JUMALANJANO

Erään tiistai-illan rukouskokouksen jälkeen Brooklyn Tabernaclessa minut esiteltiin pastorille, joka vieraili pienen oman seurakuntansa johtajien ryhmän kanssa. Lausuin heidät tervetulleiksi ja kysyin, mistä he olivat.

”Kentuckysta”, hän vastasi.

”Sehän on aika kaukana New Yorkista”, vastasin. ”Kuinka kauan aiotte viipyä täällä?”

”Lähdemme takaisin tänä iltana. Nousimme aamulla aikaisin ollaksemme täällä rukouskokouksessa”.

Olin järkyttynyt: ”Oikein todellako? Koko pitkän matkan vain yhden tilaisuuden takia?”

”Veli, minulla on Jumalanjano”, hän sanoi tosi vakavana. ”En voi jatkaa elämääni. Olen uupunut ja burn outissa. Epätoivoissani toivon saavani jotakin Jumalan Hengeltä”.

ÄLÄ LANNISTU

Kun pastori puhui, en voinut olla ajattelematta Daavidin rukousta:

Jumala, sinä olet minun Jumalani,
sinua minä etsin varhain;
sinua minun sieluni janoaa,
sinua halajaa minun ruumiini
kuivassa ja nääntyvässä,
vedettömässä maassa.
(Ps.63:2)

Oletko koskaan tuntenut itseäsi kuivanneeksi ja loppuun ajetuksi uskon elämäsi aikana? Kun se tapahtuu, monet meistä jatkavat raadantaansa, kunnes saavutamme hengellisen uupumuksen pisteen. Jotkut antavat peräksi ja teeskentelevät olevanansa muuta kuin ovat.

ON OLEMASSA VIRVOITUS

Vanha sanonta on totisesti totta: ”kun menee sutta pakoon, niin tulee karhu vastaan”.

Noita aikoja varten on olemassa lääke, kun olemme kiertäneet liikaa. Se löytyy Apostolien teoista, jossa apostoli Pietari kertoo, ”että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista” (Ap.t.3:20).

Jim Cymbala aloitti Brooklyn Tabernaclessa alle kahdenkymmenen seurakuntalaisen kanssa pienessä, surkeassa rakennuksessa kaupungin vaikeassa osassa. Koska hän oli paljasjalkainen brooklynilainen, hänestä on tullut sekä David että Gary Wilkersonin pitkäaikainen ystävä.