Jumalan Sanan hallitsemana, osa 2

Haluan kertoa, mitä tapahtuu kansalle, kun sen johtajat samoin kuin sen kristityt eivät usko, että Raamattu on jumalallinen ilmoitus. Kaaos...

En tiedä yhtäkään kansakuntaa nykyään, jota Jumalan pyhä sana hallitsisi. Monissa muslimimaissa kansa tottelee Koraania. Mutta edes ns. kristityissä maissa ei eletä Jumalan sanan mukaisesti. Jumalalta tulevien varoitusten ja kehotusten vähättely vie tuhoon.

Jotkut uskovat saattavat sanoa: "Mutta meidän maamme on aina tehnyt lähetystyötä. Jos Jumala tuomitsee meidät, kuka silloin evankelioi maailmaa?" Aikanaan israelilaisetkin sanoivat näin. Jumala kutsui heitä olemaan valona koko maailmalle. Kuitenkin, huolimatta heidän ihmeellisestä kutsustaan, Herra langetti tuomion heidän ylleen.

Jos Paavalin mukaan koko Vanha testamentti on tarkoitettu meille oppaaksi nykypäivänä (ks. 1 Kr 10:11), silloin Jeremian kirja opettaa meille, mitä tapahtuu, kun Jumalan sanaa ei oteta vakavasti. Haluan tarkastella mitä tapahtui kuningas Joojakimin neljäntenä hallitusvuonna Juudassa. Tuohon aikaan Jumala neuvoi profeetta Jeremiaa kirjoittamaan muistiin kaikki profeetalliset varoitukset,jotka hän oli antanut 23 vuoden aikana. Vuodesta toiseen Jeremia oli varoittanut, että suuri tilinteon hetki lähestyy Joojakimin pahamaineisen isoisän, kuningas Manassen, vuoksi.

Manasse oli tehnyt Herran temppelistä kauhistuttavan epäjumalien palvelupaikan. Hän harrasteli noituutta ja turvautui loitsuihin, henkiin ja velhoihin. Tämä paha mies halveksi Jumalan sanaa, talloi hänen lakinsa ja torjui hänen käskynsä. Raamattu sanoo: " - - Manasse eksytti heidät [Israelin] tekemään pahaa enemmän kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä." (2 Kn 21:9.)

Manassen kädet olivat tahriutuneet viattomien verestä: "Manasse vuodatti myös sangen paljon viatonta verta, niin että hän sillä tävtti Jerusalemin ääriään myöten, sen syntinsä lisäksi, jolla hän saattoi Juudan tekemään syntiä, tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä." (21:16).

Tuloksena oli kansallinen kaaos ja tuomio elävän Jumalan käsissä. Herra julisti: "Koska Manasse, Juudan kuningas, on tehnyt nämä kauhistavat teot - - ja on saattanut kivijumalillansa myös Juudan tekemään syntiä, sentähden sanoo Herra, Israelin Jumala, näin: Katso, minä annan sellaisen onnettomuuden kohdata Jerusalemia ja Juudaa, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat." (21:11, 12.) "Ja minä huuhdon Jerusalemin, niinkuin vati huuhdotaan: se huuhdotaan ja käännetään kumollensa." (21:13.)

Jumala siis sanoi: "Minä tuomitsen kansanne niin kovalla kädellä, että teistä tuntuu, että maailmanne on kääntynyt ylösalaisin. Edes vihollisenne eivät usko korviaan kuullessaan, mitä minä teille olen tehnyt." Vaikka Manasse loppujen lopuksi katui. Jumala ei voinut peruuttaa tuomiotaan. Hän vain viivytti sitä.

Manassen poika, Joosia, peri isänsä kruunun ja teki oikein Jumalan silmissä (ks. 2 Kn 22:2). Joosia vapisi Jumalan sanan edessä. Raamattu sanoo hänestä: " - -ja vaelsi kaikessa isänsä [=isoiso isoisänsä] Daavidin tietä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle." (2 Kn 22:2.)

Joosian hallituskautena Juudan ylipappi löysi pyhät kirjoitukset temppelin pölyisestä nurkasta. Hän antoi käärön kirjurille ja lähetti tämän lukemaan sen Joosialle. Raamattu kertoo: "Kun kuningas kuuli lain kirjan sanat, repäisi hän vaatteensa." (22:11.)

Joosia otti Jumalan sanan todesta. Hän ymmärsi, että kansa oli saavuttanut "synnin huippukohdan", josta Mooseskin oli puhunut. He olivat tuomion alla. Ja välittömästi Joosia asettui Jumalan sanan auktoriteetin alalsuuteen.

Kuningas lähetti edustajansa naisprofeetta Huldan tykö. Nämä kysyivät häneltä: "Mitä meidän pitäisi tehdä? Jumalan viha on yllärnme syntiemme tähden." Hulda vastasi tähän tapaan: "Tuomio, jonka Jumala lupasi vuodattaa, on edelleen voimassa. Mutta koska to olette nöyrtyneet ja itkeneet hänen edessään kuullessanne hänen sanansa teille, ette näe sitä pahaa, jonka hän kansan osaksi lupasi" (ks. jakeet 15-20).

Kuinka hämmästyttävä viesti: Joosia ei koskaan näkisi tuomion lankeavan Juudan ylle pahan Manassen teoista huolimatta. Kuitenkin Joosia aloitti välittömästi mukauttamaan kansaansa Jumalan sanan mukaiseksi. Aina kun Joosia oppi jonkin uuden kohdan kirjoituksista seuraavan 31:n vuoden ajan, hän teki parannuksen ja alkoi totella tuota lain kohtaa. Hänen kuuliaisuutensa toi muassaan Juudaan ennennäkemättömän siunauksen ajan.

Kun Joosia kuuli, että esim. homoseksuaalisuus oli syntiä, hän teki tarvittavat toimenpiteet kaikkien sodomilaisten kohdalla. Ja kun hän ymmärsi, kuinka paljon Jumala vihaa epäjumalain palvontaa, hän murskasi kaikki pakana-alttarit ja epäjumalat. Kun hän tajusi, että Jumala vihaa ihmisuhreja, hän lopetti ne. Joosia mukautui Jumalan sanaan siitä yksinkertaisesta syystä, että hänellä oli terve sanan pelko.

Joosian yhdeksäntoista viimeisen hallitusvuoden aikana Jeremia alkoi varoittaa Juudaa tuomiosta, joka oli vielä tulossa: "Ja minä olen lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat, varhaisesta alkaen, sanoen: Kääntykää kukin pahalta tieltänne - - mutta te ette ole kallistaneet korvaanne, ette ole kuulleet minua. - - Katso, minä annan tulla Juudalle ja kaikille Jerusalemin asukkaille kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen heitä uhannut. - -" (Jr 35:15, 17.)

Jumala oli uhannut Juudaa tuomiolla 27 vuotta aikaisemmin. Miksi hän nyt aikoi toteuttaa aikeensa? Hän tiesi, että Juudan asukkaat eivät rakastaneet häntä Joosian tavoin. He eivät sydämensä pohjasta katuneet tekojaan. He kunnioittivat Herraa huulillaan, mutta heidän sydämensä palvelivat epäjumalia.

" - - koska he eivät kuulleet, kun minä heille puhuin, eivät vastanneet, kun minä heitä kutsuin" (Jr 35:17.) "Ettekö ota kuritusta varteen ja kuule minun sanojani? - - ja te ette ole kuulleet minua." (35:13, 14.)

Jumala siis sanoi: "Ravistele kansaani, Jeremia - kosketa heidän sydämiään. Ehkäpä he näkevät pahuutensa ja tekevät parannuksen. Silloin minä voin antaa heille anteeksi, puhdistaa ja eheyttää heidät." Jumala lähettää jatkuvasti "vartiomiehiään" puhumaan kansoille - koska hän rakastaa ihmisiä. Hänen varoituksensa ovat vain osoitus hänen suuresta armostaan.

Nykyajan kristityt eivät ole kuitenkaan sen kummempia kuin ne ihmiset, joita Jeremia varoitti. Heidän tavoin mekin sanomme: "Pastori, et viitsisi saarnata niin ankarasti. Puhu meille mukavista asioista." Monet eivät halua, että Jumalan sana hallitsee heitä.

Tällaista asennetta tapaa merkittävissäkin seurakunnissa. Ne pyrkivät myös liittoutumaan sellaisten kanssa, joiden mukaan Raamattu ei ole Jumalan sanaa. Eroavuudet halutaan syrjään ja tilalle rakkautta. Samalla he laittavat syrjään Jumalan sanan, josta monet uskovat maksoivat hengellään uskonpuhdistuksien aikana. Nyt ovat vaarassa opit pelastuksesta ja uskon kautta vanhurskautuksesta.

Samanmieliset kirkot alkavat myös sallia homoseksuaalien vihkimistä papeiksi. Niiden johtajat eivät suostu kuuntelemaan Jumalan ääntä, joka kehottaa pitämään kiinni Kristuksen evankeliumista.

Jeremia kertoo sanoman Jumalalta kansallisen paaston aikana. Kun vanhurskas Joosia kuoli, hänen poikansa Joojakim sai kuninkuuden. Kun tämä hallitsi neljättä vuotta, Jumala sanoi Jeremialle: "Mene sinä ja lue kirjakääröstä, jonka olet kirjoittanut suoraan minun suustani, Herran sanat kansan kuullen Herran temppelissä paastopäivänä - - ." (Jr 36:6.)

Jae 9 sanoo: " - - yhdeksännessä kuussa, oli kaikki Jerusalemin kansa ja kaikki se kansa, joka oli tullut Juudan kaupungeista Jerusalemiin, kutsuttu pitämään paastoa Herran edessä." Jerusalemin johtajat tiesivät, että mahtava kaldealaisten armeija oli lähestymässä. He olivat saaneet siitä tiedusteluraportteja. Ylivoimainen vihollinen aikoi marssia maan halki tarkoituksenaan vallata sen pääkaupunki ja temppeli.

Maan johtajat saivat raportteja, että vihollisen tarkoituksena oli pääkaupungin valtaaminen ja temppelin tuhoaminen.

Oli kulunut 27 vuotta ja vihdoin Jeremian varoitukset alkoivat kuulostaa järkeviltä. Ihmiset olivat kuulleet Jumalalta tulleen varoituksen niin monta kertaa, että se oli kuulostanut vanhalta virreltä: "Meidät tuomitaan epäjumalain palveluksesta, Jumalan sanan hyljeksimisestä ja viattomien veren vuodatuksesta. Kaldealaiset valtaavat Jerusalemin, tuhoavat temppelin ja vievät meidät vankeuteen Babyloniaan. Jumalan tuomio on varma - sitä ei voi välttää."

Mutta vuodet kuluivat. Itse asiassa, mitä enemmän kansa teki syntiä, sitä varakkaammaksi se tuli. He pilkkasivat Jeremiaa: "Sinä jankutat, että vaikeat ajat tulevat. Mutta me näemme vain vaurautta." Olen pohtinut, kuinka paljon pilkkaa Jeremia sai kärsiä noina vuosina. Epäilikö hän koskaan Jumalalta saamaansa sanaa?

Mutta Jeremian sanat toteutuivat yhtäkkiä, keskellä hyvää kautta. Kaldealaiset olivat tulossa. Olen varma, että joitakin Jumalan pyhiä oli tuolloin koolla Juudassa. Silloinkin he rukoilivat kansallisen parannuksen puolesta. Näin oli tapahtunut Esran ja Nehemiankin aikana. Aikaisempi sukupolvi oli pelästynyt, kun Esra luki kirjoituksia (ks. Esra 7:10). Kansa teki parannuksen ja alkoi noudattaa Jumalan sanaa.

Nyt paasto pidettiin Jerusalemissa, ja Jeremia lähetti kirjurinsa Baarukin kertomaan Jumalan viimeisen varoituksen ennen tuomiota. Baaruk julisti sanoman, jossa tiivistyi kaikki olennainen 27 vuoden ajalta: "Silloin Baaruk luki kirjasta Jeremian sanat Herran temppelissä - - kaiken kansan kuullen." (Jr 36:10.)

Kolmenlaisia ihmisiä kuuli Jumalan varoituksen tuona päivänä. Jeremian 36. luku kertoo, että läsnä oli välinpitämättömiä kuulijoita, levottomia kuulijoita ja "kirjurinveitsi-kuulijoita". Kaikkia näitä on nykyajankin seurakunnassa ja he reagoivat samalla tavoin kuin kansa Jeremian aikoina.

Jerusalemin paastosta tuli kohtalokas. Oli uskomatonta, että monet kuulijat suhtautuivat täysin välinpitämättömästi Baarukin parannussanomaan. Heitä ei viesti millään tavoin koskettanut: "Hän [kuningas], hänen palvelijansa ja maan kansa eivät kuitenkaan totelleet Herran sanoja, jotka hän puhui profeetta Jeremian kautta." (Jr 37:2 US.)

Voitko kuvitella? Oli kutsuttu pidettäväksi valtakunnallinen paasto, jonka aikana oli tarkoitus hiljentyä, kunnioittaa Jumalaa ja etsiä hänen kasvojaan. Ihmisille annettiin viimeinen varoitus. Vihollisjoukot lähestyivät. Aikeena oli kansan orjuuttaminen ja kuljettaminen pois. Kuitenkin varoitus oli kuin vettä hanhen selkään. Kansa ei reagoinut. Sanoma meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Olen mykistynyt kuinka välinpitämättömiä jotkut kuulijat ovat seurakunnissa tänä päivänä. Nämä ihmiset "osallistuvat paastoon" eli käyvät säännöllisesti kirkossa, laulavat kuorossa ja nostavat kätensä ylistettäessä. Kuitenkin he ovat täysin passiivisia Jumalan sanaa kohtaan. Heidän pastorinsa varoittavat: "Antikristuksen henki toimii jo maailmassa ja eksyttää monia. Jokaisen Kristuksen seuraajan tulee valmistautua juurtumalla Raamattuun." Mutta nämä sanat kaikuvat - kuuroille korville.

Tällaiset kristityt ovat tulleet sokeiksi, vaikka ovat jo joutuneet vaaraan. Eräänä päivänä he joutuvat todelliseen taisteluun, kun vihollinen nousee heidän päälleen kuin tulvavesi. Silti he ovat jähmettyneitä.

Passiivinen tarkoittaa sitä, että ihminen saa viestin tai ärsykkeen, mutta ei reagoi siihen mitenkään. Kuvaako tämä sinun asennettasi Raamattuun? Ehkäpä ajattelet, että tulevat tuomion päivät ajavat sinut lopulta Jumalan sanan tykö. Mutta israelilaisetkin tiesivät tuomion 1ähestyvän, eivätkä alkaneet toimia. Olet tehnyt samoin, jos et ole vielä kääntynyt Jumalan sanan puoleen.

Tiedän, että meidän sukupolvemme kärsii, koska ärsykkeitä tulee yli sietorajamme. Mielemme ovat kyllästetyt välähdyksillä onnettomuuksista. Lentokoneet putoavat, kouluissa ja kirkoissa tapahtuu joukkomurhia ja muita kauheuksia tapahtuu joka puolella maailmaa. Ja melkein joka päivä saamme kuulla uusista terveystutkimuksista. Niissä kerrotaan, että ennen niin vaaraton ruoka aiheuttaa nyt syöpää. Tämä kaikki täyttää mielemme.

Kuitenkin voimme turtua myös siksi, että elämme niin mukavasti. Tuuditumme ajattelemaan, että hyvät ajat eivät koskaan lopu. Asteittain me suljemme korvamme ja sydämemme Jumalan sanalta ja profeettojen varoituksilta.

Näin tapahtui Juudassa - niin kuin nykypäivän seurakunnissa. Kummassakin tapauksessa ihmiset palaavat kotiin ja töihin ajatellen: "Kuinkahan huonosti asiat voivat loppujen lopuksi mennä? Kansan johtajat kyllä keksivät jonkin keinon. Ei kannata huolestua turhasta."

Mutta välinpitämättömyys Jumalan sanaa kohtaan avaa oven kaikenlaisille väärille opeille. Juudassa kansa alkoi lopulta kuunnella vääriä profeettoja. Ja sama tapahtuu nykyään seurakunnassa. Ihmiset juoksevat sinne tänne saadakseen "sanan" ns. profeetoilta ja lihallisilta evankelistoilta. Kuitenkin suuri osa siitä, mitä nämä väärät profeetat puhuvat, on raamatunvastaista. Niinpä monet uskovat, jotka eivät tunne Raamattua, eivät valitettavasti kykene erottamaan oikeaa väärästä.

Levottomuus on rauhatonta oloa ja hämmennystä. Sellaista tunsi Joojakimin hallinnon virkamies, Miika. Hän oli sattumalta kuullut Baarukin sanoman paastojuhlassa ja vapissut kauhusta. Miika oli mukana Juudan tiedusteluryhmässä. Hän ymmärsi heti, että Baaruk puhui asioista, joista kukaan ei voinut tietää ilman itsensä Jumalan ilmoitusta.

Miika kiiruhti kuninkaan hoviin kertoakseen, mitä oli kuullut. Hän sanoi tähän tapaan: "Hyvät herrat, olemme saaneet vakavia uutisia. Kuulin juuri Jeremian profetian. Se käy yksiin omien tietojemme kanssa. Hän on siis puhunut totta kaikki nämä vuodet. Kaldealaiset ovat meille liian voimakkaita - emme pärjää heille. Emme voi myöskään jättää asiaa huomiotta. Meidän täytyy kuunnella Jumalalta tullutta sanaa."

Virkamiehet päättivät kutsua Baarukin salaiseen tapaamiseen. Siellä hän voisi kertoa loput sanomasta. "Ja Baaruk - - otti kirjakäärön käteensä ja meni heidän tykönsä." (Jr 36:14.) Kun hän alkoi lukea ääneen "katsoivat he toisiinsa peljästyneinä." (36:16.) "Peljästyneinä" tarkoittaa tässä "vapisemista", kun he kuulivat Jumalan sanan.

Nämä kunnioitusta osoittavat miehet edustivat Jumalan pyhien joukkoa. Vaikka suuret kansanjoukot voivat olla passiivisia ja kovasydämisiä Jumalan sanaa kohtaan, kuitenkin ne, jotka ovat Herran kanssa, vapisevat kuullessaan mykistävän totuuden.

Uskon että Jumalalla on jossakin vavistusta tunteva ja vaikutusvaltainen pyhien joukko näinä viimeisinä aikoina. Vain muutama viikko sitten sain kuulla, että joukko kansanedustajia oli kokoontumassa rukoilemaan. Nämä miehet ja naiset olivat kuulleet profeetallisen sanoman tulevasta tuomiosta ja tunteneet vavistusta Jumalan sanan edessä. Nyt he levittävät sanaa salassa ja viisaudella niiden keskuudessa,joilla on korvat kuulla.

Kiitän Herraa kaikista levottomista kuulijoista; niistä Jumalan miehistä ja naisista, jotka ottavat vastaan Jumalan sanan ja vapisevat.

Juudan hovin levottomat kuulijat sanoivat: "Meidän täytyy ilmoittaa kuninkaalle kaikki nämä sanat." (Jr 36:16.) He menivät kuningas Joojakimin tykö, joka istui miestensä kanssa talvihuoneessa ja lämmitteli hiilipannun edessä. Synkkinä vanhurskaat miehet sanoivat kuninkaalle: "Meille on tullut vakavia uutisia profeetta Jeremian kautta. Tuomio kolkuttaa ovelle. Kaikki tämä on kirjoitettu pyhään kirjaan. Anomme teitä lukemaan mitä siinä sanotaan."

Kuningas määräsi kirjuriaan Jehudia noutamaan kirjan. Mutta: "Ja aina kun Jehudi oli lukenut kolme tai neljä palstaa, leikkasi kuningas ne pois kirjurinveitsellä ja viskasi tuleen, joka oli hiilipannussa, kunnes koko kirjakäärö oli palanut loppuun tulessa, joka oli hiilipannussa." (36:23.)

Jumalan miehet olivat aivan äimistyneitä tästä kovasydämisestä teosta. Raamattu sanoo, että miehet pyysivät hartaasti, ettei kuningas polttaisi koko kääröä, mutta hän ei kuunnellut (36:25). Raamattu lisää: "Mutta ei kuningas eikä kukaan hänen palvelijoistaan, jotka kuulivat kaikki nämä sanat, peljästynyt eikä reväissyt vaatteitansa." (36:24.)

Monet aikamme tuomarit, poliitikot ja ateistiset vallat käyttelevät kirjurinveitsiä. He ovat valmiita leikkaamaan Jumalan sanan irti ja polttamaan sen kokonaan. Mutta he eivät koskaan onnistu lopullisesti. Kun Baaruk kertoi Jeremialle, mitä kuningas oli tehnyt, profeetta vain neuvoi palvelijaansa kirjoittamaan uuden käärön, joka sisältäisi samat profetiat. "Ja niihin lisättiin vielä paljon samankaltaisia sanoja" (36:32.)

Jumalan sana siis palasi voimallisempana kuin koskaan. Jeremia tiesi, ettei kukaan voi julistaa Jumalan kirjaa pannaan. Kommunistinen Kiina on yrittänyt, mutta siellä painetaan nyt miljoonia Raamattuja. Portit ovat auenneet myös Albaniassa,jossa virkamiehet rehentelivät, että kaikki Raamatut on hävitetty. Nyt pystytetään seurakuntia ja Raamatut liikkuvat vapaasti.

Sukupolvet seuraavat toisiaan. Yksi uuden sukupolven edustaja Raamatussa oli kuningas Joojakim. Vanhemmissa, jotka nuoret kasvattivat, oli paljon uskovia vanhempia. Jossain vaiheessa kuitenkin Joojakim kehitteli oman käsityksensä siitä, kuka Jumala on. Jokin hänen sydämessään ei vain päästänyt irti tämän maailman hengestä, ja hän torjui Jumalan kirkkaan sanan. Hänestä tuli luopio keskellä suurta herätystä. (Ks. Jeremian kirja 36.)

Samankaltaisia nuoria uskovia tapaa nykyään. He varttuivat aikuisiksi suurten herätysten keskellä ja saivat hyvää opetusta. Kuitenkin maailman henki on saanut heistä niskaotteen. He ovat tulleet riippuvaisiksi tämän ajan elämänmenosta, joka sallii kaiken. Monet esimerkiksi kieltäytyivät kasvuvuosinaan luopumasta jumalattomasta musiikista. Nyt he pilkkaavat vanhempiensa laulamia vanhoja virsiä. Toisin sanoen heillä on kirjurinveitsi kädessään, jolla he leikkaavat hengelliset laulut irti elämästään ja korvaavat ne lihallisella musiikilla.

Nyt kun he ovat aikuisia ja seurakunnan johtavissa asemissa, he tuovat kirjurinveitsensä Herran huoneeseen. He ovat kadottaneet terveen jumalanpelon ja halveksivat voimallisia tilaisuuksia, jotka ovat Herran Hengen johtamia. He valittavat, etteivät vanhanaikainen ylistystyyli ja saarnat sovi nykyaikaan.

Tällä on ollut murheellisia seurauksia. Eräs ystäväni, joka on pappi, soitti minulle hiljattain ja oli epätoivoinen teini-ikäisen poikansa vuoksi. Poika oli alkanut juoda ja oli joutunut kaikenlaisiin vaikeuksiin. Kun isä oli istuttanut poikansa tuoliin keskustellakseen, poika oli sanonut, että heidän nuorisopastorinsa oli sanonut juomisen olevan sallittua ja että Raamattu hyväksyy sen.

Tämä harhautunut nuorisopastori oli siis julistanut: "Me elämme vapauden aikoja emmekä tunne syyllisyyttä. Voit juoda ja silti palvella Herraa." Ei käy päinsä! Hän on ottanut kirjurinveitsen käteensä ja silponut Jumalan sanan. Ja siinä samalla hän melkein tuhosi tuon papin pojan.

Raamattu sanoo: "Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi isäsi ovat asettaneet." (Sn 22:28). Kuitenkin nykypäivän nuoret "Joojakimit" saarnastuoleissaan siirtelevät raamattukeskeisiä rajoja sinne tänne. He johtavat lampaansa aina vain kauemmaksi Jumalan pyhästä sanasta.

En tietenkään viittaa tällä koko nuoreen sukupolveen. Vielä löytyy paljon nuoria Jumalan miehiä ja naisia sekä saarnastuoleissa että musiikkiteollisuudessa, jotka vapisevat Jumalan sanan edessä. Haluan rohkaista kaikkia näitä nuoria: oppikaa tuntemaan Jumalan sana. Älkää korvatko sitä millään, mikä omasta mielestänne on oikein tai tuntuu hyvältä. Sen sijaan jättäkää kaikki sellainen, mikä on Jumalan sanaa vastaan. Silloin voitte elää sen täydessä alaisuudessa, ja Herra mielistyy teihin kaikella evankeliumin arvovallalla ja voimalla.