Jumalan Kuunteleminen

Me emme kuulu itsellemme, vaan Hänelle! Se alkoi silloin, kun meistä tuli uusia luomuksia Kristuksessa emmekä enää eläneet vain itsellemme. Todistuksemme muuttui: ”Olin kerran kadotettu, mutta nyt minut on löydetty.  Annan koko elämäni Hänelle jatkuvasti.”

Johanneksen evankeliumin 7. luvussa luemme, että Jeesus ei kulkenut Galilean ulkopuolella, koska juutalaiset etsivät Häntä tappaakseen Hänet. Kun lehtimajan juhla läheni, Jeesuksen veljet halusivat Hänen menevän heidän kanssaan Juudeaan, jotta Hän tulisi tunnetuksi maailmalle, Hän vastasi heille: ”Menkää te ylös juhlille; minä en vielä mene näille juhlille, sillä minun aikani ei ole vielä täyttynyt”(Joh.7:8).

Jotakin kummallista tapahtui tässä kohdin Jeesuksen elämää. Seuraavassa jakeessa luemme: ”Mutta kun hänen veljensä olivat menneet juhlille, silloin hänkin meni sinne, ei julki, vaan ikään kuin salaa”(Joh.7:10). Miksi Jeesus sanoi, ettei Hän menisi ja sitten kuitenkin päätti mennä? Ilmeisesti Hän kuuli sen Isältä. Eräänä hetkenä Hän kertoi veljilleen: ”Minun aikani ei ole vielä täyttynyt” ja sitten, päivän päästä tai ehkä tunnin tai samalla hetkellä Isä sanoi Hänelle: ”Tämä on oikea aika, oikea hetki, oikea tilanne. Mene!”

Monta kertaa haluan tehdä elämäni päätökset itse sen sijaan, että antaisin niiden tekemisen Jumalan käsiin. Meidät on kutsuttu riippumaan Hänestä, etsimään Hänen johdatustaan, odottamaan sitä elämämme suurissa ratkaisuissa. Niin tehdessämme meistä usein tuntuu, kuin elämämme olisi pullonkaulassa. Silloin tällöin vuosien vieriessä sanoin vaimolleni: ”Joskus minusta olisi kiva, kun ei tarvitsisi kysyä tätä Jumalalta”. Oikeastaan kadehdin niitä, jotka voivat hakea työpaikkaa, jos haluavat tai valita vain sen ja lähteä seuraavaan, kun he haluaisivat asua jossakin muualla.

En usko, että olen yksin näiden ajatusten kanssa. Jumalan kuunteleminen ja elämän antaminen Hänen tahtoonsa ja johtoonsa on uhri, mutta sen antamat edut ovat lukemattomat. Kun olemme sovittaneet sydämemme Hänen tahtoonsa, saamme voimaa kaikkeen.