyhä Henki esti Saulia. Koko yön tuo kuningas makasi lyötynä Jumalan kasvojen edessä. Tämä armollinen ja yliluonnollinen kokemus ei kuitenkaan muuttanut Saulin sydäntä.

Israelin johtajat olivat vastaavanlaisessa risteyskohdassa. He olivat puolitiessä vuoren huipulle, puolessavälissä kohti Jumalan kosketusta, puolimatkassa Jumalan kasvojen eteen. "Ja Mooses ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle... Eikä Hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin" (2Moos. 24:9-11). Katso tätä viimeistä jaetta: Jumala ei tuominnut heitä. Jos totta puhutaan, nämä miehet olisivat ansainneet kuoleman, syntiensä tähden. Mutta Jumala ainoa tahto oli lunastaa heidät.

Tämän jälkeen voimme lukea: "Silloin Mooses ja hänen palvelijansa Joosua lähtivät; ja Mooses nousi Jumalan vuorelle. Mutta vanhimmille hän sanoi: Odottakaa meitä täällä, kunnes palaamme teidän tykönne" (2Moos. 24:13-14). Vanhimpien tuli siis jäädä odottamaan Mooseksen paluuta. Mutta melkein välittömästi tuo alhaalla oleva israelilaisten leiri veti heidän sydämensä puoleensa. Pian he eivät enää halunneetkaan odottaa Herraa.

Voin kuvitella, kuinka Naadab ja Abihu olivat ensimmäisten joukossa lähtemässä tästä puolimatkan leiristä. Heille tuli kiire päästä takaisin tuohon levottomaan väkijoukkoon ja takaisin omille, himojen valtaamille teilleen. Niin he lähtivät seuraamaan lihansa vetovoimaa. Siitä huolimatta, että Jumala oli ilmestynyt heille synkässä pilvessä - siitä huolimatta, että heidän oli sallittu syödä ja juoda Hänen kasvojensa edessä - he lähtivät tuosta paikasta muuttumattomina.

Nämä kaksi miestä edustavat sellaisia tämän päivän kristittyjä johtajia, jotka vaeltavat himojensa mukaan - ovat tekemisissä pornon ja aviorikosten kanssa. Heidän syntinsä on paaduttanut heidät niin, ettei mikään voi saavuttaa heitä. He hylkäävät Pyhän Hengen jokaisen armokutsun, jokaisen profeetan syyllistävän sanoman ja jokaisen sanan, jonka Herra itse heille sanoo. He vastustavat Hänen jokaista yritystään vapauttaa heidät.

Seuraavat miehet, jotka tulisivat joutumaan kiusattaviksi, olivat Aaron ja muut hurskaat johtajat. Yksi toisensa jälkeen, he alkoivat kuiskailla: "Meillä ei ole tietoakaan siitä, mitä Moosekselle on voinut tapahtua. Voi olla, että hän on jättänyt meidät." Pian kaikki vanhimmat toistelivat tätä uskoa lannistavaa sanontaa. Nämä olivat miehiä, jotka Jumala oli kutsunut rukous- ja yhteyselämään Hänen kanssaan. Mutta nyt, yksi kerrallaan, he lähtivät Hänen kasvojensa edestä muuttumattomina. He eivät katuneet tai kääntyneet Hänen pyhyytensä puoleen. Sen sijaan he palasivat kauhistuttavaan, lihalliseen uskonnollisuuteen.

Mutta korkeammalla, tuolla vuorella, Mooses koki Jumalan kosketuksen täydessä määrässään. Kuinka? Hän oli kuuliainen Jumalan äänelle. Hän oli seurannut Hänen kutsuaan nousta ylös: "Herra sanoi Moosekselle: Nouse minun tyköni vuorelle ja ole siellä" (2Moos. 24:12). Toisin sanoen: "Tule minun kasvojeni eteen. Viivy siellä minun tähteni - älä tee mitään muuta."

Mooses odotti kirkkaan pilven ulkopuolella kuusi päivää. Minä uskon, että juuri näiden kuuden päivän aikana nuo vanhimmat jättivät tuon puolimatkan leirin. He olivat vakuuttuneita siitä, ettei Jumalalla ollut heille enää mitään sanottavaa. Mutta Mooses totteli Herraa odottamalla. Seuraavaksi voimme lukea: "Seitsemäntenä päivänä hän huusi Moosesta pilven keskeltä... Ja Mooses meni pilven keskelle ja nousi vuorelle. Ja Mooses oli vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä" (2Moos. 24:16-18).

Mooses sai aivan uskomattoman ilmestyksen Herralta noiden neljänkymmenen päivän kuluessa. Ja aivan kuten Jumala kutsui silloin Moosesta, Hän kutsuu palvelijoitaan tänäkin päivänä nousemaan Hänen luokseen. Hänen Henkensä kehottaa meitä nousemaan korkeammalle ja syvemmälle Hänessä, kuin mitä olemme ikinä tunteneet. Hän kutsuu meitä yhteyteen - läheiseen yhteyteen - puhumaan Hänen kanssaan, kasvoista kasvoihin, niin kuin Mooseskin puhui.

Herra on käskenyt meitä odottamaan Häntä. "Sinua minä odotan kaiken päivää" (Psalmi 25:5). "Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman" (Jesaja 40:31). "Ne, jotka minua odottavat, eivät häpeään joudu" (Jesaja 49:23). Kohta toisensa jälkeen kutsuu meitä odottamaan Jumalaa. Mutta kuinka moni meistä palaakaan helposti vanhoille teilleen? Kuinka montaa meistä vetää lihamme takaisin, kuolleeseen uskonnollisuuteen?

Pyhä Henki puhui tätä sydämelleni: "David, nuo, jotka odottavat minun kasvojeni edessä, he ruokkivat minua. Heidän hiljainen palvontansa, se, että he odottavat ääneni kuulemista, se on minun ruokaani." Sellaiset Jumalan koskettamat palvelijat ovat päättäneet: "Minä aion odottaa Herraa. Minulle ei kelpaa mikään vähempi kuin yhteys Hänen kanssaan, kasvoista kasvoihin. Sillä ei ole merkitystä, mitä muut tekevät vaelluksessaan. Minä tahdon, että Jumala vie minut sinne, minne muut kieltäytyvät menemästä."

"Mooses otti majan ja pystytti sen leirin ulkopuolelle, jonkun matkan päähän leiristä, ja kutsui sen ilmestysmajaksi; ja jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä ilmestysmajalle, leirin ulkopuolelle" (2Moos. 33:7).

Tämä ei ollut se erämaan ilmestysmaja - sitä ei oltu vielä rakennettu. Tämä maja oli "kokousteltta". Se palveli Mooseksen rukouskammiona, kun hän meni kohtaamaan Herraa. Miksi Mooses sitten pystytti tämän teltan kauas leirin ulkopuolelle? Siksi, koska Israel oli saastuttanut itsensä. He olivat hylänneet Jumalan käskyvallan. Ja sen sijaan he olivat kääntyneet kaikenlaisiin törkeisiin pahuuksiin: epäjumalanpalvelukseen, aistillisuuteen, aviorikoksiin ja alastomuuteen.

Lopulta Jumalan täytyi siirtyä loitommalle Israelista. Hän julisti: "En voi kulkea saastuneen kansan keskellä. Te olette uppiniskaisia, teidät pitäisi tuhota. Riisukaa koristeenne ja lopettakaa ylpeily. Minä mietin, mitä teen teidän kanssanne." (katso 2Moos. 33:5).

Kuoleman verho varjosti leiriä. Jumala oli poistanut tulipatsaan, eikä Hänen kasvojaan löytynyt mistään. Samoin tänä päivänä, kuoleman ilmapiiri varjostaa niitä seurakuntia, joista Jumala on siirtynyt loitommalle. Sillä ei ole merkitystä, kuinka kovaa seurakunta laulaa, mikä uusi ylistystapa on keksitty, tai miten paimen yrittää herättää ihmisten tunteita. Paikka on kuollut, vailla Jumalan läsnäoloa. Saarnat ovat elottomia ja niistä puuttuu syyllistävä vaikutus. Lampaat jäävät nälkäisiksi ja puutetta kärsiviksi.

Mooses tiesi, että vain Jumalan läsnäolo tuo elämän. Niin hän meni tuohon kokoustelttaan jatkuvasti, rukoilemaan: "Herra, vain yksi asia tekee Israelista erilaisen kuin muut kansakunnat: Sinun läsnäolosi. Ellet Sinä ole meidän keskellämme, me emme ole pakanoita parempia. Olemme voimattomia vihollisiamme vastaan. Jos Sinä et ole kanssamme, meillä ei ole mitään syytä olla olemassa. Voimme yhtä hyvin luovuttaa heti. Minä en jatka tätä ilman Sinua."

Herra sanoi Moosekselle, ettei Hän tulisi takaisin tuohon saastuneeseen leiriin. Mutta Hän suostui lähettämään enkelin Israelia johtamaan: "Mene nyt ja johdata kansa siihen paikkaan, josta minä olen sinulle puhunut; katso, minun enkelini käy sinun edelläsi" (2Moos. 32:34). Sitten Hän lupasi: "Minä lähetän enkelin sinun edelläsi ja karkoitan pois [sinun vihollisesi], että tulisit siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Sillä minä en itse vaella sinun kanssasi" (2Moos. 33:2-3).

Minun täytyi lukea tämä viimeinen jae useita kertoja, ennen kuin ymmärsin, mitä Jumala halusi sanoa. Hän kertoi kansalleen: "Menkää, kulkekaa eteenpäin, taistelkaa. Te voitatte vihollisenne. Saatte heidän talonsa, viinitarhansa ja omaisuutensa. Minä pidän kaikki lupaukseni. Mutta minä en ole teidän kanssanne."

Tämä raamatun kohta selittää paljon sitä, mitä on tapahtunut Jumalan seurakunnalle meidän aikanamme. Lukematon määrä paimenia ja seurakuntia vaeltaa ilman Jumalaa. He rakentavat valtavia kirkkoja, heidän tulonsa ovat suuret ja heillä on ulkonaisesti kaikki hyvin. Jotkut jopa ajavat ulos riivaajia tai parantavat sairaita. Mutta Herra itse ei ole heidän keskuudessaan. Heidän joukostaan ei löydy jälkeäkään Kristuksen läsnäolosta.

Jeesus ennusti, että sellaista tulisi tapahtumaan viimeisinä päivinä. Lihan kontrolloimat papit tulisivat tekemään suuria tekoja, välittämättä siitä, onko Herra heidän kanssaan. Se, mistä he välittävät, on se, että ovatko heidän laskunsa maksetut ja se, että tuhannet käyvät heidän seurakunnassaan. Jotkut paimenet itse asiassa pelkäävät Jumalan läsnäoloa. He eivät anna vierailevien pappien saarnata, koska he pelkäävät, että syyllistävä sanoma säikyttää heidän seurakuntalaisensa pois.

Jumala sanoo heille näissä raamatun kohdissa: "Siitä vaan, hankkikaa omaisuutenne. Mutta valmistautukaa siihen, että vuodatan vihani teidän yllenne milloin tahansa. Teidän maalliset hankkeenne ja saastutuksenne ovat ajaneet minun läsnäoloni pois teidän luotanne."

Todellisella Jumalan paimenella on yksi huoli yli muiden: "Onko Herra keskuudessamme? Onko Hän täällä meidän kanssamme?"

Jumalan läsnäolo ei palaa yhteenkään seurakuntaan, ennen kuin pappi ja kansa jättää taakseen kaiken saastaisuuden. Heidän täytyy hylätä kaikki pahat himonsa ja erottautua sydämen puhtauteen.

Israel oli ollut täysin saastunut, mukaan luettuna Aaron ja papit. Mooses siis jätti tuon leirin ja erottautui Herralle. Välittömästi, Jumala täytti tuon teltan läsnäolollaan: "Kun Mooses meni majaan, laskeutui pilvenpatsas ja seisahtui majan ovelle; ja Herra puhutteli Moosesta... Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista" (2Moos. 33:9-11).

Mooses on loistava esimerkki siitä, mitä tarvitaan tuomaan selvä Kristuksen läsnäolo takaisin seurakuntaan. Aivan ensiksi papin täytyy erottautua Jumalalle ja sulkeutua rukoilemaan. Sitten jäljelle jääneiden pyhien tulee seurata paimentaan, jättäen taakseen kaiken saastutuksen. Katumuksen henki valtaa tuon uuden leirin. Pian heidän keskuudestaan kumpuaa puhdasta ylistystä. Ja kansa tulee tuntemaan, että Herra on tullut takaisin.

Ainoa tapa palauttaa Jumalan läsnäolo on kieltäytyä jäämästä saastaisuuden tilaan. Voi olla, että sanot: "Tuo on vanhan testamentin teologiaa. Se ei liity uuden liiton aikaan." Mutta Paavali varoittaa meitä aivan selvästi: "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette" (1Kor. 3:16-17).

Jumala sanoo: "Erottautukaa kaikista himoista: pornosta, kaksimielisyydestä ja aviorikoksista. Hankkiutukaa eroon sisällänne kasvavasta katkeruudesta. Erottautukaa saastaisuuden tilasta." Sellainen puhe erottautumisesta ei ehkä kuulosta "normaalilta" kristillisyydeltä. Normaali vaellus Jeesuksen kanssa merkitsee tänä päivänä sitä, että raamatusta luetaan luku, rukoillaan työmatkalla ja käydään sunnuntaina seurakunnassa. Mutta, rakkaat, me emme elä normaalia aikaa. Tänä päivänä Jumala kutsuu kansaansa radikaalimpaan kristillisyyteen.

Juuri nyt, monet tuhannet muslimit ovat valmiina, rukoillen: "Anna minun kuolla uskoni tähden." He saattavat rukoilla antautuneesti kuusi kertaa päivässä. Mutta samaan aikaan kymmenet tuhannet USA:n kristityt istuvat laiskoina televisioidensa ääressä, imeskellen saastaa sisäänsä. Kuten mainitsin jo aikaisemmin, yhteiskuntamme on vaakalaudalla, odottamassa lisää hävitystä. Vapisemme, kun ajattelemme terroristien seuraavaa iskua. Mutta se kristillisyys, jonka maailma näkee, on heikkoa, voimatonta, lihan kyllästämää ja rukouksetonta.

Tarvitaan yliluonnollista Jumalan läsnäolon vuodattamista, että Hänen seurakuntansa tulisi jälleen eläväksi. Ja se merkitsee radikaaleja muutoksia Hänen kansansa keskuudessa. Jumala ei vaadi sinua rukoilemaan kuutta kertaa päivässä tai paastoamaan viikkoja yhtäjaksoisesti. Hän haluaa vain läheisen yhteyden.

Herra pyytää, että menet kohtaamaan Häntä vuorelle. Hän tahtoo sinun nousevan - erottautuvan saastaisuudesta. Hänen suuri tahtonsa on viedä sinut vielä syvemmälle Hänen sydämeensä. Näin Hän vastaa maailmalle, joka on hädässä. Hän laittaa palvelijansa ottamaan Hänet vakavammin kuin koskaan aikaisemmin. Ja Hän täyttää heidät läsnäolollaan. Silloin valtavat ihmisjoukot tulevat näkemään ja tietämään, että Jeesus Kristus on Herra.